Seurustelimme mieheni kanssa n. 6 vuotta josta vuoden asuimme yhdessä. Alku vuodesta selvisi, että miehellä ilmeisesti toinen nainen. Saimme kuitenkin asiat selvitetyksi, miehen aloitteesta. Halusi ehdottomasti pitää vain minut.
No, salasuhde kuitenkin jatkui jollakin tasolla. Muutin pois yhteisestä kodista.
Mies pitää kuitenkin säännöllisesti yhteyttä, yöpyy luonani jne. Sanoi ettei tiedä mitä haluaa: Suhde tai ero, kumpikaan ei kuulosta hänestä hyvältä. Ymmärsin asian niin, että hän haluaa pitää molemmat?
Puhuimme kaikista ristiriidoista, mitä kumpikin haluaa jne. Sanoin että joku askel pitää ottaa, joko uuden alku tai täydellinen loppu. Myös minulla on mahdollisuus uuteen tuttavuuteen, aion ottaa sen vastaan jos mies ei tiedä mitä haluaa... Sanoi, ettei halua menettää kaikkia näitä vuosia.
No, joo. Kuuteen päivään ei olla edes nähty, miehellä koko ajan niin paljon töitä.
Tiedän olevani tyhmä, järki sanoo että jätä. Tunteet taas pitää otteen siitä, ettei tahdo luovuttaa. En tiedä mitä tekisin: vaadinko puhumaan ja näkemään. Lopetanko suhteen täysin, ilman mitään selittelyjä. En vastaa viesteihin, en mihinkään? Vai laitanko miehen tekemään päätöksen? Lopullinen päätös tulee kumminkin minulta?
Tunteet vaihtelevat hetkittäin, enää en itke tai sure. Ikävöin kyllä. Suhteeseen kuuluu myös minun lapset, joista on tullut "yhteisiä". Heille mies on hyvä, oikeastaan ihanne isä.
No, salasuhde kuitenkin jatkui jollakin tasolla. Muutin pois yhteisestä kodista.
Mies pitää kuitenkin säännöllisesti yhteyttä, yöpyy luonani jne. Sanoi ettei tiedä mitä haluaa: Suhde tai ero, kumpikaan ei kuulosta hänestä hyvältä. Ymmärsin asian niin, että hän haluaa pitää molemmat?
Puhuimme kaikista ristiriidoista, mitä kumpikin haluaa jne. Sanoin että joku askel pitää ottaa, joko uuden alku tai täydellinen loppu. Myös minulla on mahdollisuus uuteen tuttavuuteen, aion ottaa sen vastaan jos mies ei tiedä mitä haluaa... Sanoi, ettei halua menettää kaikkia näitä vuosia.
No, joo. Kuuteen päivään ei olla edes nähty, miehellä koko ajan niin paljon töitä.
Tiedän olevani tyhmä, järki sanoo että jätä. Tunteet taas pitää otteen siitä, ettei tahdo luovuttaa. En tiedä mitä tekisin: vaadinko puhumaan ja näkemään. Lopetanko suhteen täysin, ilman mitään selittelyjä. En vastaa viesteihin, en mihinkään? Vai laitanko miehen tekemään päätöksen? Lopullinen päätös tulee kumminkin minulta?
Tunteet vaihtelevat hetkittäin, enää en itke tai sure. Ikävöin kyllä. Suhteeseen kuuluu myös minun lapset, joista on tullut "yhteisiä". Heille mies on hyvä, oikeastaan ihanne isä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pullollaan, sääli on lapsiasi.
Unohda tuo ihmisten tunteilla pelaaja.
Seuraava miehesi on tietenkin samanlainen, mutta pidä hänet erillään lapsistasi.
Taitaa olla sinulla ja lapsillasi loistava tulevaisuus takanapäin!
Ole tämän miehen kanssa niin kaun kun itse haluat .
Ajattele pelkästään omia tunteitasi ja tarpeitasi -EI MIEHEN! Jos tarviset tätä
miestä omiin tarpeisiin ,vaikka petiin ,kauppassakäyntiin jne niinkäytä miestä itsesi hyväksi ja lasten. ( nimittäin jos et muuten uutta heti tässä tilanteessa jaksa ajatella )Ole hyvä nauti elämästäsi tämän jälkeen omalla kaavalla ja harkinnalla. Mielestäni sinun ei enää tarvitse odottaa yhtään mitään miehen taholta . Ota oma elämäsi takaisin.
Tässä on tosi hyvä resepti tällaisiin pettäjämiehiin ja - naisiin .
Mietihän kuinka itsekäs mies on halutessaan kaiken. Aikuinen ihminen osaa punnita asiat ja tehdä päätöksen. Lapsellinen haluaa kaupan joka lelun. Jos hänellä on sinun kanssasi niin ihanaa, ei hän tarvitsisi muuta. Jos hän rakastaisi Sinua, ei hän koskisi toiseen. Hän rakastaa vain sitä turvallista tunnetta että on joku, että on koti. Eli haluaa itselleen vain mukavan olon. Haluatko sinä sitä? Vai haluaisitko jonkun joka arvostaa sinua itsesi takia.
Rankkaa tekstiä, mutta tuollaisissa tilanteissa tarvisee vähän ravistelua.