Olen itse hyvin omituisessa tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä. Nimittäin tapasin tuossa jokin aika sitten naisen ja olemme menneet ihan ystäväpohjalla jonkin aikaa - vietämme todella paljon aikaa yhdessä, saatamme keskustella yli tunnin, viettää aikaa yhdessä useita tunteja ja olla päivittäin yhteydessä.
Nainen kuitenkin on sanonut että hänellä oli vaikea suhde ja että hän ei halua suhdetta. Tiedän, että hänellä on miesystäviä mutta ymmärtääkseni nämä ovat ihan ystäväpohjaisia, ainakin toistaiseksi.
Sitten hän kuitenkin lähettää aika ristiriitaisia signaaleja sanomalla että jos hän haluaisi seurustella olisin todennäköisesti listan kärkipäässä. Sitten kun kysyin että onko hänellä joskus ollut tunteita minua kohtaan hän sanoo että hän pitää minusta ystävänä. Nainen on aiemmin jätetty joten jos nyt lopettaisin ystävyytemme voisi se tuntua hänestä todella pahalta, enkä haluaisi että hän häviäsi elämästäni. Hän sanoi että jos alan rakastua häneen meidän pitäisi pitää etäsyyttä koska hän ei halua että minuun sattuu. Kuitenkin nautin yhdessäolostamme ja toki vaikka en haluaisi ajattelen kuitenkin alitajuisesti että minulla olisi joskus mahdollisuuksia hänen suhteensa.
Kuitenkin se ajatus että hän suutelisi tai rakastelisi jonkun toisen miehen kanssa sattuu, eli tajuan ettei tämä omalta puolelta ole enää ystäväpohjalla.
En tiedä mitä tehdä.
Nainen kuitenkin on sanonut että hänellä oli vaikea suhde ja että hän ei halua suhdetta. Tiedän, että hänellä on miesystäviä mutta ymmärtääkseni nämä ovat ihan ystäväpohjaisia, ainakin toistaiseksi.
Sitten hän kuitenkin lähettää aika ristiriitaisia signaaleja sanomalla että jos hän haluaisi seurustella olisin todennäköisesti listan kärkipäässä. Sitten kun kysyin että onko hänellä joskus ollut tunteita minua kohtaan hän sanoo että hän pitää minusta ystävänä. Nainen on aiemmin jätetty joten jos nyt lopettaisin ystävyytemme voisi se tuntua hänestä todella pahalta, enkä haluaisi että hän häviäsi elämästäni. Hän sanoi että jos alan rakastua häneen meidän pitäisi pitää etäsyyttä koska hän ei halua että minuun sattuu. Kuitenkin nautin yhdessäolostamme ja toki vaikka en haluaisi ajattelen kuitenkin alitajuisesti että minulla olisi joskus mahdollisuuksia hänen suhteensa.
Kuitenkin se ajatus että hän suutelisi tai rakastelisi jonkun toisen miehen kanssa sattuu, eli tajuan ettei tämä omalta puolelta ole enää ystäväpohjalla.
En tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jännä juttu. Tapaa ihmisen ja huomaa juuri ja juuri pitävänsä tästä. Päästää hänet vähän lähemmäksi. Sitten hän tekee jonkinlaisen torjunnan, niin torjutulla rakkaus räjähtää kukkaan.
Se pitää tiedostaa ja siltä pitää suojella itseään.
Iske takaisin samalla lailla. Riittääkö sinulle, että saatat kelvata vai haluatko, että hän on aivan varma sinun olevan oikea valinta.
Jos haluat elää murheittä, älä päästä naista elämääsi ;)
Pitää sinusta ystävänä. Ei ole muuta eikä muuksi muutu. Eri asia jos on joskus ollut sinuun ihastunut ja myöntää sen.
Mitäpä jos ajattelisit asiaa näin? Ota kunnon etunoja ja anna painovoiman hoitaa loppu. Katsotaan mihin tipahdat? Päädytkö pehmeikköön vaiko kivikkoon. Tarvitaanko laastaria rikkoutuneiden tunteiden paikkaamiseen? Hitsi, mikä tilanne! Minä ainakin "hyökkäisin" naisen kimppuun kuin juna, eli muuttaisin keskustelun ja suhteen luonteen "tunnustamalla" tuntevanani voimakasta, järjetöntä intohimoa naista kohtaan. Kertoisin ymmärtäväni ettei mahdollisesta suhteestamme voisi koskaan tulla mitään, sillä olemmehan vain kavereita... Siksi olen ajatellut ettemme ehkä enää tapaisi, koska pelkäisin oman itsehillintäni puolesta... Haloo, mies! Yksikään nainen ei viihdy huvikseen jutustelemassa miehen kanssa tuntitolkulla ellei hänellä ole jonkinlaisia tunteita sinua kohtaan. Voitte nössötellä vaikka tuomiopäivään saakka ja olla "ystäviä" taikka sitten voit ottaa kohtalosi omiin käsiisi ja toimia hieman rohkeammin. Katso mitä tapahtuu! Niin kuin alussa totesin: sitten tömähtää tai sitten ei.
Itselläni oli melko lailla vastaavanlainen tilanne tässä viime kevättalvesta. Ihastuin ihan korviani myöten erääseen naiseen ja kerroinkin tämän hänelle, mutta hän halusi olla vain kaveri ja sillä siisti. Mutta jotenkin lähennyimme ja olimme melkeinpä päivittäin yhteydessä ja toistemme lähellä. Tehtiin yhdessä monia asioita. Muutaman kerran tilanne meni siihen, että harrastimme seksiä, ja sehän ei mun tunteita ainakaan vähentänyt.
No aloin tulla hänestä mustasukkaiseksi, kun hänellä on miespuolisia ystäviä muitakin. Kerran tosin näin hänet eksänsä kanssa käsi kädessä ja silloin olisin halunnut kuolla, sanoin kaikenlaista ja haukuinkin häntä rumilla nimityksillä. Ja nyt tilanne on se, että välit on olleet poikki jo reilut 3kk, eikä olla oltu missään yhteydessä.
Tämä aika on ollut helvetin vaikeaa, vaikka itse sen aiheutinkin. Vaikka kaverini kautta olen saanut tietää ettei hän vihaa minua ja voi olla kaverini jälleen kun unohdan tunteeni. Mutta se on ajan kysymys milloin unohdan tunteet täysin, ehkä vasta sitten kun ihastun uudestaan johonkuhun toiseen naiseen. En suosittele kellekään sitä, että alkaa ihastuksensa kanssa vain kaveriksi. Siitä ei seuraa kuin helvetisti pahaa mieltä.
Olen naimisissa oleva mies. liitto on pystyssä ollut vain lasten vuoksi. kuljin silmin ummetuin pitkään.
Sitten aivan yllättäen tapasin naisen joka kolahti, jollain erikoisella tavalla, hän oli eroomassa parisuhteestaan. oli helppo jutella tavallaan vieraalle ihmisella ja samalla huomasin että tulemme hyvin juttuun...
Asiat etenivät, näimme silloin tällöin ja juttelimme ystävinä...
yksi kerta pyysin numeron ja hän antoisen. oli kiva lähetellä ystävälle kuulumis viestejä..... löysin hänen työpostinsa ja sinne lähetin postia, ja aina sain kivoja vastauksia.... oli kiva kuulla kuinka ystävänä piristin hänen päiväänsä
Sitten huomasin että olin ihastunut.. ja hänkin oli... päädyimme sänkyyn ja siitä alkoi lyhyt kiihkeä suhde, hän olis halunnut minut heti kokonaa... mutta olinhan naimisissa, siitä ei vaan laiteta ovia kiinni lasten vuoksi ja pyysin hetken aikaa, ja rupesin järjestelemään asioita. sitten yhtä äkkiä ei kuulunutkaan mitään... tai silloin tällöin jotain diibadaaba juttua... ja lopulta hän kertoi ettei halua olla kuin ystävä... ja näin sanoin itsekkin sitten vaikka sydämmeni vuosi verta... nyt pari kertaa juteltu ja aina se päättyyy niin ettei hän halua puhua ja on niin kylmä minulle... ystävä vain... mua sattuu ja tiedän etten voi saada häntä koskaan enään , vain kaverina voidaan kuulemma moikkailla. perkele kun tietäisi millä tästä "ystävyydestä" selviäisi hengissä kun pitäisi lasten kanssa jaksaa vaika sydän on kappalein.
kerro hänelle miltä tuntuu, mitä ajattelit tapahtuneesta, kysy miksi hän vetäytyi suhteesta, juttele ilman mitään taka-ajatuksia. Tärkeintä että sinä putsaat itsesi näistä vellovista tunteista. Sen jälkeen voit sanoa itsellesi, että olet tehnyt oman osuutesi niin hyvin kuin taisit. Naisella saattaa olla hyvä syy toimia niinkuin toimi. Sen syyn kuuleminen ja jo omien tunteiden puhuminen ulos kohteelle auttaaa. Pöytä tulee ikään kuin putsattua. Muuten jossittelet pitkään etkä pääse eteenpäin. Mielikuvituksella kun ei ole rajoja, ellei niitä itse aseta.
Kerron nyt miten asiassa sitten kävi.
Täytyy sanoa että tämä oli hyvin epämiellyttävä kokemus jota en tule toistamaan. Jatkossa jos nainen haluaa ystävyyttä ja olen ihastunut tähän on parempi ettei ihmiseen pidä yhteyttä - yksinkertaisesti nämä muutamat viikot ovat olleet kuluttavia, psyykkisesti helvetin väsyttäviä.
Viime viikolla keskustelimme maanantaina puhelimessa yli tunnin, keskiviikkona tapasimme kuntosalilla ja vietimme neljä tuntia yhdessä. Tämä tosin ei ollut mitenkään mukavaa keskustelua koska nainen mm. kertoi kuinka tämä lähtee erääseen tapahtumaan miespuolisen työkaverinsa kanssa (vaikka kieltää käyttämästä sanaa "treffit") ja sitten erääseen perhejuhlaan halusi pyytää miespuolista tuttavaansa yliopistolta. Ja tämä siis maanantain ja keskiviikon tapahtumien jälkeen. Lisäksi nainen kertoi kuinka hän pitää minusta kaverina, kuinka hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan mitään romanttisia tunteita kohtaani. Lisäksi hän vannotti minua olemaan rakastumatta itseensä ja sanoi että mikäli näin käy sitten on parasta että pidämme etäisyyttä.
Tarpeetonta kai sanoakaan, että nuo jutut olivat kun veistä olisi rinnassa kääntänyt. Sanoinkuvaamattoman pahalta tuntui monta päivää ja en pitänyt häneen yhteyttä - mutta kun en pitänyt yhteyttä, hän lähetti jopa tekstiviestejä kesken työpäivääni kysellen kuulumisia. Olin todella hämmentynyt, pettynyt ja jotenkin kyllästynyt koko asiaan.
Viikonloppuna hän tuli käymään ja toi viiniä. Hänelle ei viini maistunut, joten tuli juotua itse sitten siihen pahaan oloon koko pullo. Ja hieman olutta päälle. Käskin hänen selvittämään menneisyytensä haikalemansa miehen suhteen ja nainen lähti itkien kotiinsa. Emme ole puhuneet sen jälkeen.
En suoranaisesti koe menettäneeni ystävää sillä yksinkertaisesti tajuan nyt että ihminen ei pysty jakamaan asioita tasolla jolla me teimme toisen kanssa kiintymättä tähän. Se, kun hän kyseli millaisista naisista pidän ja kuinka "meidän pitäisi löytää sulle tyttöystävä" oli toki sekin tunteena kuin päähän olisi potkittu. Tunsin itseni todella hirvittäväksi, mutta pidin toki pokerinaaman.
Parempi on kohdata pettymys kuin pitää yllä tarpeetonta toivoa. Toki olen asiaan pettynyt ja kestää jonkin aikaa päästä tämän yli, mutta kuitenkin toisaalta olo on parempi kuin viime viikolla. Se, että joku tulee elämääsi mutta kieltäytyy ottamasta sinua omaansa kokonaan on hirveä kokemus ja suosittelen välttämään ihan oman mielenterveyden vuoksi.
itseasiassa itselle kävi aikalailla samanlainen tapaus kesällä. Tuttu nainen oli kiinnostunut, kertoi sen aluksi kaikille paitsi mulle. Kun kuulin asiasta ja lähestyin niin sain rukkaset. Mieli oli muuttunut salamaniskun lailla.
En tiedä mitä tapahtui, mutta omat tuntemukset oli tosi maissa. Miksi ihminen voi tehdä tuollalailla. Olin ehkä pelinappula. Noh, kai tästä vielä noustaan, ystävinä säilyttiin kai. Tai sitten sekin on menetetty.
Olisin ollut valmis ja halukas suhteeseen mutta ilmeisesti muut asiat painoivat enemmän. En ehkä koskaan saa tietää todellista syytä.
Vieläkin ajattelen asiaa päivittäin, vaikka tiedän että ohi se on. Pitää esittää vahvaa ja löytää onni muualta.
Itselläni on sellainen ongelma että olen tuntenut hetkisen yhden pojan, ja olen huomannut että olen ihastunut häneen. Ongelmana on että hyvä ystävänikin pitää hänestä. En tiedä mitä tehdä, tunteeni tätä poikaa kohtaan ovat niin suuret että ette arvakkaaan. Minula ei ole koskaan ollut näin suuria tunteita jotakin poikaa kohtaan Haluaisin neuvoja