Huokaus.
Minulle tuputtaa yhtä ja samaa miestä äitini, isäni, ja monet ystävät. Ystävät eivät suoraan mutta saattavat vitsailla että meistä pitäisi tulla pari. Tämä mies on ystäväni, joskus hän ollut ihastunut minuun. Minä en ole ollut häneen ihastunut.
KYSYMYS: Pitäisikö minun suostua tuputukseen, ja ottaa tämä mies puolisokseni koska niin monet sitä suosittelevat? Tuputusta on jatkunut jo useiden vuosien ajan, ja tulen kohta hulluksi kun kuulen jotkun luulevan meidän olevan pari tai toivovan sitä. Onko ulkopuolisten "näkemyksillä" merkitystä?
Meissä on kuulemma samaa näköä ja mitä kaikkea.
Minulle tuputtaa yhtä ja samaa miestä äitini, isäni, ja monet ystävät. Ystävät eivät suoraan mutta saattavat vitsailla että meistä pitäisi tulla pari. Tämä mies on ystäväni, joskus hän ollut ihastunut minuun. Minä en ole ollut häneen ihastunut.
KYSYMYS: Pitäisikö minun suostua tuputukseen, ja ottaa tämä mies puolisokseni koska niin monet sitä suosittelevat? Tuputusta on jatkunut jo useiden vuosien ajan, ja tulen kohta hulluksi kun kuulen jotkun luulevan meidän olevan pari tai toivovan sitä. Onko ulkopuolisten "näkemyksillä" merkitystä?
Meissä on kuulemma samaa näköä ja mitä kaikkea.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja toiseen kysymykseen: Ei ole.
_itse_ olet mieltä??
Jos et halua päätyä miehen tumputtajaksi, neuvoisin tekemään niin kuin sydän rinnassa kehottaa.
Noh en ole koskaan hänestä ollut kiinnostunut. Hän on vain mukava ja olen kyllä hänen seuraansa kiintynyt. Ei meillä juurikaan ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tuollainen painostus vain saattaa aiheuttaa heikolla itsetunnolla varastetulla naisella sellaisia ajatuksia että parempaa en ole saamassa, ja jos huonosti käy taipua sitten paineen alla ottamaan tämän toivotun henkilön.
MITÄ KUMMAN MERKITYSTÄ SAMANKALTAISELLA ULKONÄÖLLÄ ON!?! ei hyvää päivää kun keittää tollai tuputus yli. :P
Jos et halua miestä puolisoksesi, olisi typerää sellaiseen ryhtyä.
vain sinä tiedät, tunnetko vetoa häneen vai et. Muut eivät sitä voi tietää, ja piste.
Juttu on siinä että pelkään että pehmenen pitkän painostuksen alla ja saatan tehdä sen virheliikkeen että otan hänen kun en muuta saa.
Juttu on siinä että pelkään että pitkäkestoisen vihjailupainostuksen tuloksena pehmenen ja teen virheratkaisun, kiitos ystävällisten parittajien...
En suosittelisi myöntymistä..Kaikilla meillä on omat mielikuvamme,joita sanotaan kriteereiksi - kumppaneiden suhteen.Oikeus haaveilla ja toteuttaa kykyjensä mukaan osan haaveistaan.Mielikuvamaisemia ei saa murtaa,jos ne ovat just sitä perusluokkaa ja harmittomia..
pitäisi ja pitää. Sen nyt pitäisi olla kysymättäkin selvää. Eikä paljoa kannata siltä kaverilta kysellä, hoidat vaan homman kotiin ja tilaat kirkon.
vanhempien kuuluu valita sun puolisosi, työpaikkasi, harrastuksesi, kaikki. Se on ihan normaalia aikuiselle ihmiselle. Mitäs moista edes mietit.:D
No joo.. joskus silti joissain jutuissa ulkopuoliset näkee kokonaiskuvan paremmin, kuin ne sen keskellä olevat ihmiset. Että ei mun mielestä aina ihan suoralta kädeltä kannata tyrmätä ulkopuolisten sanomisia, mutta ihmissuhdeasioissa silti viime kädessä oma sydän on se, joka kertoo kenen kanssa pitää olla ja kenen viereen kuuluu.
kyllä sinä sen sisimmässäsi tiedät, mitä sinun pitää tehdä.
Ja sitten vähän erillisenä huomiona kerrottakoon, että tuo veen pointti oli hyvä, eli joskus ulkopuoliset hahmottavat asioita paremmin kuin ne keskiössä olevat itse. Totuuttahan he eivät voi tietää, mutta isomman kuvan he saattavat nähdä paremmin. Tai no, oikeastaan voivat sittenkin tietää joskus totuuden, nimittäin jos tietävät kummastakin osapuolesta heidän itsensä kertomina tai tekeminä jotain sellaista, mitä kyseiset tahot eivät tiedä toisistaan. Teidän tilanteessa tuo ei taida päteä, sillä sinähän tiedät. Etkö tiedäkin?
Ei!
ei pidä , eihän eletä sitä aikaa kun tytär myytiin.
se oikea tulee vaikka kaupan hyllyn takaa
minullekin ollaan jotakuta tuputettu ja oltu niin huolissaan, kun ei sitä miestä ole ilmaantunut. (???). kaikki aikanaan, ja jokainen sen itse löytää, jos on löytääkseen.
Itse voin olla vaikka loppuelämän yksin, jos sopivaa ei ilmaannu. Sillä siisti.
Ei kai semmoinen suhde ole kovin aito, tai rakkaudellinen, jos siinä on vastoin tahtoaan. Ei todellakaan pitäisi antaa ulkopuolisten vaikuttaa asiaan. Mä olin joskus aikoinaan ihastunut yhteen tyttöön, joka silminnähden oli myös jollain tavalla muhun ihastunut. Vanhemmat tykkäsivät tytöstä ja tuputtivat häntä mulle. Tyttö ei kuitenkaan pahemmin "lämmennyt", joten juttu jäi ikuisesti kesken.
*Megahali cookokselle*