avovaimoni yhdeksän yhdessä olo vuoden jälkeen ilmoitti, että haluaa erota. Sanoi että rakkaus hiipui mutta keskustelujen seurauksena selvisi, että on siinä ehkä kolmaskin osapuoli. Rakastan sitä naista yli kaiken enkä eroa olisi halunnut minkään asian takia. Nyt kun tämä on varmaan väistämätöntä, niin minusta tuntuu tietysti hemmetin pahalta. Tuntuu että en selviä millään enkä jaksa. En edes tiedä että olenko surullinen vai vihainen, itselle, avovaimolle vai sille kolmannelle osapuulle. Itsetuhoiset ajatukset vellovat päässä, enkä osaa ottaa suuntaa minnekkään. Mitä siis eron jälkeen? En halua yhteisiä tavaroita, muistot haluaa kuitenki satuttaa. Kaikki siis tyhjältä pöydältäkö ja yksin? Tällaista olotilaa en haluaisi suoda kellekkään, mutta jos kovan kohtalon kolauksen saaneita on muitakin, niin kokemuksia saa vaihdella.
mitä eron jälkeen
kyynelten joki
4898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, ei jäädä tuleen makaamaan, meri on kaloja täynnä!
Tee surutyö, mutta älä jää siihen rypemään ja säälittelemään kovaa kohtaloasi.
Ja sitten: Eteenpäin, sano mummo lumessa...
sun paras ystäväs on nyt aika,tiedän että ei nyt paljoa lohduta mutta niin se kuitenkin menee,käyt läpi kaikki tunneskaalat ikävästä vihaan,käy ne läpi.
itke kun itkettää,huuda ja raivoa (mutta älä satuta itseäsi äläkä muita)anna tunteiden tulla ja mennä,älä takerru niihin.
Tee se mikä oloasi helpottaa,urheile,lue kirjoja erosta,huomaat että et ole yksin,siivoa,kokkaa,mene kaveriden kanssa/luokse jne... älä jää yksin aläkä sohvalle makaamaan(ainekaan joka päivä).
Hae ulkopuolista apua,ja USKO pois vielä se aurinko paistaa sinunkin elämääsi.
VOIMIA.
T.n34
Ystävät enemmän ex avopuolisoni ystäviä, kun tänne hänen kotiseudulleen vuosi sitten asetuttiin. Ja näitten vuosien aikana omat ystävät ovat kadonneet, jäljellä muutama kaveri. Eli kyllä tässä helvetissä nyt ollaan tosi yksin vailla lohtua ja tukea siksi varmaan niin hemmetin vaikeaa. Eihän tuosta erosta vielä ole kuin muutama päivä, mutta tuntuu vaan päivä päivältä ottavan kovemmin. Olen itkenyt, olen raivonnut ja huutanut, mutta ei vaan helpota. Tuo ex oli muutaman päivän poissa ja tänä iltana pitäisi tulla kotiin, mua pelottaa. Mua pelottaa että oloni pahenee ja teen jotain harkitsematonta. Häneen en ole koskaan koskenut väkivaltaisesti, enkä koske nytkään vaikka olisi kuinka suuri raivo, viha ja katkeruus. Ehkä huudan loppu suhteemme vielä enemmän pilalle, ehkä vaan itken ja säälin itseäni rukoillen häntä palaamaan. Mutta ei ihmistä voi pakottaa rakastamaan, kyllähän minä sen tiedän. Jää on allamme murrettu, saanko itseni pois hyisestä tuskan joesta, vai annanko virran viedä pois jonnekkin lopulliseen ikuisuuteen. Voi kun joku tarttuisi käteeni ja...
Kyllä siitä yksinkin selviää, usko pois. Itselläni tuli avoero helmikuussa ja siihenkin sisältyi kolmas osapuoli. Avomieheni otti ja lähti aivan yllättäen ja ero oli vain ilmoitusluontoinen asia. Meillä oli yhteinen asunto ja velkaa - lunastin asunnon itselleni ja tein lisävelkaa. Ensimmäinen kuukausi meni jotakuinkin hyvin kun piti suoriutua monista käytännön asioista, mutta sen jälkeen iski lamaannus ja suru. Minulla ei ole ketään omaa ystävää, ja meidän suvussa on nämä 'pahat' asiat aina vaiettu kuoliaaksi, joten ei sieltäkään mitään tukea saanut.
Olen ollut koko kesälomani aivan yksin, ja vasta nyt olen tajunnut, että ei minun pidä surrakaan mitään. Minä olen itsenäinen ihminen, käyn töissä, pidän itsestäni hyvää huolta, eikä yksinäisyys enää pelota.
Minun virheeni molemmissa eroissani on ollut se, että olen elänyt vain miesteni kautta ja heidän elämäänsä, olen pitänyt itseäni toisarvoisena ja kynnysmattona.
Älä kerjää ketään takaisin, hän on ratkaisunsa tehnyt. Voit vain toivoa ja uskoa, että pettäjää kohtaa rangaistus.
Sinä olet elämäsi tärkein henkilö, älä aliarvioi itseäsi. Jonain kauniina päivänä elämääsi astuu uusi henkilö. Näin minulle on tapahtunut aina..