Painin ongelmani kanssa viimeiset 12 vuotta parisuhteestamme,
eli koko suhteen ajan... hukkasin elämästäni yhden hienoimmista ajanjaksoista kun tulee mieleen ,että ei halua jakaa toisen kanssa loppuelämäänsä niin kuuluu yrittää vielä kovemmin.. jos sen jälkeen tunne vain voimistuu niin on aika erota!!
Kaikki ystäväni, sukulaiset ja kaverit totesivat, että et saa aikaa takas
eroa nyt jo yms...
Halusin niin todistaa, että saa homman hanskaan,
että tuhosin melkein elämäni... Lopuksi olin umpikujassa olin aina ollut raitis en ollut juonut viinaa kuin teininä, nyt korkkasin ja join 7 vuotta...
Lopulta yksi kaunis ilta laitoin piipun suuhun...olin umpikujassa.
Eroamisen ongelma ei ollut todellinen, olin vain lykännyt sitä niin ja aina samasta syystä, että siitä tuli lopuksi maailman korkein kynnys...
Vaikka kaikki kannustivat... avasi vasta muukalaisen metafora oven...
"Jos olet upoavassa laivassa niin mitä teen ensimmäiseksi...
teet sen mikä on ihmisluonnon mukaista...pelastata itsesi...
Pelkäsin raivoa, väkivaltaa ,kyyneliä...olisi vaan pitänyt uskaltaa
lopuksi olin pelastus veneessä ja parini roikkui laidassa vetäen
meidät molemmat syvyyksiin piti päättää... uppoanko loullisesti ?
Vai otanko airon ja lyön käsille...
Kävin vielä kerran lomamatkalla...tulin kotiin istuin alas
ja ilmoitin kuinka homma on... enkä enään suotunut perääntymään koska se olis tiennyt pelastuslautan uppoamista...
Kyyneleitä...itkua..kotoota lähtö...kun kukaan ei enään vetänyt lauttaa syvyyksiin pakkasin kamana ja ajoin lasten nukkuessa tavarani 300 km:n päähän varastoon juhannus aattoyönä.
3 päivää meni kun tuleva ex tuli takaisin... vieläkin itkua kaksi viikkoa myötäelämistä ja lohduttamista koska sen olemme heille
velkaa...kun hän ymmärsi loputtomuuden hän antoi periksi
2 viikkoa erosta... muutin pois olin vapaa, kävi kuten
minulle luvattiin vapaus oli parasta kaikista...
Älkää antako elämäänne pois, en tiedä onko jumalaa, taivasta tai helvettiä... mutta se on varmaa, että elämiä on vain yksi ja
koskaan ei ole liian myöhäistä elää sitä elämää...
Ottakaa se airo ja lyökää... vaikka näet toisen hukkuvan on
kyse omasta elämästäsi kaikki se mitä olin pelännyt...
sitä ei tullutkaan... ero oli kivuton ja se tapahtui yhteisymmärryksessä...
Kun pelkkäät, pahimmat pelkosi muuttuvat todeksi... lopulta
olet sellainen raunio entisestä, että sinua ei enään ole...hukkaat minuutesi.
eli koko suhteen ajan... hukkasin elämästäni yhden hienoimmista ajanjaksoista kun tulee mieleen ,että ei halua jakaa toisen kanssa loppuelämäänsä niin kuuluu yrittää vielä kovemmin.. jos sen jälkeen tunne vain voimistuu niin on aika erota!!
Kaikki ystäväni, sukulaiset ja kaverit totesivat, että et saa aikaa takas
eroa nyt jo yms...
Halusin niin todistaa, että saa homman hanskaan,
että tuhosin melkein elämäni... Lopuksi olin umpikujassa olin aina ollut raitis en ollut juonut viinaa kuin teininä, nyt korkkasin ja join 7 vuotta...
Lopulta yksi kaunis ilta laitoin piipun suuhun...olin umpikujassa.
Eroamisen ongelma ei ollut todellinen, olin vain lykännyt sitä niin ja aina samasta syystä, että siitä tuli lopuksi maailman korkein kynnys...
Vaikka kaikki kannustivat... avasi vasta muukalaisen metafora oven...
"Jos olet upoavassa laivassa niin mitä teen ensimmäiseksi...
teet sen mikä on ihmisluonnon mukaista...pelastata itsesi...
Pelkäsin raivoa, väkivaltaa ,kyyneliä...olisi vaan pitänyt uskaltaa
lopuksi olin pelastus veneessä ja parini roikkui laidassa vetäen
meidät molemmat syvyyksiin piti päättää... uppoanko loullisesti ?
Vai otanko airon ja lyön käsille...
Kävin vielä kerran lomamatkalla...tulin kotiin istuin alas
ja ilmoitin kuinka homma on... enkä enään suotunut perääntymään koska se olis tiennyt pelastuslautan uppoamista...
Kyyneleitä...itkua..kotoota lähtö...kun kukaan ei enään vetänyt lauttaa syvyyksiin pakkasin kamana ja ajoin lasten nukkuessa tavarani 300 km:n päähän varastoon juhannus aattoyönä.
3 päivää meni kun tuleva ex tuli takaisin... vieläkin itkua kaksi viikkoa myötäelämistä ja lohduttamista koska sen olemme heille
velkaa...kun hän ymmärsi loputtomuuden hän antoi periksi
2 viikkoa erosta... muutin pois olin vapaa, kävi kuten
minulle luvattiin vapaus oli parasta kaikista...
Älkää antako elämäänne pois, en tiedä onko jumalaa, taivasta tai helvettiä... mutta se on varmaa, että elämiä on vain yksi ja
koskaan ei ole liian myöhäistä elää sitä elämää...
Ottakaa se airo ja lyökää... vaikka näet toisen hukkuvan on
kyse omasta elämästäsi kaikki se mitä olin pelännyt...
sitä ei tullutkaan... ero oli kivuton ja se tapahtui yhteisymmärryksessä...
Kun pelkkäät, pahimmat pelkosi muuttuvat todeksi... lopulta
olet sellainen raunio entisestä, että sinua ei enään ole...hukkaat minuutesi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuten vanhakansa sanoi: verta pakkiin ja eteenpäin. Mees nukkuun ja aamulla keität plöröt.
muutut automaattisesti sankariksi ja haluat pelastaa ensin lapset, raskaana olevat ja nuoret naiset. Siinä vaiheessa todellinen vastavuoroisuus mikä on sisäänrakennettuna meissä kaikissa astuu esiin. Se aito ihminen. Kun yrität pelastaa muita, niin sinuakin pelastetaan.
Täällä palstalla usein neuvotaan älkää erotko, mut oon samaa mieltä kanssas, että joskus on itse osattava hypätä uppoavasta laivasta ja uitava yksin rantaan, josta sit voi etsiä uutta iloa elämään.