Miten voi selvitä erosta kun mies oli unelmien mies? Mies oli huomaavainen, hellä, hyvä kuuntelija, hyvännäköinen, hurmaava, älykäs jne kaikkea.
Kun lukee näitä juttuja niin useiden teidän miehet ovat olleet pettäjiä, narsisteja, väkivaltaisia tai juoppoja tms. Olen kokenut eron myös aiemmin ja silloin mies petti ja minä jätin hänet. Ja tällöin oli helpompaa päästä erosta yli kun miehessä oli vikaa.
Nyt kuitenkin mies jätti minut 3 kk sitten. Ja syynä se, että hän ei enää rakastanut minua ja tälle asialle ei voi tehdä mitään. En ollut mikään karsea tyttöystävä. Kävin töissä, hoidin paljon kotihommia, en valittanut liikaa ja seksiäkin meillä oli jne.
Miten siis pääsen erosta yli?
Elämäni ei ole kuitenkaan ihan mahdotonta koska elämäni on kunnossa muuten. MInulla on kavereita ja hyviä ystäviä joiden kanssa saan puhua erosta ja kaikesta ja viettää aikaa muutenkin. Minulla on koulutusta ja työpaikka jossa viihdyn. Rahatilanteenikin on hyvä.
Seurustelimme 3,5 vuotta ja viimeisen vuoden asuimme yhdessä. Olen 25-vuotias.
Kun lukee näitä juttuja niin useiden teidän miehet ovat olleet pettäjiä, narsisteja, väkivaltaisia tai juoppoja tms. Olen kokenut eron myös aiemmin ja silloin mies petti ja minä jätin hänet. Ja tällöin oli helpompaa päästä erosta yli kun miehessä oli vikaa.
Nyt kuitenkin mies jätti minut 3 kk sitten. Ja syynä se, että hän ei enää rakastanut minua ja tälle asialle ei voi tehdä mitään. En ollut mikään karsea tyttöystävä. Kävin töissä, hoidin paljon kotihommia, en valittanut liikaa ja seksiäkin meillä oli jne.
Miten siis pääsen erosta yli?
Elämäni ei ole kuitenkaan ihan mahdotonta koska elämäni on kunnossa muuten. MInulla on kavereita ja hyviä ystäviä joiden kanssa saan puhua erosta ja kaikesta ja viettää aikaa muutenkin. Minulla on koulutusta ja työpaikka jossa viihdyn. Rahatilanteenikin on hyvä.
Seurustelimme 3,5 vuotta ja viimeisen vuoden asuimme yhdessä. Olen 25-vuotias.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinut vuorostaan viallisena? Täydellisyydenkin tavoittelu on vika. Ehkä on parempi ruveta näkemään ihmisissä muuta kuin vikoja. Ihminen ei ole objekti. Jos saat viallisen lapsen, ethän sitäkään hylkää ja vaihda ehjään. Samalla tapaa viallinen ihminen jää ilman tukea. Viallinen henkisesti ei ole vielä aikuinen, vaan tarvitsisi tukea.
Mulle kävi aikalailla samalla tavalla...
Oltiin yhdessä yli 4 vuotta ja kaikki oli hyvin.Ja sitten toinen ilmoittaa ettei rakasta.Minussa ei ole kuulemma mitään vikaa vaan vika on hänessä...
Mutta mua sattuu edelleen ja hän on jatkanut elämäänsä.
Mäkin mietin edelleen (erosta on yli 4kk), että miten helvetissä tästä voi selvitä.
Huh, huh...
Tsemppiä sulle!
Joo tässä olen miettinyt tätä elämää ja todennut että kuitenkin olen vielä terve ja se on pääasia..
Toisaalta olen miettinyt sitä, että mitenhän sitä (sitten kun joskus pääsee tästä erosta yli ja tapaa uuden miehen) oikein uskaltaa enää luottaa mieheen, koska pelkää tulevansa taas samalla tavalla jätetyksi..
Tsemppiä myös sulle!
kohtalontovereita löytyy täältäkin suunnalta. avomieheni jätti minut sunnuntaina ja hän todellakin oli unelmien mies. Meillä tuli juuri heinäkuussa 3 v täyteen. Olen ollut aiemmin suhteissa, joissa ollut pettämistä jne ja karu loppu. On ollut helppo vihata, mutta tässä en voi vihata, toinen oli vaan rehellinen kun kertoi ettei voi jatkaa. mitään kolmansia osapuolia ei eroon liity.
Tuntuu ristiriitaiselta kun hän sanoi, ettei haluaisi tästä suhteesta lähteä, tässä kaikki hyvin ja kaikki toimii, jokainen osa-alue ja kunpa voisikin itse päättää tähän jäämisestä, mutta ei hänestä kiinni. Kun kysyin, mistä asia sitten kiinni jos ei hänestä, niin vastasi että hänen tunteistaan, eikä voi niille mitään, ei rakasta eikä näe tulevaisuutta. Mietin vaan että miksi hän sitten loppuun asti oli lähelläni, oli hellä, rakasteli, suuteli, vei romanttiselle merenranta ajelulle jopa jne jne. Kysyin, että oliko tuo kaikki edellä mainittu vain esittämistä niin hän vastasi että ei. Hän on aina rehellisesti tehnyt niin kuin on hyvältä tuntunut. On tätä niin vaikeaa ymmärtää, miksi näin jos tuntuu että tässä mahtava olla ja hänenkin sanojen mukaan kaikki toimii. No ei tässä auta kun yksin vaan elää elämäänsä, muuta ei voi. Toivon että hän erossa huomaisi, että rakastaa minua ja haluaisi palata takaisin, tai siis aloittaa uudestaan. Kunpa niin kävisi ja tämä olisi vain pahaa unta.
Vaikka tietää että on yksin, niin silti jotenkin tuntuu oudolta että ihan kuin toinen vaan nyt olisi jossain ja pian palaisi.
Olen 29v ja tämä oli minun neljäs pidempi suhteeni, kaksi ekaa kestivät vuoden päivät, kolmas vähän yli kaksi vuotta ja tämä nyt pisin. Uskoin todellakin että olemme tässä elämänne loppuun asti kun toinen antoi niin kaikessa olemuksessaan ymmärtää, katseelllaan, kosketuksellaan, teoillaan ja sanoillaan.
Ninpä - mulla on ollut kaksi eroa, joissa mies ilmoitti että kolmatta osapuolta ei ole. No Ok, silloin olin tyytyväinen, että erotaan ystävinä. Jälkeenpäin paljastui molemmissa tapauksissa, että seuraava nainen oli jo valmiina. Ensimmäinen oli helppo laskea tuon toisen naisen lapsen syntymän perusteella - meillä kun lehdessä julkaisttaan sairaalassa syntyneiden vanhempien nimet ja se kumpi tuli.
Toinen oli sellainen, että juorujen perustella ja siihen, miten puoliso alkoi käyttäytyä yhtäkkiä oudosti, löytyi yhtäläisyys. Siihen sain vielä ihan oikeankin vahvistuksen miehen työpaikalta.
Mä en koskaan enää usko näitä selityksiä..enkä toivoisi kenenkään muunkaan uskovan.
Minusta olisi parempi ollut heti kuulla totuus, eikä se että saat ottaa tai kuulla sen täyden totuuden jostain muualta. Se satuttaa kaikkein eniten. Se vei minutkin uudestaan siihen eron alkushokkiin, josta jo luulín päässeeni eroon.
Mielestäni ei voi missään nimessä yleistää, että kaikilla jättäjämiehillä olisi jo valmiina toinen nainen!!
Exäni ei jättänyt minua siksi että hänellä olisi toinen - eikä myöskään tuo 29-vuotiaan naisen mies.
Miehillä on vain ollut omat näkemyksensä asioista ja päätyneet omiin ratkaisuihinsa.
Kaikki miehet eivät ole pettäjiä (kuten eivät ole naisetkaan).
Itse olen pystynyt 100%sesti luottamaan exääni, jopa sen jälkeen kun erosimme. Luottamus ei ollut meidän suhteemme ongelma
Olen samaa mieltä kanssasi ja aiemmin tuosta erostamme kirjoitin. Itsellä ollut kaikki muut suhteet sellaisia, että mies niissä pettänyt ja jättänyt, ollut uusi nainen valmiina eli siinä mielessä ymmärrän hyvin tuota yhtäkin kirjoittajaa.
Itse kyllä uskon tai jopa tiedän, että tämä tuore exäni, huh kun kamalaa kirjoittaakaan tuota sanaa hänestä, niin hän on todellakin rehti ja rehellinen, niitä nykyään harvassa mutta hän on ja siksi lähtikin varmaan kun oli rehellinen ja sanoi miten asiat on, mitä tunsi mitä ei. Hänellä on selkäranka moraali kohdallaan. Tiedän jopa, että tuollaisia miehiä kuten hän niin harvassa etten enää ikinä tule vastaavaa kohtaamaan.
Mutta arvon kirjoittajat, sen sijaan että pohtisimme niin kovin syitä ehkäpä meidän pitäisi pohtia, että miten me selviämme erosta? Väkisinkin sitä miettii niitä syitä ja pohtii pohtimistaan kaikkea, mutta loppujen lopuksi asia vaan on niin että ero on ja elämä yksin edessä, ei sitä helpota mitkään pohdinnat. Itse olen koittanut hankkia edes jotain uusïa huonekaluja kun avomieheni tietenkin vei omat tavaransa mukanaan ja osa jaettiin, eli kaikesta on puolet poissa.
Tyhjyyden siis näkee konkreettisesti asunnossa, eli jään näihin suhteeen muistoihin elämään, tuntee kehossaan ihan kuin jokin osa olisi minulta sisältä otettu pois sekä itku kurkussa ei hellitä. Toisaalta vaikka tietää että yksin on ja jätetty, niin jollain tapaa välillä tuntuu että ihan kuin odottaisi toisen tulevan pian ovesta ja kaikki olisi kuin ennen. Ihan kun mieheni olisi vaan töissä, tai jossain käymässä. Tai tämä kaikki olisi vaan pahaa unta, josta pian herään ja hän nukkuu vieressäni kuten on nukkunut.
Kun kaikki on tehty ja eletty yhdessä, ihan pienen pienistä arki asioista ulkomaan matkoihin ja kokemuksiin asti, niin ei tiedä enää mitä tekisi ja miten yksin eläisi. Tuntuu pelottavalta, surulliselta, pahalta kohdata tuttuja. Eikä kiinnosta vastata kaikkien kysymyksiin asiasta. Töihin pitäisi palata ensi viikolla, meillä ollut samaan aikaan lomat, mutta voimat ei tunnu riittävän. Yleensä aiemmin olen saanut töistä voimia selvitä erosta, mutta nyt ei riitä voimat edes töihin.
Itse olen käynyt koko ajan töissä. Kun mieheni jätti minut sunnuntai-iltana noin 3 kk sitten niin menin maanantaina töihin enkä ollut juuri nukkunut yöllä ollenkaan. Ajattelin kauhulla että mitähän tästäkin päivästä tulee. Kävi niin, että aamulla töissä itkin eroa ja kerroin työkavereilleni tilanteeni ja he olivat hyvin ymmärtäväisiä. Sain kuitenkin koottua itseni ja kykenin töihin. Ensimmäinen viikko eron jälkeen töissä meni niin että oli vaikea keskittyä ja ero oli mielessä vähän väliä. Kuitenkin jotenkin helpotti mennä töihin kun tuli sellainen olo, että täällä kaikki on pysynyt samana - ja se jotenkin lohdutti minua. Myös se helpotti, että kun oli kiirettä töissä niin ei aina ehtinyt murehtia eroa koko ajan.
Tiedän tuon tunteen, että kuvittelee että tämä on vain pahaa unta.. On vaikea uskoa että koko suhde on kokonaan ohi. Se vaatii totuttelua. Itse toivon salaa koko ajan että mies ilmoittaisi minulle että haluaakin vielä palata yhteen.
Mistä päin suomea muutes olet?
Kiitos sanoistasi, täytyy toivoa että töihin paluu auttaisi, se selviää ensi maanantaina. Auttaa varmasti hetkellisesti, mutta eipä taida tätä tyhjää tunnetta poistaa sisältäni.
Tiedän todellakin myös tuon toisen tunteesi, siitä että odottaa että mies ilmoittaisikin, että palataan yhteen. Että erossa hän huomaisi, kuinka paljon sinua rakastaakaan. Itse toivon samaa, että mieheni huomaisi että sittenkin rakastaa, että rakkaus on juuri sitä mitä minua kohtaan tuntee ja näkisi yhteisen tulevaisuutemme ja voisimme aloittaa uudestaan. Tietysti aloittaisimme aivan alkumetreiltä, en yhtäkkiä hänen kanssa taas yhteenmuuttaisi. Kunpa sinun ja minun, molempien toiveet toteutuisi.
Olen Länsi-Suomesta, rannikolta.
Olen huomannut että heti kun olen nähnyt exääni, niin alan kaivata häntä yhä enemmän. Olen tietoisesti nimittäin yrittänyt löytää exästäni huonoja puolia, niitä kyllä loppujen lopuksi löytyykin, kuten meistä jokaisesta. Mutta sitten kun taas näen hänet niin ajattelen, että miten ihana mies onkaan..
Olet aika kaukaa.. olin vain ajatellut että jos olisit sattumalta asunut lähellä niin olisimme voineet vielä keskustella aiheesta enemmän..
Itse en ole vielä mieheeni törmännyt, mutta pelkään sitä näkemistä kun nytkin päivä päivältä ikävä vaan kasvaa. Olen myös yrittänyt miettiä huonoja puolia hänestä, mutta päädyn löytämään niitä itsestäni enemmän. Olo, että jos saisin tehtyä jotain paremmin.
Olen muutenkin tullut siihen päätelmään, ettei tunteet noin vaan kuole, enkä usko että teki mitään tuntematta. Taitaa olla että meidän miehille iskenyt vaan vapaudenkaipuu, alkanut mietityttämään että tässäkö olen lopunelämäni, olisiko sitten jotain vielä katsomatta kokematta.
Niin ja tuossa jossakin vaiheessa kirjoiteltiin, että miten työ voisi auttaa. Odotin ehkä liikaa töihin paluulta, sillä siinä kävi juuri päinvastoin. Lamaannuin totaalisesti, en saanut mitään aikaiseksi. Pomoni lähetti minut työterveyshuoltoon ja minulla nyt hieman vapaata, jotta saisin voimavarani kerättyä. Aika on kulunut miettiessä eroa, miksi, mitä, kuka tehnyt väärin, voiko korjata, jos niin koska ottaa yheyttä toiseen. Kirjoitin aiemmin siitä vapaudenkaipuusta. Kaipa siis annettava toiselle aikaa ja tilaa, toivottava vaan ,että ne asiat auttavat meitä palaamaan toistemme luo. Kysyit asuinpaikkaa, josko olisimme keskustelleet asiasta enemmän. Ei asuinpaikalla väliä, tottakai voimme asiasta enemmän keskustella. Ehkäpä samassa tilanteessa oleva pystyy auttamaan kaltaistaan paremmin.