Lähinnä avoeropalsta sen vuoksi, etten haluaisi siihen päätyä. "Tunne vihollisesi" tai jotain.
Takana 7 vuoden suhde miehen kanssa. Olemme oppineet riitelemään, keskustelemaan, tiedostamme ongelmamme suht hyvin ja yritämme korjata niitä. Riitelemme tavallisista asioista; arjen pyörittämisestä kai lähinnä. Pinna on pidentynyt molemmilla ja olemme melko avoimia. Päällisin puolin suhde toimii. Meillä on pieni lapsi ja mieheni on todella hyvä isä. Kaikki edellytykset hyvälle suhteelle on, mutta mussa on kai jotain vikaa.
Ihan oikeasti rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Käsitämme molemmat, että ihastumisia voi tulla, mutta niiden perään ei kumpikaan ole ikinä lähtenyt. Ymmärrämme, että rakkauden eteen pitää tehdä töitä ja pitää ajatella asioita joskus pitkällekin.
Intohimo on minun puoleltani kadonnut ja se on hyvin surullista. Loukkaan miestäni tahtomattani kieltäytymällä seksistä ja torjumalla hänet. Menin vain ojasta allikkoon suostumalla seksiin parin vuoden ajan vastoin tahtoani (siis päätin haluta). Yritin peitellä ongelmaani ja uskoin, että ongelma poistuisi olemalla hyväksymättä sitä. En nauti seksistä samalla tavalla, kuin aikaisemmin, vaikka mieheni osaakin minua "käsitellä" juuri oikein. Mieheni ei missään nimessä ällötä minua, eikä hänessä ole ainakaan käsittääkseni mitään vikaa.
Haluaisin haluta, enkä ymmärrä miksi en saa viritettyä itseäni enää tietylle taajuudelle. Koko seksi asia ahdistaa ja on palana kurkussa. Pelottaa, että hyvä suhteemme kaatuu tähän jonain päivänä:(
Mahdollisia syitä? -Raskaus muokkasi vartaloani, enkä tunne enää itseäni yhtä kauniiksi kuin ennen, vaikka oikeasti tiedän kuitenkin olevani suht kaunis. Sitäpaitsi ongelma oli havaittavissa jos ennen raskautta. Ja mieheni selvästi pitää ulkonäöstäni. -Ei syy siis kai tässäkään ole.
Mies katsoo pornoa muutamia kertoja viikossa? -No vähemmästäkin! Ei tuokaan mua (kai?) haittaa. Alussa se loukkasi, mutta enää ei niin ole väliä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, -mene ja tiedä. Myönnetään, että seksi noissa pornofilmeissä on mun mielestä lähinnä koomista ja ajatus miehestäni fantasioimassa tuollaisesta ei ole järin inspiroiva.
Minun vaikea isäsuhteeni? Mahdollista, mutta sittenkin liian kaukaa haettu? En usko, että tällä on merkitystä.
Luottamuspulaa ei ole. Olen ottanut sen riskin vuosia sitten, että luotan mieheeni ja tipun sitten tarvittaessa korkealta. Ei ole tarvinnut tippua, ja mieheni on selvästi yhden naisen mies. Ei siis tässäkään ongelmaa.
Liikaa yhdessä? Käymme molemmat töissä ja meillä on pieni lapsi. Aika yleinen asetelma perheessä ja seksiä voi tietääkseni näissä puitteissa harrastaa.
Liian vähän kahdestaan? Ihan potentiaalinen vaihtoehto, mutta jälleen muna oli ennen kanaa ja ennen raskautta jopa, ongelma oli jo ilmassa. Toki nykyään jotkut näistä em. seikoista voivat kärjistää ongelmaa, mutta silti se jokin alkuongelma on mulle hepreaa. Miks mä tuhoan hyvän suhteen vasten omaa tahtoani? Mä en millään viittis alkaa pakkamaan lapsen kanssa kimpsuja ja kampsuja n 4 vuoden jaksoissa, että voisin olla tyytyväinen seksielämääni. Sen ymmärrän, ettei alkuhuuman kiihkeää 6 krt/pv:ssä -seksiä voi saada takaisin, mutta edes mukava ylläpitoseksi? Mitä mä teen? Tällästä tää on nyt ollu kolmisen vuotta.
Mä en viitsi enää ääneen sanoa miehelle mitään ehdotuksia asian korjaamiseks, ettei sille tuu turhia odotuksia tai mulle paineita onnistumisesta, mut nyt koko seksi asia on ns. hyllyllä ja mies yrittää pitää näppinsä musta erossa siinä mielessä. Jos mä sitten joku päivä herään ja tajuan, että taivas aukeaa.
Takana 7 vuoden suhde miehen kanssa. Olemme oppineet riitelemään, keskustelemaan, tiedostamme ongelmamme suht hyvin ja yritämme korjata niitä. Riitelemme tavallisista asioista; arjen pyörittämisestä kai lähinnä. Pinna on pidentynyt molemmilla ja olemme melko avoimia. Päällisin puolin suhde toimii. Meillä on pieni lapsi ja mieheni on todella hyvä isä. Kaikki edellytykset hyvälle suhteelle on, mutta mussa on kai jotain vikaa.
Ihan oikeasti rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. Käsitämme molemmat, että ihastumisia voi tulla, mutta niiden perään ei kumpikaan ole ikinä lähtenyt. Ymmärrämme, että rakkauden eteen pitää tehdä töitä ja pitää ajatella asioita joskus pitkällekin.
Intohimo on minun puoleltani kadonnut ja se on hyvin surullista. Loukkaan miestäni tahtomattani kieltäytymällä seksistä ja torjumalla hänet. Menin vain ojasta allikkoon suostumalla seksiin parin vuoden ajan vastoin tahtoani (siis päätin haluta). Yritin peitellä ongelmaani ja uskoin, että ongelma poistuisi olemalla hyväksymättä sitä. En nauti seksistä samalla tavalla, kuin aikaisemmin, vaikka mieheni osaakin minua "käsitellä" juuri oikein. Mieheni ei missään nimessä ällötä minua, eikä hänessä ole ainakaan käsittääkseni mitään vikaa.
Haluaisin haluta, enkä ymmärrä miksi en saa viritettyä itseäni enää tietylle taajuudelle. Koko seksi asia ahdistaa ja on palana kurkussa. Pelottaa, että hyvä suhteemme kaatuu tähän jonain päivänä:(
Mahdollisia syitä? -Raskaus muokkasi vartaloani, enkä tunne enää itseäni yhtä kauniiksi kuin ennen, vaikka oikeasti tiedän kuitenkin olevani suht kaunis. Sitäpaitsi ongelma oli havaittavissa jos ennen raskautta. Ja mieheni selvästi pitää ulkonäöstäni. -Ei syy siis kai tässäkään ole.
Mies katsoo pornoa muutamia kertoja viikossa? -No vähemmästäkin! Ei tuokaan mua (kai?) haittaa. Alussa se loukkasi, mutta enää ei niin ole väliä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, -mene ja tiedä. Myönnetään, että seksi noissa pornofilmeissä on mun mielestä lähinnä koomista ja ajatus miehestäni fantasioimassa tuollaisesta ei ole järin inspiroiva.
Minun vaikea isäsuhteeni? Mahdollista, mutta sittenkin liian kaukaa haettu? En usko, että tällä on merkitystä.
Luottamuspulaa ei ole. Olen ottanut sen riskin vuosia sitten, että luotan mieheeni ja tipun sitten tarvittaessa korkealta. Ei ole tarvinnut tippua, ja mieheni on selvästi yhden naisen mies. Ei siis tässäkään ongelmaa.
Liikaa yhdessä? Käymme molemmat töissä ja meillä on pieni lapsi. Aika yleinen asetelma perheessä ja seksiä voi tietääkseni näissä puitteissa harrastaa.
Liian vähän kahdestaan? Ihan potentiaalinen vaihtoehto, mutta jälleen muna oli ennen kanaa ja ennen raskautta jopa, ongelma oli jo ilmassa. Toki nykyään jotkut näistä em. seikoista voivat kärjistää ongelmaa, mutta silti se jokin alkuongelma on mulle hepreaa. Miks mä tuhoan hyvän suhteen vasten omaa tahtoani? Mä en millään viittis alkaa pakkamaan lapsen kanssa kimpsuja ja kampsuja n 4 vuoden jaksoissa, että voisin olla tyytyväinen seksielämääni. Sen ymmärrän, ettei alkuhuuman kiihkeää 6 krt/pv:ssä -seksiä voi saada takaisin, mutta edes mukava ylläpitoseksi? Mitä mä teen? Tällästä tää on nyt ollu kolmisen vuotta.
Mä en viitsi enää ääneen sanoa miehelle mitään ehdotuksia asian korjaamiseks, ettei sille tuu turhia odotuksia tai mulle paineita onnistumisesta, mut nyt koko seksi asia on ns. hyllyllä ja mies yrittää pitää näppinsä musta erossa siinä mielessä. Jos mä sitten joku päivä herään ja tajuan, että taivas aukeaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teetko hommia liikaa töissä ja kotona? Stressi, arkisuus?
Liittyykö se miehiin tai mieheen? Tai yliseksualisointiin.
Onko mies seksuaalisesti viehättävä kiinnostava? Onko mies liian aulis?
Ikävää olla pala kurkussa. Ei voi aina halutakaan samaan aikaan kuin toinen. Ja jos seksi on tylsän tavanomaista tai toinen ei osaa niin voi hyydyttää.
Onko teillä yhteisiä unelmia, aikaa, tavoitteita? Romantiikkaa?
Onko teillä ollut riitoja? Tai erimielisyyttä. Miehen luonne?
Jos on liian lähellä ei näe aina lähelle. Siis suhteessa.
Niin ja ehkäisyvalmisteet /lääkkeet voi viedä myös haluja. Silloin voi kokeilla muuta valmistetta varmaankin. Tai viekö lapsenhoito innon.
Töissä on todella kiire ja kovat paineet olleet jo monta vuotta. Hommia ei pysty vähentämään. Olen sellaisessa työssä, että kaikki eteentuleva on pakko hoitaa ja asiat pyörivät päässä usein kotonakin ja töihin joutuu soitella. Tällä voi olla merkitystä. Olenkin suunnitellut lisäopintoja, että pääsisin muihin tehtäviin.
Mieheni on kyllä ulkonäöltään "viehättävä" ja vastaa odotuksiani fyysisesti, mutta kun jotain pään sisällä muuttuu niin ei enää nämäkään asiat tunnu samalta kuin ennen. Sen tiedän, että miehen lähentelyaloitteet ärsyttävät ja haluaisin aikalisän koko asiasta. Olenkin nyt saanut sen hänelle hienovaraisesti sanottua. Haluaisin tavallaan joskus olla aloitteen tekijä ja edetä rauhassa omaan tahtiini, mutta kun miehelle näyttää vähänkään vihreää valoa on hän välittömästi kimpussa ja mä lyön jarrut päälle ja ollaan taas lähtötilanteessa. Tässä se ongelma ehkä on. Jossain vaiheessa mun halut on alkaneet vähentyä ja miehen puolelta on tullut ylitarjontaa. Voisko se olla näin yksinkertaista?
Riidellään käsittääkseni normaalisti. Mies on rauhallinen ja melko harkitsevainen nykyään. Välillä pinna palaa, mutta lapsen myötä riitely on muuttunut vähän "fiksummaksi". Kyllä meillä suunnitelmiakin on ja yhteisiä projekteja, että sinällään suhde toimii yllättävän hyvin. Ja mies kestää (ainakin vielä) tilannetta hyvin. Näin vaan ei voi jatkua. Seksiä on liian vähän ja sen vähänkin pinnistän hänen mielikseen.
Kiitos vastauksestasi. Se pisti miettimään asiaa taas hieman eri näkökulmista:)
"Valitettavasti" tuo ehkäisyasia on jo poissuljettu ja näin helposti ei homma lähtenyt sujumaan. Lapsenhoitokin on kyllä jaettu tasapuolisesti ja annamme molemmat vuorotellen toisillemme vapaata aikaa. Kiitos vastauksestasi kuitenkin:)
Liika työ ja kiire, tappaa seksihalut varmasti. Myös miehesi tapa lähennellä aloittein, ja pitää kiirettä seksissä voi olla ongelma. Miten toinen muka haluaisi aina samaan aikaan, kun hän, mies, haluaa? Onko pitkiä esileikkejä koskaan vai meneekö suoraan asiaan? "kun miehelle näyttää vähänkään vihreää valoa on hän välittömästi kimpussa" Tuokin kuulostaa rasittavalta ja voi viedä naisen halut. Ihan kuin mies olisi seksin perässä liian innokkaana, ottamatta sinua huomioon.
"Olenkin nyt saanut sen hänelle hienovaraisesti sanottua. Haluaisin tavallaan joskus olla aloitteen tekijä ja edetä rauhassa omaan tahtiini"
^Niinpä mutta mies ei kuuntele? Ja naisen halut ei toimi yhtään enempää.
Miksei mies muuten kuuntele sinua? Miksi joudut miellyttään?
En halua miestäsi syyttää mutta siellä miehen päässä on ongelmia ymmärryksessä miten homma naisilla pelaa. Et ole ainoa varmasti.
"Mieheni on kyllä ulkonäöltään "viehättävä" ja vastaa odotuksiani fyysisesti, mutta kun jotain pään sisällä muuttuu niin ei enää nämäkään asiat tunnu samalta kuin ennen."
Asiat muuttuvat..juu
"Tässä se ongelma ehkä on. Jossain vaiheessa mun halut on alkaneet vähentyä ja miehen puolelta on tullut ylitarjontaa. Voisko se olla näin yksinkertaista?"
Niin miksei näinkin.
"Sen tiedän, että miehen lähentelyaloitteet ärsyttävät"
Niinpä ja sellainen pahentaa asiaa kaiketi. Olisi kai parasta puhua asioista miehen kanssa. Jotenkin niin ettei koe syytetyksi vaan asia selkiäisi, eikä suuttuisi.
Sitten on ihmisiä joita seksi ei vain kiinnosta. Mutta tässä ei varmaan siitä ole kyse. Jeps
Täytyypä yrittää vielä kerran vääntää asia miehelle"ratakiskoista" :) Jospa tuo ymmärtäis, että tilanne voi vaatia vähän pidemmän, kuin 2 vkon selibaatin... että mä ehtisin edes ajatella aloitteen tekemistä.
Ongelma voi olla ns. elimellinenkin. Sulla saattaa olla hormonitoiminnassa vikaa, se aiheuttaa haluttomuutta, kuin myös masennus. Käy ensin selvittämässä fyysinen puoli ja sitten kysy mitä kautta pääsisit selvittelemään henkistä puolta ja mahdollisesti parisuhdeterapiaankin.
Tai sitten olet normaali. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsiperheen arki on paskan syömistä..
Tuossa tulikin jo kaksi todennäköistä syytä: työn aiheuttama stressi ja hormoniepätasapaino.
Työstressiä oletkin jo yrittänyt lieventää hakeutumalla eri tehtäviin, se on hyvä. Hormonihäiriö voi liittyä siihen tai synnytykseen tai ei kumpaankaan. Kannattaa käydä lääkärissä tutkituttamassa sekin vaihtoehto, mahdollisimman pian ettei ongemanne pitkity enää tuon enempää. Testosteroni liittyy seksuaaliseen haluun, myös naisilla, ja ellei elimistösi tuota sitä tarpeeksi, ruiske voi auttaa tilanteeseen nopeastikin.
Hyvä että itsekin "haluaisit haluta" - toisin kuin jotkut muut naiset, jotka vain antavat asian olla ja sitten järkyttyvät kun mies alkaa käydä vieraissa.