Vanhempien luona asuva yli 21-vuotias mies on suomalaisten naisten mielestä outo. Vanhempien luona asuva yli 25-vuotias mies on suomalaisten naisten mielestä säälittävä ja hyvin epäseksikäs.
Kuitenkin, jos vanhempien luona asuva yli 25-vuotias mammanpoika on vaikka italialainen, kreikkalainen tai turkkilainen, niin suomalaisia naisia ei haittaa yhtään.
Mikähän tässä on se pointti? Miksi suomalainen mammanpoika ei kelpaa?
(Sanottakoon se varmuuden vuoksi nyt tässä heti, että muutin itse pois vanhempien luota parikymppisenä. Tässä ei puhuta minusta, eli naiset voi keskittyä kommentoimaan itse asiaa)
Kuitenkin, jos vanhempien luona asuva yli 25-vuotias mammanpoika on vaikka italialainen, kreikkalainen tai turkkilainen, niin suomalaisia naisia ei haittaa yhtään.
Mikähän tässä on se pointti? Miksi suomalainen mammanpoika ei kelpaa?
(Sanottakoon se varmuuden vuoksi nyt tässä heti, että muutin itse pois vanhempien luota parikymppisenä. Tässä ei puhuta minusta, eli naiset voi keskittyä kommentoimaan itse asiaa)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyseessä on mielestäni kaksinaismoralismi. Se, mitä projisoidaan suomalaisiin mieheen ei suuntaudu ulkomaalaisiin miehiin, vaan heit vedotaan kulttuuriin ja toisten kulttuurien kunnioittamiseen. Ihan ok, mutta entäs oman kulttuurin/omien kansalaisten kunnioittaminen? Miten voi olla mahdollista, että kaikkea vähääkään eksoottista ymmärretään, mutta esim. suomalainen mies on jonkinlaisen jättisuuren suurennuslasin alla jatkuvasti?
Toisekseen asian selittäneen suomalaisten naisten huono itsetunto ja ylipäätään rikkinäiset/alkoholistiperheet Suomessa. Kyllä sitä saa oikein etsimällä etsiä perhettä Suomessa, jossa perhesuhteet ovat oikeasti terveitä. Esim. vanhempien luona vielä asuva yli parikymppinen mies voi olla siellä täällä Suomessa ja muualla lukuisista syistä esim. taloudelliset seikat (matalapalkka-alat, korkea verotus, työttömyys, opiskelu jne.). Esille ottamasi asia on erittäin tärkeä, ja olen siitä itsekin useaan otteeseen puhunut tuntemilleni ihmisille.
Heittäisin niin ikään pallon naisille ja kysyisin teiltä: mitä järkeä on esim. pääkaupunkiseudulla asuvalla sinkkumiehellä, joka opiskelee vielä, muuttaa johonkin pimeään halpaan ja ahdistavaan yksiöön jonnekin kaupungin laidalle? Esim. itsellä rajoittuu kavereiden tapaaminen usein viikonlopulle, joten esim. viikolla olisin siellä yksiössäni yksin kyyhöttämässä ilman sosiaalista elämää. Tämä on omiaan ruokkimaan masennusta ja esim. lohdutuksen hakemiseen pullosta.
Itse asun vielä kotona, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Minulla on hyvät välit vanhempiini, tekeekö tämä siis minusta mammanpojan? Olisiko parempaa, jos olisin jossain yksiössä "aikuistumassa" eli tekemässä mitä? Kyllä juttu menee niin, että varsinkin kaltaisellani ATM-miehellä, jolla on urasuunnitelmia jne. pitkän tähtäimen kuvioita, kannattaa asua kotona, jossa on hyvää seuraa ja ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä. Siis minkä vitun takia pitäis muuttaa joskus 18v pois himasta? Ymmärrän, jos yksilöllä on parisuhde siinävaiheessa. Mutta minulla ei ole naista, eikä niitä mukaani baareista lähde, joten mitä helvettiä mä muuttaisin jonnekin koirankoppiin potemaan eksistentialistista angstia ja orastavaa alkoholismia? Nyt naisilta vastauksia!
Kotoa aikaisin poismuuttaminen kuuluu kiinteästi siihen samaan kummalliseen suomalaiseen kulttuuriin, jossa nuorille aiheutuu suorituspaineita, mielenterveysongelmia ym. masentavaa. Meillä ihaillaan aikaista itsenäistymistä jo päiväkoti-ikäisissä. Tuskin kovinkaan moni esim. 18 v. on vielä kypsä muuttamaan itsemurhayksiöönsä misaään päin Suomea. En usko että se tekis kenellekään hyvää. Monia kysymyksiä on hyvä pähkäillä kotona rakastavien vanhempien kanssa kuin jossain pikkukopperosssa. Pitää tehdä niin ja niin tietyssä iässä tai et ole normaali. On tiukat raamit, joitten mukaan nuoren normaaliutta arvioidaan. Minua ainakin jo se ahdistaisi... Paljon parempi olisi katolilaisten maitten malli asua kotona vanhempien siipien suojissa vähän kauemmin. Sieltä voi sitten siirtyä esim. soluasuntoon tai jonkinlaiseen yhteisöön, jossa ei asuta yksin.
Tyttöystävänkään kanssa ei mielestäni siinä iässä ole järkevää muuttaa yhteen, ellei sitten olla menossa naimisiin. Itse on kannattaisi kenellään koeavioliittokotileikkejä ensimmäiseksi asunnoksi heti kotoa muuttamisen jälkeen.
No en ole nainen, mutta eipä näytä moni muukaan ketjuun kommentoinut olevan. Seuraa taas palstan yleistä kaavaa, eli kysytään jotain naisilta, mutta sitten miehet tulevat kertomaan mitä naiset ajattelevat, koska hehän tietävätkin naisten ajatuksen paremmin kuin naiset itse :)
Eniveis: Jos sinä et ole koskaan kokenut mitään tarvetta muuttaa omilleen, niin mikäs siinä sitten. Viihdyt hyvin vanhenpien katon alla ja haluat asua siellä. Se on myös ihan totta, että jos asuu samassa kaupungissa kuin opiskelee, niin ei tarvitse välttämättä muuttaa.
Moni nuori kuitenkin kokee tuossa about 20 ikävuoden paikkeilla halua itsenäistyä. Muuttaa omilleen, kokea elävänsä omaa elämäänsä, eikä enää vanhenpien suojassa. Siksi ehkä monelle on vaikea asennoitua ihmiseen, joka ei ole tuota itsenäistymisen tarvetta kokenut, vaan asuu sujuvasti vanhenpien luona. Se halu itsenäistyä kuitenkin on usein kovempi kuin ajatus siitä että säästää ahaa kun asuu mamman luona.
Siinä vaiheessa kun alataan tapailemaan, niin halutaan yleensä viettää aikaa myös kahdestaan. Jos toinen asuu vielä vanhenpien luona, niin käytännössä siellä ei voi olla rauhassa. Siinä vaiheessa haluaa tutustua siihen toiseen, ei vielä hänen vanhenpiinsa. Minäkin lopetin tapailun yhden naisen kanssa siksi kun aina kun nainen kutsui luokseen, niin täytyi aina mennä tavallaan tapaamaan myös hänen vanhenpiaan. Siihen päälle vielä jonkun isäukon lohkaisut ja puheet "nuoresta parista", niin alkoi vähän ahdistamaan. Eihän me edes tunnettu vielä kunnolla.
Mutta joo. Jos sinulla ei ole edes naista tai tyttöystävää, niin eihän tuon pitäisi olla mikään ongelma. Asut ihan siellä missä itse haluat.
Itse saan suurimmat itsenäisyyskiksit siitä, että lähden useiksi viikoiksi lentämään pitkin palloa selviytymään ties missä. Kiipeämään vuorelle, tai sukeltamaan meren pohjaan. Tämän rahoitan osin asuntosäästöistäni, joita olen vanhempieni nurkissa 26 vuotiaaksi kerännyt. Oma asunto tulee mahdollistamaan rahan laittamisen talteen tulevaisuudessakin uusia seikkailuja varten. Muuttaisin kyllä mielelläni jo omaan, mutta annan laman höylätä hieman hintoja järkevämmiksi.
asuvat vielä kotona (22&24) ja minusta se on täysin ok.Etenkin pääkaupunkiseudulla on monia syitä jäädä asumaan kotiin pidemmäksikin ajaksi.Mammanpojat ovat lisäksi jotenkin suloisia,tuntuvat aina olevan sellaisia,jotka todella välittävät vanhemmistaan.
olen itse samaa mieltä että on parempi asua kotona ainakin sen verran pidempään että on päässyt työelämässä alkua pidemmälle ja säästöjä sen verran ettei tarvitsisi joutua muuttamaan kotoa johonkin kaupungin turvattomaan vuokraslummiin puliukkojen naapuriksi vaan voisi hankkia turvallisemman asunnon jostain muualta.
En suosittele kaupunkien/kuntien vuokraloukkoja kenellekään normaali-ihmiselle, ne on vain mielenterveyspotilaiden avohoito-asuntoloita ja pultsarien jne. roskasakin asuntoloita.
Asuin itsekin hieman pidempään kotona mutta syynä oli 90-luvun lama ja siitä johtunut työttömyys = köyhyys. Asuin sitten muutaman vuoden tuollaisessa edellämainitussa helvetinloukossa joten puhun kokemuksesta.
Vässykkä välittää aina kun joku passaa.
Oidipuskompleksi,mammaan ripustautuminen miehellä.En usko et on muuta kuin rikospeitetoimintaa eli emolla on rahakätköt nimissään.
Noissa nyt aivan selvä ero. Ne italiaanot on tummia ja komeita joten he saavat vaikka 40 vuotiaina asua kotona ja silti he ovat naisten mielestä 100x parempia kuin suomalaiset.
Se "kuuluu" heidän kulttuuriinsa joten on hyväksyttävää jos italiaano lorvii himassa eikä jaksa tehdä mitään, mutta jos suomalainen tekee samaa niin hän on luuseri.
Jaa-a. Vanha aloitus kuin mikä... vastaanpa silti, ettei vanhempiensa luona asuva mies (tai nainen tai muu) ole yhtään outo.
- Sheena, suomalainen nainen