No niin. Tarkoitus olisi yli vuoden todella aktiivisen kaukoseurustelun ja yhden kuukauden mittaisen yhdessä vietetyn loman jälkeen kutsua Filippiineillä asuva kihlattuni Suomeen.
Hänellä on opinnot kesken, mutta ei halua kyseisen alan työtä kuitenkaan tehdä ja tahtoisi Suomessa opiskella sitten muuta. Eli viisumianomuksessa liitteenä vaadittua työ/opiskelu/lomatodistusta hän ei saa toimitettua.
Siispä ajattelimme kerto tilanteestamme täysin rehellisesti. Eli siitä että hän aikoo Suomessa kouluttaa itsensä englanninkielisellä opintolinjalla unelma-ammattiinsa. Lisäksi opiskella täällä Suomen kielen, jota hän on jo muutaman kuukaduen ajan itsekseen opiskellut Filippiineillä.
Aiomme lisäksi kertoa että todennäköisesti menemme Suomessa ihan virallisen kaavan mukaan naimisiin. Perheenikin kovasti odottaa pääsevänsä kihlattuni tapaamaan. Itse olen hänen vanhemmiltaan pyytänyt lupaa tyttärensä kanssa yhdessäoloon vanhan hyvän tavan mukaisesti.
Olen tietoinen että monet kirjoittelevat peitetarinoita viisumiasioista päättäville tahoille, mutta me haluamme edetä asiassa suoraselkäisesti ja rehellisesti. Nyt vaan pelottaa joudummeko odottamaan tämän rehellisyytemme jälkeen 6 kuukautta lisää uuden viisumin anomiseen asti, vai arvostavatko viranomaiset rehellisyyttämme ja vapaata tahtoamme tässä asiassa.
Onko kenelläkään kokemusta asiasta?
Hänellä on opinnot kesken, mutta ei halua kyseisen alan työtä kuitenkaan tehdä ja tahtoisi Suomessa opiskella sitten muuta. Eli viisumianomuksessa liitteenä vaadittua työ/opiskelu/lomatodistusta hän ei saa toimitettua.
Siispä ajattelimme kerto tilanteestamme täysin rehellisesti. Eli siitä että hän aikoo Suomessa kouluttaa itsensä englanninkielisellä opintolinjalla unelma-ammattiinsa. Lisäksi opiskella täällä Suomen kielen, jota hän on jo muutaman kuukaduen ajan itsekseen opiskellut Filippiineillä.
Aiomme lisäksi kertoa että todennäköisesti menemme Suomessa ihan virallisen kaavan mukaan naimisiin. Perheenikin kovasti odottaa pääsevänsä kihlattuni tapaamaan. Itse olen hänen vanhemmiltaan pyytänyt lupaa tyttärensä kanssa yhdessäoloon vanhan hyvän tavan mukaisesti.
Olen tietoinen että monet kirjoittelevat peitetarinoita viisumiasioista päättäville tahoille, mutta me haluamme edetä asiassa suoraselkäisesti ja rehellisesti. Nyt vaan pelottaa joudummeko odottamaan tämän rehellisyytemme jälkeen 6 kuukautta lisää uuden viisumin anomiseen asti, vai arvostavatko viranomaiset rehellisyyttämme ja vapaata tahtoamme tässä asiassa.
Onko kenelläkään kokemusta asiasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kokemuksella ja lukuisien muiden kokemuksella, että Suomen suurlähetystössä Filippiineillä on sen tason kohtelu ja toiminta, että siittä on tietoisia niin ulkoministeriö, kuin eduskuntatalon ihmiset, mutta homma jatkuu edelleen yhtä törppönä, kuin ennekin. Sitävastoin Thaimaasta ja Turkista, puhumattakaan monesta muusta maasta laahusta, jos jonkun näköistä onnenonkijaa ja rikollistakin ainesta porteista sisään, mutta näille kristityille, erittäin fiksuille ja varsin lämminsydämmisille naisille Suomeen tulo on tehty käsittämättömän vaikeaksi ja jopa ihmisoikeuksia loukkaavaksi toiminnaksi kolmansien asteiden kuulustuleinuineen.
Tästä asennevamma kasvatuksesta ovat alunperin vastuussa eräät femmarijärjestöt, sekä muutama piipertäjä kukkahattutäti kansanedustaja, jotka toteuttavat omaa sokeaa ideologiaansa sir vili haamuineen loppuun asti.
He uskovat tekevänsä hyvää ja edistävänsä asiaa, vaikka tosiasiassa tekevät vahinkoa näille naisille, sekä jättävät tietoisesti pureutumatta todellisiin ongelmiin kyseissä unohdetussa maassa, joka on saanut tuntea koloanilismin parhaimillaa aina näihin päiviin asti.
ELI älä kerro yhtään mitään suunnitelmistanne heille lähetystössä, ja vielävarmempaa jos menet itse Filippiineille ja menette siellä naimisiin, niin ainakin on edes mahdollisuus, että saat naisesi tänne.
Kamusta vaan sinullekin ja salamat vastauksestasi :)
Tosiaan nyt kirjoittelin jo suurlähetystöön ja kerroin juurta jaksain koko tarinamme tähän mennessä.
Naispuolinen suurlähetystön edustaja on ollut hyvin avulias ja asiallinen vastauksissaan kautta linjan, eli ainakaan minulla ei tähän mennessä ole pahaa sanaa heidän toiminnastaan.
Aiomme nyt kuitenkin kihlattuni kanssa pelata varman päälle ja jättää todennäköisenä hylkäyksenä ulostulevan viisumianomuksemme anomatta. Vaikka kaikki paperit ovatkin jo siihen kasassa ja itse olisi parin viikon päästä Makatissa niitä jättämässä. Jääkööt nyt kuitenkin laitamatta.
Aiomme siis mennä siellä naimisiin ja tänään kerrottuani asiasta siskolleni, hän ilmoitti lähtevänsä puolisonsa kanssa mukaan, suurta päiväämme todistamaan. Äitinkin ilmoitti jo lähtevänsä, eli tulee sitä sukua minunkin puoleltani, jos emme kerran Suomeen asti vielä pääse seremoniaa viettämään :)
Eli tältä pohjalta tuskin mikään instanssi kyseenalaistaa tulevan liittomme aitoutta.
Toivottavasti saamme viisumin piakkoin sitten liittomme saavutettua lainvoiman. Vai kannattaako mieluummin hakea oleskelulupaa siten että puolisoni on Filippiineillä vai ensin viisumi ja sitten oleskelulupaa anomaan Suomesta käsin yhdessä?
Toivotaan ja rukoillaan että kaikki menee hyvin. Tämä etäisyys on rankkaa, todella rankkaa kun rakas on toisaalla ja käy läpi samoja tuntemuksia kuin itse täällä :(
Varmaan on ystävällisesti kertonut faktat sinulle, mutta ethän sinä olekkaan vielä mitään sieltä anonutkaan :D
Ja faktana voin sanoa, että jahka naises menee Manilaan vieraileen norsunluu tornissa, voit olla varma, että kohtelu on ihan muuta, kuin sinulle puhelimessa.
Mut ei siittä kannata välittää. Sillä nyt teet fiksusti, kun menet naimisiin siellä ja sukulaisesi tulevat kanssa sinne, sillä on yllättävän suuri vaikutus.
Noilla eväillä hoidat homman kotiin.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi.
Tosiaan tuosta face-to-face kohtelusta ei ole vielä omakohtaista kokemusta, mutta itselläni on sellainen periaate että sekin vaikuttaa paljon miten itse asiaan suhtautuu. Eli asiallisesti käyttäytymällä vastakaikukin on usein asiallista. No, aika näyttää :)
Tosiaan lähisukuni oli ehdottomasti ilmoittautumassa mukaan, vaikken heitä varsinaisesti ehtinyt edes kutsua. Tietävät kyllä vakaumuksemme avioitua vain kerran elämässä. Haluavat olla mukana juhlistamassa suurta päiväämme :)
Kyllä tämä tästä :)
ps: Osaako kukaan neuvoa miten pre-marriage counceling- seminaariin ilmoittaudutaan? Kuinka usein niitä järjestetään? Viikoittain?
Se olisi meinaan edessä tällä seuraavalla visiitilläni.