Olen jäänyt ikuiseen toivomisen loukkuun. Hän oli se oikea. Sanotaan, että sen tietää kun sen oikean kohtaa.
Toivon, että mies palaisi elämääni sanoen, miten tyhmä hän on ollut eikä ole osannut arvostaa todellista rakkautta. Sillä me molemmat olimme sitä mieltä, että tässä on nyt se oikea. Ja siltä se todella tuntui. Vielä puolitoista kuukautta sitten vaikka olimme olleet erossa puolitoista vuotta (ollen kuitenkin välillä yhteydessä), mies sanoi, että sellaiselta sen pitäisi tuntua. Mutta silti valitsee toisen tien. En tajua miksi.
Puhui kuitenkin eräänä kauniina kesäkuun päivänä tänä kesänä, kun tapasimme pitkästä aikaa että sinua tarvitaan vielä minulle. Hän itki ja suuteli, piti kädestä kiinni kun kävelimme. Sanoi että olen ainut, joka on saanut hänet itkemään.
Olen aivan rikki. Itken enkä saa elämästä kiinni. Haluaisin kysyä mieheltä miksi hän käveli kuitenkin eri suuntaan. Toisaalta kannattaisiko se, koska hän on ilmoittanut kuukausi sitten että ei halua... Haluaisin kuitenkin ymmärtää häntä ja hänen ratkaisujaan.
Jotenkin en pysty ymmärtämään kuitenkaan, tunne oli vielä äsken... Osaisiko joku kertoa MIKSI tässä kävi näin? Miksi mies valitsee toisin vaikka tunne asuu meissä? Se että toinen on se oikea...
Toivon, että mies palaisi elämääni sanoen, miten tyhmä hän on ollut eikä ole osannut arvostaa todellista rakkautta. Sillä me molemmat olimme sitä mieltä, että tässä on nyt se oikea. Ja siltä se todella tuntui. Vielä puolitoista kuukautta sitten vaikka olimme olleet erossa puolitoista vuotta (ollen kuitenkin välillä yhteydessä), mies sanoi, että sellaiselta sen pitäisi tuntua. Mutta silti valitsee toisen tien. En tajua miksi.
Puhui kuitenkin eräänä kauniina kesäkuun päivänä tänä kesänä, kun tapasimme pitkästä aikaa että sinua tarvitaan vielä minulle. Hän itki ja suuteli, piti kädestä kiinni kun kävelimme. Sanoi että olen ainut, joka on saanut hänet itkemään.
Olen aivan rikki. Itken enkä saa elämästä kiinni. Haluaisin kysyä mieheltä miksi hän käveli kuitenkin eri suuntaan. Toisaalta kannattaisiko se, koska hän on ilmoittanut kuukausi sitten että ei halua... Haluaisin kuitenkin ymmärtää häntä ja hänen ratkaisujaan.
Jotenkin en pysty ymmärtämään kuitenkaan, tunne oli vielä äsken... Osaisiko joku kertoa MIKSI tässä kävi näin? Miksi mies valitsee toisin vaikka tunne asuu meissä? Se että toinen on se oikea...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tälläistä se elämä on. Hän ei ollut se "oikea" sinulle. Se oli pelkästään sinun oma kuvitelma!
Se oikea on sellainen, joka ei kävele tiehensä.
Jätä haikailut ja ota uusi ote elämääsi!
Tälläistä sattuu niin monelle.
Ei sinun tarvitse ymmärtää häntä, ymmärrä itseäsi, löydät toisen, joka ymmärtää sinua ja rakastaa sinua!
Onnea matkaan!
Ei se mies ajatellut, että sinä olet hänelle Se Oikea. Ne oikeat ei tosiaankaan lähde kävelemään suhteesta....
..samankaltainen tarina. Ihastuttiin heti, rakastuttiin nopeasti ja molemmat sanoivat, että toinen on se oikea. Eron syitä en kerro tässä, niillä ei ole merkitystä. Tapasimme tänä kesänä, puoli vuotta eron jälkeen. Olin päässyt jo tasolle, jossa en enää joka päivä miettinyt häntä joten luulin ettei kohtaaminen olisi kovin suuri kolaus..
Niihin silmiin katsominen kuitenkin löi lujaa; ikäväni ei ollut poissa. Enemmän sattui kuitenkin nähdä niistä silmistä, ettei hänenkään tunteensa olleet kuolleet. Ja nyt en puhu omista kuvitelmistani, vaan molempien ystävät haivaitsivat saman.
Puhuttiin pitkään, ja sain samat syyt kuin erotessakin; syyt, joiden ei pitäisi erottaa tosi-rakastavaisia. Tunne ja tunnelma oli hyvin hauras, surullinen ja jotenkin lohduton, vaikka muiden paikallaolijoiden vuoksi pitikin välillä näytellä iloista. Olihan mies seurustellut jo muutamia kuukausia toisen naisen kanssa, enkä halunnut että muut näkevät kuinka paljon se minuun sattui.
Nukuttiin yö sylikkäin. Nukuttiin vain ja pidettiin toisiamme lähellä, ei seksiä tai puheita ja lupauksia. Se tuntui juuri niin hyvältä kuin jo ekasta kerrasta lähtien hänen kanssaan. Sydämeni itki tuona yönä, ja itkee yhä. Tuo yö toi takaisin turhan toivomisen kirouksen ja surun siitä, etten voi vieläkään käsittää syitä. Tiedän, että aika korjaa taas vauriot ja voin elää elämääni kysymättä päivittääin miksi. Tiedän myöskin sen, että se kysymys säilyy sisälläni ikuisesti..