Miksi naiset eivät voi hyväksyä että mies ei halua omakotitaloa, kesämökkiä, lapsia, perhettä, uusia tapetteja uusia keittiökalusteita, uusia verhoja, uusia muotivaatteita. Ei halua lähteä teatteriin, ostoksille, etelänmatkalle.
Olen 100% onnellinen sinkkumies, jolla on rahaa reilusti ylimäärästä. Ja tavoitteena onkin lopettaa työnteko 5-8 vuoden päästä ja elellä mukavasti sijoitusten tuotoilla...mutta tämä ei näytä käyvän päinsä yhdellekään naiselle jonka kanssa tapailen. : )
Siis heti siinä vaiheessa kun nainen kuulee suunnitelmista ja varallisuudestani alkaa pikkuhiljaa vihjailu että mihin säästämiäni rahoja voisi laittaa. Ensin uutta sisustusta rähjäiseen poikamieskämppääni, johon olen täysin tyytyväinen itse. Ja lopuksi Yhteinen omakotitalo ja lapsia! Niin että voisin lopun ikääni raataa vastenmielisessä työpaikassa lopun ikääni.
Salailu ehkäisystä muutaman naisen kohdalla on myös saanut minut hakeutumaan jonoon siemenjohtimien katkaisuun.
Pitäneekö tapailla vain yksinhuoltajia, joilla jo on lapset ja niille elättäjä.
Tuntuu todella että naiset on luotu vain ja ainoastaan yrittämään tekemään miehen elämän kurjaksi.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Olen 100% onnellinen sinkkumies, jolla on rahaa reilusti ylimäärästä. Ja tavoitteena onkin lopettaa työnteko 5-8 vuoden päästä ja elellä mukavasti sijoitusten tuotoilla...mutta tämä ei näytä käyvän päinsä yhdellekään naiselle jonka kanssa tapailen. : )
Siis heti siinä vaiheessa kun nainen kuulee suunnitelmista ja varallisuudestani alkaa pikkuhiljaa vihjailu että mihin säästämiäni rahoja voisi laittaa. Ensin uutta sisustusta rähjäiseen poikamieskämppääni, johon olen täysin tyytyväinen itse. Ja lopuksi Yhteinen omakotitalo ja lapsia! Niin että voisin lopun ikääni raataa vastenmielisessä työpaikassa lopun ikääni.
Salailu ehkäisystä muutaman naisen kohdalla on myös saanut minut hakeutumaan jonoon siemenjohtimien katkaisuun.
Pitäneekö tapailla vain yksinhuoltajia, joilla jo on lapset ja niille elättäjä.
Tuntuu todella että naiset on luotu vain ja ainoastaan yrittämään tekemään miehen elämän kurjaksi.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Vastaukset 94
Vanhimmat
luotu juoksemaan rahan (ja reiän) perässä ja pröystäilemään varallisuudellaan.
Sitä minäkin mietin.. Reikien perässäkö aloittaja vain haluaa juosta ja rahan, vai mitä aloittaja oikein lopulta elämältä haluat? Onko mitään unelmia.
Kiva, että olet löytänyt mielesesi tavan elää. Hieman oudolta tuo kyllä omaan korvaan kuulostaa, kukaan tuntemani mies ei halua elää rähjäisessä paskassa, jotta voi parin vuoden päästä lakata tekemästä mitään ja elellä niillä säästämillään rahoilla/sijoituksilla. Mutta jokaisella on vapaus tehdä sitä, mistä nauttii. Toivottavasti tosiaan löytyy kiva nainen, joka ajattelee samoin. Useimmat (sekä naiset että miehet) kuitenkin tuntuvat nauttivan siitä, että ansaitut rahat käytetään mukavaan elämiseen viihtyisässä ympäristössä, mutta jos sinusta on kivempi pitää raha säästössä ja elellä vaatimattomasti, jotta pääset lopuksi elämäksesi laiskottelemaan ilman "ikäviä töitä", niin mikäs siinä. :) Pidä ahneet eukot kaukana omaisuudestasi! Ja muista myös nauttia siitä, kun mitäänhään et täältä lopulta mukaasi saa.
ei välttämättä halua sitä helvetin omakotitaloa ja lapsikatrasta. Minusta taas tuntuu, että moni mies haluaa sen omakotitalon ihan itte ja ne lapset.
Kiitos ei omakotitaloa, autoa, venettä tai lapsia mullekaan. Ja tunnen myös joukon miehiä, joiden pitää saada tuo setti ihan väkisin. Vieläpä kahteen kertaan, kun eka liitto päättyy, niin eikun uutta laittamaan. Hassua, kun vielä tässä iässä (40 ) tapaa miehiä, jotka eivät voi kuvitella seurustelevansa, jos ei sitten vielä yhteisiä lapsia tehdä.
Ihmettelen mikä into on kerrostalossa tms. noin innokkaasti asua esim. jos ei ole omaa pihaa missä istua koskaan edes kesällä. Aina sisällä kuin vankilassa tavallaan. Ellei kävele ulkona. Itse kärsin ainakin siitä. Oma vanhempani ei myös tajunnut asiasta mitään.
En vaihtaisi. Mulla on mukava ja rauhallinen parveke, jossa voi istuskella, lueskella, kasvattaa kasveja ja vaikkapa nukkua kauniina kesäöinä. Lähin lenkkipolku alkaa muutaman sadan metrin päästä, ja siellä on myös uimaranta. Kauppaan, leffaan, teatteriin ja baariin kävelee muutamassa minuutissa. Työmatka kestää kymmenisen minuuttia. Auto on siis tarpeeton, ja asumisen kulut pysyvät kurissa, kun taloyhtiö on hyvin hoidettu.
Naisena minä haluaisin omilla rahoillani pienen omakotitalon, kesämökin, sisustusta, vaatetta, auton. Ja miehen. Mutta ei pakosti lapsia. Ja ostoksille, matkoille, teatteriin.
Tylsä työ sulla jos Ihan kokonaan aiot lopettaa. :) Oletko oikealla alalla ollut.
Miehen rahat eivät kuulu minulle.
Minulla on tavoitteita elämälle, koska olen elänyt jo rähjäisessä naisboksissa lähiössä tarpeeksi kauan tähänkin mennessä. ;) Ja kaipaan luontoa sekä nautintoakin eikä vain samaa "koppia" päivästä toiseen.
Ja ei asunton "rähjäinen" ole, mutta halusin nimittää vähän samoin sanoin. :) Pieni se on.
Mitä ihmettä esim. minä tekisin miehellä, joka 5-8 vuoden kuluttua lopettaa työnteon ja jatkaa elämää joutilaana..? Ei anna kovin imartelevaa kuvaa sielunmaisemastasi se, että työnteko on sinulle todellakin se välttämätön paha eikä jotain, jossa voit totetuttaa itseäsi ja esim kunnianhimoasi. Ja tuskinpa ne sinun sijoituksesi niin merkittäviä ovat, että kannattaa täällä retostella - samaa nuukailua jatkaisit, vain töissäkäynti jäisi. Siellä sitten kökötät rähjäisessä yksiössäsi 24/7, just great...
Elät täysin omassa maailmassasi, vain itseäsi ajatellen - joten tee itsellesi ja naisille palvelus, äläkä yritäkään mitään enempää kuin satunnaisseksiä - ja sitäkin tosiaan vasta vasektomian jälkeen, kun olet vähintään vuoden "varmistellut" asiaa käteen vetämällä...
Pienenä vinkkinä: ei niillä yksinhuoltajilla elättäjää lapsilleen ole, vaan elatusvelvollisuus on puoliksi myös yh-äidillä, joten pysy ihmeessä kaukana!
Hmm... Loppujen lopuksi taidat olla provo. Vai oletko käynyt vasektomiajonoon menoa ennen lobotomiassa..?
Niin mitä sä yleensä miehellä teet? Miksi sen pitää töitä tehdä jos on rahaa?
Toi on juuri se mitä ihmettelen...miksi pitää puuttua toisen elämään jos kerran itse itsensä elättää joka tapauksessa. Miksi miehesi on pakko käydä töissä jos hänellä on rahaa?
Ootko miettinyt että joillain saattaa olla harrastuksia elämässä? Etkö itsekin tekisi jotain jota haluat sen sijaan että työskentelet koko elämäsi.
Aika fiksu kysymys toi lobotomiajuttu. Ja aika fiksu oot muutenkin kun tiedät kertoa ettei minun kannata yrittää kuin satunnaiseksiä. Tosi hyvin tiedät neuvoa tuntematonta ihmistä lonkalta.
ajatusmaailmasi kapeuden näkee: kysyt, mitä teen yleensä miehellä?
Tervetuloa todellisuuteen: ihmiset menevät yhteen rakkaudesta, minäkin olisin varmaan löytänyt itselleni paremman "saaliin", jos lompakon paksuuden perusteella olisin alkanut "elättäjäkanditaatteja" kartoittaa.
Olen ilmeisesti jotenkin omituinen ihminen, mutta pidän mielekästä työtä yhtenä elämän kulmakivistä - kun en ole syntynyt kultalusikka suussa vain harrastelemaan kaikenlaista. Ja yllätys yllätys: minulla on työstä huolimatta aikaa myös harrastuksille. Mieheni suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti ja kehitää itseään jatkuvasti - ehkä siksikään en osaa kuvitella elämää miehen kanssa, joka lepää laakereillaan ja harrastelee HÄNELLE ITSELLEEN kivoja juttuja... Työ on tuonut meille mukavasti varallisuutta, joka mahdollistaa kaikenlaisen kivan puuhastelun YHDESSÄ vapaa-aikana.
Mitä tulee tuohon neuvojen jakamiseen... Pata kattilaa soimaa: itsehän tuossa aloitit koko ketjun kommentoimalla, että naiset ovat vain rahan perään... Sinussa itsessäsi ei ilmeisesti mitään muuta kiinnostavaa olekaan kuin rehvastelemasi sijoitukset. Katkeraa huomata sellainen, eikö..?
Sanoin että tuntuu että naiset ovat luotuja tekemään elämän kurjaksi? Tuntuu.En tarkoittanut että naiset kaikki ovat.
Vai ei minussa ole mitään muuta kiinnostavaa. : ) Sinähän sen tiedät ja kiva että kerroit.
on aina vähintäänkin kaksi puolta... Onko naiset luotu tekemään elämä kurjaksi - vai etkö vain ymmärrä heitä..? Niin, mene ja tiedä... Onnellisena sinkkumiehenä odottelet pääseväsi muutaman vuoden kuluttua nauttimaan sijoitustesi tuotoista ; herää kysymys, oletko itara tylsimys, jota ei kukaan huoli - vai itara ronklaaja, joka ei huoli ketään..? Riippuu siitä, mistä sitä katsoo...
Kuka oikeasti haluaisi kaltaisesi niuhottavan, itaran sohvallamakailijan kumppanikseen?!
Silmiini piirtyy hämärässä yksiössä pizzalaatikoiden keskellä kökkivä hyypiö, likaiset hiukset ja perseestä roikkuvat "teryleenit"... Ja vaikket fyysisesti tuollainen olisi, niin henkisesti... Saat kiksejä pennin venytyksestä ja ajatuksesta, että kukaan laiska lehmä ei rahoistasi hyödy... Huvinsa kullakin, totta tosiaan.
Jos sinkkumiestarjonta alkaa nykyään olla tuota tasoa, pysyn hiljan muodostamassani kannassa: "kuka sitä lehmää ostaa, kun maitoa saa kaupasta"...
Juuri näin. Kunhan menet töihin. Syytä et osaa sanoa miksi, mutta siellä pitäsi käydä koska sinunkin on käytävä.
yksi merkki "ihanasta" luonteestasi: halveksit työtä tekeviä ihmisiä, sinulle työ on vain välttämätön paha, ja kun muillakin tavoin voi ketkutella elämässä eteenpäin, niin hieno homma.
Minulle työ tuo sisältöä elämään ; en väitä, että jokainen päivä olisi pelkkää onnea ja autuutta, mutta pidän työstäni, teen työtä sellaisten ihmisten kanssa, joista pidän... Ja lisäksi tienaan mukavasti. Niin, että pärjään mukavasti lapseni kanssa - en kaipaa "elättäjää" enkä etenkään kaltaistasi itseänsä paljon muita fiksunpana pitävää epäsosiaalista hyypiötä makaamaan sohvalleni.
sun jutuista saa kuvan naisia selvästi ei luotu omistamaan ja hallitsemaan.
mitä esim. minun pitäisi mielestäsi omistaa ja hallita?
Omistan 87% kämpästä, jossa asun, uudehkon autoni kokonaan. Rahaa on pikku mukavuuksiin eli riittävästi.
Hallitsen omaa elämääni, minun ei tarvitse kysyä lupaa tai hyväksyntää tekemisiini muilta (lue: esim kusipäältä aviomieheltä). Lastani koskee yhteishuoltajuus, käytännössä lapsen isä luottaa siihen, että asiat hoituvat parhain päin minun huolehtiessani niistä.
Niin... Meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle. Minuakin varmasti katsellaan pitkin nenä vartta: tuokin tuossa, ei kenellekään kelpaa ja taatusti tuilla elää. No, jos 46 euron yh-korotus lapsilisässä on tuilla elämistä, niin olkoon sitten niin.
Se mitä sulla on ei ole niinku se pointti vaan se että pitäisi pysyä prolena kuolemaan asti vaikka voittaisi italian lotosta 120 milliä, sun mielestä.
mitä halveksittavaa on siinä, että joku on prole - ja jopa uskaltaa tunnustaa sen..?
Hmm... Piti oikein tarkistaa toisaalta tuo prolen virallinen "rotumääritelmä"... Kaiketi raja käy kaiken aikaa häilyväisemmäksi, koska puhtaasti "omistamatonta" porukkaa on vähenevässä määrin. Vaikka olenkin töissäkäyvää rahvasta, lasken itseni piirun verran porvaristoon päin vinksallaan olevaksi.
Se "mun mielestä" on tämä: vaikka ihminen äkkirikastuisi, ei rahan saa antaa sumentaa järkeä. En minä itse ainakaan panisi saman tien Italian lottopotteja haisemaan, en heti huomispäivänä menisi pomolleni sanomaan, että hv ja pidä duunis. Tosiasia on, ettei raha tee kenestäkään toista ihmistä parempaa ihmistä, vaikka näin tunnutaan luulevan. Eikä raha itsessään tee ketään onnelliseksi ; niin typerä en ole, ettenkö tietäisi sen "rauhoittavasta voimasta" ja että toisista asioista se tekee helpommin saavutettavia.
Niinku... Onko se niin noloa, jos ihminen on tyytyväinen siihen, mitä on eikä hingu kuuta taivaalta..?
°°Hmm... Piti oikein tarkistaa toisaalta tuo prolen virallinen "rotumääritelmä"... Kaiketi raja käy kaiken aikaa häilyväisemmäksi, koska puhtaasti "omistamatonta" porukkaa on vähenevässä määrin.°°
Nii, tarkkana vaa juu, pääsit sitte sanomaan!
°°Vaikka olenkin töissäkäyvää rahvasta, lasken itseni piirun verran porvaristoon päin vinksallaan olevaksi.°°
Kyl mie uskon et rahvaan tiijät, mut mikäs toi piiru ois?
(vihje: liittyy merenkäyntiin, muttei ole sääilmiö)
Osaakkos sanoo, kun se porvaristo oli käsityöläisiä, niin oliko poroporvarit niitä jolloli semmonen poropeukalo?
Mikseiton vinksin ja vaikka vonksinkin vois jostain tarkistella viel!
No, pääsin sitte sanomaan!
nyt mielestäsi erityisen fiksu... Ootko kuullut sanontaa, että tyhjät tynnyrit kumisevat eniten..?
°°Ja varmaan olet nyt mielestäsi erityisen fiksu...°°
Tiedän etten ole, enkä halua olla, ja olen sitä toistamiseen täälläkin sanonut.
Sitähän sinäkään et tarkoittanut. Turha mikä turha.
Toivottavasti aloittajalla on edes joku mielenkiintoinen harrastus johon kuitenkin satsaa. Ei sitä nuoruutta kannata tuhlata vuosikymmeniä ainakaan kotona telkkaria vahtaamalla kaiket illat ja viikonloput ja välillä tiliotteita tutkimalla paljonko nyt on säästössä. Johan siellä erakoituu ja eristäytyy ihan täysin muusta maailmasta.
Voi olla aika haastavaa löytää naista joka suhtautuu rahaan samalla tavalla, omasta tuttavapiiristä en tiedä ainootakaan joka tohon pystyis.
Ja mikähän toi salailu ehkäisystä -juttu oli? Ei kannata olettaa että sinkkunaiset syö pillereitä!
" Ei sitä nuoruutta kannata tuhlata vuosikymmeniä ainakaan kotona telkkaria vahtaamalla kaiket illat ja viikonloput ja välillä tiliotteita tutkimalla paljonko nyt on säästössä. Johan siellä erakoituu ja eristäytyy ihan täysin muusta maailmasta. "
Jokainen tehköön mitä tahtoo, ehkäpä aloittaja haluaa eristäytyä muusta maailmasta ja katsoa telkkaria kaiket illat. Meitä on moneen lähtöön, osa ei vaan tunnu sitä tajuavan. Mikä sinä olet sanomaan mitä kannattaa tehdä ja mitä ei?
aloittajahan tuossa nimenomaan kritisoi naisten mammonan perään olemista, joten eiköhän se ole ilmeistä, että jonkinlaista halukkuutta muuhunkin kuin erakoitumiseen olisi..? Tuskinpa häntä muuten asia hetkauttaisi, vai mitä luulet?
No en ihmettele että Suomessa erakoituneita yksineläjiä riittää, tuommoisella introvertti-asenteella siihen päätyy todella helposti. En usko että on mitään tavoittelemisen arvoista elämää.
On lapsellista hakea parisuhdetta noin itsekkäällä asenteella: tämmöinen olen, en ole valmis joustamaan mistään - ota tai jätä. Haussa nainen joka ei vaadi mitään. No ei tarvitse suostua omakotitalon ostoon mutta johonkin kompromisseihin ainakin. Eihän tossa tunnu olevan mitään vaihtoehtoja yhteiseen ajan viettoon, mies ei suostu lähtemään minnekään mihin nainen haluaisi, mikä parisuhde se semmoinen on. Nainen on vaan pillu joka käy kääntymässä miehen kämpillä kun kutsutaan.
uteliaisuuteni: millainen on siis unelmanaisesi?
EI ole edes mitään kriteerejä paljoa. Monet mukavat naiset olleet yksinhuoltajia juuri. Eivät halua lisää lapsia ja eivät vaadi minua muuttumaan. EIkä ole kova pala jos naisen lähtiessä töihin, minä käännä kylkeä. Herään kun herään. Käyn hierojalla tai uimassa tai salilla. Silloin kuin sopii.
Kunhan ei halua muuttaa minua johonkin yleiseen muottiin, jonka mukaan kulutetaan, ostetaan, tehdään töitä ja perustetaan perhe. Ilahdutetaan verokarhua ja yhteiskuntaa.
Itse tiedän miten olen onnellinen ja onneksi siihen ei aina tarvita paljoa rahaa.
vääntää taas monenlaista ihannenaisesi prototyyppiä... Eli naisesi pitäisi olla sellainen, joka ei millään tavalla puutu tekemisiisi eikä raha-asioihisi, joka ei odottaisi sinulta minkäänlaisia sitoumuksia eikä panostusta tai huomaavaisuutta missään materialistisessa muodossa..?
Mainitset tuossa erikseen yh:t, jotka eivät halua lisää lapsia - miten sinä uskoisit istuvasi heidän jokapäiväiseen elämäänsä, koska heillä lapset ovat osa arkea? Tuskin se yh-äiti sinun kämpiltäsi voisi sinne töihin lähteä, kun on lapset..? Ja näetkö sinä itsesi yh-äidin kodissa, kolmen vilkaan tenavan keskellä "kylkeä kääntämässä"..?
Hmm... Jotenkin tulee tarinoinnistasi sellainen olo, että et sinä niinkään rahojesi puolesta pelkää, mutta jotenkin haluat "hyväksyttävästi" selitellä, miksi olet niin perhanan sitoutumiskammoinen....
Luin tuota aloitusta lähinnä juuri kuluttamisen kritiikkinä. En tosin usko, että omaisuuden haaliminen on vain naisten ominaisuus, eiköhän siihen ole miehilläkin ihan yhtä lailla paloa. Itse esim. en halua lapsia (en kyllä luultavasti saisikaan), ja se on ollut monelle miehelle ylitsepääsemätön asia.
Veikkaan, että aloittajalla ei liene ihan realistista kuvaa siitä, millaista elo lapsiperheessä olisi. Ei ole nimittäin itsellänikään, sattuneesta syystä.
Ei olekaan realistinen kuva lapsiperheissä elämisestä. Mutta kyllä yhnaiset ovat kiitollisia olleet siitä ajasta jonka heille olen suonut. En ole siis saman katon alla asunut enkä välttämättä haluakaan. Ja jos nimenomaan lopettelen työt lähitulevaisuudessa niin uskon että kiireinen yh ei pistä yhtään pahakseen että miehellä on sitä aikaa.
Aloitin vaan tän keskustelun kun tosi moni viimeisimmistä naisista aloitti ton pikkuhiljaa törsäämis/perheenperustamis suostuttelun. Ja kun heille kävi selväksi että sijoitan rahani ja lopetan työt ja en halua perhettä...niin suhde meni jotenkin epätasapainoon ja alkoi joko mökötys tai jollain tapaa kiristys/kosto. Esim Koitettiin tehdä minut mustasukkaiseksi tai oltiin poissaolevia ja kylmiä.
Oletan että aika monella on ihan sellaiset tavanomaiset odotukset seurustelulle: jos menee hyvin, aletaan katsella sitä yhteistä pesää ja perhettä. Siksi jos omat tavoitteet ovat muunlaisia, ne kannattaa kyllä kertoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muuten se toinen ajattelee, että kaavan mukaanhan tässä mennään.
Saattaa tosin ajatella kertomisen jälkeenkin, koska ihmisillä on usein tapana kuulla just se, minkä haluavat. Sanon ihmisillä, koska tätä esiintyy varmasti yhtä lailla miehillä kuin naisillakin. Sitten kun homma ei toimikaan toivotulla tavalla, tulee paha mieli ja mökötys. Etsi itsellesi nainen, jolla on ihan oikeasti samansuuntaiset odotukset kuin itselläsi, eihän siitä muuten mitään tule.
Tuohon kodinsisustamisvimmaan vielä sellainen näkökulma, että ehkä jotkut näistä naisista arvelevat tekevänsä sulle hyvinkin palveluksen, kun pyrkivät kaunistamaan kämppääsi. Pientä hoivaviettiä kenties?
Siis rahahan ei ole mitään muuta kuin kuluttamista varten, vai mitä meinasit itse sillä tehdä? Rahallahan ei ole muuta arvoa kuin se mitä sillä saa. Todella harvalle raha tuo iloa, siis pelkkä raha. Usein iloa tuo se mitä sillä saa, "tuhlaaminen" siis. Oli se sitten ruoka, asunto, vaatteet, hieronta tai matka. Itse olet säästänyt myös sitä varten että saat tuhlata rahat, eikös? Tuhlaat niitä vaan vähitellen, mutta tuhlaat kuitenkin. Mistä kuvittelet että sinun rahasi ovat tulleet? Henkilö 1 on ostanut jotakin, jolloin myyjä 2 on saanut lisää rahaa, jonka hän on voinut sijoittaa yritykseen 3 jonka osakkeita henkilö 4 voi ostaa. Tuotoilla jotka henkilö 4 saa, hän voi ostaa palveluita henkilöltä 1 joka taas voi ostaa jotain muuta. Me vaan eletään nykyisin kulutusyhteiskunnassa, joka ei toimi ilman "tuhlausta". Jos kaikki lopettaisivat ostamisen, kaiken hinta kallistuisi järkyttävästi ja lopulta vain harvoilla olisi varaa ostaa ylipäätään mitään. Ehkä tämä on vaan juttu, minkä vain naiset ymmärtää ja siksi me tuhlaamme enemmän. :)
Toki rahaa voi säästää perillisilleen, mutta omia lapsiahan sinä et halua. Hautaasi et niitä kuitenkaan saa mukaan, vaan pahimmassa tapauksessa valtio perii sinut. Jos et halua kuluttaa kenenkään naisen toiveeseen (yleensä parisuhteessa yhteisiä, mutta koska et halua), niin miksi haluaisit testamentata omaisuutesi jollekin?
Naiset hyvin harvoin haluavat miestä jolla ei ole suunnitelmia ja unelmia, sellaista joka on äärimmäisen pihi, ei jousta ollenkaan ja ajattelee vaan pahaa kaikista naisista.
"Tuntuu todella että naiset on luotu vain ja ainoastaan yrittämään tekemään miehen elämän kurjaksi."
Mitäs jos alkaisit homoksi, kun naiset on noin vastenmielisiä.
Sijoitan rahani että voin elää niiden tuotoilla. Heräile itse kaikessa rauhassa duuniin persaukinen idiootti.
:D Sijoitat rahat ja tuotot aijot kuluttaa, eli siis tuhlata, toisin sanoen törsätä, pistää palamaan, shopata...vähän niin kuin naiset tekee!
Turhaan sinä muita haukut, tuskin kukaan tilannettasi kadehtii. Kukapa nyt haluaisi vanhana olla yksinäinen, kärttyinen ja pihi vanhaukko, vaikka rahaa olisikin tilillä 9 numeroinen summa (alle tuon en puhuisi "reilusta varallisuudesta", kun jopa minulta löytyy seitsennumeroinen pankkitilin saldo). Ihan mielelläni heräilen aamuisin unelmatyöhöni rakkaan puolisoni vierestä viihtyisästä ja kauniisti sisustetusta makuuhuoneestamme.
vielä sen 5-8 vuotta joka aamu vittuuntuneena siitä, että on pakko mennä töihin ennen kun voi alkaa elellä sijoitusten tuotoilla... Kutsutko tuota nykyistä tilannettasi edes elämäksi? Kulutat aikaa, kiristelet hampaitasi... Entä jos 5-8 vuoden kuluttua huomaatkin, että eipä se elämä siitä sen autaammaksi muuttunut, ja olet edelleen yksin..?
Siis minä elän täysin mukavasti nyt vaikka suuri osa menee osakkeisiin. Ja näin turvaan tulevaisuuden.
Ero köyhällä ja rikkaalla on siinä että köyhä kuluttaa rahansa kädestä suuhun. Rikas elää pääoman tuotoilla.
Ja mitä yksin elämiseen tulee. Sehän on aivan minun oma päätös elänkö yksin vai en. Päivääkään ei tarvitse olla yksin. Tuskin kenenkään tarvitsee.
Huomatkaa mistä halusin keskustella. Miksi joidenkin on vaikea hyväksyä että toisten ei tarvitse mennä "valtavirran mukana".
oleellisinta ole se, että mammonaa on RIITTÄVÄSTI?
Hmm... Herää kysymys, miksi ihmettelet täällä naisten "kylmää laskelmointia" - jos olet päättänyt (siis JOS) elää yksin, eihän sillä pitäisi edes olla mitään merkitystä...
Henk koht on aivan sama, minkä virran mukaan kukin menee ; jokaiselle löytyy kyllä samanhenkinen kumppani, eikö vain..? Sinun tässä lienee vaikeinta hyväksyä sitä, että on ihmisiä, jotka haluavat vakiintunutta elämän tapaa omakotitaloineen ja kesämökkineen. Miksi sinä et voi hyväksyä sitä..?
Olen aina sanonut naisille mikä on suunnitelmani tulevaisuudelle. Enkä koita muutta heitä. Minä hyväksyn jos nainen ilmoittaa ettei halua olla mukana minun tyyliin eli että ei perusteta perhettä. Mutta monet naiset EIVÄT hyväksy minun päätöstäni. Kerroin aiemmin että siinä alkaa usein juonittelu, kosto, mököttäminen.
Haluan elää omassa asunnossa ja haluan että naisystävälläkin on oma asunto. En silti halua panokaveria tai yhdenyönjuttuja.
elämäsihän on kuin saippuaoopperaa, jos jatkuvasti joudut kohtaamaan juonittelua, kostoa ja mököttämistä... Miksi muuten? Eikö asia ole harvinaisen selvä siinä vaiheessä, jossei naiselle kelpaa sinun tyylisi? Painat vain oven kiinni perässäsi sen viimeisen kerran ja that's it - heikkoa on juonitella ja kostaa, kun ei toista näe.
No,tuo viimeksi mainittu ei ole kohtuuton toivomus...
Kyllä niitäkin naisia löytyy jotka eivät ole materian perään, joille työ ei ole se elämän tärkein, lähes ainoa sisältö. Kaikki naiset eivät halua lapsia ja sitä omakotitaloa.
Mitä sinä parisuhteelta haluat noin muuten? Haluaisitko asua saman katon alla, vai että kumpikin osapuoli omassa asunnossaan ja suht itsenäistä elämää? Naistahan voi huomioida muutenkin kuin ostelemalla tavaraa ja yhteistä aikaa voi viettää muutenkin kuin möllöttämällä TV:tä tai käy käymällä teattereissa ja ravintoloissa. Miten sinä tykkäät viettää yhteistä aikaa?
Olen yllättynyt miten moni (nainen) leimaa aloittajan erakoituneeksi laiskiaiseksi, jolla ei mitään muuta elämää sitten voi ollakaan jos työelämästä aikoo jäädä pois. Aloittajahan on kertonut jo senkin, että hänellä on harrastuksia. Varmaan löytyy ystäväpiiriäkin? Kyllä sille elämälleen voi löytää paljon mielekkäämpää ja merkityksellisempääkin sisältöä kuin rahan palvonta ja muiden kanssaihmisten miellyttämisen.
Jos kuitenkin on niin, että aloittaja on patalaiska oman navan tuijottaja joka haluaa muilta kaiken, mutta ei ole itse valmis antamaan mitään missään muodossa, niin onnea yritykselle löytää nainen joka moista kaipaa. Siinä tapauksessa asia on jo aivan eri!
Ja!
Ettekö te ihmiset osaa muka aikaanne muuten kuluttaa kuin töissä, shoppaamassa, ulkomaanmatkoilla tai muissa menoissa jotka vaativat rahaa?
Kyllä on nykyajan länsimaalainen meno mahtavaa...
Tein koeajalla luonnonlapsityylillä,käyttäen ekotuotteita ja vain vähän sitä sun tätä.Lopputulos oli,et aloin kadehtia elegantteja meikattuja naisia.Sit uudistuin ostelemalla lisää ja heti olin taas kärryillä,et onnistuin.Siis opin,että naisena pitää huoltaa itseään,maksakoon mitä maksaa.MF ei CC..
oot jo valmiiksi 100% onnellinen sinkkumies, niin mitä suotta vaivaat päätäs naisten kotkotuksilla. Viihdyt ilmeisen mainiosti omassa erinomaisessa seurassasi, joten ei kannata yrittääkään mitään kontakteja epätäydellisiin ihmisiin. Rahaa ne sulta vain haluaa.
Näin on. Tiedustelinkin vain miksi se on joillekin niin vaikeaa hyväksyä että toisten ei tarvitse rehkiä eläkkeelle asti.
Jokainen tulee omalla tyylillään onnelliseksi.
Sinun tapasi on mielestäsi harvinainen, enkä omasta puolestani ymmärrä enkä arvosta elämänasennettasi, mutta miksi sen pitäisi sinua häiritä?
Ei sinun tarvitse kerjätä ymmärrystäni.
Terv. M50
Mitä hyväksyntää / ymmärrystä?
Siis. keskusteluhan oli tarkoitus etsiä syitä miksi joillekin on vaikeaa hyväksyä ettei toisten ole pakko kulkea valtavirranmukana. Työ,perhe, omakotitalo, etelänmatka.
Olen tämän sanonut jo monta kertaa.
sulta? Miks sun on niin vaikeaa ymmärtää sitä, että valtaosa ihmisistä haluaa perheen, okt:n, etelänmatkan - ja tehdä töitä niiden eteen..? Huom! HALUAA... Sun näkökulmasta se vaikuttaa jotenkin pakolta, toiset haluavat sitä vapaaehtoisesti.
Juuri kirjoitin että ero on siinä että minä en koita muuttaa naisia. Minä hyväksyn jos nainen ei halua minun tyylistä suhdetta. Eli että ei perusteta perhettä.
Naiset eivät monasti ole minun päätöstä hyväksyneet.
Etsit syitä miksi sinua ei ymmärretä ja hyväksytä.
Mitä keskusytelua luulit tuollaisella asenteella herättäväsi?
Sitä saa mitä tilaa. Olet oman elämäntapasi valinnut, hyväksy myös se että toisilla ihmisillä on siitä oma käsityksensä.
Ei kenekään ole pakko kulkea valtavirran mukana, mutta turha itkeä myötätuntoa ja ymmärrystä niiltä jotka kulkevat.
Kulje omaa tietäsi yksin tai etsi toinen samat elämänarvot ( raha, raha ja raha )
omaava kumppani....
Hyväksy että ihmisillä on siitä oma käsitys...
Tottakai. Mutta iksi se käsitys on monella tuo? Eli miksi kelpaisin persaukisena duunarina joka haluaa perheen, kesämökin ja etelänmatkan ja raataa ylitöissä paikat paskana.
Miksi en itsestään huoltapitävänä, hyväkuntoisena, rikkaana ja onnellisena osakekeplottelijana.
Itse ainakin haluisin että partneri on onnellinen. Enkä todellakaan itkisin toista muuttumaan miksikään.
Toi sun rautalangasta vääntely ei nyt valaissut mitään mitä en tietäisi. Mutta en odottanutkaan että kukaan täällä mitään voi kertoa.
vikaa..? Minkä takia kinaat ja kinaat asiasta, joka ei muuksi muutu: valtavirta on meitä "persaukisia duunareita" eli perustyyppejä, jotka eivät "keplottele" mitään vaan elävät elämäänsä tässä ja nyt ONNELLISINA - eivät odottaen, että 5-8 vuotta kuluu ja saavat sitten alkaa elää..? Elämä on tässä ja nyt, ja menee huomaamatta ohi, jollet tartu nykyhetkeen. Entä sitten, jos huominen on elämäsi viimeinen päivä? Turhaan kitkuttelit odotellen, että pääset viettämään kissanpäiviä, jotka eivät koskaan tulleet...
Itse en voisi kuvitella eläväni joutilaan, itseriittoisen rahoillaan kehustelevan lätisijän kanssa. Miksi muuten tunnut kuvittelevan, että meidän naispuolisten vastaajien miehet ovat hielle ja paskalle haisevia, rasvaisia ja ylipainoisia luusereita, joiden ainut keino saada vähän "siivua leivän päälle" on tehdä niska limassa ylitöitä? No, miten vain, mutta itse kunnioitan huomattavasti rehellisellä työllä itsensä ja perheensä elättäviä, sitoutumis- ja vastuunottokykyisiä perusmiehiä.
Heh, vai haluaisit partnerisi olevan onnellinen... Aivan varmasti - kunhan siihen "onnellisuuteen" ei kulu sentin senttiä sinun sijoitusrahojasi. Vaikka muuta väität, niin sinun prioriteeteistäsi on ehdoton ykkönen raha.
Lopultakin: miksi sitten aloit koko keskustelun, kun kaiken jo valmiiksi tiedät?!
Hmm... Noin "fiksuksi" mieheksi sinulla on kuitenkin huono "kelpuu"... Miksiköhän..?
Niin elän nyt täysin onnellista elämää. Toki se on onnellisempaa 5-8 vuoden päästä.
Raha on ehdoton ykkönen ja oma terveys. Mitä sitten? En elä muiden vuoksi.
Huono kelpuu??
Ymmärrän jos nainen sanoo esim: - En hyväksy sinua koska haluan lapsen ja sinä et. - En hyväksy sinua koska et halua yhteistä kotia. - En hyväksy sinua koska tunnen oloni epävarmaksi koska sinulla olisi vapaa-aikaa ja minulla ei niinkään. - En hyväksy sinua koska en halua olla heikommassa asemassa taloudellisesti. - En hyväksy sinua koska et halua lähteä kanssani matkoille.
Minulle ei juurikaan ole kerrottu suoraan mistä kenkä puristaa. Ensin yritetään muuttaa ja sitten alkaa riitely, kunnes tulee ero.
Ja luulen että itsekään ette tekisi töitä jos teillä sellainen mahdollisuus olisi. Ja huomaisitte myös kuinka raha ja aika ja onnellisuus aiheuttaa kateutta.
jatkuu... Kun kerran olet niin ÄLYTTÖMÄN onnellinen, miksi sitten vielä jaksat jankuttaa siitä, että naiset on epiksiä kun eivät halua samoja asioita kuin sinä?!
Mitä tuohon naisten yritykseen muuttaa sinua tulee - oletko tullut ajatelleeksi, että he voivat kokea sinun puheesi samoin? Suhteen tultua tiettyyn pisteeseen sinä ilmoitat omat "ehtosi" jatkon suhteen - kompromissejahan sinä et tunnu olevan valmis tekemään... Ja kun nainen sanoo, että no way, ei toimi, sinä otat nokkiisi...
Käyttäydyt kuin pikkupoika hiekkalaatikolla: sinulla on omat systeemisi, ja auta armias, jos joku tulee niihin puuttumaan, niin ilma on sakeana hiekkaa... Ja kaikki on vain siitä johtuvaa, että muut ovat typeriä eivätkä ymmärrä sinua.
Onko raha ja kateus tavoiteltavia asioita?
Aikaa meillä jokaisella on juuri saman verrna - oman elämämme verran. Ja onnellisuus on jokaisen itse määriteltävissä oleva asia.
EN jankuta että epiksiä vaan keskustelen syistä. ENkä puhu naisista yleensä vaikka väärin olen sen alussa maininnut. Suuri osa naisistani ei ole puuttunut asioihini. Mutt suuri osa on ja ihmettelen miksi nykynaisen tarvitsee koittaa muuttaa miestä. Kukaan ei ole riippuvainen toisesta.
Minä ilmoitan omat ehtoni ja olen aivan oiken helvetin tarkka ja joustamaton. En silti koskaan koita muuttaa toista. Eli jos ei kiinnosta voi lopettaa suhteen. EN OTA SIIS NOKKIINI! EIkö näin aikuisen kuulukin toimia. Vai pitäisikö minunkin alkaa itkea ja parkua jos seuraava deitti ilmoittaa että haluaa esim lapsen. - Et saa haluta! Olet ilkeä! ET saa tehdä tätä minulle! Minä kun jo ehdin rakastua kun et ekalla minuutilla tuota kertonut! Yhy yhy!
" Mutta en odottanutkaan että kukaan täällä mitään voisi kertoa"
Tuo asenne kertoo kaiken.
Opettele lukemaan ja kuuntelemaan.
Miksikö et kelpaa?
Siksi että monikaan ei halua mitään "keplottelijaa".
Kuvaavaa on että et kerro mitään muuta itsestäsi kuin ainoastaan suhtautumisesi rahaan. Sekö on ainoa pariutumiseesi vaikuttava seikka?
Sekö tekee minusta keplottelijan että keplottelen osakkeilla?
En kerro itsestäni mitään, koska huomasin heti alussa että täällä vai etsitään kohtia mistä voidaan maalata minusta huonoa kuvaa ja vittuilla.
Jos sinun partneri nyt voittaisi lotossa ja lopettaisi työt? Teillä tulisi ero, mutta syystä että sinä olisit kateellinen ja tuntisit olosi epävarmaksi tai miehesi vain ottaisi paremman näköisen...tyyliin Räikkönen. Mikset puhu asioista niinkuin ne ovat.
Sinäkin sanot arvostavasi perhettä elättävää duunaria...tottakai koska rikkaampi mies ei sinua kovin vakavasti katselisi. Ja itsellesikin kelpaisi lottovoitto ja niin kauan kun sitä ei sinulle tule, arvostat miestäsi.
Itse kutsut itseäsi '"keplottelijaksi".
Kyllä puhun asioista juuri siten kuin ne ovat.
Olen viisikymppinen perheellinen mies, aviossa yli 25 vuotta, joten näkökulmani on aikatavalla erilainen kuin sinun.
En väitä olevani onnellinen, jotkut ihmiset vain eivät koskaan ole, oli aisat miten hyvin tahansa.
Sinulla on täysin erilainen maailmankuva ja ihmiskäsitys, jos ajattelet että rikastuttuaan ihminen etsisi paremmannäköisen puolison.
Arvostan perhettään elättävää duunaria koska satun olemaan sellainen.
Oma minäkuvani muodostuu suurelta osin siitä, mitä teen työkseni, ei siitä saamastani mitättömästä rahallisesta korvauksesta.
Väität olevasi onnellinen, mahdollistahan on sekin, vaikka en ymmärrä miksi onnellinen ihminen kyselisi nettipalstalla yhtään mitään....
Olet varmaan huomannut, että vittuilu kuuluu tämä palstan oleellisempaan tarkoitukseen, viihdettähän tääämä vain on.
No minä satun olemaan vielä duunari. Minä olen tehnyt paskahommia koko ikäni ja olen aina vihannut niitä. Ylipäätään kaikkea työtä. Ja TIEDÄN todellakin kuinka elämä muuttuu onnellisemmaksi kun varaa kertyy. 40vnä juhlin töiden loppumista. Ja se ei olisi onnistunut jos olisin aina mennyt valtavirran mukana ja laittanut haisemaan dokaamiseen, etelänmatkoihin, uusiin tapetteihin, omakotitaloon ja etenkin lapseen. Tulee jonkun laskelman mukaan maksamaan noin 90 000 lapsi.
Joka tapauksessa minä tiedän mistä puhun ja tulen onnelliseksi ja se on vapaus. Pystyä tehdä joka päivä juuri niitä asioita joita haluaa. Eikä herätä kellon pirinään ja painua töihin koska on pakko. JA vielä muiden elättämiseksi.
Minä arvelen että et ole onnellinen. Et vaan enää pysty muuttamaan asioita tarpeeksi ja uskottelet asioita itsellesi.
Ja tuo puolisoasia menee juuri näin. Varsinkin mies jolla on rahaa, pystyy ja valitsee paremman näköisen naisen. Vai miten ja miksi kuvittelit esim yli 60v rocktähtien saamaan 18v "emännät"? Ja keiden kanssa yli 60v norm tuloiset papat yleisesti olevat? : )
Syy miksi täällä kyselen ja juttelen on ainakin osittain että minua ärsyttää ettei edes nimettöminä voida puhua asioista niinkuin ne ovat. Vaan jauhetaan tekopyhää sontaa.
saakelin surullinen elämä!!! Vakuuttelet tuossa pikin matkaa, että olet onnellinen kaiken aikaa - ja nyt sitten julistat, että olet koko ikäsi vihannut työntekoa... Töissäoloaika on karkeasti laskettuna puolet valveillaoloajastasi... Käytät sen vihaten olotilaasi paskatöiden tekijänä... Nelikymppisestä sitten alat olla kuin ellunkana ts kuten itse ilmaiset: olet vapaa elämään... Entäpä sitten, jos koneesi leikkaa kiinni alle 5-kymppisenä (vaikka olisit miten itseäsi hoitanut, shit happens...) ja makaat aivoinfarktin saaneena letkujen päässä... No, tuskin sinulle silloinkaan tulisi mieleen, että olisiko elämän voinut elää nauttien hetkestä eikä odottaen 40-vuotispäivää ja "vapautta"..? Olet tiesi valinnut, kukin tyylillään.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että vittumaisen pakkotyöelämän sijaan on ihmisiä, jotka oikeasti pitävät työstään, eivätkä he elä kädestä suuhun, vaan rahaa jää myös normaalielon lisäksi mukavuuksiin..? Sinä kutsut tätä varmaankin teeskentelyksi, mitäpä sinä siitä tietäisitkään...
Tekeekö sinut onnelliseksi, jos 6-kymppisenä papparaisena onnistut saamaan kupeeseesi iältään lapsenlapsesi ikäisen pimun, joka on kanssasi vain ja ainoastaan rahojesi vuoksi? Luulet olevasi kingi - mutta jolle kaikki nauravat selän takana...
Sinua ärsyttää, ettei asiosta voida puhua niin kuin ne ovat..? Tekopyhää sontaa valtaosan kommentit ovat sinusta vain siitä syystä, ettei sinun "innovatiivinen visiosi" elämästä saa kansaa huokailemaan ihastuksesta ja pyrkimään samaan, vaan ihmiset haluavat elää elämäänsä turhan vituttelun sijaan nauttien tästä hetkestä.
Saakelin surullinen? Sinähän sen tiedät??? : )
Käytät sen vihaten olotilaasi??? Puhuin töistä! EI tarvitse vihata koska ei tarvitse enää olla siellä pakosta. Teen jo lyhempää päivää : ) Eli voin mennä jo paljon vapaammin.KUinka moni lottomiljonääri jatkaisi sinun hommiasi voiton jälkeen? Kysypä itseltäsi ja mieti oletko todellakin siellä muutakuin pakosta.
Entäpä jos koneesi leikkaa kiinni alle 50senä...Noin ajattelee juuri luuseri joka ei PYSTY muuta kuin tuhlaamaan kaiken kädestä suuhun. Sinusta on kiva ajatella noin koska se on sinulle ainoa lohtu. Että ehkä sittenkin parempiosainen ei saisi olla onnellinen jos vaikka pumppu leikkaa kiinni. PAljon todennäköisempää on että elän yli 60vnä ja on tervettä panostaa tulevaisuuteen.
Sinulla olisi myös 18v pimu tai malli jos olisit tarpeeksi rikas. Voi olla että nyt et asiasta ole varma koska et edes voi ajatella asiaa, mutta hyv todnäk näin olisi.
EN luule olevani kingi, eikä minulle sen enempää naureta kuin sinullekaan. Se sinun muijasikin on sinun kanssasi jostais syystä. Onko ne jotenkin parempia syitä kuin rikkailla? Uskon että minulla on paljon kokemusta tästä koska olen ollut köyhä-rikas ja kaikkea siltä väliltä. Ja parisuhteita enemmän kuin laki sallii. 1yö-2v
kaiken aikaa... Seuraavaksi varmaankin sanot, että tarkemmin ajateltuasi, et sinä enää edes joka päivä töissä olekaan..? Hmm... Mites se menikään..? Nelikymppisiäsi aiot viettää "vapaana miehenä", niinkö? Silti annat aikamarginaalin 5-8 vuotta tuolla toisaalla? Ja nyt et sitten vihaakaan työn tekoa, vaikka juuri niin sanoit..? Heh...
Koneeni saa leikata kiinni vaikka tänään klo 12, eikä minulta ole jäänyt hetkeäkään elämästä elämättä ja olen "jopa" nauttinut siitä! Ja sairaalavuoteeni ympärillä on puoliso ja lapset - ihmiset, jotka välittävät minusta siksi, että minä olen minä. Ei minun rahojeni vuoksi, vaan rakkaudesta.Tuossa kiivaasti kyselet, mistä esim. minä tiedän sinun elämäsi onnettomuuden ym ym - mistäs sinä sitten tiedät, että minä olen kädestä suuhun elävä luuseri..?
Mitä vanha käpy tekee juuri ja juuri täysikäisellä pimulla? Ilmeisesti itsellesi henkisesti tasoistasi seuraa..? Somasti kikatteleva likka, joka tekee kaikenlaista kivaa "palvelusta" euron kuva silmissään. Thanx but no thanx - minun ei tarvitse ostaa itselleni nk rakkautta.
Heh, no ilmankos... Parisuhteita "enemmän kuin laki sallii" - onko se jokin meriitti, ettei kykene muihin kuin pätkäsuhteisiin..? Kaksi vuottakin on loppujen lopuksi melkoisen heppoista kamaa - toiset pystyvät sitoutumaan vuosikymmeniksi, enkä itsekään "kalpene" sinulle 15 vuoden liitollani, joka voi hyvin ja paraneekin vanhetessaan. No, sinullehan sellainen on käsittämätöntä, kun mielestäsi käsipuolessa pitäisi se ikuinen 18-vuotias olla...
Kaiken tämän jauhannan jälkeen... En voi muuta sanoa kuin että enpä todellakaan ole kateellinen sinulle! En sano, että olen pahoillani vuoksesi - koska sille myötätunnolle sinä näytät persettäsi. Mutta surullista, ettei mies vielä tuossa iässä tiedä rakkaudesta ja sitoutumisesta mitään. No... "Rahalla saa ja hevosella pääsee"... Niinhän..
Olen 33v! Siihen kun lisää 7 vuotta...tulee 40V. Onnistuiko lasku???
Minä vihaan työntekoa. Niinkuin sanoin. Se on vastenmielisin asia elämässä. Mutta ei se tee elämääni kurjaksi.
Missä välissä luulet että minulta on jäänyt elämää elämättä?
Koneesi todellakin voi leikata kiinni milloin vain ja silti raadat edelleen töissä. Kun ei se lottovoitto ole tullut ja olet niin kiinni haalimissasi menoissa ettei ehdi muuttaa tilannetta. Tämän ymmärrettyään ihminen uskottelee itselleen että mikäs tässä on ollessa. Tällaiseen elämään olen aivan tyytyväinen. Silti täytetään lottorivi ja noidutaan kun sähkölasku oli niin suuri. Minun työpaikalla on satoja tällaisia ihmisiä ja kukaan ei sano suoraan että heitä vituttaa olla siellä vaikka kaikkia vituttaa. Loma on vuoden kohokohta : )
Tottakai vuoteesi ympärillä on väkeä kun olet kustantanut heidän kulut : ) Ja voivat jopa käydä haudallasi, mutta perintö ainakin jaetaan tarkkaan.
En ole sanonut minkä ikäistä pimua itselleni hankkisin. Mutta jos siltä tuntuu niin vaikka 18v sitten. Sinä et ehkä enää tarvitse sellaista kun ei toinen jalka haudassa seiso kuin järki.
Sinun juuri tarvitsee ostaa se raukkaus aivan kuten kaikkien muidenkin. Sinulla ei olisi ketään ellet juuri toisi pesään rahaa selkä vääränä töitä tehden. Hehheh!
Miljönääri sen sijaan saa mallin itselleen kun sillointällöin pistää 0,001% tuloistaan daamin taskuun. Kumpi pääsee vähemmällä : )
Niin minun ei tarvitse katsella samaa pärstää vuodesta toiseen jonkun vahinkolaukauksen takia tai yhteisen asunnon ja omaisuuden. Olen omavarainen. Se taitaa korpea? Sinulla ei tosiaan ole valinnanvaraa? Minä sen sijaan voi juuri noita kodinperustajia hätyytellä pois kuten alussa kerroin. Huomaatko että aina on perseestä olla persaukinen ja sidottu.
Ja taas kerran. Mistä sait päähäsi etten tiedä rakkaudesta mitään? Siitäkö etten tarvitse joka päivä lohduttajaa kun elämä on kovaa?
osaatko sinä seistä omien sanojesi takana..? En minä tuota sinun marginaaliasi (5-8 v) keksinyt - no ilmeisesti se oli joku "varjokirjoittaja", joka käy laittamassa sanoja suuhusi ?
Ihme mies olet, ei voi muuta sanoa. Sanot vihaavasi työntekoa - joka on suuri osa valveillaoloajastasi tälläkin hetkellä - ja silti elämäsi ei ole kurjaa... Heh...
Jos olisit elänyt 33 vuottasi täysipainoista elämää tekemällä muutakin kuin ajattelemalla vain itseäsi, et täällä nyt kävisi rääpimässä päätäsi halveksimalla muiden ihmisten valintoja.
Sinun ympärilläsi on henkisesti vain tyhjä... No, kunhan sinä vähän annat visasi viuhua, saathan niitä hemaisevia 18-vuotiaita ympärillesi... Säälittävää, että jonkun pitää maksaa ns rakkaudesta.
Muu lätinäsi on jälleen kerran niin tasokasta, ettei sitä jaksa edes kommentoida.
Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä: kyllä sinä rakkaudesta JOTAIN tiedät - itseesi rakastat enenmmän kuin kykenet ketään muuta rakastamaan. Sinulla on siis jotain arvokkaampaa kuin meillä muilla: rakkaussuhde itsesi kanssa kehdosta hautaan.
Viimeinen lauseesi kertoo, että rakkaudesta toista ihmistä kohtaan et todellakaan tiedä mitään. Ilmankos ympärilläsi on hiljaista ja itket täällä, kun maailma on täynnä itsekkäitä naikkosia, jotka eivät ymmärrä sinua...
Päin vastoin muilta tulee halveksuntaa, kun ottavat itseensä sen etteivät kaikki halua olla työnantajan torppareita.
näe, kun olet ilmeisestikin samalla puolella. Ehkä kannattaisi opetella tuota luetunymmärtämistä..???
Niin minä vihaan työntekoa ja se on suuri osa elämää. Mutta ei tee koko elämääni huonoksi. Varsinkin kun tiedän että se loppuu. Monesko kerta?
Siis jos olisin elänyt täysipäiväistä elämää? EN rääpisi??? JA jonkun pitää maksaa rakkaudesta? Siis juuri viime tekstissä kirjoitin että se olet sinä joka maksat rakkaudesta ainakin enemmän kuin minä. Minä elän täysipäiväistä elämää. Miksi en eläisi. Minulla ei ole velvoitteita.
Tehdään nyt yksi asia selväksi: Sinä olet itse sanonut että et ole onnellinen koskaan. Lisäksi olet oliko jopa yli 50v. Teet edelleen töitä...etkä ole kovin varakas kerran näin teet. Minä sen sijaan nimimerkin mukaan olen onnellinen...........Miksi kyseenalaistat sen? Onko syy se että se helpottaa mielialaasi jos keksit syitä miksi parempiosainen ei olisikaan onnellinen.
Minun ympärilläni on henkisesti tyhjää vai??? Voin sanoa että minulla on ihmisiä elämässä paljon. Ja juuri sen verran kuin tarvitsen. Siinä olet oikeassa että rakastan itseäni. Mitä sitten? Olen sanonut että terveys ja raha on ykkösiä. Minun hyvinvointi.
Luepa alku uudestaan. Kyse on vain osasta naisia joiden kanssa olemme eronneet koska voin valita. Itsekin vaihtaisit parempaan jos pystyisit...vai tuleeko taas litannia persaukisen viimeisestä linnakkeesta...rakkaudesta. Pidän vanhaa partneria koska olemme henkisesti jotenkin muita parempia. Tosiasia on että tyydytte toisiinne koska teillä ei ole vaihtoehtoa.
kysymys: miten kuvittelet voivasi muodostaa edes jonkinlaisen parisuhteen, kun et kykene rakastamaan kuin itseäsi?
Valtaosa ihmisistä haluaa tulla hyväksytyiksi ja rakastetuiksi omana itsenään, ei pankkitilin saldon mukaan.
Kannattaako alkaa kinata asiasta, josta et mitään ymmärrä = rakkaus.
Minä rakastan itseäni eniten. Se ei tarkoita etten voisi rakastaa muita. Hyvin usea ihminen rakastaa itseään eniten. Täysin normaalia ja tervettä.
Olen viisikylmmpinen "duunari" mutta en tee paskahommia.
Voisin väittää olevani kutsumusammatissa, koska teen työtä josta pidän, vaikka siitä maksetaan naurettavan pientä palkkaa.
Puolison valintakriteerit meillä on ilmeisesti täysin erilaiset.
Vaikka saisinkin muutaman miljoonan puhtaana käteen, ei niillä parempaa puolisoa voisi ostaa.
Mielenkiintoinen ajatusleikki muuten, mitä tapahtuisi jos voittaisin muutaman miljoonan lotossa.
Korjaan, jos voittaisimme.
Tosiasiassa ne rahat jaettaisi tasan, sama summa mulle, vaimolle sekä jokaiselle lapselle. Sinä varmaankin pitäisit tässä tapauksessa kaiken itse?
Joidenkin rocktähtien elämästä en esikuvia omaan elämääni onneksi tarvitse hakea.
Siinä olet tavallaan oikeassa, että en ole onnellinen.
Mutta en olisi sitä sinun tarkoittamssasi merkityksessä minkäänlaisissa olosuhteissa.
Se on luonnekysymys, toiset eivät vaan ole koskaan tyytyväisiä mihinkään.
Sinä sanot tulevasi onnelliseksi rahan suomasta vapaudesta. Toivottavasti niin käy.
Mulla on erilainen suhtautuminen tulevaisuuteen.
Koska oma elämäni on muutaman kerran ollut todella lähellä katketa lyhyeen, en puhu mitään tuollaisista 5-8 vuoden tähtäimellä ehkä tapahtuvista...
Et todellakaan tiedä mistä puhut, varsinkaan lasten osalta.
Todella ääliömäistä puhua lapsista ja rahasta samassa lauseessa.
Et tiedä miten paljon olet elämässä menettänyt.
Sinä voit aivan vapaasti tulla onnelliseksi omilla valinnoillasi.
Mutta turha kuvitella että haluaisin mitään samankaltaista omalle kohdalleni.
Minä puhun asioista juuri sellaisina kuin ne ovat. Sehän sinua eniten ärsyttääkin.
Minun elämäni ja todellisuuteni ei onneksi mene sinun määritelmiesi ja toiveidesi mukaan....
Turha sinun on haukkua ketään tekopyhäksi. kyllä minä ainakin seison omien sanojeni ja elämänvalintojeni takana. Jokaisella on oikeus valita, en minäkään hauku sinun elämäntyyliäsi, turha kuvitella silti, että vaihtaisin...
Tee vain kutsumusammatiasi. Silti tuskin kukaan niitä jatkaisi lottovoiton jälkeen. Outoa minusta jos sinä jatkaisit.
Jatka vaan puolisosi kanssa. Tuskin kukaan jatkaisi lottovoiton jälkeen. Outoa että sinä.
Ei tulevaisuutta voi oikein suunnitella jos elää kädestä suuhun.
Noin 90 000! Onko todellakin ääliömäistä puhua lapsista ja rahasta samassa lauseessa? Minä juuri tiedän mitä MINÄ olen menettänyt ja mitä olen säästänyt. ET sinä.
En kuvittele sinulle mitään samankailtaista. Mutta sen tiedän että minä olen onnellinen ja että sinä et. Siksi on ihan perusteltua että vähän kyseenalaistankin elämääsi.
Minua on ärsyttänyt vain se että puhut tekopyhää sontaa. Et varsinaisesti halua muutakuin että myös onnellinen mies olisi yhtä onneton kuin sinä. Kiteytettynä uskon että tässä ei ole loppujen lopuksi muusta kuin kateudesta kysymys. Vaikket ihan samaa kaavaa elämääsi haluaisikaan kuin minä.
Jokaisella on oikeus tulla onnelliseksi tavallaan.
Outoa että kuvittelet enemmistön lopettavan työnteon ja vaihtavan puolison saatuaan riittävästi rahaa....Tai ei siinä sinänsä mitään outoa ole, onhan sinun elämäkatsomuksesi jo tullut selville...
Siksi herää kysymys, miksen minä väitä olevani onnellinen, ja sinä väität?
Olen saavuttanut elämässäni paljon enemmän asioita, joden vuoksi minun pitäisi tuntea olevani onnellinen.
Asioita joita sinä et ilmeisesti tule koskaan saavuttamaan.
( et ilmeisesti haluakaan, valitse vain vapaasti )
Sinun olettaisi olevan kateellinen minulle. Ainakaan sinulla ei ole mitään sellaista mitä minä voisin kadehtia. En todellakaan halua sinun "kaavaasi" elämääni, mitä sellaista sillä voisin saavuttaa, jota minulle ei jo olisi?
Kyseenalaistaminen on aivan oikeutettua. Mutta ne asiat jotka estävät minua olemasta onnellinen eivät ole muutettavissa omilla valinnoilla eikä ainakaan hankittavissa rahalla.
Mutta vaihteeksi asiaan:
Ne naiset jotka olisivat halunneet muuttaa sinua tai elämäntyyliäsi, haluavat vain onnellisen elämän. ( Jostain syystä juuri sinun kanssasi )
Tähän onnelliseen elämään heidän näkökulmastaa kuuluu asioita, joita sinä et ymmärtääkseni ole valmis tarjoaman.
Lapsellista väittää tekopyhäksi sonnaksi toisen elämäntyyliä, tässä tapauksessa keskimääräistä tavallisempaa.
En todellakaan halua sinun olevan yhtä onneton kuin minä. Elämä kolhii, kaikenlaista saattaa sattua, en toivo kenellekään samanlaisia kuin minun kohdalleni on osunut. Mutta muista, että nämä ovat vain kohtalonoikkuja, joita ei voi välttää omilla valinnoilla, asenteilla ja elämänkatsomuksella.
Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, jolloin varallisuudella ei ole enää mitään arvoa...
Terveisin M50
Enemmistö ei voi lopettaa työntekoa koska ovat korvia myöden veloissa, juovat, matkustelevat ja lopuksi kiroavat eläkkeelle asti. Siitä syystä on myös pysyttävä vanhan puolison kanssa.
...siis minunko tulisi olla sinulle kateellinen!?!? Elikkä miehelle joka ei ole koskaan onnellinen. Mies joka on yli 50v Ja tekee vielä töitä...mitättömällä palkalla. Ja siitäki maksaa jatkuvasti muille.
Mitä sinä olet saavuttanu sitten? Kysymys? Oletetaan nyt ne perhe ja koti. Minä voisin hommata ne koska vaan. Mutta en HALUA! Lue aloitus teksti!
No entäs toistepäin. Minulla on omaisuus joka kustantaa minulle 40vnä normaalitasoisen palkan suoraan kotiin ja kasvaa silti. Ilman että tarvitsee tehdä päivääkään töitä. Voin siis tehdä mitä haluan. Esim kylpylään tai hierojalle heti kuin herään. Tätä sinä et pysty hommaamaan. Sinulla ei ole vapautta. Olet perus Al Bundy / Homer Simpson. Luonto/yhteiskunta tekee teitä jatkuvalla syötöllä. Ihminen luo tuossa vaiheessa ajatuksen omaan päähänsä että ei kai tässä mitään voi ku on liian myöhäistä. Vaikka kokoajan oma olosi kärsii siitä että joudut mitättömästä palkastasi maksamaan muille. Ehkä et edes enää välitä tai sitten olet liian ylpeä sitä kenellekään myöntämään.
Tähän väliin juttu:
Olen tapaillut useita yhäitejä. Joillain jopa 4 lasta,2 isää niille ja minimi palkka. Yhteistä kaikille että lapset hoidetaan urheasti viimeisillä pennosilla. Yhteistä myös että kaikilla vakavia sairausoireita, esim selkä rikki, päänsärkyä, masennusta. Yhteistä myös että näitä sairauksia ei yleensä hoideta läheskään niin tehokkaasti kuin pitäisi. Koska ei ole rahaa. Näistä naisista jotkut kertovat olevansa silti onnellisia. Joidenkin kohdalla uskon tämän. Osa kuitenkin kertoo minulle että jos saisi nyt valita niin ei koskaan alkaisi perustaa perhettä. Ok nämä ovat yhäitejä. Mutta kuinka moni avioliitto nykyään ei kariudu. Ja kuinka monessa ollaan ilman että on pakko lasten ja lainojen takia.
Otin tämän esiin siitä syystä että ihminen on monesti liian ylpeä puhumaan muille että ehkä teinkin asioita väärin ja nyt kaduttaa. Esim sinä aivan varmasti olisit edes joskus onnellinen jos olisit tehnyt jotain toisin.
En väitä elämäntyyliäsi tekopyhäksi vaan sanomisiasi. Esim että sinä säälit minua.
Jos sinä olisit yhtäkkiä 33v ja rikas kuin mikä. Terve ja hyväkuntoinen. Kukaan vanha tuttavasi ei säälisi sinua.
En kuulu tuohon enemmistöön, minulla ei ole senttiäkään velkaa, en juo, matkustelen mielelläni.
Minulla ei ole mitään kuvailemaasi "tekosyytä" tehdä töitä ja elää avioliitossa puolisoni kanssa. Ainoa syy on se, että haluan, tai en tiedä paremmasta.
( Äläkä tyrkytä omaa käsitystäsi "paremmasta", se ei välttämättä houkuttele minua )
Olen vasta viisikymppinen, tehnyt töitä vasta 25 vuotta, joten ei minulla ole vielä paljon varaa kehuskella pitkällä työuralla.
Mutta otetaan esimerkiksi työkaverini, joka on päälle 70-vuotias.
Tekee innolla töitä edelleen, vaikka omaisuutta on taatusti riittävästi jotta pystyisi tekemään mitä huvittaa. Ilmeisesti hän on onnellisin juuri näin, tekee mitä huvittaa... Sinä oletettavasi realisoisit hänen tapauksessaan sijoitusasunnot ja osakkeet jne. etkä ajaisi uudella mersulla, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Mikä erottaa sinun ja hänen elämänasenteensa?
Yhtä lausetta en ymmärtänyt: Kenelle muille maksan ja mistä?
Myönnän liioitelleeni vähän; ei minun elämi niin kurjaa ole kuin annoin ymmärtää.
Todellisuudessa kohdistan henkiset ja aineelliset voimavarani harrastyksiin, jotka ovat tärkein elämänsisältöni.
Arvostettu työ, perhe, koti, riittävä toimeentulo yms ovat vain itsestäänselvyyksiä minulle, en osaa olla onnellinen vielä niistä ( vaikka pitäisi ).
Olen onnellinen tehdessäni asioita joista nautin.
Niiden tekemiseen tarvitaan tietty varallisuus. Jos minulla olisi käytettävissä rahaa kymmennen- tai satakertaisesti, tekisin elämässäni niitä samoja asioita kuin nytkin, asioita joista minä nautin.
Nauttisinko niistä enemmän jos käyttäisin niiden tekemiseen monikertaisen rahamäärän?
Mistähän syystä kuvailemasi "vapaus tehdä mitä huvittaa" ei houkuttele?
Ehkä esimerkkisi ovat vain minulle soveltumattomia, et ole maininnut tekeväsi vapaudellasi mitään sellaisia asioita jotka minua kiinnostaisivat.
Mutta pääasia onkin että itse osaat niitä arvostaa.
Unohdit sen että olen jo viisikymppinen, nuo kuvauksesi yksinhuoltajista ja perhe-elämän varjopuolista eivät minua enää kosketa.
Olen saanut elää onnellista perhe-elämää kyllikseni, lapset ovat aikuistuneet ja lähteneet elämään omaa elämäänsä opiskelun ja työn perässä.
Minulla on vapaus tehdä juuri niitä asioita kuin haluan.
Aika monille ihmisille onnellisen elämän perustaksi tarvitaan tietyt itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat.
Kaikille eivät nekään vielä riitä.
En olisi sen onnelliempi vaikka olisin tehnyt jotain toisin, tosin ei nyt tule edes mieleen mitä olisin voinut valita paremmin.
Meillä on ilmeisesti erilainen määritelmä tai vaatimustaso onnellisuudelle.
En sääli sinua nuoruutesi, lapsellisuutesi tai varallisuutesi, vaan ylimielisen asenteesi vuoksi.
naurut: "Oletetaan nyt ne perhe ja koti. Minä voisin hommata ne koska vaan. Mutta en HALUA!"
Ressukka piruparka on edelleen siinä luulossa, että rahalla saa kaikkea... Aivan, "hommata"... Voit ostaa itsellesi "rakkautta", voit vaikka vuokrata kohdun jatkaaksesi sukua... Mutta oikeaa ihmissuhdetta ja oikeaa perhettä et saa, koska yksinkertaisesti olet liian itsekeskeinen ihminen. Et pysty hämäämään ketään - et edes niitä "säälittäviä" yh-äitejä - niin kauaa, että saisit "hommattua" perheen ja kodin.
Taas yksi persaukinen luulee tietävänsä että rahalla ei saa mitään vaikka ei koskaa ole kunnolla rahaa edes nähnyt.
ENkä edes väittänyt että minä rakkautta rahalla olisin ostamassa. Mikä helvetin saavutus on elää yhden naisen kanssa ja omata liuta muksuja. Tuon tekee lähes jokainen elämänsä aikana.
Te ette tiedä yhtää mitään minun naissuhteistäni joten aivan turha puhua kenellä on paras rakkauselämä.
Nimenomaan. Et tiedä paremmasta. Sen toki tiedät että jos saisit rahaa et tekisi työtä mitättömällä palkalla. Tuskin kukaan tekee.
EI kosketa sinua suoranaisesti esimerkki, mutta töissä ei tarvitsisi istua jos olisit tehnyt asiat toiste.
Maksat muille! Elätät muita.
Kyse oli sinun vapaudesta. Ja kaikki ihmiset halauavat sitä. Niin myös sinä.
Jälleen kerran säälittävä litannia tekopyhää paskaa mieheltä joka ei vain voi sulattaa toista koska tämä saa kaiken helpommalla.
Niinpä niin. Etpä olekaan ihan niin onneton enää. Josko minäkin olen jälleen syntynyt Kekkonen. Kiitos kuitenkin keskustelusta. Kiitos vastauksista. Jos peruasiatkin itsestäsi ovat tai alkavat olemaan valhetta lopetamme tähän.
Hyvät jatkot mies50v
johon kalikka kolahtaa...
Ei, et ole väittänyt ostavasi rahalla rakkautta - mutta pidät mahdollisena, että sekin onnistuu.
Kuka on uhonnut perhettä ja elämää yhden naisen kanssa saavutukseksi? Ei kukaan - toisille se vain on luonnollista, ei sen kummempaa.
Sinun naissuhteesi ovat käyneet selville: 1 yö - 2 vuotta, sehän oli saldosi. Enpä tuollaisilla "meriiteillä" uhoaisi aivan noin paljoa...
Sinun on ilmeisesti aivan mahdotonta ymmärtää, ettei täällä ole suuri fanijoukko ihailemassa sinun elämänvalintojasi? Räksytät kuin pahainen piski vain ihan äänenpidon ilosta, kun et muutakaan voi...
Lyhin 1 yö pisin 2v aivan totta.
Rakkaushan on sitä että tarvitset toiselta ihmiseltä jotain ja toistepäin.
Väitit että olen itsekeskeinen ja olet aivan oikeassa. Voitko käsittää että meitä on ihmisiä jotka voivat olla itsekeskeisiä. Meillä saattaa olla varaa olla. Me emme ole riippuvaisia ehkä toisesta ihmisestä. Me voimme valita partnerin esim juuri yhdeksi yöksi koska emme huomenna tarvitse ehkä enää mitään.
Ole kaikin mokomin koko ikäsi yhden ja saman partnerin kanssa. Tee 1-3 lasta. Minä pystyn kunnioittamaan sitä jos joku näin haluaa tehdä. Mutta eräät kirjoittajat heti ketjun alussa ilmoittivat että eivät kunnioita että jos joku ei perusta perhettä, tee lapsia, käy töissä ja sun muuta perus Homer Simpson meininkiä. He ilmaisivat vain vihansa ja halveksuntansa ilman perusteita. Aivan kuten jotkut naiset joiden syistä koitin keskustella.
Muunmuassa mies50v ilmoitti että luulisi minun olevan hänelle kateellinen hänen saavutustensa perusteella. Ja mitään saavutuksia ei kuitenkaan ollut esillä muuta kuin tuo perhe! Ja jos hivenenkin on lukenut tätä ketjua. Pitäisi tietää minun mielipiteeni minun kohdalla perheen perustamisesta.
Loppu meni aika lapselliseksi teikäläisellä. Et kai pahastu jos en jaksa kommentoida. Edes samalla tasolla.
Ei kaikki noita haluakkaan, mutta varmasti jokainen jotain noista. Millanen sen naisen sitten pitäis sun mielestä olla? Ja mitä tarkoittaa "elellä mukavasti"? Koskaan ei saisi suunnitella mitään. Korkeintaan mitä syödään ja mihin mennään viikonloppua viettämään "mukavasti"? Jokaisellahan on oma käsitys mukavasti elämisestä ja toi on sun versios siitä. Tuskimpa kukaan, mies tai nainen suostuu elämään täysin toisen ehdoilla ja sääntöjen mukaan. Tuskimpa kukaan unohtaa kokonaan omat toiveensa ahdistumatta siitä. Sitä sä ainakin tunnut naiselta vaativan. Ainakin sen käsityksen tosta tekstistä kyllä saa. Robottia näytät etsivän. Sellasta, joka tekee just niin kuin sä haluat eikä sillä ole omaa tahtoa ollenkaan. Ihan vinkiks vaan, että sun tilanteessa vois olla järkevintä hankkia "oma" maksullinen nainen. Vakihuora siis. Hänelle tuo varmasti sopii eikä varmasti ole sulta perhettä ja taloa vaatimassa ja saat elellä mukavasti just niin kuin haluat. Ja vaihtaminenkin käy näppärästi, jos ei ole enää saman kanssa sitä mukavaa.
Yksi tuttavapariskunnan nainen juuri osti ihan vain shoppaamisen hengessä itselleen kaksi kahden sadan euron laukkua. Kun oli vaan ihan pakko saada juuri sitä merkkiä mitä muutkin turhat snobit kantavat. Niin, että ymmärrän hyvin tuntemuksesi. Kyllä noita säälittäviä shoppaajan loukkuun jääneitä ukkoparkoja lähipiirissä riittää.
Tiedän, että naiset haluavat lapsia, sisustaa sun muuta, MUTTA koska itse en halua kyseisiä asioita, niin Murhpyn lain takia törmään miehiin, jotka haluavat sen omakotitalon ja lapsia! Haluaisin miehen, joka ei haluaisi muuttaa yhteen, eikä lapsia. Sellaisen aikuisen rakastavan suhteen..
ikäkysymyskin. Itse olen nyt 40 v nainen, ja voisin kyllä kuvitella eläväni loppuikäni aika vaatimattomasti jos se takaisi sen että ei tarvi tehdä töitä. Olisi ihanaa keskittyä ihan muihin asioihin. Mutta ikävä kyllä en ole elänyt elämääni aikanaan maalaisjärjellä vaan tunteella ja olen sikaköyhä, eli ei auta, pakko tehdä töitä varmaan vielä 100 vuotiaana (tuskin meikä mitään eläkettäkään näkee, suoraan hautaan vaan, tulee halvaksi kaikille).
En ole parisuhteessa enää enkä varmaan alakkaan. Pelkään että vakavaraisempi mies kuvittelisi minun yrittävän jotain vedätystä tms. tai alkaisi valittaa elämäntavastani, olen todella boheemi mutta myös pikkutarkka ja haluan elää säännöllistä elämää, mutta omalla tavallani ja omilla säännöilläni. Ei tällaista kukaan mies kestä. Olen todella sitä mieltä että ainoa keino elää niinkuin haluaa on elää yksin, ei kukaan kärsi. Ihanne olisi tietysti samanlainen mies, mutta jos mies on vapaudenrakas, se on yleensä myös juoppo renttu ja sellaiselle ei ole paikkaa auki (minulla on terveet elämäntavat).
Menneisyydessäni on myös ikäviä asioita joita en enää halua tilittää kenellekkään. Tapaamani miehet ovat pääsääntöisesti olleet joko ahdasmielisiä pikkuporvareita tai sitten juoppoja ja renttuja. Että ei ole hyvät noi valikoimatkaan.
Nuorena olin paljon enemmän tavaran perään, halusin talot sun muut ihan kuten kaikki muutkin, koska sellaisiksi meidät naiset kertakaikkiaan opetetaan jo kotona. Minulle sanottiin aina että pitää olla mies ja naimisiin PÄÄSTÄÄN. Niinpä menin nuorena naimisiin tyyliin ihan sama kuka on kunhan joku huolii. Kyllä sitä olikin tollo. Erohan siitä tuli. Kun täytin 30 vuotta aloin pikkuhiljaa huomata miten paskan kasvatuksen olen saanut ja mitä sontaa sitä on uskonut.
Yksinelämiseni on muiden naisten mielestä vähintään omituista. Myös se, että en esim. osta asuntoa on muka kummallista. Voin toki perustella miksi en osta mutta yleensä en vaan jaksa nähdä vaivaa. Mitä sillä on väliä kenellekkään miten elän, minähän tässä elän. Jos on pakko kovin ääneen kummastella toisten valintoja, voi kysellä onko kyselijä loppujen lopuksi kovinkaan tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Pointtini tässä on että elä niin kuin haluat, ja käy muuten katkaisemassa ne siemenjohtimet. Selusta on hyvä varmistaa! Ja mieti miksi tapailet noita naisia ja kannattaisikohan panostaa ihan toisenlaisten naisten tapaamiseen (tiedän, se on tuskaisen vaikeaa, enhän minäkään tapaa sellaista miestä kuin haluaisin, mutta yksin eläminen on ihan hyvä vaihtoehto).
Kyllä minä ainakin hyväksyn täysin sen, että mies ei halua omakotitaloa, kesämökkiä, lapsia, perhettä jne. Se ei vaan sitten ole mun mies. Hyvin yksinkertaista. Ihmiset tehkööt tasan tarkkaan mitä huvittaa; myös minä voin valita seurani ihan itse. Ja tuollainen ap:n kaltainen ihminen ei sovi minun elämääni ollenkaan. Tuollainen mies ei kiinnosta tippaakaan. Mutta hän saa minun puolestani olla ihan sitä mieltä mitä haluaa.
Itse arvostan ihmistä, jolla on kunnianhimoa ja kyvykkyyttä muuttaa asioita. Arvostan ihmistä, joka esimerkiksi omalla työllään toteuttaa haaveitaan ja pystyy työnsä kautta toteuttamaan itseään. Oma mieheni on taiteilija, joka työnsä kautta elää. Vaikka hän olisi miljardööri, hän ei lopettaisi työnsä tekemistä.
Ihmisellä pitää olla elämässä tarkoitus. Jos tarkoitus on vain kääntää kylkeä ja käydä uimassa, niin itse en ainakaan kokisi olevani onnellinen. Mutta meistä niin monet tyytyvät niin vähään.
Vaikuttaa melkein hysteeriseltä mutaan painamiselta, kun joku ilmoittaa, että pystyy elämään sellaista elämää, josta pitää, ja vielä ilman pakollista työntekoa.
Se on pelkkää mielikuvituksen puutetta, jos ei elämään muuta sisältöä keksi kuin työnteko. Ihmisyys on paljon kaikenlaista.
On fiksua pyrkiä taloudellisesti omavaraiseksi.
On fiksua elää elämänsä juuri niin kuin haluaa, kunhan ei muita sillä häiritse. Muu olisi hulluutta. Muidenko elämää sitä pitäisi elää.
Vai pelottaako se, että joku on rohkeasti oma itsensä eikä juokse muiden määrittelemien sävelien mukaan?
Miten tällainen voi herättää niin kovia vihoja?
On ihan järkevää jättää turha krääsä ostamatta mutta jos aikoo vuositolkulla elellä jollain säästöliekillä niin miten ihmeessä aloittaja luulee että siihen vielä joku kumppanikin löytyis, nainen joka ei saisi esittää mitään vaatimuksia yhteisen elämän suhteen.
Aloittajan elämäntapa vaikuttaa hyvin erilaiselta valtaväestöön verrattuna joten on aika turha kiukutella siitä että naiset ei ymmärrä eikä suostu samaan. Omien polkujen kulkijaa pidetään helposti itsekkäänä ja kyvyttömänä kompromisseihin.
Kyse ei ole säästöliekistä. Elän täysin onnellisesti kokoajan. Ja saan silti kasaan pääoman jonka tarvitsen.
Kukaan näistä naisystävistäni ei edes ole tiennyt omaisuudestani ennenkun se on tullut ilmi keskusteluissa. Ovat luulleet että kaikki rahani menevät sen siliän tien aivan kuten muillakin tavan duunareilla. Mutta kun ovat kuulleet että sitähän on säästössä ja osakkeissa, niin johan on alkanut suunnitelmat...kuinka saadaan ne äkkiä käytettyä. Joskus tuntuu että vain sen takia että miehen unelma olisi romuna ja mies töissä lopun ikää...."Siis tuntuu"
On täysin mahdollista etten pysty vakavaan pitkään suhteeseen, eikä se edes johdu näistä syistä välttämättä. En aloittanut keskustelua siitä aiheesta. Kiinnosti ihmisten mielipiteet miksi se on punainen vaate joillekin jos elää niinkuin elän. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi sosiaalipummin tai juoppo.
Opettele pitämään omana tietonasi ne säästöt, miksi niistä pitää naisystäville kertoa? Vai onko naiset ihmetelleet sittenkin nuukaa elämäntyyliäsi? Itse seurustelin vuosia miehen kanssa (ei asuttu yhdessä), enkä koskaan tehnyt hänelle selkoa säästöistäni. Jos on tarkoitus että kumpikin elättää itsensä niin ei niistä säästöistä tarvitse tiedottaa.
mitään "poispantavaa", että tulee omillaan toimeen ja on nuuka. Mutta rahoilla rehvastelu ei kuulu hyviin tapoihin.
Ajatuksiani…
°°yrittämään tekemään miehen elämän kurjaksi.°°
Yritetty on ja kurjaa on ollut, mutta minussa se vika on. Taikasana on normaali, enkä minä ole riittävän normaali.
°°tekemään elämä kurjaksi - vai etkö vain ymmärrä heitä..? °°
Ymmärrän ja en. Ei tarvitse olla epänormaali, mutta miksi tarvitsee olla normaali?
°°Miksi joidenkin on vaikea hyväksyä että toisten ei tarvitse mennä "valtavirran mukana".°°
Normaali virtaus, mikä siinä on tärkeää? Kysytään: Onko tämä nyt normaalia? Tarkoittaako se: Onko tämä nyt vain hyväksyttävä, jos se on normaalia? Ikävä asia on normaalina liian kova vastus, sitä ei voi muuttaa, mutta epänormaalikaan ei ole hyvä vaihtoehto?.
°°monella on ihan sellaiset tavanomaiset odotukset seurustelulle… kaavan mukaanhan tässä mennään.°°
Kaavan mukaan puolet eroaa? Tappava annos myrkkyä on kun puolet kuolee. Kaava on myrkkyä suhteelle?
– "Tuoksuu hyvälle, mutta se tappaa!" –
°°Kuulostaako kenestäkään tutulta?°°
Vaihtoehtoja voisi olla. Niitä ei kai saa olla. Pitää olla normaalia!
°°Siksi jos omat tavoitteet ovat muunlaisia, ne kannattaa kyllä kertoa°°
Miten kertoa ymmärrettävästi epänormaalista, että kuinka se voi olla pahan sijasta hyvä?
°°herää kysymys°°
– tylsimys, jota ei kukaan huoli
Kysymys käytettävyydestä?
– ronklaaja, joka ei huoli ketään..?
En ole käytettävissä?
°°Riippuu siitä, mistä sitä katsoo...°°
Epänormaalina en voi olla näkemättä normaalia kaikkialla. Halutaanko katsoa epänormaalia?
°°Etsi itsellesi nainen, jolla on ihan oikeasti samansuuntaiset odotukset kuin itselläsi, eihän siitä muuten mitään tule.°°
Helpommin sanottu kuin tehty!
alussa on luettelo, mitä sinä (ilmeisesti viittaat itseesi, kun käytät sanaa "mies"?) ET halua - mitä sinä sitten haluat?
Kun tuon listan kelaa läpi, tulee se kuva, ettet halua vakiintunutta parisuhdetta, vaan hauskanpitoa sinun ehdoillasi? Erilliset asunnot, nainen maksakoon yhdessä viettämänänne ajalla omat kulunsa? Hmm... Mihin sinä lopultakaan naista tarvitsisitkaan... Lapsia et halua, joten eiköhän seksikin ole korvattavissa muulla kuin fyysisellä lähelläololla...
No, vaikka kuulunkin tuohon ryhmään ihmisiä, joita voisit jopa ajatella tapailevasi, ja vaikken halua lapselleni uutta isää (vanhassakaan ei ole lapsen kannalta mitään vikaa) enkä itselleni elättäjää, niin haluan kuitenkin miehen, jolle olen nainen enkä kävelevä uhka.
Alle puoli vuotta niin naiset eivät enää ole käveleviä uhkia. Näin sairaalasta luvattiin : )