Onko tämä naisten ongelma, että miniät morkkaa anoppeja ja päinvastoin? Helpottaako meitä naisia tämä purkautuminen, kun / jos emme uskalla sanoa päin naamaa asioita?
Miksi vävyt eivät ole täällä esillä? Eivätkö vävyt osaa purkaa tunteitaan tällä foorumilla vai ovatko he täysin tyytyväisiä?
Mitäs arvelette?
Miksi vävyt eivät ole täällä esillä? Eivätkö vävyt osaa purkaa tunteitaan tällä foorumilla vai ovatko he täysin tyytyväisiä?
Mitäs arvelette?
Vastaukset 26
Vanhimmat
miehet ei puukota selkään niin kuin naiset. Se nyt on vaan tunnustettu tosiasia.
miehen anoppi ei tunge nokkaansa vävynsä asioihin ja jos tunkisi niin mies heittäisi anoppinsa niskapers-otteella maata kiertävälle radalle...
Naisilla on vielä se kiltin tytön syndrooma ettei uskalleta sanoa toiselle päin naamaa, et "tuki nyt se turpas".
Monesti vielä mies vetäytyy hommiinsa kun anoppi tulee, mutta annas olla jos miniä lähtee vaikka lenkille eikä olekkaan passaamassa ja kuuntelemassa anopin jatkuvaa narinaa.
Minun anoppini veti herneet kun käyttäydyin miehen lailla kyläreissulla, eli oikaisin sohvalle ja vedin pienet päikkärit.
Voisithan tehdä testin...mene oikomaan vävyn puupinoa ja suureen ääneen julistat miten se oikeasti pitäisi tehdä, arvostele kaikkia vävyn muitakin töitä ja varsinkin autoa, siivoa autotalli ja järjestele kaikki sudit ja meisselit, syytä vävyä tytäresi laihtumisesta/lihomisesta, osta vävylle mauttomat vanteet autoon ja vaadi laittamaan ne paikoilleen.
No, noilla pääset alkuun ja kaikkea muutakin voi tehdä.
Tota vois käyttää just noihinkin poikiin, jotka antaa äitinsä tunkee nokkansa sen miniän elämään.....
jos mun äiti jäkättäis koko ajan miehelleni ja puuttuisi tämän tekemisiin.
Enkä varmana vaan vieressä katselisi niinkuin miehet näköjään tekee...
*Mies ei itke*
Poikia on perinteisesti kielletty ilmaisemasta tunteitaan. Tunteiden ilmaisu on akkojen puuhaa.
kun te jotkut - niin hirveän monet miniät antavat ymmärtää..., kyllä nyt jossain muualla mättää...
mulla on kolme aikamiespoikaa ja heillä perheet kaikilla, enkä puutu ja mäkätä, turha yleistää, tunnen monia muitakin poikien äitejä-
mutta tyttärien äidit ovat erilaisessa asemassa siten, että jatkavat aika yleisesti sitä "perhe-elämää" siihen uuteenkin, syntyneeseen perheeseen eivätkä pysy millään taustalla (eivät tietenkään kaikki tee näin!) ja tyttäret tukevat tätä, jatkavat äitinsä kanssa "elämistä" jopa siinä määrin, että mies kärsii...
Jokainen valitsee ystävänsä itse ja jos ei anopin kanssa synkkaa niin turha sitä on väkisin vääntää.
Olkoot anoppi äiti pojalleen ja mummi lapsenlapsilleen mutta "vieras" miniälleen.
Ja yleistämättä kukin tavallaan..
Muuten miksi aina verrataan anoppi ja äitisuhdetta kun pojalle luontevampi kaveri on hänen isänsä. Kalareissuille ja futista katsomaan, halkoja hakkaamaan.
Se ei ole "perhe-elämän" jatkamista kuten ei äidin ja tyttären "naisten jututkaan"
Sori vaan poikalasten äidit, mutta välttämättä poikanne ei tahdo olla enää se pikkupoika aikuisiällä eikä miniä tarvitse toista äitiä/ystävää joten varmaan helposti jäätte sivuun. Yleistämättä tämäkin.
"tunnen monia muitakin poikien äitejä- "
Minunkin anoppini, joka ei siis kuulu meidän perhe-elämään enää milläänlailla, voisi hyvinkin olla tuo tuntemasi "poikien äiti", kyllä kulissit ja paskanjauhanta sen verran hyvin toimii, mut lentäis kaverit varmaan perseelleen, kun kuulisi jutun toisen puolen!
yksi ominaisuus, joka kuuluu mieheen, on vastuu.
Vävyt eivät osoo syytee anoppii siitä, että avio-avoliiton suurin puute on seksin puute.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081210066637_pr.shtml
Harvo mies tarvihee Avio-avomiehen statusta edes lapsia, siihen menevän miehen imagoonsa. Kyll' vapoo mies on status, kaatoja saapi olla.
Pienten lasten isistä kolmannes alkoholin riskikäyttäjiä
Keskiviikko 12.8.2009 klo 10.12 (päivitetty klo 11.04)
Yli kolmannes leikki-ikäisten lasten isistä on väitöstutkimuksen mukaan alkoholin riskikuluttajia.
Alkoholinkäyttö, isyydestä aiheutuva stressi ja parisuhdeongelmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat yhteydessä isien vaikeuteen olla sitoutunut ja vastuullinen vanhempi.
Alkoholinkäyttö lisää myös pienten lasten isien tyytymättömyyttä arkielämään.
Suurimmalle osasta isistä yhdessäolo leikki-ikäisen lapsen kanssa oli luonnollinen ja tärkeä osa arkielämää. Noin neljännes toivoi, että viettäisi nykyistä enemmän aikaa lapsensa kanssa.
Leikki-ikäisten lasten isillä on aika yleisesti vanhemmuuteen liittyvää stressiä. Moni isä kokee, että hänen pitäisi pystyä tulkitsemaan paremmin lapsen tunteita ja tarpeita. Stressin määrä kasvaa, jos lapsi on vaativa tai itkuinen.
Parisuhteissaan miehet olivat tyytymättömiä seksuaalisuuteen ja tunteiden ilmaisuun.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijan Nina Halmeen väitöskirja tarkastetaan Tampereen yliopistossa loppuviikosta. Tutkimusaineistoa kerättiin noin tuhannelta 3-6-vuotiaan lapsen isältä.
STT
Mies ei voi syyttää anoppia puutteesta, Siksi ei vävyjä palstoilla pahemmin pyöri anoppia haukkumassa tai ainakaan kuten miniät.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008...06523_uu.shtml
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/S.../1135232811822
Miniät kaatava elämänsä tyytymättömyyden appivanhempien niskaan tyylin en minä tuo toinen.
Puute on varmasti helpompaa kanavoida materian puutteeseen, eiköhän tämä eniten räksyttävä miniäkanta elä siinä.
Juu ei ole anopin syy, jos on puutetta yhteis elämässä, sen vain saa kanavoitua helpommin siihen anoppiin.
"Alkoholinkäyttö, isyydestä aiheutuva stressi ja parisuhdeongelmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat yhteydessä isien vaikeuteen olla sitoutunut ja vastuullinen vanhempi."
Eipäs nyt rueta vääristelemään asioita...nimittäin eiköhän se monesti ole kuitenkin niin, että ne miehet ovat olleet jo ennen parisuhdetta kovia juomaan alkoholia tai kaveripiirin vaikutuksesta juovat enemmän kuin tarpeen. Monestikko naiset yrittävät saada miehiä viettämään aikaa perheen kanssa, mutta nämä mielummin valitsevat juomisen? Itsehän he viinansa kurkusta alas kaatavat. Omasta juomisestaan on turha syytellä muita. Nykyään nuoret juovat käsittääkseni aika paljon...myös tytöt yhä enemmän. Tuo on yhteinen yhteiskunnallinen ongelma eikä liity mitenkään anoppi-ongelmaan paitsi siinä mielessä miten kyseinen anoppi-ihminen ohjaa lastaan alkoholin käytössä/on ohjannut.
Edelleenkin täällä ihan selvästi yritetään kiertää ne todelliset appivanhempien aiheuttamat ongelmat parisuhteille syyllistämällä miniöitä. Hyvin monet näistä hankalista anopeista kärsivät miniät ovat varmasti ihan kunnollisia nuoria naisia jotka yrittävät päästä itsenäisen elämän alkuun, mutta se ei onnistu, koska mies ei ole aikuistunut ja opetellut ottamaan vastuuta vaan on äidissään kiinni kuin pikkulapsi. Riippuvuuteen tarvitaan kaksi. Siihen tarvitaan myös se äiti/anoppi joka ei kannusta lastaan itsenäistymiseen ja vastuunkantoon vaan käytöksellään ruokkii poikansa halua jäädä äidin helmoihin.
Ne jotka täällä vähättelevät näiden miniä ihmisten onglemia eivät varmaankaan itse ole koskaan joutuneet kokemaan millaista on elää mammanpojan kanssa ja olla ilkeän anopin höykytettävänä. Koittakaapa miettiä miltä sellainen itsestänne tuntuisi? On niin helppo vierestä sanoa jos ei itse joudu sellaista kokemaan.
"Eipäs nyt rueta vääristelemään asioita...nimittäin eiköhän se monesti ole kuitenkin niin, että ne miehet ovat olleet jo ennen parisuhdetta kovia juomaan alkoholia tai kaveripiirin vaikutuksesta juovat enemmän kuin tarpeen. Monestikko naiset yrittävät saada miehiä viettämään aikaa perheen kanssa, mutta nämä mielummin valitsevat juomisen? Itsehän he viinansa kurkusta alas kaatavat. Omasta juomisestaan on turha syytellä muita. Nykyään nuoret juovat käsittääkseni aika paljon...myös tytöt yhä enemmän. Tuo on yhteinen yhteiskunnallinen ongelma eikä liity mitenkään anoppi-ongelmaan paitsi siinä mielessä miten kyseinen anoppi-ihminen ohjaa lastaan alkoholin käytössä/on ohjannut."
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081210066637_pr.shtml
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081210066637_pr.shtml
http://www.iltalehti.fi/perhe/2009081210066637_pr.shtml
siis kyseessä on tutkimus...
"Nuoret miehet varmaankin ajattelevat, tämäkö se avioliiton autuus nyt on? Lapsia - huolia - vähemmän seksiä - työtä! Siinä alkaa helposti purkamaan frustiaan vaikkapa pullon avulla."
Tuli mieleen tuosta tekstistä se kuinka helppoa miehille onkaan tänäpäivänä seksin saanti ilman parisuhdettakin, ei tarvia kuin mennä kapakkiin ja iskeä joku.
Ennen se ei ollutkaan ihan noin itsestään selvää. Tyttö joka harrasti irtosuhteita sai hyvin äkkiä huonon maineen, ja voi sitä häpeän määrää jos joku nainen sairastui seksitautiin saatika että sai au-lapsen. Ja abortinhan sai vain puoskarilta, ainaki vielä -60 luvulla.
Silloin monet miehet olivat valmiita avioliittoon jo ihan vain "varman ja säännöllisen" seksin takia.
Järkevästi ajateltu. Aloitus oli vaan niin hassunnäköinen, että oli pakko lukea ja kirjoittaa.
Kenenkään ei pitäisi omasta elämäntilanteestaan syyttää muita, ihminen tekee itse valintansa, kantakoon siis itsae myös vastuunsa.
Myöskään siis anoppien/appien ei tulisi syyttää miniää/vävyä siitä, jos itsellä on aikaa kun ollaan eläkkeellä, eikä toisilla ole työn ja pienten lasten takia - eikä ehdi joka hetki olemaan saatavilla niille appivanhemmille joilla aikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Ei ole lasten perheiden tehtävä järjestää ohjelmaa ja viihdytystä heille, kuten ei heidänkään tarvitse olla saatavilla esim. lastenhoitoapuna tai muuten - jos ei kerran sovi. Ei niistä asioista saisi missään kodissa ottaa herneitä nenään. Myöskään se miten asiat lapsen kotona tehdään, ei ole anoppilan murhe, kuten ei anoppilan kodin asioiden hoitaminenkaan ole miniälän murhe.
Tässä naisten kirjoituspalstamaailmassa olisi hyvä muistaa, että kun ei mene toisen reevirille arvostelemaan ja esittämään täydellistä, eli kunnioittaa ihmisten erilaisuutta, ei tulisi niitä kahnuksiakaan niin paljoa.
...juuri ne ongelmatkin tulevat esiin anopien kanssa. Naisten tapa purkaa, naisten tapa kokea jotain toisiaan kohtaan, naisten tapa osoittaa pimeät puolensa toisilleen. Miehet ovat suorempia, ärähtävät kerran, sanovat suoraan. Eivät tarvitse tällaisia foorumeja pohdiskeluun. Ovat välittämättä tai toteavat ettei maksa vaivaa. Moni nainen voisi siitä kyllä ottaa opikseen. ;-)
eivätkä ärähdä vaikka joskus pitäisi.
Kun on pienestä alkaen kasvanut siihen, että äidillä on oikeus puuttua ja sörkkiä miten tykkää pojan elämässä, eikä olla otettu kunnon irtiottoa, ei olla kasvettu erilleen itsenäiseksi, eikä ehkä tajuta edes äidin käytöksessä jotain omituista, kun ollaankin jo aikuisia, ja itse pitäisi olla perheen päänä omassa perheessään ja roolissa jossa oma isä on ollut omassa lapsuudenperheessä... Olisiko se sitä?
Tai sitten on sidottu niin hyvin syyllisyyteen, ettei äidin mieltä voi pahoittaa sanomalla suoraan silloin kun on aihetta...
Mutta ne miehet ovatkin vain sokeita tai muuten tossukoita.
Vedän verkkarit päälle ja tossut jalkaan ja hilpaisen lenkille kun anoppi tulee.
Ärähdän "terve" ja sanon suoraan meneväni lenkille eikä maksa vaivaa jäädä kuuntelemaan jorinoita. Matkalla saatan käydä hörppimässä parit huurteiset.
AAh ihanaa olla "mies"...
Osuit aivan asian ytimeen! Monet miehet ovat ikuisia kitiseviä pikkupoikia.
Ikävä kyllä oma mieheni kuuluu juuri tähän ryhmään joka ei saa suutansa auki ja siten aiheuttaa sen kitkan minun ja anopin välille. Monesti myös mies järjestää tilanteen jossa joudun ikävään välikäteen...Ehkä tuttua muillekkin?
"”Miten oma isovanhemmuutenne eroaa siitä millaisia omat isovanhempanne aikanaan olivat teitä kohtaan?”
Pidin mummuani Hyvänä ja Viisaana ihmisenä. En saanut/päässyt tapaamaan mummua hänen elämänsä kolmena viimeisenä vuonna.
Äitini - Mummu - äitini suhde oli äidin kaatopaikka isän ja äidin suhteesta.
Äiti vihasi mummua.
Uskon mummun ymmärtäneen olevansa ”laskiämpärinä” helpottamassa esikoisensa avioliittoa. "
Tuo oli jossain ja ihan hyvin kirjoitettu.
naisille tuo toisten morkkaaminen on vain oman itsensä heikkouksien peittämistä ja mitätöimistä, siirtämistä toiselle, miehillä on se puoli kunnossa joten heidän ei tarvitse tehdä tikusta asiaa
toisaalta miehet ovat ihmissuhteissa kypsempiä, elämässään itsenäisempiä ja monella tapaa fiksumpia kuin nuoret äidit jotka eivät oikein tiedä miten tehdä ja miten olla täydellinen, sillä sitähän he vaativat niin itseltään kuin muilta, mittään erilaisuutta ja puutetta ei ainakaan toisessa hyväksytä
kuka olisikaan parempi kohde kaikelle tuolle vihalle, kaunalla, kateudelle kuin anoppi
Minä luulen, että vävyt ja appiukot yrittävät paremmin tulla toimeen keskenään, eivätkä keskity siihen, mikä heitä erottaa. Miehet etsivät yhteisiä juttuja, ja purkavat autonmoottoreita, katsovat formulaa, menevät kalaan tai metsälle tai kännäävät yhdessä rantasaunan terassilla, kuka mitäkin. He eivät ota hommaa niin kauhean henkilökohtaisesti, että "mun tytär" tai "mun vaimo", vaan yrittävät tulla toimeen. Siksi heidän energiansa ei kulu keskinäiseen kyräilyyn. Ja jos sitten menee suksi ristiin, niin joku kerta käydään pihalla "ottamassa miehestä mittaa", jonka jälkeen voidaankin todeta, että "pidetään me miehet yhtä ja annetaan noiden akkojen tapella". Eikös se vaan näin monesti mene, henkilökohtaiset variaatiot huomioiden? Pitäisikö meidän ihmissuhdeasioissa niin paljon fiksumpien (?) naisten ottaa heistä joskus oppia? Ei ehkä nyt siinä nyrkkitappelussa, mutta yrityksessä löytää yhteisiä juttuja ja jättää se miehen "omaksi" merkkaaminen vähemmälle, ja sanoa sitten kerralla kunnolla, jos kumminkin pääsee jurppimaan?
Puhdistaa kummasti ilmaa ja taas voidaan hengittää!
Jos anoppi rupeaa hyppimään silmille niin miehet yleensä sanovat suoraan miten asia menevät ja eivät tyydy olemaan hiljaa vaan sanovat anopille nopesati suorat sanat tekevät selväksi missä kaappi seisoo niin kyllä se anoppi äkkiä uskoo kun suoraan sanotaan.
Kyllä ne äidit ja anopit uskoo kun mies sanoo suorat sanat.
Siispä sanoppa niin myös sille äitikullallesi kun tämä hyppii vaimosi silmille.
Koska miehet riitelee appiukon kanssa sukujuhlissa ja vetävät perskännit jne.., siinä kun naiset anopin kera. Apet eivät välttämättä hyvöksy yhtään paremmin vävykokelaita kun anopit, ehdokkaat "tentataan" kyllä miehisesti.. Sanomista ei välttämättä tule, kun mies tekee elekielellä enemmän asiaa selväksi. Naiset minusta "puhuvat" miehet "näkevät"..