Takana pitkä avioliitto, yli 20 vuotta, vaimo löysi toisen ja erosimme n vuosi sitten.....
Vaikeaa on minulla ollut kun ei ole ystäviä eikä töitäkään....Pahinta on kun menetin lapseni, tai ainakin osan heistä....en voi olla enää mukana arjen suruissa ja iloissa....en näe heidän omiaan huoneitaan, en heidän paikkaa/kotia jossa asuvat.....
Yksinäisyys alkaa raastamaan minun hermojani ja välillä mietin kuinka tämän kaiken kestän....jostain aina kuitenkin näen valoa ja jaksan eteenpäin....Rakastan lapsiani koko sydämmestäni ja toivon että heillä olisi kaikki hyvin nyt ja aina....ja toivon että eromme ei aiheuta heille traumoja....
Pahinta on kun tulee pimeät illat ja yksin pohtii näitä asioita...
Vaikeaa on minulla ollut kun ei ole ystäviä eikä töitäkään....Pahinta on kun menetin lapseni, tai ainakin osan heistä....en voi olla enää mukana arjen suruissa ja iloissa....en näe heidän omiaan huoneitaan, en heidän paikkaa/kotia jossa asuvat.....
Yksinäisyys alkaa raastamaan minun hermojani ja välillä mietin kuinka tämän kaiken kestän....jostain aina kuitenkin näen valoa ja jaksan eteenpäin....Rakastan lapsiani koko sydämmestäni ja toivon että heillä olisi kaikki hyvin nyt ja aina....ja toivon että eromme ei aiheuta heille traumoja....
Pahinta on kun tulee pimeät illat ja yksin pohtii näitä asioita...
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhtään lohduttaa, niin vaimosi tulee eroamaan siitä uudesta äijästä. Nämä tapaukset kun muija löytää toisen päättyvät lähes poikkeuksetta eroon. Olen vierestä seurannut liian montaa tapausta kun näin on käynyt.
kirjoitit -Pahinta on kun tulee pimeät illat ja yksin pohtii näitä asioita-
Jos et ole erittäin luja..., timantinkova ja tunteeton ihminen, et kestä yksin jäädessäsi....
Se murskaa...., niin se murskasi minutkin.
Jos sinulla ei ole muita kuuntelijoita ja tukijoita, ota yhteyttä kirkkoon, sieltä saat apua... (voin nyt jo kertoa, että minä en tehnyt niin ja kadun sitä).
Sinun ei tarvitse uskoa, tulla uskoon, riittää, kun annat ihmisten auttaa... ja kirkosta(kin) sitä tukea ja apua saat.
Ole niin kiltti itsellesi (ja meille), että haet apua, kuuntelijaa...., mitä tahansa, kunhan et jää yksin...
Kiitos paljon kannustuksestasi....timantinkova ja tunteeton en ole vaika joskus sitä toivoisinkin....
Minulla on paljon töitä tehtävänä että saan asiani järjestykseen, mutta en saa mitään päivässä aikaan...istun ja jään mietiskelemään menneitä.....nousen ja keitän kahvit ja taas alan pohtimaan....kuluu joskus päiviä jolloin en puhu kenenkään kanssa mitään....olen alkanut välttelemään ihmisiä....ja jotenkin tilanteeni on menossa huonompaan suuntaan....
HEI! Olen eroamassa ja samasta syystä kuin sinäkin,tiedän tuon tunteen kun jään yksi.Asiat ahdistaa.Olen kuitenkin päättänyt ,että minua on loukatta verisesti,päätin kuitenkin selviytyä.Se jää nähtäväksi,mutta omaa tahtoa pitää olla. Mene jutteleen jonkun kans!!
Puhuminen auttaa asiaa. Saat päästäsi pois niitä asioita joita olet siellä pyöritellyt. Kaverit, hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia eroprosessin aikana. Ei todellakaan kannata ruveta välttelemään ihmisiä. On tietysti hyvä olla hetken yksin ja miettiä ja murehtia asioita, mut niistä pitää päästä keskustelemaan jonkun kanssa. Muuten ahdistus käy todella pahaksi.
Tuttu tunne, ikävöi ja suree sitä ettei ole lasten elämässä 24/7 mutta itsestäsi on kiinni kuinka nopeasti saat asiat silleen raiteille että sulla on esim 1v päästä ns, yhteistä historiaa lastesi kanssa,lapset kyllä selviää asiasta nopeasti.Tarkoitan tällä historialla siotä että voitte muistella niitä juttuj amitä sinä teit heiodän kanssaan, yhteisä retkiä,elokuvia,erimielisyyksiä jne.Itselläni ole sama tilanne mutta ei ole enää,olen ollut lasteni kanssa aktiivisesti yhetydessä ja viettänyt säännöllisiä viikonloppuja ja kesä'lomia ja ne muistot ovat myös lasten omia ja vaan sinun kanssa tekemiä. Jaksamisia eteenpäin.
Itse kävin eroseminaaria syksyn pimeinä iltoina 2-3 tuntia kerran viikossa 10 viikon ajan. Seminaariin osallistui myös miehiä, jotka olivat erittäin hyvillään siitä että tulivat mukaan. Seminaarissa voi eheytyä ja saada työkalut eroprosessin työstämiseen niin perusteellisesti, että voi sen jälkeen eheytyä ja päästää irti, voi vapautua tuskasta elämään tätä päivää ja tulevaisuutta. Lisätietoja vaikkapa www.fisher.fi tai www.kiianmaa.com. Suosittelen, hae apua kun sitä on tarjolla!
Mene eroseminaariin ja käsittele eroasi perusteellisesti. Samalla saat uuden ystäväjoukon, jotka todella ymmärtävät, mitä olet kokenut ja auttaa ja tukee, kun tukea tarvitset.
Eroseminaarissa opit myös paremmin ymmärtämään liittoonne dynamiikkaa ja käytösmallejanne. Itsesyytökset loppuvat ja voit muuttaa niitä osia käytöksestäsi, jotka eivät toimineet ja miettiä, millaisen parisuhteen sinä haluaisit.
Minä olen kokenut saman kuin sinä, vain sillä erotuksella, että olen nainen ja mieheni petti minua usemman naisen kanssa ja meni heti avioeromme jälkeen uusiin naimisiin (seuraavana päivänä). Mieheni myös latasi aivan törkeällä tavalla avioeromme ja oman pettämisensä minun syykseni, mutta ei osannut nimetä omasta itsestään YHTÄÄN asiaa, joita olisi voinut tehdä toisin tai joita olisi voinut muuttaa, jos oli onneton. Eroseminaarissa ymmärsin, että ex-mieheni käytti törkeää henkistä väkivaltaa sanoessaan näin ja myös sen, kuinka hukassa hän on itse oman elämänsä kanssa eikä pysty yhtään kypsempään toimintaan. En itsekään päässyt helpolla: mietin omaa käytöstäni ja omia lapsuudenkodista saatuja mallejani pohjia myöten (ja niissä molemmissa on paljon parannettavaa) ja se ei aina ollut helppoa ja hauskaa, mutta ehdottoman hyödyllistä.
Pidä mahdollisimman paljon yhteyttä lapsiisi. Minun ex-mieheni ei näe lastamme kuin muutaman TUNNIN vuodessa ja sydäntäni raastaa nähdä lapsen tuska. Toivon todella hartaasti, että ex-mieheni pystyy tulevaisuudessa ottamaan vastuun vanhemmuudestaan ja alkaa tavata lasta säännöllisesti. Kävin myös vanhemmille tarkoitetussa eroryhmässä, koska olin niin täynnä vihaa ex-miestäni kohtaan sen takia, että hän ei tapaa lastamme ja minun oli vaikea toimia asiallisesti. Sain sieltäkin hyviä eväitä ja toisaalta sen vapahduksen, että ex-mieheni on aikuisena ihmisenä itse vastuussa omasta käytöksestään ja kantaa itse myös käytöksensä seuraukset. Minä olen vastuussa vain siitä, että edistän omalla toiminnallani lapsen ja isän vuorovaikututusta.
Tulipa pitkä vuodatus..