miehenne haisemista viinalle keskellä päivää?
Mieheni tuli minua ja lapsia vastaan kun olimme tulossa kerhosta (hän oli kotona koska jäi juuri työttömäksi)
Kun kysyin, haisetko viinalle, hän sanoi että en todellakaan. Valehteli vielä päälle. Kun totuus ilmeni, hän huusi ja haukkui minut lyttyyn. Vaikka minä sanoin vain mielipiteeni hänen käytöksestään...
Mieheni tuli minua ja lapsia vastaan kun olimme tulossa kerhosta (hän oli kotona koska jäi juuri työttömäksi)
Kun kysyin, haisetko viinalle, hän sanoi että en todellakaan. Valehteli vielä päälle. Kun totuus ilmeni, hän huusi ja haukkui minut lyttyyn. Vaikka minä sanoin vain mielipiteeni hänen käytöksestään...
Vastaukset 38
Vanhimmat
ikinä.(paitsi jos on lotossa voittanut yksin päävoiton ja on ollut juhlimassa sitä)
vielä perusteluja mielipiteeseesi ... (minä en niitä tarvitse, mutta ajattelin näyttää ne miehelleni).
Et siis huomannut että hän olisi ollut humalassa,haistoit vain.Maailmassa on ihan oikeasti todellisiakin ongelmia ihmisillä.Ei nyt luulisi olevan aivan kamalaa jos toinen on olusen tai kaksi ottanut.Ei parisuhteessa voi elää niin ettei anna toisen hengittääkään ilman lupaa.Kuulostat mielestäni nipottavalta vaimolta mikä on todella sääli,sillä kun tuhotaan monta perhettä:(
Maailmassa on ihan oikeasti todellisiakin ongelmia ihmisillä, kirjoittaa hän.
Alkoholismi on hyvin todellinen ongelma niille, joiden lähipiirissä alkoholisti elää, on ja vaikuttaa. Ei vain puolisolle, vaan myös lapsille.
Alkuperäiselle: lasten isä tulee keskellä päivää hakemaan lapsia ja vaimoa (sinua) kerhosta - jossa on muitakin lapsia ja äitejä? - alkoholia nauttineena, ja sinä et pidä siitä. Miksi sinun pitäisi perustella kantasi? Eikö riitä, että sinä et pidä siitä ja sillä selvä? Miten hän perusteli oikeutensa ottaa alkoa päivällä - ja vielä tulla lasten keskelle sen jälkeen? Ei kuulosta kovin vastuuntuntoiselta isältä - vastuuntuntoinen, perheestään ja lapsista välittävä aikuinen ei kännää päiväaikaan lasten läsnäollessa! Se ei ole mikään hyvä esimerkki ja hyvä elämisen malli lapselle. Lapsi kärsii AINA jos vanhemmat väärinkäyttävät alkoholia (ottavat liikaa, liian usein tai esiintyvät julkisesti nauttineena lasten kanssa tai muutenkin). LAsta hävettää. Lapsi haluaa olla ylpeä vanhemmistaan eikä hän voi olla ylpeä isästä/äidistä, joka haisee viinalle.
Heti jos nainen sanoo jostain asiasta, jossa ei miehessään pidä (kuten nyt tämä viinanjuonti, joka muuten on iso ongelma), hän on nipottava akka, ja ryyppäävä mies on oikeassa.
Mutta jos mies ei pidä jostain asiasta naisessaan, miehen ei erityisemmin edes pidä tätä perustella, ja koko maailman miehet ovat miehen puolella ja ehdottomasti sitä mieltä, että nainen on lempattava.
Lapsena minulle aina sanottiin, että noh, pojat ovat poikia. Eipä tuo asenne näytä aikuisiälläkään monilta kadonneen.
Mitä sen nyt väliä,jos vähän tuoksahtaa?Ethän huomannut kompurointia,mölinää tai muuta outoa käytöksessä.Miehelle on kova paikka joutua työttömäksi,pitääkö sitä nyt alkaa vaimon vielä nokkimaan jostain viinanhaisun aavistuksesta.Itse en olisi sanonut yhtään mitään!Eri juttu,jos mies olisi kaasussa kuppilassa,eikä edes vaivautuisi yöksi kotiin....tuli sentään teitä vastaankin!
ps. näytä muuten nämä kaikki mielipiteet miehellesi.
Jos etsit elämänkumppania, voin suositella sinua miehelleni...tuntuu käyvän mielipiteet aika hyvin yksiin ;D
Mitä vielä valitat, mikset katso asian positiivisia puolia. Mies oli ajoissa paikalla käytös oli moitteeton, ainoastaan henki haisi. Toisilla haisee hammasmätä tai jokin muu. Eikö sinulla ole mitään myönteistä sanottaavaa juuri työttämäksi jääneestä miehestäsi. Jos hän ei muuten ole alkoholisti niin siihen olisi voinut sanoa jotain tahdikkaampaa tai sitten ei mitään.
Jos minulla olisi tuollainen vaimo niin ottasin varmaan minäkin jotain rohkaisevaa ennen tapaamista.
Sinä olet täysi ääliö,eikä sulla tuu olemaan ikinä naista,kade!Sinä puhut tahdikkuudesta alkuperäiselle kirjoittajalle ja itse päästät p-hölötystä suustasi.Olet täysi typerys!
Itse olen lapsena kokenut lapsena äidin ja isän eron, jonka jälkeen vietin n. 3 vuotta äitini henkilökohtaisena terapeuttina nukkuen yöt parisängyssä isän paikalla ja kuunnellen hänen (joskus, ei aina) viinahöyryisiä valituksiaan kuinka hän on nyt niin surkea, ...
Isä otti silloin kuppia enemmänkin ja muutaman vuoden ajan otti meihin lapsiin yhteyttä ainoastaan juovuksissa.
Olen puhunut miehelleni nämä asiat. En oletakaan että hän voi täysin ymmärtää minkä reaktion jo pelkkä viinan haju voi minussa herättää, eihän se hänelle merkitse samaa turvattomuuden, pelon, häpeän ja tyhjyyden tunnetta. Mutta hän kuitenkin tietää että minä en em. syistä halua omien lastemme kasvavan viinahöyryjen keskellä.
Ei minua kiinnosta olla mikään vahtikoira. Haluaisin itsekin elää elämääni vapaana mieheni aiheuttamasta huolesta.Vastaan olen yrittänyt mennä niin pitkälle kuin pinna kestää, niin työttömyyden ja työnhaun kuin muidenkin asioiden (esim. näkemykset lasten kasvatuksesta) suhteen.
Mutta tämä viinan litkiminen on minulle liian punainen vaate. Se on asia, jossa en aio mennä enää hitustakaan vastaan. Mieheni tietää tämän ja jos ei toiveeni
a) ei juoda viinaa arkena keskellä päivää
b) ei hoideta lapsia viinahöyryissä
c) ei vedetä övereitä jos seuraavana päivänä on lapset kotona
eivät toteudu, otan eron tuosta miehestä. Mielestäni nuo toiveet eivät ole ylivoimaisia toteuttaa ja niiden "väliin" jää paljon mahdollisuuksia juoda sitä viinaa jos kerran pakko on. Jos ei onnistu, niin varmaan joku toinen nainen sitten suodattaa paremmin moisen...
Mieheni on kyllä paljon lasten kanssa, tunnollinen ja täsmällinen ihminen kaikin puolin..eli on hänessä tietysti paljon hyvää. Mutta tämä alkoholiasia vesittää nuo piirteet:(
Alkoholin määrä ei minua haittaa tässä tapauksessa, vaan se, mihin tarkoitukseen hän sitä käyttää (itsesäälissä rypeminen, minun ärsyttäminen ja loukkaaminen) ja missä tilanteissa..
Sinä pasi kuulostat vähän minun mieheltäni... oletko oikeasti pasi vai etteikö nimesi sittenkin ole aki?
Arvasin oikein että tuollainen asenne alkoholiin kehittyy lähes vain ihmisissä joilla on alkoholisimikokemuksia lähisuvussa tai lapsuudesta. Oletko ajatellut että sinun "punainen vaate" suhtautuminen alkoholiin on mitä paras asenne luomaan lapsillesi otolliset suhteet langeta itse alkoholiin. Teet siitä kielletyn ja lapsia kiehtoo viimeistään teiniiässä kaikki kielletty, joten sinuna hakeutuisin ammattilaisen apuun. Itse viittaat lapuutesi traumoihin joten hakeudu terapiaan ja makaa divaanilla ja vastaa ammattiauttajan kysymyksiin. Vielä et ole sanonut että viinan käyttö miehelläsi olisi jotenkin päivittäistä tai että hän menisi alkoholin vaikutuksen alaisena töihin, silloin kun oli töissä.
Suosittelisin että relaa vähän ja ota hieman etäisyyttä näkemykseesi, vasta kuoli 170 ihmistä Espanjassa ja sinä vedät hernettä nenään kun saat viinan hajua sieraimiin.
Joo ihan totta välillä pitää minunkin vinkumiselle jonkun tehdä stoppi, alkaa jo itteenikin kyllästyttää. Taidan tosiaan välillä olla vähän AKKA.
Hyvät illan jatkot sullekkin ja kiitos:D
Juu, ei kannata kauheesti funtsia kommentteja, jotka tulee selkeästikin itse eksyksissä olevalta ihmiseltä, jolla itsellään taitaa olla ongelmia. Mä voin hyvin kuvitella (näen sieluni silmin...) minkälainen tyyppi toi Pasi on. Jättäisin ihan omaan arvoonsa.
Mä muutes tiedän hyvin, mitä tarkoitat, mullakin on samoja kokemuksia.
Asetelma on siis tämä: jos nainen ei siedä miehensä alkoholinkäyttöä niin naisen pitää relata????? Nainen nipottaa. Nainen on akka. Naisen pitäisi vaan sietää ja suvaita. Naisen, nimenomaan sen naisen, pitää joustaa.
MIKSI!?
Miksi se mies ei voi kunnioittaa naistaan sen vertaa että hillitsee alkoholin käyttöään?`Eikö se mies voisi ajatella, että tässä asiassa nainen on se "heikompi" osapuoli? Eikö mies voi ajatella muita perheenjäseniään, eikä vaan itseään?
Alkuperäiselle: meitä on paljon, paljon, jotka olemme samaa mieltä kuin sinä tässä asiassa, joten unohda Pasit ja muutkin idiootit.
Minulla ei ole taustalla lapsuusajan alkoholisti-perhe-traumaa, mutta en voinut sietää sitä, kun lasteni isä örvelsi humalassa. Lasten aikana, silloin kun se hänelle sopi, päivällä, viikonloppuna... Olisi edes nostanut reilusti pullon pöydälle tai mennyt kodin ulkopuolelle ryyppäämään, mutta kun varastossa salaa lipitti.. Inhotti mies, joka oli keskellä päivää hönössään. Vastuuntunnoton ja itsekäs sellainen on.
En kyennyt ymmärtämään sitä, että kun rahaa oli niin vähän ettei aina edes ruokaan riittänyt, niin viinaan se aina riitti, vähintään kiljuntekotarpeisiin - ja kilju tehtiin minulta salaa. Keskenkasvuinen kakara - aikuinen mies muka!
Liiallinen alkoholin käyttö ei yksin ollut syy eroon. Syynä oli myös se, miten huonosti hän minua kohteli. Itsekäs ja välinpitämätön, ei hän minua jaksanut rakastaa tai kunnioittaa enkä minäkään sitten enää häntä.
Erosimme.
Hän löysi naisen, joka .. no, luulisi että alkoholi jäisi pois, kun pääsee v-mäisestä nalkuttavasta muijasta eroon, mutta ei, se vaan paheni. Ei se uusi nainenkaan sitä jaksanut, kiitettävän riitainen sekin suhde oli. Riitojen syynä oli alkoholi. Eikä sekään nainen ollut alkoholi-perheestä tms, vaan ihan tavallisesta kodista.
Pässi sä pasi oot!!! Kuule ku tällä planeetalla kuolee monta ihmistä päivässä.. paljon enemmänki ku nuo 190 jossain matritin pommi-iskussa. Joten mä suosittelen että relaa sä vähän... Senki idiootti ukko!
Olet ahdasmielinen ja tarvitset itse apua
kurjan lapsuutesi vuoksi.Mies on muuten
kunnollinen.Anna miehelle lapset ja hae uusi mies
joka konttaa lattialla edessasi. Bella
Eipä mulla sulle muuta. Mene hoitoon. Hanki itsellesi elämä. Vaikka semmonen joka on täynnä vaikeuksia, ota alkoholisti kumppaniksesi. Mielellään työtön. Silloin rahaa on vähän ja sekin vähä kitataan kurkusta alas ja voi joka aamu aloittaa jännittävän päivän miettien, mistä loihdit lapselle ruokaa ja mitäs sitten kun kengät käy pieneksi tai kirppikseltä jo valmiiksi moneen kertaan pesty takki hajoaa lopullisesti....
Ei tarvi sitten tänne tulla päätään aukoo toisille, kun energiasi menee omaan elämääsi.
Miehellani on oma yritys.Han ei juo. Itse otan
viinilasillisen jos on vieraita illalliselle.
lapsemme ovat aikuisia,eivat ota alkoholia.
Molemmat ovat naimisissa,en ole heillakaan
tavannut juoppoja koskaan.En ole koskaan kieltanyt
lapsiakaan ottamasta alkoholia,jota on aina
kaapissa kotona, jos joku haluaa lasin konjakkia
kahvin kanssa.Yleensa vieraita varten-jos joku haluaa.Mies voi juoda kotonakin, ei tarvitse
autolla menna minnekaan viinanhakuun.Valitsin itse
elamani,mieheni,-en nalkuta enka hapaise miesta,
olen itse koko ajan ollut tyossa ja varmasti olisin juoposta eronnut.Sanon vain etta kotona on oltava tilaa molemmille.Se on Alfa ja Omega
avioliitossa. Bella
Alkoholismi, alkoholin liiallinen käyttö, alkava alkoholismi on kokonaan eri asia kuin se, että ottaa silloin tällöin ja joskus enemmänkin. Missä menee raja, sen tietää vain alkoholismia vierestä seurannut, ystävä, tuttava tai puoliso.
Tuttavapiiriini kuuluu pariskunta, jossa toinen oli tiukkapipo nipottaja nalkuttaja. Puoliso otti vaan muutaman silloin tällöin ja hänellä oli kyllä oikeus siihen. Ei se ketään pitäisi haittaa. Puoliso ei olisi kumppaniaan mielellään edes kaupungille päästänyt kun epäili että menee kuppilan kautta vaikka käy vaan kaupassa! ja sitäpaitsi mitä se haittaa vaikka joskus rentoutuukin ja kaupungilla käydessään lasillisella käväsee..
Minäkin uskoin tätä väärinymmärrettyä raukkaparkaa ja nakuttava puoliso oli vain ilkeä.
Kunnes selvisi toinen totuus.
Yksi siideri riitti pitkälle koko illaksi - olihan kattilakaapissa kokonainen pullo järeämpää juotavaa jota salaa otettiin. Töistä kotiin tultiin lähibupin kautta. Lapsi haettiin päiväkodista ajallaan mutta sitä ennen käytiin lasillisella. Ei se pahasta ole, se on normaalia, kyllä sen verran kestää ja voi , sehän on niin eurooppalaista ! Lasillisella piti käydä joka päivä. Plus ruokakauppareissun yhteydessä. Plus kotona illalla yksi. Ainakin yksi, vähintään yksi. ja niin edelleen. Kaappi pursui tyhjiä pulloja niin että peräkäyrry olisi tarvittu niiden kuskaamiseen. Eron jälkeen tällä väärinymmärretyllä ei ollut koskaan rahaa mihinkään, sitä haetttiin seurakunnalta ja sossusta ja kerjättiin isovanhemmilta, mutta alkoholiin aina löytyi.
Itkuvirsi isovanhemmille: rahaa vain 20 e, mistä ruoka lapselle.. ja samaan aikaan istuttiin oluella. Kun sanoin tästä, hän vain nauroi.
Kyse on siitä, ettei hän voi sanoa EI vaan hänen on saatava alkoholiannoksensa joka päivä! Kyse on siitä, että hän puolustelee juomisiaan.
Tekeekö asian paheksuttavaksi se, että väärinymmärretty liikaa nauttiva on nainen, äiti? tekeekö nalkuttajan v-mäiseksi se, jos hän on nainen ja väärinymmärretty onkin mies?
Kyllä minäkin otan, puolisonikin ottaa. Mutta meidän ei tarvitse ottaa joka päivä, ei edes joka viikko. Kestämme saunanjälkeisen elämän vaikkei saunakaljoja olekaan.
Exäni otti myös. Joka päivä, myös PÄIVÄLLÄ. Sinne meni rahat. Ruuasta nipistettiin, vaatteisiin ei ollut rahaa, valehtelematta ryysyissä kuljettiin. Mutta exän harrastuksiin rahaa löytyi, alkoholista puhumattakaan. Alkoholin kohdalla ei pennejä laskettu, ei aikaa eikä paikkaa eikä määrääkään.
Kohtuukäyttö ja alkoholismi tai liiallinen alkon käyttö ovat kaksi eri asiaa!!
Alkuperäisen kirjoittajan jutussa käsittääkseni kyse on siitä, että alkoholia menee liikaa, ja väärään aikaan.
Miten paljon pitää hyväksyä kumppanilta? Miksi ei voi ottaa huomioon myös toista ja kunnioittaa hänen näkemystään? Jos alkoholi on yhdentekevä juttu, niin sittenhän sen nauttimista voi rajoittaa, kumppanin mieliksi. Mutta entäs jos voikaan, on saatava, jos ei joka päivä niin ainakin melkein?? Olkoon alkoholismi sairaus tai ei, koko perhettä ja kumppania "vammauttava" olotila se kuitenkin on!
mutta miehelleni tuntuu riittävän kun on vaan joku siinä vieressä. Kun hänelle puhuu toisen kunnioittamisesta hän seisoo haavi auki kuin ummikko. Olen sanonut hänelle että haluaisin pystyä kunnioittamaan häntä, mutta en voi!!
En minä haluaisi elää miehen kanssa joka ei tajua/ välitä siitä että minä en oikeasti ole samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Terve ihminen tajuaa että nyt tässä on jotain mätää.
Otan mielelläni kokeneita neuvoja vastaan miten tuommoisesta itsetunnottomasta ihmisestä pääsee eroon.
Meillä ei pullosta silloin tällöin maistelu onnistu.Joskus minäkin tykkäisin maistaa korkillisen cherryä tai mukillisen rommitotia, mutta jos ostan pullon kaappiin, se ei siellä enää ole kun sen korkkaisin...
Onneksi olkoon Bella hienon avioliiton johdosta.
Kiitos.En halunnut sinua loukata ollenkaan,olet
nuori,elamasi on viela edessasi ja voit muuttaa kaiken elamassasi-jos tahdot.lapsesi ovat pienet
ja herkat niinkuin itse olet.Kylla avioliitto
on minuakin opettanut, onhan suomalainen sisu
kuuluisa kaikkialla maail massa-opin ja opettelin
tukkimaan suuni ja lopulta onnistuin.On mennyt jo hyvin monta vuotta.elama on tasapainoista ja
kivaakin.onnea elamaasi Bella
osittain kantasi, mutta en sitä, ettet voi itse yhtän tulla miestäsi vastaan asiassa ja olet niin ehdoton.
sinun tulisi ottaa huomioon miehesi tilanne, eli se, että tämä on juuri jäänyt työttömäksi ja se alkoholi tuppaa kuitenkin hieman helpottamaan oloa niinä kaikkein vaikeimpina hetkinä.
terveydeksi, vaan ei tavaksi! ei tippa tapa!
että mies on aina se joka juo?
kyllä on paljon naisiakin korkki kädessä.
tässä ei ole kysymys asetelmasta miehet vastaan naiset, vaan siitä onko alkoholinkäyttö ylipäätään lainkaan sallittavaa kenellekään? kirjoittaja ei kertonut miehensä olleen änkyräkännissä tai käyttävän alkoholia päivittäin. luehan siis alkuperäinen kirjoitus tarkemmin, ennen kuin sorrut moiseen yleistykseen. tämä mieshän ei siis ole joka päivä kännnissä, tai tuhlaa ruokrahoja viinaan, tai ylipäätään kärsi alkoholismista. mies oli juuri jäänyt tyttömäksi. eikö sitä saa kerran surra?
minäkin (vaikka nainen olenkin) olen jopa muutaman kerran ollut ihan änkyräkännissä keskellä päivää (mm.kun itse jäin työttömäksi vanhasta työpaikastani noin 2,5 vuotta sitten ja toisen kerran jokin aika sitten saatuani keskenmenon) ja ihan suruun vaan! kesällä taas olen useampiakin kertoja terassilla piipahdellut yhdellä tai kahdella ystävien kanssa ja keskellä päivää edelleen! tuomittavaako?
alkuperisen kirjoittajan jutussa oli kysymys yhdestä kerrasta! siis mies oli yhden kerran tullut juuri työttömäksi jäätyään rouvaansa ja lapsiaan vastaan haiskahtaen viinalle. kirjoittaja ei maininnut mitään siihen viittaavaa, että mies olisi ollut edes humalassa, eikä myöskään antanut ymmärtää tämän olevan alkoholin suurkuluttaja!
Mutta jos jokaiseen ahdinkoon ottaa viinaksia, niin kyllähän sen tietää mihin se johtaa. Itse olen vierestä katsellut. Ensimmäisiä alkoholismin merkkejä on se, ettei vastoinkäymisiä kestetä selvinpäin.
kirjoittaja ei käsitääkseni puhunut miehensä ottavan viinaa jokaiseen ahdinkoon. yksi ryyppy ei kenestäkään tee alkoholistia. kyllähän lääkärikirjaakin selaillessaan jokainen terve ihminen voi löytää itseltään vaikka mitä tauteja, kun yksi oire täsmää. tässä taitaa olla kysymys hieman samasta asiasta. mies on yhden kerran tuoksahtanut päiväsaikaan viinalle ja heti on 10 ihmistä leimaamassa alkoholistiksi. järjenkäyttö on sallittua tässäkin tapauksessa.
no enhän minä keskustelusta ja mielipiteistä sentään rikki mene!!
Suun tukkimista voisin vielä yrittää kokeilla. Siinä en ole kovin hyvä, mutta ehkä voisi jossain aivojen sopukoissa loksahtaa jotain paikoilleen kun opettelisin joskus pitämään turpani kiinni... välillä ärsyttää olla nainen kun kaikkea pitää aina olla suuna päänä analysoimassa!!
Jotenkin kuulostaa samalta kuin mun aiempi liittoni ja se mies!!! Silloin olin nuori ja lapset pieniä. :) Niin se aika menee. Historiaa tuokin mies, lähdin pois lapsineni siitä suhteesta. Luulin, että nyt hän... mutta ei, alkoholin kanssa tilanne meni vaan pahemmaksi.
En viitsi tässä selitellä tai kertoa tai puhua tämän enempää mutta jos haluat niin voitaisi vaikka vaihtaa sähköp-osoitteita? Pysytkö laittaa? tai kiinnostaako - eipä se mitään vaikkei kiinostakaan... mulla ei ole riittävän anonyymiä että voisin tähän laittaa.
voin sanoa että harvoinpa se jää siihen yhteen kertaan tai yhteen/kahteen olueen. Isäni joi aikanaan reilustikin kotona ollessaan. Meitä lapsia lähinnä kummastutti isän outo käytös ja haju. Hän jopa ajeli autolla juotuaan, kun oli pakko käydä esim. kaupassa tai oli luvannut hakea meitä lapsia kotiin jostakin ja ei ollutkaan pystynyt olemaan juomatta. Mielestäni ei todellakaan hyväksyttävää käytöstä! Isäni pääsi juomisestaan pariterapian avulla (kävi siis äitini kanssa). Kuitenkin aika monta vuotta kului siinä että äiti ja me lapset jännitimme onko isä taas kännissä kun tulemme kotiin. Ei sellaisessa kodissa kenelläkään ole hyvä olla.
tajuan että tässä nyt valitettavasti taitaa olla käynyt niin, että mielipide-eromme ovat mieheni kanssa hieman turhan suuret.
Olen puhunut hänelle erosta, mutta hän suuttuu heti ja alkaa haukkua ja syytellä minua. Hänen mielestään minä haluan hajottaa meidän perheen.
Mutta viisaampi kai olisin kun lähtisin nyt kun lapset ovat pieniä sen sijaan että anna heidän kasvaa kireässä ilmapiirissä lapsuutensa tärkeimmät vuodet kunnes sitten kuitenkin eroamme...
Minä voisin ajatella ystävyyssuhdetta, eri osoitteita mutta yhteishuoltajuutta.Emme kahlehtisi toisiamme... lapset saisivat tavata meitä molempia paljon, heitä rakastettaisiin..
Mutta arvatenkin mies haluaa joko sodan(ero) tai rauhan(elämä jatkuu tällaisena näennäisesti rauhallisena).
Tympäisee. Kellään toisella samanlaisia ajatuksia?
että teet todella typerästi sekä miestäsi että lapsiasi kohtaan jos pelkän viinan "hajun" perusteella alat eroa puuhaamaan. Tai edes ajattelemaan. Kyllähän miehesi sinun kantasi siihen alkomahooliin tietää ja sen vuoksi päästi hätävalheen koska ajatteli suojautua siten "meteliltä" jonka tiesi olevan tulossa. Ei odottanut että metelöit sittenkin.
En nyt kuitenkaan sinun sijassasi panisi tuollaiselle hajulle paljoakaan painoa. Järkevänä ihmisenä osaat varmasti suhteuttaa eron hajun taikka juovuksissa olon välillä.
En ole mies vaan nainen. Olen elänyt perhehelvetissä Alkoholistin kanssa joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta antaisin kyllä anteeksi sen jos toinen vain haisee viinalle eikä ole muuten mitenkään viinan perässä juoksevaa tyyppiä. Lapsetkin kuitenkin tarvitsevat isäänsä ja yleensä eron tullessa ne välit eivät vaan enään ole eivätkä pysy samoina. Ja jos sinulla todella on jotain voimakkaita traumoja jäänyt lapsuutesi ajoilta niin eikö olisi ihan hyvä käydä vaikka terveyskeskus-lääkärin kanssa juttelemassa asiasta. Hän voisi antaa sinulle parempia neuvoja, kuin täältä saat. Älä syyllistä miestäsi omien traumojesi pohjalta. Vaan anna hänellekin vapautta päättää myöskin omista asioistaan, ja tuskinpa hänestä nyt Alkoholistia on heti tulossa jos hieman haiskahtaa välillä. On niin kamalaa jos ero tulee pienistä mitättömistä asioista joita voi keskustelulla ja anteeksiannolla korjata. Tuollainen kyräily ja syyttely vain johtaa vääjäämättä aina pahempiin asioihin ja huonompaan käyttäytymiseen. Ja riidoista ei tule koskaan loppua jos kumpikaan ei osaa joustaa missään asioissa. Pitäisi aina yrittää omasta itsestään lähteä katsomaan, että missä on vikaa jos tämä ei toimi. Voisinko minä tehdä jotain jotta asiat muuttuisi kaikkien kohdalla paremmaksi. Pikkuasioista on kuitenkin turhaa lähteä rakentamaan suuria riitoja.
Vastoinkäymisiä tulee ja menee, on vain opittava elämään niitten kanssa ja annettava niitä virheitä anteeksi välillä. Jos on mielipiteissään aina järkähtämätön, niin siinä kärsii itse kaikkein eniten kuitenkin. Jossain vaiheessa se järki ottaa sen vallan ja sitten näkee mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta silloin se saattaa olla liian myöhäistä. Joten ota ihmeessä se järki käyttöön jo tässä vaiheessa. Ero ei riko vain sinun ja miehesi elämää, teillä on niitä lapsia myös ja heidänkin elämästään on tässä kyse.
Mieti tuhannesti ja anna anteeksi tuhannesti, silloin voit sanoa kaikkesi tehneesi. Muuten et!
Voimia kaikille tuleville koitoksille. Toivottavasti koette ne miehesi ja lastesi kanssa kaikki yhdessä. Ja kun lapset joskus lähtee omilleen, jää teitä kaksi selviytyjää jäljelle, silloin voitte olla ylpeitä itsestänne.
Elämä Yksinhuoltajana taikka yhteishuoltajana ei todellakaan ole mitään herkkua, sen voin kokemuksesta sanoa.
olet varmasti oikeassa eikähän tuo eroaminen nyt niin yksinkertainen asia ole että tuosta vaan noin, naps. Ja koska olen sen lapsena kokenut, en toivo oikeasti sitä mille lapsilleni...
kiitos kannanotosta. tämä on mukava palsta kun voi rauhassa purkaa agressionsa ilman että kukaan joutuu näitä jäkätyksiä kuuntelemaan...
Hyvät illan jatkot!!
Tuli mieleen sellainen juttu, että mitkä ovat sinun tunteesi miestäsi kohtaan?
Onko se oikeasti jokin muu asia joka pännii suhteessa?
Itse aikuisena alkoholistin lapsena sanoisin, että ajattelin aina etten juoppoa miestä ota...:))
Kuinkas kävikään!!!!
Tänä päivänä luulen, että ei ne muutkaan asiat olleet siinä suhteessa kohdillaan.
Joskus saattoi karvat nousta pystyyn jo pelkän oluttölkin avaamisesta kuuluva napsahdus...:))
Nykyisen miehen kanssa samaa tunnetta ei ole, vaikka hänkin ottaa olutta..
Kyllä kai sitä sietäisi pienen tipottelun joskus, jos tosiaan muuten olisi kaikki ok..
Minulta puuttuu kunnioitus miestäni kohtaan, valitettavasti. On monta asiaa, joista ajattelemme eri tavoin. Olen yrittänyt asennoitua positiivisesti, opetella näkemään miehessäni hyviä puolia, mutta tunteita ei näemmä voi pakottaa.
Olen puhunut tästä miehelleni, mutta hän ei välitä siitä. Hänelle tuntuu olevan ihan ok. elää suhteessa, josta henkinen yhteys puuttuu. Olen joskus ottanut esille mietteeni sopuerosta, mutta mieheni alkaa huutaa.
kyllä sinun täytyy aikuisena ja äitinä tehdä se valinta. Miehesi on ihan selvästi alkoholisti, joka panee viinan etusijalle eikä kunnioita muita perheen jäseniä.
Jos otat eron nyt, ehdit vielä löytää kunnollisenkin aviomiehen ja isän lapsille. Ellet ota eroa nyt, riidat vain tihentyvät, pian alkaa tulla lisää rahaongelmia, pian kaikki rahat häviävät jonnekin, sinä et tiedä etkä saa kysellä niiden perään, pian alkaa mies häivyskellä niin että on öitäkin pois kotoa, saattaa ilmestyä toinen nainen (tai useita) ja siihenhän sitten vasta rahaa kuluu, ties vaikka syntyisi äpäriä...
Mitä sinulle naisena jää käteen sellaisesta avioliitosta? Lapsillakin on oikeus rauhalliseen elämään.
Joo tiedän että tämä on kauhukuva, mutta näin juuri kävi meidän perheessä. Olen kuopus, ja äiti suostui pitkin hampain ottamaan eron rappioalkkis-isästämme vasta kun olin teini-ikäinen ja vanhemmat sisarukseni jo muuttaneet kotoa.
Kyllä nyt on kiva elää näiden karmeiden muistojen kanssa. Onneksi löysin edes raittiin aviosiipan itselleni.
Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, jos toinen ei ole valmis tekemään työtä suhteen eteen, ei yksin suhdetta hoideta.
Tai kyllähän sitä jonkin aikaa jaksaa, mutta ei määrätttömiin.
Pitäisi muistaa, että meillä on vain tämä yksi elämä.
Jokaisen oma "valinta" kuinka sen elää.
Jännä vaan, että toinen saattaa olla aivan tyytyväinen elämään yhdessä, vaikka itse olisi aivan kyllääntynyt.
Jaksamista!
Moro, "minäkin tässä" oli kanssani näköjään samaa mieltä mutta esitti asiansa diplomaattisemmin mutta minut toivotat helvettiin ja hänta kiität ja sanot "olet varmasti oikeassa"
Toivottavasti saat hieman perspektiiviä asioihin näiden kirjoitusten myötä.
olen itse alkoholistin tytär, eikä suinkaan minua olisi lapsenakaan haitannut pelkästään se, että isä haisi viinalle, vaan se, että tämä alkoi alkoholia nautittuaan käyttäytyä uhkaavasti ja toisinaan väkivaltaisestikin.tämä käy yhä kesken työpäivän ruokatunnilla kotona ottamassa parit huikat, jotta jaksaa taas töissä. ihmisenä hän ei ole huonompi tai pahempi, kuin kukaan meistä, vaan ainoastaan heikompi.
en julistaisi alkoholia pannaan. en myöskään tuomitsisi miestäsi alkoholistiksi yhden päiväryypyn perusteella, kun tämä ei kirjoituksestasi päätellen ole hänelle mikään jokapäiväinen tapa.
yhden alkoholiannoksen jälkeen saa vielä ajaa autoa. tuossa tilassa ihminen on kyllä kyvykäs lähes mihin tahansa normaaliin toimintaan olematta vaaraksi muille. ehkä en uskoisi sydäntäni kardiologin käsiin tämän nautittua annoksen vettä väkevämpää, mutta kovin paljon tuo yksi annos ei ketään mihinkään suuntaan hetkauta.
käsitin siis, että miehesi vain tuoksahti alkoholille, eikä suinkaan ollut perseet olalla keskellä päivää? minusta synti ei ole suuri ja se ilo on suotava silloin tällöin jokaiselle, joka näin itse tahtoo.
valehteleminen ja asioiden salaaminen taas ovat juttu ihan erikseen. tosin voisit itse katsoa peiliin ja miettiä miksi miehesi kielsi ottaneensa ryypyn? tämä varmasti sinut tuntien tiesi mikä sota syttyisi ja kielsi tapahtuneen välttääkseen konfliktin. ehkä jopa sinä omalla käytökselläsi olit antanut aiheen tuohon "ilonpisaraan".
parisuhteenne näyttäisi olevan suorastaan kadehdittavan vakaalla pohjalla ja elämänne muutenkin varsin auvoista, kun teet näin pienestä asiasta näin suuren ongelman.
yhdessä päiväryypyssä ei ole mitään pahaa, kunhan siitä ei muodostu jokapäiväinen tapa.