Mitä tehä ku perhe ahdistelee? Mua on kotona pienestä pitäen kiusattu ja ahdisteltu tosi paljon. Olen päässyt kotoa, mutta koska he ovat pistäneet mut niin rikki, niin he ovat koko ajan yhteydessä ollen muka "huolissaan", syyllistäen mua kaiken aikaa. Ovat syyllistäneet paljon myös omista ongelmistaan, vaikkei mulla ole mitään tekemistä niiden kanssa. He ovat narsistisia ja skitsofreenisia. Yksi veljistäni on jopa uhkaillut oikeudella, kun olen pikkusen yrittänyt puolustella itseäni. Ja toinen on kolmisen vuotta soitellut peläten, että musta tulee joku murhaaja, liittyen siihen ku mua kiusattiin myös koulussa. Hän on itse äärettömän aggressiivinen ja uhkaileva. Voin vannoa, etten ikinä ole ollut heitä kohtaan millään tavoin ilkeä, päinvastoin olen aina yrittänyt olla myönteinen.
He ovat pakottaneet minut myös psykiatrille, mikä on vain vaikeuttanut oloani. Olen varma, ettei se auta minua. Lääkkeetkin he ovat kieltäneet minulta, kokien, että ne ovat huonoja, enkä ole sitten osannut ottaa. Voin saada vielä sairaslomaa, mutta en tiedä, viitsinkö jäädä. Voi olla, että minun täytyy sitten vielä käydä psykiatrilla. Enkä tiedä, kumpi on vaikeampaa, työssäkäyminen vai psykiatrilla käyminen.
Mus on tosi vaikeita jännityksiä, pelkään hirveästi ihmisiä, minulla ei ole ollenkaan ystäviä, enkä usko saavani. Tyttöystävää en edes halua. Mua ei kiinnosta mikään enkä mä oikein jaksa myöskään tehdä mitään. Mua pelottaa tosi paljon kaikki.
Pelkään myös, että kukaan ei ymmärrä, ja luulee minun liioittelevan. Mutta asia on juuri niinkuin sanon.
He ovat pakottaneet minut myös psykiatrille, mikä on vain vaikeuttanut oloani. Olen varma, ettei se auta minua. Lääkkeetkin he ovat kieltäneet minulta, kokien, että ne ovat huonoja, enkä ole sitten osannut ottaa. Voin saada vielä sairaslomaa, mutta en tiedä, viitsinkö jäädä. Voi olla, että minun täytyy sitten vielä käydä psykiatrilla. Enkä tiedä, kumpi on vaikeampaa, työssäkäyminen vai psykiatrilla käyminen.
Mus on tosi vaikeita jännityksiä, pelkään hirveästi ihmisiä, minulla ei ole ollenkaan ystäviä, enkä usko saavani. Tyttöystävää en edes halua. Mua ei kiinnosta mikään enkä mä oikein jaksa myöskään tehdä mitään. Mua pelottaa tosi paljon kaikki.
Pelkään myös, että kukaan ei ymmärrä, ja luulee minun liioittelevan. Mutta asia on juuri niinkuin sanon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sinä olet yhteyksissä tuollaisiin ihmisiin? kannattaisko sun vaihtaa puhelinnumeroa ja osoitetta etkä ilmoita niille mitään.
Niinpä. Olen tässä viime kuukausien aikana käyny itsekseni patoutuneita aggressioita läpi, ja tullut sitä myötä itsevarmempi olo. En tiedä, mitä tänään tapahtu, mutta sain katkaistua suhteeni äitiini ja alustavan sähköpostiviestin pahimmalle kiusaavalle isoveljelleni katkaistakseni suhteeni häneen myös. Taidan kyllä lakaista nyt nuo kaikki pois elämästäni. Helvetin vaikeatahan se on, ku on koko elämän riistetty itsetunto pois. Nää on aika vahvoja tyyppejä. Isäni oli yksi Suomen taidemaailman ikoneista 70-luvulla ja ollut edelleen julkisuudessa taiteen alalla. Yhtä kovia nuo muutkin ovat. Ne osaavat todella viedä itsetunnon. Mut mä olen vahvempi, kyl mä nousen. Vois laittaa ne oikeuteenkin, mut en varmaan jaksa. Kyllä sellaisesta käyttäytymisestä voisi rankaista. Mielestäni ollut pahempaa kuin insesti-tai muussa äärimmäisen väkivallan perheessä. Useimmilla ei ole tietoa, minkälaista on elää lähes autististen skitsofreenikoiden kanssa.
perheesi on kuitenkin aidosti huolissaan sinusta, koska olet niin yksin?
Vaikka se ei olisi ollut mikään hyvä kasvuympäristö.
Selvää on, että Sinun täytyy saada ihmisiä, joille voit puhua. Yksinään kaikki möröt vain suurenevat.
Suosittelisin, että niin vastenmielistä kuin se Sinulle onkin, jatkaisit psykiatrilla käyntiä. Jos et tunne että nykyiselle et voi puhua, koeta saada joku toinen, jolle voisit avautua ja johon luottaa.
Voisit ottaa yhteyttä myös jonkun seurakunnan pappiin ja puhua hänelle elämästäsi.
Itse kuulun ortodoksiseen kirkkoon ja koen sen palvelukset rauhoittavina ja turvaa ja lohtua antavina. Kyllä kirkkoon voi mennä ihan vain, vaikkei olisi mitenkään uskovainen.
Jos jatkat vain elelyä yksinäsi, ilman ketään kehen voit luottaa ja kenelle puhua asioitasi, masennuksesi yltyy. Koeta miettiä, eikö lähipiirissäsi ole ketään, jonka kanssa voisit yrittää tutustua paremmin ja kenties ystävystyä? Joku empaattisen tuntuinen ihminen?
Tärkeintä on, ettet nyt eristäydy. Olet varmasti hieno ihminen, uskon että kaikki vielä valostuu ja löydät elämässäsi vielä iloa ja onnea!