Olin 18 kun olin rakastunut sen yhden ja ainoan kerran elämässäni. Mies petti minua ja sain selville sen hänen kaverittensa kautta, huolimattomista puheista. Menin nukkumaan itkien ja aamulla ensimmäisenä itkin. Yli puoli vuotta meni usvassa mistä en edelleenkään muista oikeen mitään. Kaikki tuntuu edelleen kaukaiselta unelta. Tän jälkeen aloitin mieliala lääkket ja terapian. Niillä selvisin siit yli aika kunnialla. Se oli ainut kerta kun olen seurustellut. Olen hyvin sulkeutunut ja kova sydämestäni ja aina sillon tällöin joku koittaa sen sulattaa ja päästän jonkun lähelleni. Satutan kerta toisensa jälkeen itseni. Joka ikinen kerta kuorestani tulee kovempi ja kovempi. En luota kehenkään ja on vaikea löytää edes ystäviä. Nyt jälleen kerran luotin väärään mieheen. Tapailimme 2kk ystävinä, koska hän jutteli edelleen exällensä. Sitten menimme rajan yli ja vietimme mahtavaa aikaa yhdessä. Kerroin jo ennen tätä ettei takaisin ole paluuta. Hän kohteli minua kuin tyttöystäväänsä ja kaikki sukukokouksista lähtien olin hänen vierellänsä. Hän kertoi ummet ja lammet kuinka olen ainutlaatuinen ja merkitsen hänelle. Sain selville että hän kaikesta huolimatta jatkaa juttelua tälle entisellensä (en edes tiedä onko sama entinen). Kerroin etten pysty tähän, olemaan vain varalla tai silloin kun hänellä on aikaa ja kiinnostusta nähdä. Mies tietysti haluaisi olla nyt taas yllättäen ystäväni, vaikka kerroin jo aijemmin ettei paluuta ole. En vaan pysty siihen.
Huomaan itsekkin tätä kirjoittaessani kuinka selvää kaikki oli alusta alkaen. Halusin vain niin paljon löytää jonkun ja se joku otti roolin vastaa ilomielin. Kuinka voin olla kerta toisensa jälkeen näin tyhmä? Tuntuu pahalta laittaa välit poikki, kun hän vielä hokee haluavansa pitää mut elämässänsä. En vaan tiedä kuinka muuten tästä jatkaa. Tuntuu vaan niin pahalta. 6 vuotta!!!!!! Mä olen yrittäny oppia luottamaan. Se on pitkä aika ja silti kaikki on kuin eilistä. Tää on ku odottaisi ihmettä tapahtuvan ja sitä ei ikinä tapahdu. Missä vaiheessa voin heittää kaiken toivon nurkkaan ja mitä mun loppu elämä sitten olisi? Mulle elämän yksi tärkeimmistä asioista on perhe. Tiedän että joku sanoisi että olen vielä nuori ja mulla on aikaa, mutta 6 vuotta!! Aina kaikki menee näin, ihan joka kerta!!! Miksi?
Huomaan itsekkin tätä kirjoittaessani kuinka selvää kaikki oli alusta alkaen. Halusin vain niin paljon löytää jonkun ja se joku otti roolin vastaa ilomielin. Kuinka voin olla kerta toisensa jälkeen näin tyhmä? Tuntuu pahalta laittaa välit poikki, kun hän vielä hokee haluavansa pitää mut elämässänsä. En vaan tiedä kuinka muuten tästä jatkaa. Tuntuu vaan niin pahalta. 6 vuotta!!!!!! Mä olen yrittäny oppia luottamaan. Se on pitkä aika ja silti kaikki on kuin eilistä. Tää on ku odottaisi ihmettä tapahtuvan ja sitä ei ikinä tapahdu. Missä vaiheessa voin heittää kaiken toivon nurkkaan ja mitä mun loppu elämä sitten olisi? Mulle elämän yksi tärkeimmistä asioista on perhe. Tiedän että joku sanoisi että olen vielä nuori ja mulla on aikaa, mutta 6 vuotta!! Aina kaikki menee näin, ihan joka kerta!!! Miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olen hyvin sulkeutunut ja kova sydämestäni ja aina sillon tällöin joku koittaa sen sulattaa ja päästän jonkun lähelleni. Satutan kerta toisensa jälkeen itseni. Joka ikinen kerta kuorestani tulee kovempi ja kovempi."
en osaa auttaa sinua, mutta tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu.. nämä sanat voisivat olla mun kirjoittamiani, niin tarkasti ne kuvaavat tunteitani... voimia!
voisi aika lailla olla minun kirjoittama tarina. Tuntuu kuin se olisi kohtalo että ne joita on sattunut kerran satuttaa itseään yhä uudestaan, saman tai eri ihmisen kanssa. Ja kaikkein pahinta on tuo, että toinen haluaisi pitää sinut elämässään, mutta tiedät itse että pitäisi lähteä.
Mutta jaksan toivoa sentään. Joku päivä löydät sen ihmisen johon et joudu pettymään. Kenties jonkun joka on kokenut samaa ja tietää miltä se tuntuu? Minä ainakaan itse pettyneenä en haluaisi samaa oloa tuottaa ikinä kenellekään.
Surullistahan se on, että joillain käy niin huono säkä, etteivät tunnu millään törmäävän niihin kunnollisiin. Sitten katkeroidutaan ja mahdollisesti torpataan ne loput tsäänssit tavata sen oikean.
Ei tähän voi muuta sanoa, kuin että on satavarmaa, että niitä kunnollisia (ja oikeita) on, mutta kuinka kauan sen ettimiseen menee aikaa ja mielenterveyttä on vaikea sanoa.