Olen naimisissa eronneen miehen kanssa, jo 3. vuotta. Lapsia miehellä on 4, meillä ei vielä yhtään. Mieheni entinen vaimo ei edelleen ole päässyt erosta yli vaan märehtii menneitä, esittää marttyyriä, välttelee meitä sukujuhlissa, eikä edes ole puheväleissä mieheni kanssa. Jotenkin tuntuu että meneekö tämä jo liian pitkälle. Naisen ystävätkin ovat jo puhuneet miehelleni että eivät ymmärrä tämän asennetta. Ovat koittaneet patistaa jatkamaan elämää positiivisella asenteella ym. mutta nainen ei voi unohtaa miestä. Vaikka itse sanoi vuosia ennen eroa olevansa onneton avioliitossaan. Tuntuu että onko tämä eksvaimo joku narsisti vai tunteeko hän itsensä niin epäonnistuneeksi vai mikä on? Voiko hän olla edelleen niin rakastunut mieheeni? En ymmärrä tuollaista vuosien suruaikaa. Aika itseensä keskittynyt tyyppi. Ajattelisi edes lapsiensa hyvinvointia ja menisi terapiaan.
Lopettakaa marttyyrinä olo
Gaabriel 5
13577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
meillä sama juttu ollut pari vuotta. tämä entinen vaimo on a) ujo b) luonteeltaan negatiivinen c) epäsosiaalinen d) kotona pönöttävä nynny e) päästänyt itsensä ylipainoiseksi, eikä voi antaa anteeksi että HÄNEN miehensä ei enää rakasta häntä, ja löysi tosirakkauden, vaikkakin naista 10 vuotta nuoremman ja nätimmän.
Ehkä teillä on samoin?
tuon ex-vaimon kun noin häntä kuvailet? Miten olet itse yrittänyt lähestyä häntä, jos haluat olla oikeasti väleissä? On varmaan aika turha kuvitella, että ex noin vaan haluaisi olla väleissä, jos sinunkin asenteesi häntä kohtaan on noin negatiivinen. Kerran miehesi kuitenkin rakasti häntä, sitäkään ei liene sinun kuitenkaan niin helppo sulattaa kun kirjoituksessasi perustelet itsellesi miksi olet exää parempi "saalis". Olen naimisissa eronneen miehen kanssa muttemme juuri ole tekemisissä exän kanssa. Silti välimme ovat mielestäni asialliset enkä oleta, että tuo ex riemusta kiljuen haluaisi olla kuten kuka tahansa kaveri ja rupatella kanssani kuulumisia kun yhteisiin tilaisuuksiin osumme.
'Kotona pönöttävä nynny, joka on päästänyt itsensä ylipainoiseksi' - erittäin aikuismaista kommentointia naisesta, jota miehesi on joskus rakastanut.
Minä en koe olevani mikään marttyyri vaikka en haluakaan olla missään tekemissä ex-mieheni ja hänen nykyisen vaimonsa kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi olla? Elän omaa elämääni omalla tavallani ja se riittää minulle. Minulla on omat ystäväni ja tuttavani ja ex ei niihin enää kuulu. Toki tervehditään jos satutaan naamakkain ja lasten tapaamiset onnistuu kyllä aina kun ex niitä haluaa. Eli muutaman kerran vuodessa. Mutta muuten en todellakaan halua olla misään tekemissä hänen kanssaan.
Niin, olisipa meilläkin EDES asialliset välit. Lasten asioissa mieheni toivoisi edes joskus asiallista keskustelu, mutta turhaan. Juhlissa tms. tilaisuuksissa joissa on pakko kohdata ei hän edes tervehdi. Minusta se on jo aika pimeetä, en tiedä mitä mieltä te olette. Tietenkään ei tarvitse olla sen enempää kaveria, eikä me sitä halutakaan. Lasten takia pitäisi kuitenkin osata käyttäytyä, minun mielestäni, ja jos ei sekään onnistu niin hoitoon!
Mahdatko olla ihan terveydenhoidon ammattilainen, kun lataat täysillä, että ihmisen pitää mennä hoitoon, jos hän ei tervehdi ex-puolisoaan. Hui, kauheaa.. rivien välistä luettuna, taidat olla syypää eroon?
Mitä se sinua liikuttaa miten ex-vaimo käyttäytyy? Jos se vaivaa miestäsi niin eiköhän ole hänen asiansa yrittää saada välejä kuntoon, ei sinun. Ja se ettet ymmärrä vuosien suruaikaa ei tarkoita mitään muuta kuin sitä että ilmeisesti et pysty ymmärtämään että ihmiset ovat erilaisia, kukin käsittelee asiansa omalla tavallaan. Keskity sinä vain mieheesi ja elämääsi ja anna ex-vaimon elää niinkuin haluaa. Niinhän hänkin antaa teidän elää niinkuin te haluatte.
Sitäpaitsi miten hänen käytöksensä liittyy hänen lastensa hyvinvointiin? Tuskin mitenkään.
jos vaimo on elänyt miehen kautta, eikä omaa ystäväpiiriä, ammatti-identiteettiä, meininkiä ole niin varmasti maailma romahtaa kun mies ei enää jaksakaan kannatella tällaista riippakiveä. Siinä voi olla kotirouva kovilla. Mutta eikö nämä erot juuri johdukin siitä että toinen tukeutuu passiivisesti toiseen, eikä elä omaa elämäänsä.??
ex-vaimo ja pohdit moisia asioita? Anna hänen elää omaa elämäänsä ja tee sinä samoin. Se, ettei hän välitä olla tekemisissä ex-miehensä kanssa, ei todellakaan ole merkki siitä, etteikö hän olisi päässyt eroon menneistä. Siihen voi olla syyt, joita sinä et tiedä ja, jotka itse asiassa eivät edes kuulu sinulle. Itse en ole puhunut ex-mieheni kanssa neljään vuoteen. Ei vaan ole mitään sanottavaa hänelle, eikä hän kuulu enää minun elämääni millään lailla. Jatkakoon jokainen matkaansa omalla tavallaan ja antakoon muiden ihmisten elää niinkuin lystäävät.
Pari kysymystä sinulle? Kerroit että te olette olleet yhdessä 3 vuotta mutta kerro vielä kuinka kauan heidän erostaan on ja kuinka kauan he olivat yhdessä ?
Alkoiko teidän suhteenne heti eron jälkeen vai elikö miehesi yhtään yksin ?
Nämä asiat ovat aika merkittäviä sille miten erosta pääsee ylitse ja millaiset välit exien ja nyxien välille syntyy.
Olisin eron jälkeen oitis painanut sellaista nappia päässäni jossa olisi lukenut "Off ei enään tunteita exään" mutta en löytänyt sellaista nappia päästäni.
Yhteiseloa meillä kesti 18 vuotta ja lapsia oli kolme.
Vaikka olimme kumpainenkin olleet jo pitkään onnettomia suhteessamme ei asiat kuitenkaan ole sillä selvä ja uutta putkeen meininkiä.
Pettymys ja epäonnistumisen tunne on valtaisia. Elämänmuutos on suuri ja tutusta luopuminen vaikeaa. Erokipua kesti minulla yli 5 vuotta ja niistä ensimmäiset kolme olivat todellakin täynnä katkeruutta, itsesääliä, surua ja tuskaa, seuraavat vuodet etsin uutta itseäni ja pystyin jo katselemaan muitakin miehiä vähän sillä silmällä. Lohdutussuhteita toki oli mutta tosiaan viisi vuotta erosta niin olin vasta valmis uuteen suhteeseen. En yhtään aikaisemmin.
Piti katsoa ensin varsin syvälle peiliin ja ymmärtää eron syyt ja seuraukset.
Oma osuus ja kyetä myös katsomaan asioita sen exkumppaninkin vinkkelistä.
Yhdessäolessamme en olisi pystynyt sitä tekemään.
Ei siinä muutamiin vuosiin pystynyt exän kanssa hoitamaan kuin pakolliset asiat ja nekin huonosti. Tottakai siinä lapset kärsivät.
Arvaa olenko myöhemmin yrittänyt selitellä heille asioita ja tuntenut syyllisyyttä?
Pakko on kuitenkin antaa itselle anteeksi. Sekään ei ollut ihan yksinkertaista.
Exä löysi uuden naisen entisestä ystävästään mutta piti viisaasti erittäin pientä ääntä tästä suhteesta joka syveni heillä avoliitoksi myös vasta n.viiden vuoden päästä meidän erosta. He tutustuivat jo eron aikoihin.
Minulle se suhde oli koko ajan tosi kova paikka vaikka en olisi ikinä miestä takaisin halunnutkaan.
Nyt elämme tahoillamme molemmat uusissa parisuhteissamme.
Kuitenkaan uutta "meidän" perhettä emme uusien kumppaneiden kanssa enään tee.
Meillä on paljon hienoja muistoja joita kukaan ei voi meiltä pois viedä. Kipeä ero joka varmasti kasvatti meitä molempia.
Takana myös paljon vihaa ja katkeruutta.
Paljon kysymyksiä jotka jäivät vaille vastauksia.
Meillä on ihanat uudet kumppanit ja voimme rupatella porukalla kun tapaamme lasten juhlissa sun muissa paikoissa.
Ex- mieheni kumppani on minulle suureksi avuksi sillä hän on saanut exän ymmärtämään minua paremmin.
Hän ei todellakaan aliarvioi minun ja ex mieheni entistä yhteiseloa.
Eikä minun nykyinen miehenikään tee sitä.
Näiden eron jälkeisten tunteiden ymmärtäminen ja ennenkaikkea hyväksyminen vei oman aikansa eikä oikotietä ole olemassa eikä sitä nappia päässä. Onneksi ei.
En muuten olisi se mikä nyt olen ilman tuota tuskaisaa eroa. Ilman marttyyrivaihetta. Ilman lapsille aihetettua surua. (onneksi näyttävät voivan kuitenkin suhteellisen hyvin nykyään).
Minulla ei olisi tänään tuota miestä vierelläni ilman exän kanssa vietettyjä hyviä ja huonoja aikoja. Ilman itsesäälin aikoja ja niitä lohdutussuhteita.
Tähän olen ollut matkalla koko ajan.
omaa elämää,itsekkin muutin ihan ex.ni naapuriin.
Ei olla missä yhteydessä,vaikka nähdään joskus.
Suomi on vapaa maa ja jokainen saa valita asuinpaikan.Löysin kivan asunnon ex.n naapurina,vaikka jotkin luulee et en jätä ex.ää rauhaan.
Asia on niin,että asunto kiinnosti ei ex-puoliso.
penteleen hyvä ettei mieheni ex ole missään tekemisissä meidän kanssa, olen mustasukkainen ja omistushaluinen ihminen, ja se kun on eronu niin tarkoittaa myös sitä.
Oneksi hänen lapset on jo aikuisia, ettei ole enää mitään tapaamisia ja sitä kautta exvaimon kanssa tekemistä.
et se exvaimo ei ole senkummemmin teijän kaa tekemisissä, mua rassaa suunnattomasti ,kun mun mies ja sen ex jopa soittelevat keskenään,ja aina kun tapaavat niin sitä juttua löytyy, kuiteski niitten penskat jo 17 ja 19 v.