Mua kiinnostaa, millaiset häät teillä oli, jotka menitte naimisiin miehenne kanssa joka myöhemmin osoittautuikin "luvankalastajaksi"? Eli panostitteko häihin, oliko ystäviä tai perhettä mukana, vai salailiko mies häitä? Vai menittekö vaan maistraattiin että äkkiä pääsee luvat hakemaan? Vai oliko unelmahäät?
Lupavaimon häät
possuflunssa
11364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
myös omasta olemisestasi sekä suhteestasi palstan ohjeistuksen mukaisesti?
sieltä hesen kautta kotiin...
sieltä Pizzahutin kautta kotiin...
Lupavaimon häät ovat, maistraatti jossa on vain joku kaveri todistamassa, ei mitään hääjuhlia tai seremonioita, juhliminen vain kavereiden kanssa jne.
Muslimien häät ovat kunnon juhlat, jossa on paljon paljon ihmisiä, ja jos vielä miehen maassa on hääjuhlat, niin vielä enemmän ihmisiä ja juhlat kestävät monta päivää. Käytäntö ja tavat ovat maissa omat, mutta vieraita on todella paljon.
Ensin sanon, että kannattaisi varmaan tutustua miehen perheeseen, ennen kun ryntää maistraattiin vihille. Koska ei kait kukaan suomalainen pariskunta mene vihille jollei ole tavannut toisten sukulaisia, järkikin sen jo sanoo.
Miten miehesi sinut valloitti, ja sai mielesi muuttumaan?
Muuttuiko turistiviisumi maistraattihäiksi taitavan laskelmoinnin avulla?
Oma kokemukseni on, että liehitellään ja kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Siis siihen saakka, kunnes ollaan maistraatissa..sen jälkeen miehen käyös muuttuikin. Ainakin meidän tapauksessa. Tajusin vasta jälkikäteen, että olin pelkkä välikappale Schengen-visaan, ja erosimme jo vuosia sitten. Ex-miehestäni en ole onneksi enää kuullut, on ilmeisesti Espanjassa.
En halua yleistää,mutta olkaa varovaisia, ja tutustukaa kunnolla,ennenkuin menette naimisiin. Liian paljon särkyneitä sydämiä.
Oikeustalolla kaksistaan. Todistajatkin oli viranomaisten puolesta. En kertonut kenellekään etukäteen. Harmi, äitini olisi varmasti yrittänyt kääntää pääni ja olisin säästynyt paljolta pahalta.
Ei ollut hääpukua, ei kukkia, ei kakkua, ei häämatkaa.
Itse ajattelen etten oikeastaan avioliitossa ollutkaan koska miehen puolelta kaikki oli pelkkää näytelmää.
Ikävää on, että myöhemmin jouduttiin ja joudutaan edelleen ravaamaan samassa rakennuksessa, jossa luulin onneni laillistettavan. Myöhemmät ravaamiset olikin vaan oikeudenkäyntejä pahoinpitelyn ja lapsen huolto- ja elatusriitojen takia.
Niiden kulttuuri on niin erilainen ja kova, ne ei arvosta naista ollenkaan. Oleskeluluvan takia ne osaa heittää vaikka voltteja. Nytkin tiedän nuoren naisen , joka on sokeana rakkaudesta patalaiskaan mustaan mieheen, joka selkeästi kaavailee vain oleskelulupaa.Eikä noi nuoret edes usko varoituksen sanaa.
Totta. Nuoren pää ei käänny vaikka se oma kulta omien silmien edessä tekisi mitä vain. Itse olin samalainen, rakastuin palavasti tollaiseen mieheen, muslimiin, mutta ei ollut musta mies. Silloin olisin myynyt vaikka mummoni että oisin saanut olla sen miehen kanssa. Raha paloi, kun matkustin sen maahan 2 kertaa ensitapaamisen jälkeen. Mies vannoi ikuista rakkautta jo ekoilla treffeillä, eikä mun hälytyskellot soinu. Ja oli tosi köyhistä oloista, eikä soinu missää vieläkää. Päinvastoin, haukuin itte kaikki jotka yritti puhua mulle järkeä rasisteiksi ja hoin että raha ei oo tärkeää ja muuta hölmöä. No, miehen piti tulla suomeen ja laitoin sille kutsukirjeenkin, mutta se vaan sanoi ettei ole rahaa. Ja kun multakaan ei sitä rahaa irronnut, niin ei hän sitten tullutkaan. Mentiin muuten kihloihin, mies osti mulle muutaman euron arvoisen renkaan josta olin kovin ylpeä. Nyt kun tein muuttoo löysin kyseisen sormuksen ihan ruosteisena laatikon pohjalta. Silloin luulin että olen kokenut suurta rakkautta, nyt häpeän omaa tyhmyyttäni, et miksen ymmärtänyt ja miksen kuunnellut. Ihan oikeesti kuunnelkaa vanhempia ihmsiä ja niitä, joilla on jo kokemus asiasta. Ei kannata vänkätä et mun tilanne on hei IHAN erilainen, niinkuin mä tein. Eipä ollut kovin erilainen. No, onni onnettomuudessa, en tullut raskaaksi silloin vaikka mahdollisuuksia oli. Luojan kiitos.
Ratikalla maistraattiin, oli kukkapuska, jonka osti ystäväni, joka todistajana mukana. Käytiin kahvilla sitten kaksistaan kotiin. Mies ikionnellinen, ja halusi lähteä moikkaamaan kaveireitaan "ihan pikapikaa". Sitä kavereiden moikkaamista ja naisliudan pyörittämistä sitten riittikin! Antoi jopa koti-lankanumeromme tyttöille, jotka ihmettelivät kuka mä olen, kun vastasin. Ero tuli nopeasti, mieskin sitä halusi hakea, ettei vain kävisi niin, että ero tulisi vireille juuri pahaa saumaan oleskeluluvan uusimisen kansssa. Piti siis ehtiä uudestaan naimisiin. Menikin varmasti heti seuraavana päivänä, kun ero astui voimaan. 3. tai 4. vaimo onkin sitten oman kotimaan nainen. Typeryyteni on tämän päivän vinkkelistä katsottuna aivan käsittämätöntä. Suurin tekemäni virhe. Häpeätahra.
Maistraatissa naimisiin , jossa todistajat valmiina.
En ymmärrä mikä on luvankalastaja enkä koskaan tule ymmärtämään miksi naiset haukkuvat itseään.
Suomessa ei ole muuta keinoa kuin mennä heti naimisiin jos haluaa elää ulkomaalaistustaisen kanssa joka on tullut muualta kuin EU - alueelta.
Ei ole vaihtoehtoja.
Menet naimisiin ja aloitat seurustelun naimisissa ollessasi tai et mene ja miehesi ei saa oleskelulupaa perhesiteiden perusteella.
Riippuu paljon onnisuuko avioliitto.Miten paljon miehen käytös muuttuu.?
Miten paljon nainen jaksaa maksaa ,? Toimia suomen kielen tulkkina,? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia avioparilla on.?
Onnistumiseen ei ole reseptiä.
Ongelma on tosiasia ,nopeasti on pakko mennä naimisiin.
Olisihan paljon järkevänpää seurustella muutama vuosi ja katsoa sujuuko arkielämä vai millaisia yllätyksiä tulee.
Siihen ei ole mahdollisuutta.
Tyypillinen nainen, jota on helppo kusettaa. Kyllä sitä voi olla ihan "yhdessä" ennen kuin ryntää vihille, ettei tarvitse katua.
Vaihtoehtoja on, eli voi käydä tapailemassa puolisoaan omassa maassaan, jos ei asu Suomessa, silloin voi nähdä myös puolison perheen ja sukulaiset, ja katsoa onko aidosti sinun kanssa. En haluaisi ainakaan itse odottaa avioliiton aikana muuttuuko mies, koska kun menin naimisiin, niin halusin olla varma että liittomme on aito.
Ja noi häät todellakin kestää monta päivää ainakin muslimien häät, ja vieraita on monta sataa. Ihan myös Suomessa on kunnon häät, sen verran yleensä löytyy maan miehiä ja naisia. Ja vielä mukavampi jos voi viettää häät puolison kotimaassa.
Kerroppa meille, millaiset olivat sinun maistraatihäät? Oliko paljonkin vieraita?