Ystävyydestä rakkauteen?

Kyllä ystävyydestä todellakin voi kypsyä rakkaus. Mitä edes on intohimoinen nopeasti alkava rakastuminen? Lähinnähän siinä on kyseessä eroottinen suhde, josta toki voi myös kehittyä rakkaus. Välimatka on ennemmin se hankala asia, et voi tietää onko toisella muita naisia samaan aikaan kiikarissa jne. Kyllä se rakkaus vaatii toiseen tutustumisen ihan livenä ja pidemmän aikaa siihen menee, yksittäinen tapaaminen ei riitä. Keskustele tämän ihmisen kanssa, mitä hän miettii jatkoista. Onko mahdollista että muutat vaikka alkuun väliaikaisesti vaikka kuukaudeksi miehen luo tai toisinpäin? Oma kämppä pitää joka tapauksessa alkuun pitää. Kokeile, elä, yritä, erehdy, rakastu pety, et voi sitä kokeilematta
tietää, ota riski tai jää ikuisesti harmittamaan.

Mulla on tavallaan eri supliikit eri ihmisten ja eri suhdeluokkien kanssa/välillä.

Monille on varmaan vaikeaa sanoa suoraan mistä on kyse. Vaikka ystävyyssuhde olisi laimeakin, sen jälkeen kun olette olleet ensimmäisen kerran sängyssä, ja
kokeneet kummatkin jotain aivan erityistä, se on siinä. Tietysi on muitakin asioita
mitkä saattavat suhteen jatkuessa muuttaa suhteen luonnetta. Yhteisen nautinnollisen eroottisen kokemuksen jälkeen suhde kuitenkin syvenee kerta-
heitolla valtavasti.

Minä olin hyvä ystävä nykyisen aviomieheni kanssa ennen kuin aloimme seurustella. Kun tutustuimme olimme kumpikin vakisuhteessa muiden kanssa mutta yhteisistä ystävistä johtuen olimme usein samoissa bileissä ja baareissa jne. Ajattelin aina, että onpa hän reilu ja mukava tyyppi. Vuosien saatossa kummankin suhde kariutui ja taas kerran osuimme samoihin bileisiin ja hän pyysi minua kanssaan ulos. Siitä se sitten lähti. Tapahtumasta on kohta 18 vuotta ja yhä ollaan onnellisesti yhdessä.
Kyllä pitkässä suhteessa merkitsee enemmän arjen kumppanuus ja luottamus kuin hurja intohimo (sitäkin kyllä löytyy vielä ajoittain).
Ryhdy rohkeasti kehittämään suhdettasi ja järjestä yhteistä aikaa ihan "livenä".

...on, että kyllä voi ja voi jopa olla vankemmalla pohjalla kuin salamaihastumisen pohjalta alkanut suhde (kokemusta on nimittäin molemmista...).

Tapasin nykyisen avokkini yli 15 vuotta sitten, kun hän seurusteli erään tuttavani kanssa. He erosivat aikanaan enkä kuullut hänestä viiteen vuoteen mitään, kunnes hän sattumalta otti yhteyttä minuun. Siitä alkoi ystävyyssuhde, jota kesti puolisen vuotta puhtaasti ystävyyspohjalla. Ystävyys kehkeytyi pikkuhiljaa rakkaudeksi, joka toimii edelleenkin: yhdessä lähes 10 v. ja suhdetta täydentää n. 3 v. poika...

Itse ajattelen niin, että nimenomaan rakkaussuhteen pohjana oleva ystävyys on tehnyt suhteestamme kestävämmän - mieheni on elämänkumppanuuden ohella myös yksi parhaista ystävistäni. :) Ja senkin olen huomannut todeksi, että vastakohdat todella täydentävät toisiaan... Olemme nimittäin useimmissa asioissa kuin yö ja päivä, mutta silti olemme jollain ydintasolla samalla aaltopituudella, koska sovimme eroavaisuuksista huolimatta näin hyvin yhteen... :)

Lähtökohdat hyvälle suhteelle on todellakin olemassa. Jos todella viihdyt hänen seurassaan, olet hyvä ystävä ja tunnet nyt fyysistä vetovoimaa hänen suuntaansa, niin paremmin ei paljon voisi olla. Jos ja kun olet epävarma miehen kiinnostuksesta (siinä mielessä), niin tee aloite itse siihen suuntaan. Olette jo varmasti käyneet kahville, elokuvissa jne. joten askeleen pitää olla nyt jotakin muuta. Jotain sellaista, joka erottaa sen pelkästä ystävyydestä. Menkää esimerkiksi syömään tavanomaista romanttisempaan ravintolaan, keskustelkaa kuten ennenkin ja juokaa hieman viiniä. Lähtiessä kysyt voitko halata häntä. Jos hän antaa luvan, niin yritä suudella. Näet reaktiosta varmasti onko hän mukana hommassa, vaiko ei. Jos hän perääntyy, voit heti pahoitella ettei ollut tarkoitus, mutta viini vähän sekoitti päätäsi. Jos mies on taas mukana suudelmassa, voit olla 99% varma että hänkin ajattelee sinusta samoin. Vaikka mies olisi ensimmäisellä kerralla yllättynyt ja hämillään, hän saa tuosta suudelmasta lisäpuhtia ja tekee satavarmasti seuraavan aloitteen.

Jossain vaiheessa pyydä hänet kotiisi syömään ja juomaan viiniä. Kun olette jo pari kertaa tätä ennen suudelleet, tiedätte molemmat mitä odottaa. Kokeilkaa myös seksiä ennen kuin alatte oikeaan parisuhteeseen. Seksissä sinun (ja totta kai myös hänen) on löydettävä se "mies" jota haluat. Seksi ei perustu ystävyyteen ja siksi se on hyvä kokeilla ennen suhdetta. Suhteessa kun tuonkin on pakko kuitenkin toimia.

Jos ystävyys, läheisyys, tunneäly ja seksi sitten sopivat kaikki siihen mieheen, niin se varmasti on sinulle se Oikea.

Kaksi ihmistä tapaa ja rakastuvat tavalla tai toisella. He humaltuvat toisistaan ja ovat toisilleen huumetta. Parin vuoden kuluessa humala on ohi. Mitä sitten on jäljellä? Hyvällä säkällä on löytänyt kumppanin ja se kaikkein tärkein elementti yli muiden on ystävyys. Vain aito ystävyys kantaa pitkän matkaa.

Jos saisin valita, miten kohtaisin kumppanini, niin haluaisin ensin ystävyyden, niin vahvan, että se kestäisi jopa rakkauden.

Se tuike silmässä on vain valon heijastus ja jos oikein tarkkaan katsot sinne silmään, niin ei siellä sielua näy vaan verkkokalvo.

Minä haluaisin kertoa yhen jutun joka ei liity netissä tutustumiseen ja siitä seuranneeseen rakastumiseen/ihastumiseen. Tuo sinun tapaus muistuttaa paljon minun tapausta vaikka mulla se tapahtui live-elämässä eikä netissä.

Arveluttaa kertoa tämä kun jotkut tunnistaa minut kuitenkin mut menköön..
Menin opiskelemaan erääseen paikkaan siksi kun sais sieltä vakituisen tulkin. Siis viittomakielen tulkin kun kuulen huonosti. Aluksi en tuntenut mitään mielenkiintoa sitä tulkkia kohtaan ja pidin häntä vain ammatti-ihmisenä, joka on avuksi minulle. Mutta toisena opiskeluvuotena hän alkoi avautumaan minulle kun hänellä oli ongelmia yksityiselämässään.
Käytiin yks ilta baarissa ja hän vuodatti kaikki mieltä painavat asiansa minulle.

Myöhemmin koulussa hän kertoi lisää ihan omista yksityisasioistaan välitunnilla ja halusi, siis kysyi suoraan, että "kerro siekin jotakin".. Minulla ei ollut silloin mitään sen kummempia ongelmia mutta kun niitä tuli minulle sitten myöhemmin, noin puoli vuotta ennen koulun loppumista, tekstiviesteilin hänelle miten minulla menee. No, sieltä tuli vastauksena ne tavalliset empaattiset viestit..

Koulun päätyttyä, kirjoitin sille tulkille, että rakastuin häneen. Hän vastasi yllättäen minun kirjeeseeni ja kertoi, että minun kirjeessä on paljon sulattelemista. :) Hän kai hoksasi tekeneensä ammattivirheen. Minusta hänen avautumisensa minulle tuntui hyvältä, tuntui, että hän pitää minua kaverina jolle voi kertoa kaiken..

Se mitä minä tässä yritän kertoa, on se, että puhukaa asioista livenä, ihan avoimesti, ei jonkun koneen kautta..Nettikaveriin voi rakastua, se on totta mutta jos livenä juttelee asioista, silloin voi tuntua toiselta.. Minä ihastuin tähän tulkkiin vain sen takia kun hän oli niin avoin..kertoi kaikkea ihan livenä eikä koneen kautta.

Jos epäilet, että se jää nettiystävyydeksi niin luota vaistoihisi jos et saa miehen tunteista selkoa. :) Luota vaistoihisi, ne osuu yllättävän usein oikeaan.

homma, olis ehkä toiminutkin aikoinaan, ujouttani jäi pelkäksi ystävyydeksi..toisen tunteita, siis ystävänkään et voi tietää....voi olla että ystävälläsi on myös tunteita sinua kohtaan, ehkä myös enemmän kuin sinulla ystävääsi kohtaan...mut kokeile..
ja kysy..onko sulla tunteita mua kohtaan, tms.....kysy.kysy.kysy.kysy..

Joku miesjulkkis amerikan maasta sanoi asiasta hyvin, joka pitää tasan tarkkaan paikkansa:

"Naisten kanssa pitää mennä suoraan asiaan ettei jumitu ystävyysvyöhykkeelle".

mihin suuntaan suhde kehittyy. Sillä nopea rakastuminen haihtuu yhtä nopeasti. Kun sanoin kyseiselle henkilölle tunteista ja hän ei ollut samaa mieltä, pääsin tunteista, vaikka pidinkin yhteyttä pitkään monien työasioiden vuoksi.

Että netistä voi löytää ystävän johon myös rakastuu. Ex-löysi uuden, 5v sitten tuli
ero (25v-aviosta)laitoin "hakuni"erääseen foorumiin.Jonkin ajan kuluttua HÄN vastasi.Aloimme kirjoitella s-posteja.Hän vaikutti mukavalta,ja "erilaiselta"kuin meidän kylän juopot miehet.Vaihdoimme puh.numerot,valokuvat...ja viestit jo joka päivä.Lomani lähestyi,kutsuin epäsuorasti itseni hänen luokse. Oli tosi jännää lähteä junalla 500km päähän "tuntemattomaan". No hän oli vastassa...Puhekyky katosi hetkeksi,(jännitti niin paljon).Viikon olin luonaan.Voi sitä itkua junassa,kun
kotimatka alkoi. Viisi vuotta tulee,ja suhde toimii. HÄN käy luonani,ja minä vietän kaikki lomani hänen luonaan.Meillä on luottava suhde,jota en voisi koskaan särkeä.Voin mennä "ulos"tai olusille ystävien kanssa,mutta aina vertaan muita
miehiä häneen. Skypessä olemme joka päivä.Yhteen emme voi/halua?mennä,sillä minulla on työt ja velat,hän eläkkeellä.Molemmilla ex-suhde taustat,joissa paljon samaa.Ikääkin molemmilla JO yli 50v. Lapsemme aikuisia,itse jo mummi,hän kohta pappa. Lopuksi sanon,HÄN on paras RAKAS YSTÄVÄNI. Tsemppiä kaikille,joilla samoin.

Uskotko, että ystävydestä voisi kehittyä myöhemmin rakkaussuhde? Kyllä uskon. Mielestäni ystävyys on hyvin luonnollinen alku parisuhteen synnylle. Oman mieheni tapasin 8 vuotta sitten, kemiat toimi loistavasti ja pian huomasimmekin olevamme ystävinä kuin paita ja peppu. Nykyään onnellisesti avoliitossa.

Olimme aluksi ystäviä, en mitenkään nähnyt miestä kiinnostavana tai houkuttelevana tai haluttavana. Hän ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni. Hänen kanssa oli vain hyvä keskustella ja olla. Hänen kanssaan tuntui siltä kuin voi hengittää vapaasti ja olla ihmisenä parempi ja kaikkea mitä vain voi olla. Sitten ajan myötä vain jokin kipinä syttyi, oli jotenkin todella turvallista ja ennenkokemattoman upeaa rakastua ennestään tuttuun ja turvalliseen, hyvään ystävään. Siitä alkoi matka sitten rakastavaisina. Seksi tuntemattoman kanssa ei mielestäni koskaan voi vetää vertoja seksiin ihmisen kanssa, jonka tuntee läpikotaisin. Nyt olemme olleet naimisissa viisi vuotta ja suhde vain paranee. Silmäni ja "järkeni" eivät vuosien aikana löytäneet oikeaa kumppania, sydän löysi.

Eräs ystäväni tunnusti rakastuneensa minuun, mutta omat tunteeni eivät olleet samat. Todella hankala tilanne kun ei halua satuttaa toista mutta ei myöskään voi vastata hänenkään tunteisiin. Saa nyt sitten nähdä miten ystävyytemme käy, voimmeko olla luonnollisia enää toistemme seurassa?!

Tottakai... ystäväänkin voi rakastua ihan yhtäkkiä :) mikäs sen aidompi tunne sitten. Kun ollaan sekä parhaat ystävät että rakastavaiset!

Mulla on vähän sama tilanne. Netin kautta tavattiin, ja sitten jonkin ajan päästä tavattiin livenä. Siitä on n. puoli vuotta , tai ehkei ihan niin paljon vielä. Meistä on kuitenkin näiden kuukausien aikana kehittynyt sydänystävät. Kuulemma mulle voi puhua kaikesta mitä sydämellä nyt sattuu olemaan. Ihastus on molemmanpuoleista, mitä en kyllä itse odottanut näin lyhyen ajan jälkeen. Meillä ei kyllä tuo matka ole mikään este, kun bussilla, pyörällä ja kävellen pääsee helposti perille. Monet kerrat oon ilta/yömyöhään hänen luotaan kävellyt. Yötäkin monet kerrat hänen luonaan viettänyt.

Niin, mikä se este sitten voisi olla? No rakkauspa tietenkin. Vaikka puhetta ihastumisesta paljon onkin, sattuu tämä minun naispuolinen ystäväni olemaan erittäin paljon varattu. Mut paljon on ollu puhetta siitä että 'jossei' , 'sitte jos' yms. Eli jos ei ois varattu, jos sattuis eroamaan ja muuta kivaa. Kumpikaan ei tosin toivo eroa hänen ja hänen miehensä välille. Suhdekkin heillä on kestänyt jo monta vuotta.

Mutta, kyllä. Uskon että ystävyydestä voi kehittyä molemmanpuolinen ihastus ja ehkä jopa rakkauskin jos muut tekijät eivät olisi sitä vastaan.

Meidän pitää tyytyä rakastamaan toisiamme ystävinä :)

Olen kyllä hieman yllättynyt näistä vastauksista, että kuinka paljon monilla loppujen lopuksi on ystävyydestä alkaneita suhteita. Teidän vastauksenne on saanut muakin pohtimaan ystävyyttä uudelta kantilta ja näkemään ystävyyspohjalta alkaneiden suhteiden hyviä puolia. Kiitoksia paljon kaikille, sain uutta toivoa vastauksistanne tähän omaankin tilanteeseeni :)

Mielelläni kuulisin vielä lisääkin kommentteja aiheesta :)

Hei! Paremmin teille voi tula siitä hyvä rakkaussuhde,kuin jos ihastuisit intohimoisesti johonkin miemeen ja huomaisit muutaman viikon päästä,että hän tuli ja meni.
Seurustelu kannattaa aloittaakin,että tutustut ystävänä ensin.Siinä huomaa kumpikin onko teillä miten paljon yhteisiä näkemyksiä asioista.Miten hyväksytte toistenne harrastukset ym.En ehdi nyt paljoa kirjoitta.Toivon,että te jatkatte
tutustumistanne.Siinä tulee myös ilmi sekin asia,mikä on tärkeä.Ajan kanssa huomaat ,että toinenkin on vapaa,koska ikävä kyllä ihmiset eivät aina tunnusta kaikkea.Näin on minulle ainakin tullut puheluita,kuinka nainen oli suunnitellut
yhdessä miehen kanssa ajan viettoa,mutta miehelle tulikin este.Arvaa,kuinka
ikävä juttu.
Jos nyt ajattelisit omalla kohdallasi,että odotat sitä prinssiä,johon rakastuisit
ensi silmäyksellä ja hän sinuun.Sitten tulee kuitenkin se todellisuus eteen.Arkipäivä ja asiat.Miten niitä hoidatte.Ymmärtääkö hän sinua ja mielipiteitäsi.Kuunteleeko hä,kun sinulla on asiaa j.n.e.
Hyvä ystävyys voi kestää läpi elämän ja mikäs sen parempi jos siitä kehittyy
rakkaussuhde.Siinä on jo luottamus Siunausta ystävyydelle ja rakkaudelle

ilman molemminpuolista kiimaa tulee vain toraa

Muutamasta suhteesta mitkä takana on, se ainoa vakava oli juurikin ystävyydestä jalostettu! Intohimoakin riitti, mutta se ns. "arkeen palaaminen" ensimmäisten "kuherruskuukausien" jälkeen ei säikäyttänyt.
Suhde toimi aivan loistavasti, kun ei tarvinnut jakaa aikaa rakastetun ja parhaan ystävän välillä (toki muitakin ystäviä on nähtävä) eikä aina tarvinnut keksiä mitään romanttista kun osattiin ystäviäkin olla!
Vaikea sitä on kaiken kaikkiaan selittää, mutta sanonpahan vaan, että ystävyydestä ne vahvimmat suhteet ehdottomasti lähtee.

ja avioliitto on kestävin parisuhdeammattilaisten kokemusten ja oppien mukaan.
Intohimoinen suhde väljähtyy aina ja ne loppuvat useimmiten eroon, kun vääjäämätön arki koittaa kuitenkin muutaman vuoden kuluttua.

Parisuhdekouluttajien mukaan ei edes pidä mennä yhteen/avioitua, ennen kuin suurin roihu on sammunut. Eli jos on palavasti rakastunut, siinä tilassa tunteen sumentavat järjen.

Kun tapaat miehen, niin koskettele häntä ja katso silmiin. Ajattele hänestä myönteisiä asioita. Kannattaa myös satsata ulkonäköön. En ole mikään erikoisasintuntoja, mutta tällaiset asiat ovat minua ainakin sytyttäneet.

Itselläni on mies jatkuvasti töissä. Seinä naapurilla on sama ongelma, mutta hänen vaimonsa työskentelee jatkuvasti. Kummatkaan eivät näe puolisoitaan, kun sillon tällön. Molemmilla on lapsia ja hän hoitaa lapsia kotona ja minä meidän. Näemme siis tosin usein pihalla ja teemme pitkiä kävelylenkkejä.
Tässä nyt eräs ilta kun lapsemme nukkuivat, istuimme iltaurinkossa niitä näitä jutellessamme, suutelimme toisiamme.
Nyt tämä on sitten muuttunut ystävyydestä rakkaudeksi. En tiedä mitä tekisin.

ja pysyvään suhteeseen. Kas kun siinä ystävässä ei ollut alunperinkään niitä ominaisuuksia, jotka olisivat hullaannuttaneet, eikä niitä tule häneen kuin taikaiskusta.

Ennen pitkää toinen tällaisen suhteen osapuolista löytää intohimoisen rakkauden, ja suhde loppuu.

Kaikkein ikävimpiä ovat parisuhteet, joissa toinen rakastui ja toinen vain ystävystyi, sellaiselta pohjalta ei missään tapauksessa kannata alkaa rakentamaan suhdetta.

Kyllä ystävyys voi kehittyä rakkaudeksi! Omalla kohdallani kävi juuri niin. Tutustuin nykyiseen kumppaniini muutama vuosi sitten, ja meistä tuli nopeasti hyvin läheiset ystävät. Ystävien välinen rakkaus kehittyi vähitellen ihastumiseksi ja lopulta suhteeksi. Minusta ystävyys kuuluu ehdottomasti parisuhteeseen: kumppanin pitää, ainakin itselleni, olla myös läheinen ystävä! Tosin tällainen suhde saattaa aiheuttaa ongelmiakin...

En oikeastaa usko nopeisiin "ensisilmäyksellä" rakastumisiin. Silloin ihastutaan pinnallisesti ihmiseen, jota ei tunneta. Vaikka tietenkin sellaisestakin voi kehittyä taoimiva parisuhde, sitä en kiellä :)

että ystävyys on ihan erilainen tunne kuin orastava ihastuminen tai orastava rakkaus.

Ystävän sinä tunnet oikeastaan välittömästi. Jokin ei vaan natsaa toisessa niin että ajattelisit hänestä yhtään syvempiä tuntoja ja kaikki päätyy sille "ystävyysalueelle".

Yleensä jos ystävyydestä syntyy rakkautta, niin siinä on jokin sellainen huomattavan vaikuttava asia ollut välissä joka on pakottanut molemmat osapuolet hieman etääntymään toisistaan. Näitä voi olla perhe, kaverit, ystävät tai työpaikka tms. Vaihtoehtoja on monia. Sen jälkeen kun tuo este poistuu, tai osapuoli tulee itsetietosemmaksi, eli hänen itsetuntemuksensa paranee, alkaa tuollaiset keinotekoiset esteet murtumaan ja ihminen pääsee aloittamaan ja vaalimaan sitä orastavaa ihastumista tai jopa siinä vaiheessa orastavaa rakastumista.

Toinen osapuoli voi vielä siinä vaiheessa olla varovainen ja jopa kieltäytyä suhde-ehdotuksista, mutta siinä vaiheessa ei pitäisi lopettaa viettely-yrityksiä vaan kertoa mitkä ne sinun tunteesi ovat.

Minä luulen että tuossa sinun luulossasi, siis ajatuksessa ettei ystävyydestä voi muka syntyä rakkautta, on pelkästään sellainen luulo minkä muut ovat syöttäneet sinun päähäsi. Että on muka jotenkin väärin tai virheellistä rakastua sellaiseen ihmiseen joka pitää sinua ystävänä, tai jota sinä olet pitänyt alkuun ystävänä. Kuka sellaisen säännön on muka laatinut? Nimeä se henkilö ja tule vasta sen jälkeen väittämään että tuollainen sääntö on muka olemassa.

Ensimmäinen sääntö ihmissuhteissa näissä asioissa on se ettei ole mitään sääntöjä. Älä alistu kenenkään muun luomaan mielikuvaan ja jos oletkin itse luonut tuollaisen mielikuvan, koita etsiä se syy miksi ajattelet noin ja kumoa se ajatus ja ala panostamaan siihen miehen viettelyyn!

Muuten voi käydä niinkuin minulle ja eräälle naiselle kävi. Minä löysin toisen naisen, vaikka meillä kummallakin alkoi olla vahvoja tunteita toisiamme kohtaan. Löysi hänkin sitten toisen kumppanin itselleen. Mutta, yhä edelleenkin mietin mitä meistä olisi voinut tulla ja olisiko elämä ollut toisenlaista ja jos olisi, niin minkälaista. Joten älä ala paketoimaan itseäsi itsekeksimiisi sääntöviidakkoihin vaan uskalla ja TOIMI!

että voi syntyä ystävyydestä enemmänkin.
Itse olen tuntenut erään miehen yli kymmenen vuotta ja jonkin verran olemme liikkuneet samoissa porukoissa, tänä vuonna nähneet enemmänkin.
Aikaisemmin minulla ei käynyt mielessäkään mikään ystävyyttä syvempi suhde hänen kanssaan vaikka olen hänestä kaverina aina pitänytkin.
N. kuukausi sitten tarvitsin apua hänen työtänsä sivuavassa asiassa, soitin hänelle ja hän auttoi.
Kun kysyin mitä olen velkaa, vastasi että tarjoa vaikka pari olutta paikallisessa.
Jo samana iltana menimme ne pari ottamaan ja meillä oli erittäin mukava parituntinen, juttua riitti aiheesta kuin aiheesta.
Jotain siinä tapahtui molemmille, jo samana iltana tekstailimme tiuhaan ja seuraavana päivänä taas tapasimme.
Ja lähes joka päivä sen jälkeen, elämä tuntuu nyt erittäin ihanalta ja tunne on molemminpuolinen.
Suhteen aloittaminen oli sikäli helppoa kun tiesimme jo alkujaan toisistamme paljon, paljon toki vielä opittavaa, mutta kiva on opetella...
Tässä vaiheessa on tietysti vaikea sanoa mihin tämä johtaa, mutta molemmilla on halu tätä tarinaa jatkaa.
Kummallakin on elämää takana, molemmilla on myös lapsi/lapsia, minulla jo aikuinen ja melkein aikuinen, hänellä hieman nuorempi.
Lapset ovat ottaneet tämän jutun oikein hienosti, kotona asuva tyttäreni sanoikin olevansa oikein iloinen puolestani ja toivoisi meidän onnistuvan keskenämme.
Elämä on ihanaa!!

Melkeimpä itse voisin kirjoittaa samanlaisen tarinan kun sinä tänne kirjoitit. Ettei vain kirjoiteltaisi saman miehen kanssa? Kuvasit miestä niin sanatarkkaan juuri niin kun minäkin olisin kuvannut. Tiedän että hän kirjoittaa netissä muidenkin naisten kanssa ja on tavannut. On kertonut tämän minulle. Olen miettinyt aivan samaa hänestä, voisiko ystävyydestämme kehittyä rakkaussuhde?

Onhan näitä tapahtunut. Eräs ystäväni kertoi nykyisen avovaimonsa olleen aluksi kaveri ja heidän molempien pikkuhiljaa huomanneen tuntevansa vetoa toisiaan kohtaan. Suhdehan se siitä syntyi, ihan avoliittoon asti johtanut.

Jos ihastuu samantien, kun vaan näkee. Mulle käy yleensä niin.

SEURUSTELU AVOLIITTOTYTTÖ YSTÄVÄ TYTTÖ KAVERI NAIS YSTÄVÄ NAIS KAVERI TÄRKEESTI ITSE SEURUSTELU AVOLIITTOPOIKA YSTÄVÄ POIKA KAVERIMIES YSTÄVÄ MIES KAVERI VAIMONA EUKKONA KULTANA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ SURAKKA MIEHENÄ SURAKKA VELI PARISUHDE PARISKUNTA RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖPOIKA VAUVA VAIMON LAPSI ÄITINÄ SEN LAPSEN MIEHENÄ ISÄNÄ LAPSEN LASTEN TARHA PÄIVÄ KOTI KERHO ESKARI ESIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUNKOULUTYTT Ö 3216325NYLÄASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 97 POHJOISAHONKADU28D9 OUTOKUMPU SURAKKAVELI