Nykyään ihmiset ovat niin pinnallisia ettei ole väliäkään vaikka ei ole ystäviä. Kaikki puhuvat vaan pinnallista paskaa. Ketään ei kiinnosta mitkään syvällisemmät keskustelut tai ovat muuten vaan niin aivottomia kauniiden ja rohkeiden ym. hömppäsarjojen katselijoita joiden elämän pääsisältö on oman pärstäkertoimen ja seksin ympärillä.
Missä on syvälliset ihmiset?
yksinäinen nainen
131749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mukava olisi löytää itsekin lisää mielenkiintoisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat puhua muustakin kuin viikonlopun biletyksistä. Onneksi olen onnistunut tutustumaan muutamaan ihmiseen, joitten kanssa voi puhua vaikkapa yhteiskunnallisista asioista. Muutamaan ihmiseen, jotka omistavat mielipiteitä.
Mielelläni itse pohdin kosmologiaa ja kvanttiteoriaa. Tosin katson myös joskus hömppäsarjoja ja ajattelen seksiä. Tosin sosiaalisen median myötä ihmisten käsitys toisista on masentanut meidät. Kaikki on samanlaisia omalla tavallaan mutta toisaalta myös erilaisia. Nyt on vaan sopeuduttava siihen, että se kommunikaatio mitä ihmisten välillä harrastetaan pitäisi rajoittaa positiiviseen informaation vaihtamiseen. Kaikki muu kommunikaatio on turhaa leukojen louskutusta ja hypomaanisen tilan ylläpitämistä (energian haaskausta).
tunnustaudut, miten sen sanoisi, erilaiseksi mieheksi!
En ole ketjun aloittaja, mutta sait mielenkiintoni heti heräämään!!!
Miten sinut löytää???
Aika-avaruudessako?
- Nuorena jo tätä mietin ja kävin kirkossa papin luona huojentamassa mieltäni. Hän antoi minulle ohjeeksi alkaa itsekin puhua pinnallisia! - Pappiparka ilmeisesti käsitti huoleni väärin ja luuli minun olevan huolissani, etten pääse ns. piireihin mukaan? - Kyse ei ollut siitä, mutta kaikenkaikkiaan hengen miehen elämänohje jäi vaivaamaan: myös hengellisen työn ammattilaiset pyrikivät pinnallisuuteen?
Kyse ei mielestäni ole mediasta tai sen vaikutuksista, vaan siitä, että emme ole yksilöinä enää itsessämme tärkeitä toisillemme. Meillä ihmisillä on välinearvo enää. Emme osaa/halua kiintyä toisiimme, koska elämämme ovat niin erillään toisistaan. Jokaisella on omat tavoitteensa, johon itsenäisesti (= itsekkäästi)pyrimme.
Kunnioitus toisen ihmisen elämää kohtaan puuttuu. Ilman toisen kunnioitusta ei uskalla olla syvällinen. Ei uskalla olla ihminen toiselle ihmiselle.
... näyttää siltä, etteivät tekemäni kappalejaot toteudukaan lopullisessa viestissä, vaan kirjoitus menee yhdeksi kappaleeksi. Harmi!
Tämä on niin totta. Ihminen ei enää saa olla olemassa todellisena yksilönä. Pinnallisuus tosin on nykyään muutakin kuin vain puheenaiheiden pinnallisuutta. Ystävyys-palstaakin lukiessa huomaa, ettei ihmisistä ole juuri minkäänlaiseen pyytettömyyteen. Kaikesta on saatava tasapuolinen hyöty. Oli ihmisen tilanne sitten mikä tahansa, ainoa neuvo nyky-ystävällä on: hae ammattiapua. Kukas sitä nyt syvälliseen tunteiden ja ajatusten jakamiseen aikaansa hukkaisi, kun odottelemassa on pitkä rivi puolituntemattomia selkääntaputtelijoita tai kaikki aika pitää sijoittaa siihen positiiviseen itsensä haavekuvaan sinne Facebookiin? Syvällistä ystävyyttä on vältettävä myös siksi, ettei tuon luodun haavekuvan takainen todellisuus paljastuisi. Harva kun muutenkaan enää kestää omia kateuden, suuttumuksen tai ärtymyksen tunteitaan.
Näin ollen siitä, joka ei uhraa energiaansa pinnalliseen, on tullut energiasyöppö, jonka luota nyky-ystävän on syytä nopeasti siirtyä "eteenpäin". Mennessä tosin nyky-ystävä muistaa antaa aikaa heijastelevan neuvonsa: hae ammattiapua. Sen oikeutuksen kyseisessä "ongelmatilanteessa" voi vahvistaa vaikka yksipuolisella tarinaallaan S24:n lukijoilta.
HO ho hooo toivottavasti olet kasvanut vähän henkisesti noista ajoista. Kai nyt pappikin vähän menee shokkiin kun joku tulee kyselemään neuvoa kuin kultisti että mitä mää ny teen.
Vähemmän pinnallisia ihmisiä löytää ainakin älyllisistä harrastuksista ja tapahtumista. Sopivia tilaisuuksia on esim. jostain yhteiskunnallisesta aiheesta järjestettävät "kuivakat" luennot, joiden päätteeksi järjestetään keskustelutilaisuus tai vaikka kahvitarjoilu.
Täälläkin voit kertoa itsestäsi vähän enemmän ja antaa mailiosoitteesi, jotta joku kaltaisesi voisi ottaa yhteyttä.
Mulla ei oo ainakaan pinnallisia ystäviä. Jotka oon osan tuntenu ala ja ylä-asteelta asti ollaan vieläkin ystäviä monesti puhutaan syvällisiä. On mulla myös netti kavreita heidänkin kanssaan vaihdetaan syvällisiä asioita ja vaihdetaan mielipiteitä eriasioista. Itse tykkään älyttömästi vaihtaa mielipiteitä asioista ja puhua syvällisiä. Myös mietiskellä.
Sulle sopisi joku ryhmässä tehtävä luova harrastus,kuten taide-tai käsityöpaja.Harkitse myös vertaistukiryhmään menemistä,jopa niinkin että vetoat masennukseen,ja yritä saada diagnoosi B-lausunnolla siitä et olet (??) depressiossa.Muista kuitenkin että anonyymisti nimellä ja naamalla -!Eli vaitiolovelvoite on olemassa.Ei saa levitellä juttuja.Itse menen joko keskusteluryhmään,olen toipilas-ex-paniikkihäiriöinen, tai kuvataidetoimintaterapiaan.
Itse olen huomannut että se syvällisyys tulee esiin vasta paljon paljon myöhemmin mitä pidemmälle tämä kaveruus/ystävyys etenee. Mikäli olet juuri tutustunut johonkin ihmiseen ja alat tilittämään omasta elämästäsi, niin tämä ihminen lähtee karkuun. Ja kyllä ihmisillä on elämässä muutakin kuin se kännääminen, vaikka välillä tuntuukin etteivät he muusta puhukaan, tai no se on tapauskohtaista, on toki näitäkin joilla ei tosiaan muuta elämää ookaan, kun odottaa Onnelan ovien avautumista. Kyllä sen huomaa, millonka oikeasti synkkaa jonkun kanssa ja se syvällisyys tulee sitten jossain välissä enemmän tai vähemmän mukaan.
olen samaa mieltä, harvassa on sellaisia, keiden kanssa voisi oikeasti keskustella eikä vaan puhua että arvaa mitä toi sano ymsyms. tietysti on ihmisiä ketkä ovat syvällisempia mutta ei vain meinaa löytyä...
Syvälliseen ystävyyteen kuuluu mun mielestä se, että voi luottaa toisen rehellisyyteen, motiivien aitouteen ja siihen, ettei tarvitse jännittää tulevansa valheellisten juorujen aiheeksi, esimerkiksi. On ihmisiä, jotka osaavat esittää syvällistä, mutta pitemmän tuttavuuden myötä tulee kierot piirteet esille (esim. selän takana pahan puhuminen). Syvällisyys voi olla eräänlainen teatteriesitys.
Pitkäaikainen tuttavuus ei aina kasva syvälliseksi, joskus taas voi uudenkin tuttavuuden kanssa löytyä yhteinen aallonpituus.
Jotkut perusarvot täytyy ihmisillä tod näk olla samanlaiset, että syvällinen yhteys voi syntyä. Itselleni ovat tärkeitä ns. pehmeät ja pysyvät arvot. Taloudellinen menestys ja uralla eteneminen ovat hienoja asioita, mutta kyynärpäätaktiikkaa en silti hyväksy. Aitoon syvällisyyteen kuuluu mun mielestä reiluus ja rehtiys toista kohtaan, kyky arvostaa sellaisiakin mielipiteitä, joita ei itse ehkä (vielä) ymmärrä.
Omien etujen ajaminen muiden kustannuksella on minusta väärin, tunnen ihmisiä joiden mielestä se on ok. Voiko syvällistä ihmissuhdetta syntyä ihmisen kanssa, joka valitsee ystävänsä sillä perusteella, kuinka paljon heistä on itselle hyötyä?
Meillä ihmisillä on niin erilaisia määritelmiä sille, mitä pidämme ystävyytenä. Joillekin ystävyys on ilmeisesti synonyymi sanalle hyödyllinen. Toisella ihmisellä on joillekin pelkkä välinearvo.