Hei. Olen nuori ATM pks-seudulta. Listaan tähän havaintoja ongelmista, jotka vaikuttavat mielekkään arjen kokemiseen.
1. Harrastukset. Jos menisinki esim. johonkin trendikkäähän bodybumpiin etc. ihan vain omaa fyysistä ja henkistä olotilaani kohentamaan, pelkään, että siellä joku nainen "tunnistaa", että olen ATM. Ja siis siitäkin huolimatta vaikka en "riisuisi silmilläni" tai olisi liian arka, vaan siis aivan normaalisti. Tämä vaikeuttaisi uudessa harrastuksessa pysymistä. Sittem jos jossain vaiheessa sattuisikin tulemaan kyseisellä tunnilla joku mielenkiintoinen nainen vastaan, om lähestymisyritys todennäköisesti torpattaisiin alkuunsa. Pahimissa tapauksessa tämä nainen kertoisi muille naiskuntoilijoille, että minä yritin pyytää ulos. Oli tämä miten halventavaa käytöstä tahansa, käytännössä tämä todennkäköisesti saisi minut lopettamaan kyseisellä tunnilla käymisen.
2. Opiskelu. Ylenmääräinen haaveilu edes siitä, että olisi joku juttu käynnissä vaikeuttaa hyvien arvosanojen saantia yliopistolla. Syntyy neuroottinen kierre, jossa lähes jokainen kohtaaminen naisen kanssa on hermostuttava ja kumuloituessaan päivän mittaan, syö energiaa esim. yllämainittuun harrastukseen menolta ja opiskelulta
3. Ruoanlaitto. Vähänkään aikaavievän, hyvän ja terveellisen ruon valmistaminen tuntuu toivottamalta. En ole mikään huippukokki, mutta edes sellaisten hieman vaivaa näkevien ruokien laitto tuntuu turhalta omassa yksinäisessä opiskelijaboksissa, kun kokee, että olisipa tässäkin kiva, jos voisi yhdessä jonkun kivan naisen kanssa valmistaa kiirettömästi ruokaa, vaikkapa hyvän musiikin soidessa taustalla
4. Sosiaalinen elämä. Siihen tulee sellainen semi-depressiivinen passiivisuus. Sinkkukaverimiehet dokaavat ankarasti, ovat parisuhteissa eivätkä lähde ulos juuri koskaan (tai sitten pariskuntana, jolloin huomiota ei juuri liikene kavereille). Monissa sosiaalisissa tapaamisissa koen, että menen ikään kuin katselemaan toisten "elämää" eli parisuhteita tai jonkinlaisia baarisekoilua. Olen vaipumassa pikku hiljaa taka-alalle, kun suurin osa sosiaalisista kohtaamisista on jollain tavalla pinnallisia tai turhia, ikään kuin suorittamista. Monta kertaa eri ihmisten luota tultua tulee tunne, että mites sitten minä? Mikä olisi minulle tärkeää minun itseni, mun oman kohtalon kannalta? Mitä ratkaisuja pitäisi tehdä, mennäkö sinne vai tonne...
4.1. Naiset. Ei jaksaisi illään odottaa sinne 30-35 asti, vaan haluaisin jonkun meneillään olevan jutun tähän syksyyn. En odota mitään ihmeellistä, mutta sellaista tapailua, jossa olisi mahdollisuus tutustua naiseen ja nauttia kaikesta, mitä hänellä on annettavaa.
1. Harrastukset. Jos menisinki esim. johonkin trendikkäähän bodybumpiin etc. ihan vain omaa fyysistä ja henkistä olotilaani kohentamaan, pelkään, että siellä joku nainen "tunnistaa", että olen ATM. Ja siis siitäkin huolimatta vaikka en "riisuisi silmilläni" tai olisi liian arka, vaan siis aivan normaalisti. Tämä vaikeuttaisi uudessa harrastuksessa pysymistä. Sittem jos jossain vaiheessa sattuisikin tulemaan kyseisellä tunnilla joku mielenkiintoinen nainen vastaan, om lähestymisyritys todennäköisesti torpattaisiin alkuunsa. Pahimissa tapauksessa tämä nainen kertoisi muille naiskuntoilijoille, että minä yritin pyytää ulos. Oli tämä miten halventavaa käytöstä tahansa, käytännössä tämä todennkäköisesti saisi minut lopettamaan kyseisellä tunnilla käymisen.
2. Opiskelu. Ylenmääräinen haaveilu edes siitä, että olisi joku juttu käynnissä vaikeuttaa hyvien arvosanojen saantia yliopistolla. Syntyy neuroottinen kierre, jossa lähes jokainen kohtaaminen naisen kanssa on hermostuttava ja kumuloituessaan päivän mittaan, syö energiaa esim. yllämainittuun harrastukseen menolta ja opiskelulta
3. Ruoanlaitto. Vähänkään aikaavievän, hyvän ja terveellisen ruon valmistaminen tuntuu toivottamalta. En ole mikään huippukokki, mutta edes sellaisten hieman vaivaa näkevien ruokien laitto tuntuu turhalta omassa yksinäisessä opiskelijaboksissa, kun kokee, että olisipa tässäkin kiva, jos voisi yhdessä jonkun kivan naisen kanssa valmistaa kiirettömästi ruokaa, vaikkapa hyvän musiikin soidessa taustalla
4. Sosiaalinen elämä. Siihen tulee sellainen semi-depressiivinen passiivisuus. Sinkkukaverimiehet dokaavat ankarasti, ovat parisuhteissa eivätkä lähde ulos juuri koskaan (tai sitten pariskuntana, jolloin huomiota ei juuri liikene kavereille). Monissa sosiaalisissa tapaamisissa koen, että menen ikään kuin katselemaan toisten "elämää" eli parisuhteita tai jonkinlaisia baarisekoilua. Olen vaipumassa pikku hiljaa taka-alalle, kun suurin osa sosiaalisista kohtaamisista on jollain tavalla pinnallisia tai turhia, ikään kuin suorittamista. Monta kertaa eri ihmisten luota tultua tulee tunne, että mites sitten minä? Mikä olisi minulle tärkeää minun itseni, mun oman kohtalon kannalta? Mitä ratkaisuja pitäisi tehdä, mennäkö sinne vai tonne...
4.1. Naiset. Ei jaksaisi illään odottaa sinne 30-35 asti, vaan haluaisin jonkun meneillään olevan jutun tähän syksyyn. En odota mitään ihmeellistä, mutta sellaista tapailua, jossa olisi mahdollisuus tutustua naiseen ja nauttia kaikesta, mitä hänellä on annettavaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mites olisi muuten uusi elokuva Bridget Jonesin rinnalle: vaikka: "Harri Virtanen: elämäni ATM:nä" (nimen vedin siis hatusta, yleinen etu-ja sukunimi, joten en todellakaan viittaa kenenkään henkilöön)
Elokuvasta tulisi todellinen vapauttava katharsis sen mieskatsojakunnalle ympäri Suomen. Ohjaajaksi esim. joku vakavammin otettava, kuten Dome Karukoski. YTM katsojat saisivat esim. hieman kulttuurin kautta pohdittavaa, että missä miesten yksinäisyydessä on useimmiten kyse ATM:en maailmassa; korkea ÄO, mielenkiinto maailman asioihin, sopivalla tavalla herkkä ympäristölleen jne. Eikä siis suinkaan se perinteinen päihteiden väärikäyttö/kouluttamattomuus/pieni kaupunki. Tyypillinen ATM:hän asuu kaupungissa eikä välttämättä ole täysin sosiaalisesti eristäytynyt. ATM on vieraantunut, koska luuli/luulee/toivoo, että sivistyneet ja pohdiskelevat miehet olisivat suosittuja pariutumismarkkinoilla. Kun näin ei ole, jää ATM paitsi ihmiselämän keskeisestä asiasta, miehen ja naisen välisestä kumppanuudesta ja yhdessäolosto. Ei ATM yleensä hae kuulta taivaalta, muttei myöskään ihan ketä tahansa naista, vaan tasaveroista, tyylikästä naista mukavaan arkeen.
Tosin jos ATM-'liike' haluaa tasavertaisesti edustaa AT-miehiä yleensä niin silloin pitäisi mukaanlukea kaikki syrjäytyneet,mielenterveysongelmaiset,katujen miehet jne.
Mutta syystä tai toisesta jotkut ATM:t haluavat esittää itsestään poikkeavat epäonnistujamiehet menestyjinä jotka saavat naista.
-
Siinä voi olla kyse siitä että halutaan tehdä pesäero oman 'pyhän' puutteellisuuden ja karkean moraalisesta ja henkisestä alennuksesta johtuvan puutteellisuuden välille. Siis omaa arkuutta tai mikä se onkin mikä estää menestymästä ei kehdata mielellään laskea puutteeksi tai 'sairaudeksi' ollenkaan vaan pidetään siitä kiinni normaalina ja kunnioitettavana luonteenpiirteenä ja toivotaan maailman muuttuvan.
-
Mutta oikeasti arkuus on heikkoutta. Mies joka pystyy olemaan halutessaan hiljainen mutta myös äänekäs ja spontaani on vahvempi kuin mies joka pystyy vain yhteen ominaisuuteen.
Toi elokuva idea olisi mun mielestä aika hyvä. Sehän ei voisi olla mikään draama, eikä komedia, tragedia lähinnä sillä sen elokuvan pitää päättyä siihen missä se atm on edelleen yksin ja/tai tekee itsarin kun ei enää kestä elämäänsä.
Eli siis elokuvan pääjuoni menisi jotenkin näin:
Nuori hyvin koulussa pärjännyt vähän ujohko ja tavallisen näköinen hiljainen mies. Hän on korkeasti koulutettu ja on kiinnostunut yleisesti maailmasta, historia, politiikka yms. Hän ei juo eikä biletä vaan on rauhallinen ja viettää aikaa ensimmäkseen kotona pelaten tai lukien kirjoja.
Koulusta päästyään menisi hyvään työhön mistä saa normaalia vähän parempaa palkkaa. Hän hoitaa asiansa hyvin, laskut maksettu ja opiskeluun otettu velka on maksettu heti.
Tällä miehellä voisi mahdollisesti olla joku lapsuudenystävä (nainen) jonka elämää hän seuraisi vierestä ajatellen "mä olisin todella kiltti ja hyvä mies tolle naiselle" samalla huomaten kuinka tää nainen löytää aina uuden rentun itselleen baarista joka sitten mätkii turpaan tai pettää toisen naisen kanssa.
Sitten elokuva vain kuvaisi hänen synkkää elämäänsä missä naiset lähinnä katsovat hänen läpi ja jos hän joskus erehtyy katsomaan naista niin takas tulee piikikäs ja vihainen katse.
Loppu voisi päättyä siihen, kun hän itsekseen istuu kotona tuijottaen kolmiolääke rasiaa tai ajaen autolla rotkosta alas.
Tragediaa kerrakseen.
Mitäs sinulla on naiselle annettavanasi?
Hei
En tiedä, oletko nainen vai mies, mutta vastaampa kuitenkin. Usein tällainen kysymys pitää sisällään tiettyjä implisiittisiä esioletuksia ja on kysymysasetteluna vaikea. Minulle ihmissuhteen eivät ole niin miesten kuin naistenkaan osalta opportunistista vaihtoa, vaan ne perustuvat ihmisyyteen, sielujen ystävyyteen. Eli tehdäänpä tarkennuksia:
A. Jos annettavalla tarkoitetaan: 300-henkilön "kaveripiiriä", vip-kortteja yökerhoihin, todella treenattua kroppaa, todella isoja tuloja (olen opiskelija vielä tässä vaiheessa)---->tässä suhteessa minulla ei todellakaan ole annettavaa
B. Jos annettavalla tarkoitetaan: kiinnostusta toisiin ihmisiin, maailman asioihin, opiskeluun, hyviin viineihin, matkusteluun ja kaikkeen kivaan yhdessäoloon ja spontaaneihin tapahtumiin lähtöä, tässä suhteessa minulla on paljonkin annettavaa. Jos nainen on tyylikäs ja itsekin kiinnostunut asioista, uskon tässä olevan pitkän jutun hyvä lähtökohta (ei tietenkään itsestäänselvyys, vaan vaatii aikaa ja tutustumista tietenkin)
että oletko näitä "naisella ei ole muuta tarjottavaa kuin pillu" atm:iä vai ihan oikea ihminen. Mitä sinä odotat sillä naisella olevan annettavanaan?
En kuulu. Niin miehet kuin naiset näen ihmisinä, jos he ansaitsevat tulla kutsutuksi ihmisiksi. Moni käyttäytyy todella barbaarimaisesti (yleinen rahvaanomainen käyttäytyminen, en tarkoita tässä välttämättä esim. yhden yön juttuja, vaan ylipäätään eläimellistä ja aivotonta käytöstä=. Jos tapaan mielenkiintoisen naisen, olen aina kohdellut näitä naisia hyvin. Jälkeenpäin onkin vain ilmennyt, että mä olinkin vain esim. varavaihtoehto/minua käytettiin/minut nähtiin pelkästään kullina, ja minä taas näin paljon muutakin kuin seksin. Eli minun kohdallani "ongelmat" ovat olleet naisesta välittäminen ja aito kiinnostus, mitä nykyisessä uuskielessä kutsutaan takertumiseksi/läheisriippuvuudeksi (mikä on todella sairasta ja kertoo koko yhteiskunnan psykopatisoitumisesta lyhytjännitteisiin tavoitteisiin)
Sitten vain pitää toivoa, että kohdallesi osuu mukava nainen. :)
Kiitos kannustuksesta! Pitää vain olla itse aktiivinen ja yrittää tutustua mielenkiintoisiin naisiin, mahdollisuuksien mukaan (ei-varattuja)
minua kuvottaa tyypit jotka käyttäytyy ihmisten välisissä suhteissakin kuin olisivat jotain vitun yrityskauppaa tekemässä, parempi yksin kuin sellaisen vääränlaisen kanssa.