Miksiköhän meistä ei...?
. . .
7584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
veistä haavassa? Ilman Sinua elämäni on tuskaa....
Noh...nyt minulla ei ole mitään syytä elää...
Rakastan Sinua, mies!
..ei tee aloitetta tutustumiseksi.. kiinnostaisi toisaalta tietää onko tämä vain voimakasta fyysistä kemiaa, halua iholle vai olisiko pintaa syvemmällä vielä jotakin. Pelkään että jommalle kummalle voisi tässä tulla siipeen ja kovasti, sen verran on jännitettä välillämme...vaikkei tunnetakaan. En harrasta yhdenillan suhteita, vaan hänen kohdalla voisi sattua pieni poikkeus ja taipuisin ehkä kuin lämmin kulta... siis pienesti pelottaa näin voimakkaat aistimukset.
Olen huomannut, että suhteet alkaa usein hiljalleen esim. kaveripohjalta. Mutta sitten jos tuntematon ihminen saa aikaan voimakkaita tunteita asia ei etene. Jännite on niin voimakas että menee aivan lukkoon. Ei saa suutaan auki tai jos jotain saa sanotuksi niin "sammakoita".
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
..kun nämä voimakkaat tuntemukset sattuu vielä työpaikalla...*huokaus*
työpaikka ja muut sitoumukset tuovat lisää jännitettä tilanteeseen.
tykkää vaan olla omissa oloissaan luonnon keskellä, en ole koskaan haaveillut normaalista perhe-elämästä, omaan niin erilaisen maailmankatsomuksen, tunnen olevani outolintu vieraalla maalla.
Olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen elämääni, kummasti rauhoittaa sitoutumista, kun käy esim tuolla ihannemiespalstalla, vaatimukset ovat kovat nykyään.
Odotan vanhuudenpäiviä, silloin korostuu enemmän se sisäinen kauneus, ulkoiset seikat jäävät taka-alalle, ehkäpä minulla silloin on enemmän rohkeutta.
Niinpä, työpaikka se vasta vaativa paikka onkin noille ihastumisille, mutta samalla
mukavasti piristää arkea, minullakin tuntemukset ovat sen verran tasaantuneet, että osaan olla sen kummemmin kipuilematta.
elämä vielä ohi ole. Sanoit minulle kerran, että jos olosuhteet olisivat toiset, oltaisiin jo ajat sitten "sähelletty lisää" ja meistä olis tullut "oikea pari". Tuosta puheesta on jo aikaa... Et ole lausuntoasi sen koomin kommentoinnut, mutta jotenkin on kovin alkanut tuntua siltä, että olosuhteet tulevat vielä olemaan toiset....