eroaminen..?

Miltäs pariterapia kuulostais? Se saattais auttaa mokomassa tapauksessa.. On meinaan auttanu ystävillä, joilla on ollu sama ongelma. Sen terapian kautta sitä oppii enemmän vastapuolesta ja ehkä oppii luovuttamaan joissain asioissa joissa pitäisi.

Toivon että teidän suhde vielä tulis toimivaks kun oma meni tossa kk sitten kolmen metrin lumihankeen. Jos ootte todellakin oikeet toisillenne paitsi että vaan tappelette paljon, sen voi hoitaa jos jaksaa keskittyä pääasioihin kuten rakkauteen.

Maailmassa on niitäkin jotka vastaavat poikakaveriasi mutteivat ole yhtä agressiivisia suuttuessaan...joten ei kannata pysyä tuollaisessa suhteessa kun parempaakin ehkä on tarjolla jossain muualla

mäkin seurustelin 2 vuotta väkivaltaisessa suhteessa.mekin oltiin 17 kun ruvettiin seurustelemaan.aluksi kaikki oli niin ihanaa,kunnes poikaystävästäni paljastui väkivaltaisia piirteitä.
yleensä jokainen riita päättyi molempien agressivuus kohtaukseen.en ollut ennen tätä suhdetta väkivaltainen,mutta kyllä siinä opppi itseänsä puolustamaan..!
se ei osannut hillitä itseäään,eikä varsinkaan keskustella,kiinni käyminen oli sen tapa näyttää vihansa!
tuosta eroamisesta,mekin erottiin varmaan miljoona kertaa,mutta joka ikinen kerta palattiin yhteen.tuli tunne,että haluaa jonkun lähelleen,sellaisen josta oikeasti välittää,ja joka on siinä ollut jo vuodet..ei pystynyt olemaan erossa ihmisestä jota rakastaa..!!!
on jo niin tottunut,että jou on lähellä ja tunnet ,että olet jollekkin tärkeä..!!!
susta varmaan tuntuu joka riidan jälkeen,että nyt se on ohi,mutta kun se vaan ei mee niin..se täytyy lähteä itsestä,sieltä jostain sisältä..
mäkin päätin montamonta kertaa nyt se on loppu ja mulle sanottiin monesti,että jätä se helvetin kusipää jo.mutta kun ei sitä vaan pysty.tunnet yhteenkuuluuvuutta sen ihmisen kanssa,koska olet viettänyt hänen kanssaan jo vuodet,ja rakkauttakaan ei vaan sanomalla pysty lopettamaan..!!!!
kun rakastaa,niin suvaitsee lähes kaiken rakkaaltaan..ei enään erota oikeaa jä väärää..antaa rakstamansa ihmisen satuttaa niin paljon kun haluaa..ja jätkä tietää,että voi thedä sen uudelleen,koska et voi olla hänestä erossa.mulle mieheni sanoi eron hetkellä,että piti minua itsestään selvyytenä,eikä koskaan olisi voinut uskoa,että jätän hänet.
onko poikaystäväsi luvannut,ettei koskaan enään satuta sinua?? mulle ei luvattu ensimmäiseen 2 vuoteen,vasta silloin kun snaoin,että jätän,niin sain niin paljon lupauksia,mutta liiaan myöhään..!!!!
mä voin vakuuttaa sulle,että vaikka kuinka vaikeata se eroaminen olikin,niin mä olen saatanan onnellinen nyt..osasyy on uusi mies,mutta hänetkin tapasin vasta eron jälkeen..!!!erosin tuossa n.2kk sitten..!!!ja olen onnellisempi kuin koskaan!!!
kerran väkivaltainen,AINA väkivaltainen...!!!ei siitä mihinkään pääse!nyt eron jälkeen,hän on vakuutellut,että hän menee hoitoon ja tekee ihan mitä vaan saadakseen mut takaisin..mutta lupaukset on 2 vuotta myöhässä..!!
äläkä saatana usko mihinkään muuttumisiin..!!!
mä katoin niin kauan sitä paskaa..kun tietäisit vaan..mä ajattelin ihan samalla tavalla,kuinka helvetissä edes haluan olla tuollaisen ihmisen kanssa joka satuttaa mua ja silti väittää rakastavansa mua..mutta kun on se yhteenkuuluvuuden tunne.kukaan,ei kukaan muu voi sanoa sulle,että jätä se vaan,mitä siinä miettimään..?joka oikeasti ei tiedä mitä se meno on..se tuntuu helpolta sanoa,varsinkin sellaisen ihmisen jota ei ikinä ole kohdeltu väkivaltaisesti,meinaan poikaystävä,niin,että jätä se vaan,että"kyllä minä vaan jättäisin",mutta jos rakastat ihmistä,olet seurustellut 2 vuotta,et pysty..ei siihen pysty..tiedän.. vaikka hän teksi mitä aina tulee vaan annettua anteeksi.. sun pitää todella haluta sitä..!!!
joka riidan jälkeen mietin aina,että nyt se on ohi,mutta koskaan en siihen pystynyt.joko minä pyysin anteeksi tai hän..ja kaikki oli taas niin hyvin,HETKEN!
ei sun miehes mihkään muutu..!
meillä kävi sillätavalla,että oltiin riidelty pahasti,ja ihana mieheni ei sitten vastannut puheluihini 2 pvään.ja olin tosi surullinen ja itkin ja pelkäsin,että nyt se jättää mut ja näin..!!!mutta sitten tuli vkonloppu ja tein kaikkea kivaa kavereitten kanssa,ja päätin etten vastaa,koska olin jo 2 pvää itkenyt ja kärsinyt sen takia..halusin pitää hauskaa..!!!ja se tuntui yllättävän hyvältä,kun tiesin,että sitä vitutti!!!
tuntui yllättävän hyvältä olla siitä erossa,en ollut nähnyt sitä 4 pvään..!!!
(nähtiin joka päivä)
mä niin oisin halunnut päästää sen mun lähelle,mun tunteet olsisi halunnut antaa periksi,mutta en antanut enään itseni tehdä sitä..en antanut mahdollisuutta sille päästä mua lähelle..koska jos oisin,oisin taas ollut samssa kierteessä..en antanut sille enään mahdollisuutta näyttää mitään.oisin halunnut.mutta en antanut.
muutaman kerran jo meinasin retkahtaa ja palata entiseen,koska tuli kaikkia hyviä aikoja mieleen,ja se jaksoi vakuutella mulle,kuinka kaikki tulee muuttumaan,ilmoitti joka päivä välittävänsä musta ja katuvansa,soitti ja itki,ja kertoi,ettei enään ikinä tee niin...mä melkein uskoin sitä,mutta en vaan antanut itseni tehdä niin..kerrankin annoin järjen voittaa tunteet!!!
ja mitä kauemmin olin siitä erossa sitä helpompaa se oli päivä päivältä...!!!mutta sä et vain voi päättää,että jätät sen,sun täytyy haluta sitä..!!
mä en tiedä mitä mä sulle sanoisin,toivon vaan,että jätät sen saatanan kusipään!!!kyllä sä siihen pystyt..et uskokkaan miten paljon paljon parempaa sä löydät..!!!
älä anna itsesi enään kärsiä..!!!
toivottavasti tämä rohkaisi sua edes vähän!!!=)
voin "auttaa" sua lisää jos vaan pystyn..
tsemppiä!!!!!!!!!
*halaa*

Huomastiko viestissäsi erään ristiriidan?
"Sitten taas kun yhdessä ollaan niin kaikki on hyvin.Olen iloinen ym.. "
-Mutta...
"Olen surullinen koska mietin että miksi suhteemme on mennyt tähän pisteeseen,en jaksa enää riitelyä mutta haluan olla silti poikaystäväni kanssa."

Eli et sinä kovin iloiselta vaikuta.

Mutta mutta. Minusta ainakin tuntuu että ei väkivalta ole teidän suhteen ongelma, vaan se, että olette epävarmoja toisistanne ja siksi myös käyttäydytte agressiivisesti toisianne kohtaan? Jos teillä on kerran mennyt poikki niin monesti.

Jos sovitte yhteen, eikö teidän kannattais lähteä siltä pohjalta että vietätte koko loppuelämänne yhdessä, eikä sitä kukaan jaksa loppuelämää turhiin riitoihin käyttää.

Mutta jos kärsit poikaystävän käyttämistä voimakeinoista, tee itsellesi ja hänelle palvelus ja hommaa lähestymiskielto (ei kyllä ole mikään leikin asia!) tai yritä vaikka ystävien avulla pysyä hänestä erossa, jolloin pitempi ero voi saada teidät näkemään toisenne uudessa valossa. Käsitin kuitenkin, että hän käyttää voimaa puolustautuakseen sinulta?