Minä alan olla väsynyt nykyiseen suhteeseeni. Mies tuntuu kylmältä. Hän sanoi ensimmäisenä, kun löysin munasarjani kohdalta kyhmyn, että se on eron paikka, jos en pysty lisääntymään. Jälkeenpäin hän sanoi menneensä paniikkiin ja puhuneensa liikaa. Hän kuulemma harkitsi eroa, koska en lähtenyt vammani takia hänen sukunsa järjestämään tilaisuuteen, johon en kuitenkaan kieltänyt häntä menemästä. Nyt minustakin on tullut kylmä. En halunnut muuttaa yhteen, en jaksa pitää yhteyttä, seksi ei kiinnosta, libidoni on kuollut. En vain enää välitä.
Hän sanoo rakastavansa minua, mutta uskon hänen tarkoittavan sillä jotain muuta, kuin minä olen ajatellut rakkauden olevan. Hän rakastaa minussa vain mahdollisuutta tehdä lapsia ja esitellä minua ystävilleen ja perheelleen, koska minä olen kuulemma kaunis, sellainen näyttelyesine.
Minua satutti, kun hän sanoi joskus minun olevan kompromissi. Johonkin täytyy tyytyä, hän sanoi. Olin sairaalloisen mustasukkainen alussa ja sain paniikkikohtauksia. Mielenterveyteni järkkyi, joskin siihen vaikutti moni muukin asia. Roikuin hänessä pakkomielteisesti. Nyt olen saanut itseni kasaan ja huomaan, etten enää välitä.
Minä en vain pääse hänestä irti. Olen huono tällaisessa. Hän on rahakas ja ostelee minulle kaikenlaista melko kallistakin. Olen kiitollisuudenvelassa. Joskus toivon, että hän rakastuisi johonkuhun toiseen ja saisin kunniallisen syyn jättää hänet. On tyhmää kirjoittaa tänne, ehkä, mutta tunnen taakan kevenevän.
Haluaisin vain elellä yksin. Parisuhteet ottavat minulta enemmän kuin antavat. Olen onnellisimmillani yksin. Kukaan ei painosta mihinkään suuntaan tai pakota tekemään asioita, johin ei pysty ilman, että mielenterveys järkkyy. Olen ehkä liian hauras parisuhteeseen.
Hän sanoo rakastavansa minua, mutta uskon hänen tarkoittavan sillä jotain muuta, kuin minä olen ajatellut rakkauden olevan. Hän rakastaa minussa vain mahdollisuutta tehdä lapsia ja esitellä minua ystävilleen ja perheelleen, koska minä olen kuulemma kaunis, sellainen näyttelyesine.
Minua satutti, kun hän sanoi joskus minun olevan kompromissi. Johonkin täytyy tyytyä, hän sanoi. Olin sairaalloisen mustasukkainen alussa ja sain paniikkikohtauksia. Mielenterveyteni järkkyi, joskin siihen vaikutti moni muukin asia. Roikuin hänessä pakkomielteisesti. Nyt olen saanut itseni kasaan ja huomaan, etten enää välitä.
Minä en vain pääse hänestä irti. Olen huono tällaisessa. Hän on rahakas ja ostelee minulle kaikenlaista melko kallistakin. Olen kiitollisuudenvelassa. Joskus toivon, että hän rakastuisi johonkuhun toiseen ja saisin kunniallisen syyn jättää hänet. On tyhmää kirjoittaa tänne, ehkä, mutta tunnen taakan kevenevän.
Haluaisin vain elellä yksin. Parisuhteet ottavat minulta enemmän kuin antavat. Olen onnellisimmillani yksin. Kukaan ei painosta mihinkään suuntaan tai pakota tekemään asioita, johin ei pysty ilman, että mielenterveys järkkyy. Olen ehkä liian hauras parisuhteeseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos et ole ollut jo pidempään aikaan oikeasti onnellinen suhteessasi ja miehesi haluaa vain sinusta oman lapsen, niin ota ero ja heti. Näin se auttaisi molempia, koska sinä pääsisit huonosta suhteesta irti ja miehesi voisi täyttää "unelmansa", eikä jäädä paikoilleen (älä käsitä väärin). Muuta vaikka väliaikaisesti jonkun sukulaisen luokse ja sano ukollesi, että nyt se loppu.
Minusta olisi parempi, jos mies saisi toteuttaa unelmansa perheestä, minä vastavuoroisesti saisin omistautua uralleni. Kamalaa sitä on myöntää, mutta olen ollut hänen kanssaan säälistä. Asumme nyt uudella paikkakunnalla, ja meillä on tosiaan kummallakin oma asunto, joten tavallaan se olisi varmasti monen mielestä todella helppo juttu. Mies on todella sosiaalinen ja nyt hän on yksinäinen ja roikkuu minussa aivan uudella tavalla, ja on mustasukkainen, mitä hän ei ollut aikaisemmin. Olen hänelle kuin kangastus vedestä janoiselle aavikolla. En tiedä, miksi, mutta alusta asti olen tuntenut ikäänkuin jonkinlaista velvollisuutta häntä kohtaan. Hänen mielestään olen muka ainoa järkevä nainen koko maailmassa ja muut ovat tyhmiä bimboja, mikä ei tietenkään pidä paikkansa, ja minusta tuntuu pahalta kuulla hänen puhuvan sillä tavalla. Olen kai vähän sekava, mutta toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitan. Tunnen liikaa myötätuntoa häntä kohtaan, vaikka en välitä hänestä enää kuten minun pitäisi parisuhteessa.