Olen seurustellut avopuolisioni kanssa melkein 6 vuotta. Nyt olemme tienristeyksessä. En tiedä itsekkään mitä pitäisi tehdä, eikä taida tietää puolisonikaan. Uskon kummankin rakastavan toisia, mutta riittääkö se?
Olemme aiemmin eronneet noin 3 vuotta sitten kun naiseni halusi erota minusta. Itselleni tämä oli silloin kova paikka, mutta palasimme yhteen jo 3 viikon eron jälkeen puolisoni tahdosta. Eli otin ns. hänet takaisin. Asuimme tämän jälkeen hieman aikaa erillään, mutta muutimme pian takaisin yhteen. Siitä lähtien ei omasta mielestäni ole ollut mitään erikoisempia tilanteita kummallakaan.
Ennen kuin viime viikolla lähdimme viihteelle eri paikkakunnalle ystäviemme luo. Lähdin itse käymään kaverini kanssa noin 30 minuutiksi pelaamaan ja sovimme että tulemme siihen, joka kävi kaikille. Suutelimme vielä lähtiessämme. Sitten kun tulin pelaamasta soitin puolisolleni mutta hän ei vastannut enää, vaikka soitin monesti. Päätimme lähteä kaverini kanssa hänen kämpilleen. Odotimme kummatkin puolisoitamme. He ilmaantuivat sitten ½ 10 maissa aamulla. He olivat ilmeisesti olleet jatkoilla tämän kaverini naisystävän kaverinsa luona, joka on miespuolinen ja myös mukana oli ollut toinen mies, joka on puolisoni työkaveri (kesätyö) ja lisäksi he opiskelevat samalla alalla koulussa, mutta eri vuosikursseilla.
No lopuksi selvisi, että puolisoni oli fritsu olkapäässä ja hän oli imutellut tämän "työkaverinsa" kanssa.
Itse haluaisin olla puolisoni kanssa loppuelämäni, mutta onko enää mitään järkeä jatkaa? Voiko tätä antaa anteeksi vaikka kuinka haluaisi?
On selvää, että hän tulee näkemään tätä miestä myös jatkossakin, halusi tai ei.
Itse en ole suhteen aikana halunnut muita ihmisiä, enkä haluaisi nytkään, sillä välitän hänestä edelleenkin niin paljon.
Olemme aiemmin eronneet noin 3 vuotta sitten kun naiseni halusi erota minusta. Itselleni tämä oli silloin kova paikka, mutta palasimme yhteen jo 3 viikon eron jälkeen puolisoni tahdosta. Eli otin ns. hänet takaisin. Asuimme tämän jälkeen hieman aikaa erillään, mutta muutimme pian takaisin yhteen. Siitä lähtien ei omasta mielestäni ole ollut mitään erikoisempia tilanteita kummallakaan.
Ennen kuin viime viikolla lähdimme viihteelle eri paikkakunnalle ystäviemme luo. Lähdin itse käymään kaverini kanssa noin 30 minuutiksi pelaamaan ja sovimme että tulemme siihen, joka kävi kaikille. Suutelimme vielä lähtiessämme. Sitten kun tulin pelaamasta soitin puolisolleni mutta hän ei vastannut enää, vaikka soitin monesti. Päätimme lähteä kaverini kanssa hänen kämpilleen. Odotimme kummatkin puolisoitamme. He ilmaantuivat sitten ½ 10 maissa aamulla. He olivat ilmeisesti olleet jatkoilla tämän kaverini naisystävän kaverinsa luona, joka on miespuolinen ja myös mukana oli ollut toinen mies, joka on puolisoni työkaveri (kesätyö) ja lisäksi he opiskelevat samalla alalla koulussa, mutta eri vuosikursseilla.
No lopuksi selvisi, että puolisoni oli fritsu olkapäässä ja hän oli imutellut tämän "työkaverinsa" kanssa.
Itse haluaisin olla puolisoni kanssa loppuelämäni, mutta onko enää mitään järkeä jatkaa? Voiko tätä antaa anteeksi vaikka kuinka haluaisi?
On selvää, että hän tulee näkemään tätä miestä myös jatkossakin, halusi tai ei.
Itse en ole suhteen aikana halunnut muita ihmisiä, enkä haluaisi nytkään, sillä välitän hänestä edelleenkin niin paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teksti on kuin minun käsilläni kirjoitettu paitsi että olen nainen.
Seurusteltu 8 vuotta, vasta ostettu yhteinen asunto. Ensin asuttiin vuokralla pari kolme vuotta sitten, minä pakkasin kamani ja lähdin siitä pois- yhteen palattiin myös n 3 vkon jälkeen, minä roikuin hänessä ja halusin palata yhteen, mies vähän epäröi mutta yhteen mentiin. Ensin asuttiin omissa kämpissä vuokralla ja sitten ostettiin asunto yhdessä.
Minulla vaan on sellainen tilanne että olen ihastunut toiseen mieheen ja avopuolisoni suhtautuu mielestäni aivan liian tyynesti asiaan. Vietetty paljon aikaa tuon toisen miehen kanssa, juteltu tulevaisuudesta yms. ja avopuolisoni tietää nämä. Minä myös näen tosi useasti tätä toista miestä...
Itse myös mietin onko järkeä jatkaa- mieheni sitä siis halua- itse en vaan osaa olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ajatukseni on sekaisin... uskoisin että mieheni myös miettii tätä vaikka ei sitä minulle suoraan myönnä...
Kysyit että riittääkö rakkaus? Itse myös mietin sitä... jos ei ole onnellinen suhteessa, kannattaako jatkaa?
Kirjottelin tuonne tänään toisen jutun otsikolla: Tunteen sekaisin. Voit käydä lukemassa senkin...
Todella sikamaista käytöstä. Pusaatte ja sovitte tapaavanne hetken kuluttua. Ja mitä tekee nainen? Lähtee toisen miehen luo eikä vastaa sinulle. Itse en hyväksyisi vaikka kyseessä olikin "vain" imuttelua (jos hän puhuu totta)!
Mutta päätös on tietenkin sinun. Ehkä tärkeintä on miettiä, pystytkö enää luottamaan naiseen? Ilman luottamusta ei tule mitään...
Olen kyllä itsekkin epäillyt paljon, että jäivätkö asiat heidän välillä tosissaan vain "imutteluun"? Kuten sanoin fritsu löytyi olkapäästä...
Olen silti yrittänyt uskotella itselleni olevan tämän totta.
Olemme yrittäneet nyt noin viikon olla "normaalisti", mutta voin sanoa että minulle se on ollut silti yllättävän vaikeaa.
Kuten jo kerroinkin haluaisin antaa puolisolleni anteeksi, mutta en tosiaan tiedä pystynkö siihen. Tuntuu välillä, että häntä ei edes kaduttaisi mitä hän on tehnyt.
Itselläni tunteet ovat muuttuneet päivittäin. On ollut ns. helppoja ja hyviä päiviä sekä myös vaikeita ja huonoja päiviä. Pieni asia tuo mieleen jostain aina tämän tilanteen.
Toivoisin myös tässä tilassa itselleni paljon huomiota puolisoltani, mutta tuntuu että en saa sitä. Välittääkö hän sittenkään minusta?
Itselläni alkaa omasta mielestäni ainakin olla sen verran ikää, että haluaisin vakiintua kunolla toisen kanssa, mutta jos tilanne puolisoni kanssa ei näytä parantuvan on minun pakko tehdä ratkaisu ja erota hänestä, mutta onko minusta siihen? Ei ole kyllä mukavaa asua sellaisessa suhteessakaan jolla ei tiedä olevan varmaa jatkoa...