kuinka pääsen yli,aloittamaan oman elämäni?

epätoivon vallassa n23 kirjoitti:

Minulla on sama tilanne,olen vaan nainen ja kaipaan entistä miestäni. Aloimme seurustelemaan pienen jahkailun jälkeen,jolloin rakkaus roihahti. Suhteemme oli ihaninta aikaa elämässäni ensimmäiset 5kk.. Mies muutti luokseni suhteen alussa. Suhteeseemme kuului aluksi miehen suuri mustasukkaisuus. Vietimme paljon aikaa yhdessä, kävimme ulkona yhteisien tuttavien kanssa ja tehtiin kaikkea kivaa. Kolmisen kuukautta oli kulunut kun lähdimme ekaa kertaa reissuun, hän reissusta lähetteli toiselle naiselle viestejä että helsinkiin saavuttuamme, hän jää toisen naisen luo.. ei sitten jäänytkään, puolustelu humalatilalla asian. Meni vajaat puoli vuotta ja ensikertaa mies pahoinpiteli pienen riidan päätteeksi. Joudun juosta kotoa karkuun häntä ulos. Mies oli viikon poissa,eri kaupungissa jossa oli ollut uuden nais tuttavansa luona yötä.. Mies tuli kotiin,annoin anteeksi. Hän vannoi rakastavansa minua enemmän kuin ketään muuta koskaan. Myös vannoi rehellisyyttään.. Aikaa kului n.puolitoista kuukautta ja hän alkoi pelata peliä vanhan seksikumppaninsa kanssa. Yksi päivä hän sanoi ettää on ollut hänen kanssaan ja että sen luona on hyvä olla koska hänelle on hyvä puhua meidän parisuhde ongelmist,hän sai apua siltä. Hän jopa sanoi että siellä on hänelle tilaa jos ero tulee. Annoin anteeksi ja taas jatkettiin. Mies pahoinpiteli minut vakavasti ravintola illan jälkeen,mustasukkaisuus kohtauksen ansiosta, kasvoni olivat 3kk mustana,poskikudos vamman takia. Tulin raskaaksi ja mies joutui vankilaan, vanhoista rikkeistään.. Tein päätöksen pitää vauvan ja mies vankilasta vakuutteli ikuista rakkautta ja huolenpitoa. Kävin katsomassa häntä ja tunsin oloni rakastetuksi. Sain keskenmenon,mies epäili aluksi oliko lapsi sittenkään hänen, tottakai oli!Itse koko suhteen aikana olin uskollinen. Hän pääsi vankilasta ja palasi kotiin. Suhteemme alkoi rakoilla,mies alkoi mennä outoja menojaan sanomatta minne ja kenen kanssa, alkoi muuttua kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Hän myös paljasti että ennen vankilaan lähtöä ,oli harrastanut seksiä 15v ystävyyttä kestäneen minun bestikseni kansssa!!se oli järkytys molemmilta,murruin täysin. Mies muutti vuoden vaihteessa pois,omaan kotiin. Suhteemme on/off tilassa jatkui jatkumistaan. Rakastin miestä edelleen paljon,niin hänkin vakuutti minulle. Olimme jatkuvasti jommankumman luona,yhdessä. Pahoinpitelyt olivan satunnaisia. Mieheni halusi uutta alkua ja jopa kihlausta ja avioliittoa. Taas tuli ilmi että hän oli sekstaillut toisen "ystäväni" kanssa,muutamia kertoja. Murruin ja petyin. Silti jatkettiin. Hän vannoi taas rakkauttaan minulle. Edelleen tähän asti oltiin tiiviisti vietetty aikaa yhdessä,kuin parisuhteessakin. Alkoi mennä paremmin,kun mies mustasukkaisuuksissaan sai ihme juttuja päähän ja pahoinpiteli minut kotiinsa. Hän vaihtoi maisemaa viikoksi ja palasi,palasi myös luokseni. Meni taas "hyvin",nautittiin toisistamme ja rakkaudesta. Nyt viikko sitten hän mietti innoissaan olenkohan raskaana ja toivoi sitä,sanoi rakastavansa yli kaiken jopa polki 10km katsomaan minua vain pikaiseen,reissuni väliin..tästä pari päivää eteenpäin ja hän sanoo et on ihastunut toiseen ja ei halua kanssani enää mitään. Maailmani romahti, olen niinkiinni miehessä ja rakastan häntä hyvin paljon. Hän sanoi ettei oiken tiedä haluaako ehkä joskus minut viereen,naisen seurassa hän peruu puheensa ja todella kylmä tunteistaan minua kohtaan. Ei vastaa,ei soita..odotan vain häntä takaisin. Olen 4 pvää itkenyt miehen perään ja soitellut hänelle,hän on vaan todella ilkeä ja törkeä..Olen tämän suhteen vuoksi lopettanut vuoden sisällä urheilun,työt, ystäviin suhteet kärsineet,jopa päättyneet. Tunnen olevani tosi yksinäinen,loukattu,hyväksikäytetty,hajoitettu täysin. En tunne arvostavani itseäni yhtään. Ottaisin miehen takaisin heti jos hän vaan soittaisi. Ikävöin häntä edelleen. Mikään ei tunnu miltään ilman häntä. Suhteen aikana minustakin tuli todella mustasukkainen,olen itsekin kärsinyt sen tuomasta tuskaisesta olotilasta,epäilyksiä ja omia kuvitelmia jotka raastaa sydäntä. Pahimmalta tuntuu ajatella että siellä mieheni joka muka niin rakasti/rakastaa on toisen naisen hellittävänä ja minä aivan yksin. ottajia minulla olisi,sen tiedän..mutta kun en nää kenessäkään muussa sitä mitä ex-miehessäni.. Olen täyden epätoivon täyttämä,kertokaa kokemuksia ja kuinka kauan tämä kestää että helpottaa?miten voin olla soittamatta hänelle ja alkamaan miettimään jo omaa parasta?olen myös nolannut itseni soittamalla miehelle kun hän on naisen kanssa,naiselle myös.. en tiedä kuinka tästä tuskaisesta olotilasta pääsen eroon? kertokaa minulle mahdollisia selviytymis keinoja mikäli kellään näin ihmeellistä tilannetta koskaan ollut. Olen varmaan suhteen myötä tullut "hieman" läheisriippuvaikseksi,ajattelen vain pelkkiä hyviä asioita miehessä joka saa minut kaipaamaan häntä aina enemmän ja enemmän, pelkkä hänen hymyn ajattelu saa minut epätoivoiseksi ja surulliseksi koska hän ei ole minun enää, auttakaa!olen todella rikki ja epätoivon valtaama!! :´((

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä