Hei kaikki anopit ja appiukotkin!
Koitetaas muistaa, että niillä lastemme perheillä on oma elämänsä ja meillä omamme.
Ei puututa heidän tekemisiin, tekemättä jättämisiin vaikka kuinka jurppisi.
Eri asia tietenkin jos näemme törkeää lasten laiminlyöntiä.
Sellaiseenhan pitää puuttua aina, vaikka ei mummu tai pappa olisikaan.
Törkeyden määrittelen sillä, että lapsen ruokailusta ym.hoidosta ei huolehdita.Tai jos alaikäisiä jätetään yksin
omanonnensa nojaan.
Siihen kannattaa myös puuttua, jos perheessä on jatkuvaa väkivaltaa.
Mutta sellaisiin asioihin ei kannata puuttua, kuten monet appivanhemmat tekee, että mennään puuttumaan toisten lastenhoitoon tai kodinhoitoon, tai naljaillaan toisen elämäntavoista, sairauksista, ammattitaidottomuudesta jne.
Me olemme kaikki erilaisia, emmekä voi vaatia lastemme puolisoiden olevan sellaisia kuin ME haluamme.
He valitsevat itse elämänkumppaninsa, kuten mekin olemme aikoinaan valinneet.
He ovat jo aikuisia, siksi se ei enää meille kuulu.
Katkotaan nyt jo ne napanuorat ja eletään omaa elämäämme.
Puuttumalla kaikkeen hakee vain ihmisten välille tahallaan turhaa riitaa.
Myös lapset huomaa sen, jos mummu tai pappa aina on nokkimassa äitiä tai isää, tai päin vastoin.
Miniöille&vävyille samat sanat, hyväksykää anopit ja appiukkonne omine tapoineen, ellei se ole tuollaista asiatonta puuttumista elämäänne.
Hyväksykää erilaisuus!
Nykypäivänä ei ole enää pakko asua appivanhempien kanssa, kuten ennen.
Siltikin silloin ei appivanhemmat ja vävyt ja miniät olleet näin huonoissa väleissä, johtui kai siitä, että siihen aikaan vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Silloin tultiin tavallaan appivanhempien kotiin ja siellä piti olla sen mukaisesti.
Nyt meillä on lähes kaikilla omat kodit ja omat elämät.
Sekin lienee jo yksi syy miksi voi elää sopuisammin.
Koitetaas muistaa, että niillä lastemme perheillä on oma elämänsä ja meillä omamme.
Ei puututa heidän tekemisiin, tekemättä jättämisiin vaikka kuinka jurppisi.
Eri asia tietenkin jos näemme törkeää lasten laiminlyöntiä.
Sellaiseenhan pitää puuttua aina, vaikka ei mummu tai pappa olisikaan.
Törkeyden määrittelen sillä, että lapsen ruokailusta ym.hoidosta ei huolehdita.Tai jos alaikäisiä jätetään yksin
omanonnensa nojaan.
Siihen kannattaa myös puuttua, jos perheessä on jatkuvaa väkivaltaa.
Mutta sellaisiin asioihin ei kannata puuttua, kuten monet appivanhemmat tekee, että mennään puuttumaan toisten lastenhoitoon tai kodinhoitoon, tai naljaillaan toisen elämäntavoista, sairauksista, ammattitaidottomuudesta jne.
Me olemme kaikki erilaisia, emmekä voi vaatia lastemme puolisoiden olevan sellaisia kuin ME haluamme.
He valitsevat itse elämänkumppaninsa, kuten mekin olemme aikoinaan valinneet.
He ovat jo aikuisia, siksi se ei enää meille kuulu.
Katkotaan nyt jo ne napanuorat ja eletään omaa elämäämme.
Puuttumalla kaikkeen hakee vain ihmisten välille tahallaan turhaa riitaa.
Myös lapset huomaa sen, jos mummu tai pappa aina on nokkimassa äitiä tai isää, tai päin vastoin.
Miniöille&vävyille samat sanat, hyväksykää anopit ja appiukkonne omine tapoineen, ellei se ole tuollaista asiatonta puuttumista elämäänne.
Hyväksykää erilaisuus!
Nykypäivänä ei ole enää pakko asua appivanhempien kanssa, kuten ennen.
Siltikin silloin ei appivanhemmat ja vävyt ja miniät olleet näin huonoissa väleissä, johtui kai siitä, että siihen aikaan vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Silloin tultiin tavallaan appivanhempien kotiin ja siellä piti olla sen mukaisesti.
Nyt meillä on lähes kaikilla omat kodit ja omat elämät.
Sekin lienee jo yksi syy miksi voi elää sopuisammin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä näitä samoja tragedioita elettiin myös vanhaan hyvään aikaan. Tiedän montakin sukua, jossa asuttiin saman katon alla ja hyvänen aika sitä vihan määrää mitä yritettiin peitellä. Siinä oli kunnioitus kaukana. Minulle on luoja suonut mukavan anopin (nyt kylläkin ex) mutta sehän ei ole anopin vika. Tulemme edelleen juttuun hyvin, vaikka olen hänen pojastaan eronnut.
Anoppi oli erittäin ihana ihminen. Olen vieläkin hänen poikansa kanssa naimisissa mutta anopin vei syöpä muutama vuosi sitten.. valitettavasti.