Katkaisin välit sukulaisiini ja mielellään tekisin sen myös lain edessä siis että en enää olisi heidän sukunsa jäseneksi katsottava jos sen osaisin tehdä. Äitini sai minut avioliiton ulkopuolella ja kuoli tapaturmaisesti pian sen jälkeen. Jouduin kasvatiksi hänen veljensä perheeseen ja perheen isä olikin ihan ok ihminen. Hänen vaimonsa ja äitinsä sen sijaan ovat kaksi pahinta käärmettä maan päällä. Esittävät uskonnollisia ja sen varjolla varastavat, valehtelevat ja mustamaalaavat muita. Äitini veli oli masennukseen taipuvainen ja suoraan sanottuna joi itsensä hengiltä. Hänen äitinsä ei käynyt edes kylässä koska oli niin vaikea esittää parempaa ihmistä kun oma poika oli juoppo. Tässä suvussa ihmisiä arvostetaan VAIN JA AINOASTAAN rahan mukaan. Jos olet työtön et ole ihminen. Jos et omista omakotitaloa et ole mitään. Jos et ole parisuhteessa olet automaattisesti homo. Nyt aivan selvästi on ilmassa pelkoa että kun isovanhempani kuolevat niin minä pääsen perinnölle. En halua siltä sakilta yhtään mitään ja sen haluan tehdä selväksi. Varastettua omaisuutta en ota omiin nurkkiin.
En tiedä, olisi vaan niin paljon helpompaa jos olisi joku ihminen jonka kanssa voisi luottamuksellisesti puhua omista ongelmistaan. Omaa tyhmyyttä kai aika paljon kun olen suostunut tällaista paskaa niinkin kauan katsomaan ja he ovat tottuneet että tuon yli voi kävellä miten haluaa.
En tiedä, olisi vaan niin paljon helpompaa jos olisi joku ihminen jonka kanssa voisi luottamuksellisesti puhua omista ongelmistaan. Omaa tyhmyyttä kai aika paljon kun olen suostunut tällaista paskaa niinkin kauan katsomaan ja he ovat tottuneet että tuon yli voi kävellä miten haluaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on erilainen tilanne ja tausta kuin sulla, mutta katkaisin välit myöskin.
Toisaalta se on harmittanut, mutta en halua enää viiskymppisenä olla se, jolle tulaan sanomaan miten ja missä pitää olla. Tuntuu kuin koko ikä olisi vain kävelty yli ja pidetty jotenkin hölmönä.
Viimeinen pisara oli kun minun asunnossani alkoivat vanha äitini ja sisareni käydä vara-avaimilla, jotka olin jättänyt vain sitä tarkoitusta varten, että haen ne itse, jos unohdan avaimet sisälle. Minusta törkeää yksityisyyden ja kotirauhan häirintää. En voi mitään, mutta en pysty ainakaan aivan heti antamaan anteeksi!
Minusta heidän pitäisi käsittää, mitä he menivät tekemään - ellen nyt pysty puolustamaan itseäni ja yksityisyyttäni, niin en varmaan koskaan.
Mitä te tekisitte minun sijassani? Painaisitteko asian villaisella?
Mulla oli sellainen kohtalo, että kun erosin, niin velkainen asunto tietysti myytiin. Minulla oli varaa muuttaa ainoastaan vuokralle VVO:n taloon. Äitini ei käynyt kuin kaksi kertaa ovella sen 15 vuoden ajan kun siellä asuin ja antoi jonkun joulutervehdyksen tms., isä istui autossa ja odotti. Sitten kun muutin sieltä pois ja perstaskussa olikin oman velkaisen osakkeen kirjat, niin hän sanoi, ettei voinut käydä siellä, kun se oli vuokratalo ja siellä asui hänen mielestään 'omituisen' näköisiä ihmisiä. Arvatkaa loukkasiko se kovasti?
En katkaissut välejä, mutta en kutsunut kyläänkään ja käyn sukulaisissakin vain, jos on ihan pakko. Yleensä luimistelen kaikista muista, paitsi hautajaisista.