Eli lyhyesti ja ytimekkäästi, en jaksa enää suhdetta mieheen jonka kanssa olen haaskannut parhaan osan elämästäni. Olen aivan lamaantunut jo ihan pelkästään siitä, kuinka olen pystynyt antamaan hänen käyttää minua hyväkseen.
Tässä taas yksi paskatarina. Toivottavasti saisin asiallisia vastauksia. Toivon vain tukea teiltä hyvät lukijat. Yritän kertoa selkeästi ja lyhyesti.
Olen 24 -vuotias nainen ja miesystäväni on 32 - vuotias. Olemme seurustelleet 5 vuotta. Emme ole kihloissa, mutta muutimme pari vuotta sitten "yhteen" ; mies tekee työkseen reissu hommia Etelä-Suomessa ja on vain viikonloput kotona. Talvisin hän on enemmän luonani, koska silloin ei ole niin paljon töitä tarjolla.
Olen tällähetkellä töissä ja saan palkkaa bruttona hikiset 1200 e/kk, SIIS BRUTTONA! Joskus tili on pienempi koska teen tuntipalkalla. Miesystäväni oli koko viime talven työttömänä, jolloin minun pussista maksoin kaikki menot. Mieheni maksoi omat laskunsa jotka olivat pääasiassa auton ja moottoripyörän lainanlyhennyksiä ja vakuutusmaksuja. Tämän takia hänelle ei jäänyt mitään käteen, vaan minun täytyi maksaa kaikki muut asumismenot. Yritin olla hänelle tukena ja turvana, jotta ei masentuisi, koska oli työttömänä.
Nyt mies pääsi töihin ja tienaa aikalailla hyvin. Mutta häneltä ei ole herunut rahaa vuokraan, laskuihin, ruokaan yms. Hän joskus lupaa, että kun saa tilin niin laittaa rahaa. Ja niin hän tekeekin, 100-150 euroa riittää hänen mielestä.
Ja taas joudun vähistä rahoistani maksamaan kaiken!
Pari vuotta sitten kun muutimme "yhteen" opiskelin. Sain tietysti opintotukea ja lisäksi tein töitä, jotta saisin rahaa ruokaan ja laskuihin. Silloinkin mies oli töissä mutta maksoi vuokrasta silloin tällöin puolet ja joskus vain ehkä 1/3. Minun olisi pitänyt jo silloin todellakin tajuta homman nimi!
Miehellä on lapsi edellisestä suhteesta. Tiedän että hän säästää lapselleen, ja se on OK. Suhteessa häiritsee myös se, että en ole koko 5 vuoden aikana nähnyt lasta kertaakaan.
Kaiken huippu on se kun tutkin hänen puhelimensa keväällä. Epäilykseni heräsi, sillä yhtäkkiä meidän suhteesta loppui seksi. Siis seksi loppui heti, kun hän joutui työttömäksi. Hänellä on kaksi puhelinta, josta toisessa oli viestejä naiselta jonka nimi on minulle tuntematon. Mieheni oli mm. onnitellut naisen nimipäivästä. Viesteistä päätellen ne vaikutti siltä, että hän oli poistanut osan viesteistä. Hän ei ole kertaakaan muistanut minun nimipäivääni! Voi kuulostaa lapselliselta, mutta enkö ole onnittelun arvoinen?
Kaiken kivan lisäksi koko miehen suku on kummallinen sotinsakki. Tuntuu joskus, että suku on kuin valkoihoinen romaniperhe. Minusta on alkanut tuntumaan, että miehen pikkusiskokin on hänelle tärkeämpi kuin minä. Sillä siskolle kyllä raha-apua ja tukea löytyy, mutta auta armis jos minä sitä pyydän! Hänen pikkusiskonsa on minulle joskus sanonutkin, että mieheni on mustasukkisempi hänestä kuin minusta. Ällöttää ihan.
Eli olen seurustellut kaukosuhteessa, jossa ei ole mitään järkeä. Tahdon pois tästä suhteesta, ja olen useasti kertonut miehelle etten halua olla enää yhdessä. Mies haluaa vain elää itselleen, ajella uudella autolla ja hankkia kaikkea muuta elämäänsä. Hän jopa haaveilee omasta omakotitalosta, jonka haluaa ostaa omille vanhemmilleen! Luitte siis oikein, VANHEMMILLEEN. Hän ei halua lapsia, eikä mennä kanssani kihloihin, saatika naimisiin. Ja nämä asiat minulle tuli selväksi ihan vasta. Olisi nyt herra kertonut aikaisemmin! Hän sanoo vain, että voihan sitä olla yhdessä ilman kihlojakin.
Haluan aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä. Tunnet itseni niin poljetuksi ja ihan paskakasaksi.
Eikä tässä ollut edes kaikkea.
Tässä taas yksi paskatarina. Toivottavasti saisin asiallisia vastauksia. Toivon vain tukea teiltä hyvät lukijat. Yritän kertoa selkeästi ja lyhyesti.
Olen 24 -vuotias nainen ja miesystäväni on 32 - vuotias. Olemme seurustelleet 5 vuotta. Emme ole kihloissa, mutta muutimme pari vuotta sitten "yhteen" ; mies tekee työkseen reissu hommia Etelä-Suomessa ja on vain viikonloput kotona. Talvisin hän on enemmän luonani, koska silloin ei ole niin paljon töitä tarjolla.
Olen tällähetkellä töissä ja saan palkkaa bruttona hikiset 1200 e/kk, SIIS BRUTTONA! Joskus tili on pienempi koska teen tuntipalkalla. Miesystäväni oli koko viime talven työttömänä, jolloin minun pussista maksoin kaikki menot. Mieheni maksoi omat laskunsa jotka olivat pääasiassa auton ja moottoripyörän lainanlyhennyksiä ja vakuutusmaksuja. Tämän takia hänelle ei jäänyt mitään käteen, vaan minun täytyi maksaa kaikki muut asumismenot. Yritin olla hänelle tukena ja turvana, jotta ei masentuisi, koska oli työttömänä.
Nyt mies pääsi töihin ja tienaa aikalailla hyvin. Mutta häneltä ei ole herunut rahaa vuokraan, laskuihin, ruokaan yms. Hän joskus lupaa, että kun saa tilin niin laittaa rahaa. Ja niin hän tekeekin, 100-150 euroa riittää hänen mielestä.
Ja taas joudun vähistä rahoistani maksamaan kaiken!
Pari vuotta sitten kun muutimme "yhteen" opiskelin. Sain tietysti opintotukea ja lisäksi tein töitä, jotta saisin rahaa ruokaan ja laskuihin. Silloinkin mies oli töissä mutta maksoi vuokrasta silloin tällöin puolet ja joskus vain ehkä 1/3. Minun olisi pitänyt jo silloin todellakin tajuta homman nimi!
Miehellä on lapsi edellisestä suhteesta. Tiedän että hän säästää lapselleen, ja se on OK. Suhteessa häiritsee myös se, että en ole koko 5 vuoden aikana nähnyt lasta kertaakaan.
Kaiken huippu on se kun tutkin hänen puhelimensa keväällä. Epäilykseni heräsi, sillä yhtäkkiä meidän suhteesta loppui seksi. Siis seksi loppui heti, kun hän joutui työttömäksi. Hänellä on kaksi puhelinta, josta toisessa oli viestejä naiselta jonka nimi on minulle tuntematon. Mieheni oli mm. onnitellut naisen nimipäivästä. Viesteistä päätellen ne vaikutti siltä, että hän oli poistanut osan viesteistä. Hän ei ole kertaakaan muistanut minun nimipäivääni! Voi kuulostaa lapselliselta, mutta enkö ole onnittelun arvoinen?
Kaiken kivan lisäksi koko miehen suku on kummallinen sotinsakki. Tuntuu joskus, että suku on kuin valkoihoinen romaniperhe. Minusta on alkanut tuntumaan, että miehen pikkusiskokin on hänelle tärkeämpi kuin minä. Sillä siskolle kyllä raha-apua ja tukea löytyy, mutta auta armis jos minä sitä pyydän! Hänen pikkusiskonsa on minulle joskus sanonutkin, että mieheni on mustasukkisempi hänestä kuin minusta. Ällöttää ihan.
Eli olen seurustellut kaukosuhteessa, jossa ei ole mitään järkeä. Tahdon pois tästä suhteesta, ja olen useasti kertonut miehelle etten halua olla enää yhdessä. Mies haluaa vain elää itselleen, ajella uudella autolla ja hankkia kaikkea muuta elämäänsä. Hän jopa haaveilee omasta omakotitalosta, jonka haluaa ostaa omille vanhemmilleen! Luitte siis oikein, VANHEMMILLEEN. Hän ei halua lapsia, eikä mennä kanssani kihloihin, saatika naimisiin. Ja nämä asiat minulle tuli selväksi ihan vasta. Olisi nyt herra kertonut aikaisemmin! Hän sanoo vain, että voihan sitä olla yhdessä ilman kihlojakin.
Haluan aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä. Tunnet itseni niin poljetuksi ja ihan paskakasaksi.
Eikä tässä ollut edes kaikkea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten olet kestänyt tuota noin pitkään? Olet kertonut useasti miehellesi ettet halua enää olla yhdessä. Miksi se yksi ainoa kerta ei riittänyt? Sinun ei tarvitse alistua tuollaiseen, lähde vain reilusti pois suhteesta.
Meinasin jo sanoa että "keskustele miehesi kanssa, jospa asiat siitä selvenisivät" mutta enpäs sanokaan kun olet jo noin pitkään noin käsittämättömiä asioita kestänyt. Raha-asioista meilläkin riideltiin, minä opiskelen ja mies käy töissä. Miehen kaikki rahat meni harrastuksiin ja autoon, minä maksoin kelan tuilla vuokran ja äitini maksoi ruuat. Taisi käydä miehen ylpeydelle, kun sanoin että "on siinäkin kans tapaus, iso mies muiden elätettävänä". Ei meillä rahaa siltikään ole liikaa, mutta mies on oppinut kantamaan oman kortensa kekoon.
Kuulehan, alkuperäinen kirjoittaja, ansaitset parempaa. Ansaitset miehen, joka rakastaa sinua aidosti ja jolle olet maailman tärkein. Ennenkaikkea vastuullisen miehen, eikä mitään siivellä eläjää. Voimia Sinulle, ja hyvää syksyn odotusta.
Tiedät näköjään itsekin, että asetelma ei ole kiva ja että ainoa vaihtoehto on lähteä tai vaihtaa lukot. Ja se siitä, ei mitään keskusteluja ja neuvotteluja enää.
Sen kyllä haluaisin yli nelikymppisenä sanoa, että alle kaksvitosena ei tosiaan paras osa elämästä ole ohi. Se on vasta alkamassa! :)
Siis vielä kirjotat asiasta. Eikö jo kannattaisi toimia....Itse en jaksaisi kuunnella enää puolivillaisia selittelyjä. Eiköhän kaikki tarvittavat faktat ole jo halussasi. Sanot että lähdet ja sillä siisti. Käytännön asiat rullaa siinä mukana.
ja nopeasti sittenkin!! Sulla ei oo tulevaisuutta tuommosen jätkän kans! Lähde jo kun vielä pääset!
Minäkin elän vastaavan luuserin kanssa. Mies on kiltti, hellä ja rakastava, mutta hän oli puolisen vuotta täysin ilman rahaa, töitä ja tukia. Makas perse homeessa kotona päivät pitkät. Minä kävin töissä, siivosin, tein ruokaa ja kävin kaúpassa, maksoin omat laskut, kotilaskut ja hänen laskut. Mulla meni hermo siihen laiskotteluun ja mies löysi työpaikan vittuiluni jälkeen. No nyt hän on töissä, mutta edelleen minä maksan laskut, hoidan pyykit jne..samaa rataa. Omat laskunsa hän sentään jo maksaa ja joskus jopa käy kaupassa, mutta ostaa vain sen mitä itse syö, eli leipää, jugurttia ja maitoa. Lemmikeille ei osta ruokaa eikä hoida niitä ollenkaan vaikka osa lemmikeistä on semmoisia mitä hänellä on ollut jo ennen yhteiseloa. Kaikki on mun harteilla. Tiedättekös mikä oli tämän aamun letkautus? "koira on pissannut kylppäriin"...jep. Letkautus letkautus. Miksikö olen näin hiilenä? Ei ole ensimmäinen kerta moinen letkautus ja olisi hienoa, että letkautuksen sijaan ottaisi sen saatanan suihkun kauniiseen kouraan ja vaikka pesisi sen pissan pois, mut ei..ei ei ei...Kiertoon laitan ukon ennemmin tai myöhemmin, ehkä jo tänään...
...niin ja sinä et ole parasta osaa elämästäsi mihinkään haaskannut, mutta haaskaat kyllä totamenoa jos jäät tuommoisen luuserin kanssa elämään. Minä elätän tällä hetkellä kolmatta luuseriani ja kun tämä suhde päättyy niin neljättä ei tule. En ole tarkoituksella luuserisuhteisiin päätynyt, mutta, kun miehet osaa olla niin pirun taitavia suhteiden alkuvaiheessa:/
Alapa nyt haaveilla omasta kohtuuhintaisesta ihanasta pikku pesästä, johon muutat yksin. Laske mitä saat säästöön, jos koko palkka on vain sinun käytössäsi. Joku päivä tapaat, yhtä kohtaloniskua viisaampana, kunnon miehen!
Voit aloittaa vaikka katsomalla huviksesi asuntoilmoituksia, voit myös käydä katsomassa jotain asuntoa ihan uteliaisuuttasi, ei sinun tarvitse juuri tänään päättää mitään radikaalia, mutta on hyvä alkaa avata mieltään uusille tuulille!
Etkä ole haaskannut parhaita vuosiasi, vaan ne ovat vasta tulossa. Sanoo täti 42v, joka irrottautui rentusta ja lyösi haavojen parannuttua tilalle oikein kultaisen miehen :-) Mutta turha sinun on enää haaskata aikaasi, ei tuo mies tuosta miksikään muutu.
Kuinka sinä olet viitsinyt katsella kuvaamaasi oliota noin kauan?
Ymmärrän halusi toimia hyväntekeväisyysorganisaationa, mutta sinun todellakin täytyy valita kohteesi paremmin. Ajattele nyt kuinka paljon hyvää olisit saanut aikaan lahjoittaessasi kaiken tuon energian, lämmon, ja rahan ihmisille ( avuttomille vanhuksille, sairaille, lastenkotiin). Sitä olisi arvostettu ja saisit nyt nauttia ansaitusta ilosta tehdessäsi luovaa ja rakentavaa.
Nyt sensijaan olet vain (ansaitusti ) katkeroitunut. Mutta onneksi silmäsi ovat auenneet vihdoinkin!
Seuraavasta tilistäsi sinun todellakin pitäisi maksaa lukkosepälle joka vaihtaa asuntoosi lukot ja avaimet vain sinulle.
Sitten vain olion tavarat roskapusseihin ja oven ulkopuolelle hänen noukittavaksi haluamallaan ajalla. Aikamääräksi voit asettaa esim 2 viikkoa jonka jälkeen hän voi hakea ne pelastusarmeijasta.
Sinulla ei todellakaan ole oikeutta tuhota ja katkeroittaa elämääsi. Meille jokaiselle annettu lahjaksi vain yksi elämä ja se on tarkoitettu kauniiseen, luovaan ja hyvään.
mistä näitä luusereita oikein tulee??? Ja miten te fiksut naiset olette viitsineet katella noin pitkään tuota vetelehtemistä!!
Nyt ei muuta kuin pullamössöille pullat kurkkuun ja hankkikoot elättäjänsä jostain muualta.
Kehtaavat kutsua itseään vielä miehiksi.
Ei muuta kuin menoksi, tyyli ei tuosta parane joten ihmettä on turha jäädä odottamaan.
Olet vielä tosi nuori ja sulla on elämä edessäsi. Positiivisesti ajateltuna sulla ei ole lapsia tuon miehen kanssa eli pääset hänestä kertalaakista eroon.
Toinen juttu: kun seuraavan kerran tapaat mukavan miehen, osaat olla tarkempi sen suhteen miten mies sinua kohtelee. Tunnistat kyllä merkkejä, jos tapaat samankaltaisen tyypin joskus myöhemmin.
Älä pidä mieheen mitään yhteyttä eron jälkeen.