Onko kukaan törmännyt samaan aiheeseen, miksi aikusella miehellä, joka on työssäkäyvä ja suhtkoht normaali, ei ole ystäviä? Onko itserakas, eikä kaipaa muita, oma itse riittää vai onko hän niin kyvytön luomaan pysyviä ihmissuhteita. Tästä kun saisi selvän.
Miksi miehellä ei ole ystäviä?
Kaisa
82036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni on ainakin sellainen tilanne että erosin vuosi sitten ja avioliitoni aikana ei minulla saanut olla ystäviä . Ystävyys suhteet kun vaativat aikaa ja heti oltiin mustasukkaisia jos käytit aikaa ystävyys suhteisiin. Nyt olen pikkuhiljaa ottanut yhteyttä vanhoihin ystäviin, tosin näin vanhempana viihdyn myös yksikseni. Sanoisin vielä että jos ihminen on sinut itsensä kanssa ja varustettu hyvällä itsetunnolla niin ei välttämättä tarvitse niitä ystäviä ainakaan kovin paljon.
Kyllähän sitä PÄRJÄÄ hyvällä itsetunnolla, mutta kyllä aina parempi jos on ystäviä ympärillä.
Olen minäkin eronnut aikoinani ja kyllä minulle jäi ystäviä.
Se on paljon omasta minästä kiinni miten haluaa aloittaa uuden ystävyyden toisen sukupuolen kanssa. Meni siinä ainakin 1/2 vuotta ennekuin tuntui pääsevä eroon aniakin siitä tunteesta että pitäisi joku vierelle hankkia.
Olemme niin erillaisia ihmisiä että , ei yksiselitteistä vastausta voi antaa.
Kaksi tai kolme vuottakin voi mennä ennekin hyväksyy uuden kunppanin.
Tuulellaa ei ole ystävää, varjoissa vain se soi.....
Joskus on ihmetelty yksinäisyyttä, toisinaan jopa pidetty hiukan hullunakin syystä, että "ei ole muiden kanssa" vaikka koko ajan on totuus ollut ja tosiasiaksi jää, että muut eivät ole tahtoneet ottaa toista mukaansa.
muutamia kavereita joita voi sanoa ystäviksi, eli siis sellaisia jotka pitää yhteyksiä vaikka asutaan eripuolilla suomea nykyään kaikki.
Työkaverit yleensä häviää sitten kun työt vaihtuvat tai loppuvat, mutta lapsuudenystävät kyllä pysyvät. Siinätapauksessa jos itse on jättänyt yhteydenpidon kokonaan voi syyttää vain itseään jos eivät ystävät soittele.
Oma tapaukseni on se, että kaverit alkoivat pariutua tai sitten muuttaa töiden yms. takia paikkakunnalta. Ja totuushan on, että pariskunnat seurustelevat mieluiten pariskuntien kanssa. Töistäkin on vähän vaikea kavereita saada, kun kaikki muut ovat perheellisiä.
Se on aika monella miehellä niin, että ei ole sellaista kunnon kaveria, jota voidaan kutsua myös ystäväksi. Mies tarvitsee sellaisen kaverin, ainakin minä, jolle voi puhua aroistakin asioista, pelkäämättä että tulisi nolatuksi.