Gallup: Kuinka moni mies haluaa lapsen?
Minä en halua lapsia koskaan. Erosin miehestäni (useista syistä) muutama kuukausi sitten. Mieskään ei halunnut lapsia joten meillä ei sen suhteen ollut ongelmia..
Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään, että suurin osa miehistä haluaa saada lapsia ja minulle tulee hankaluuksia löytää mies joka ei niitä halua (ja joka olisi kaikin puolin minulle muutenkin sopiva).
Tiedän suhteita, joissa pari on eronnut kun toinen on halunnut ja toinen ei..
Minä en halua lapsia koskaan. Erosin miehestäni (useista syistä) muutama kuukausi sitten. Mieskään ei halunnut lapsia joten meillä ei sen suhteen ollut ongelmia..
Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään, että suurin osa miehistä haluaa saada lapsia ja minulle tulee hankaluuksia löytää mies joka ei niitä halua (ja joka olisi kaikin puolin minulle muutenkin sopiva).
Tiedän suhteita, joissa pari on eronnut kun toinen on halunnut ja toinen ei..
Vastaukset 67
Vanhimmat
Tissejä mitkä kiikkuu polvissa ja ämpäripimppaa, sekä 24/7 paskavaippojen haistelua/ei parisuhdetta/nolife hiekkalaatikkopäivystystä = )
"Kuinka moni mies haluaa lapsen?"
Kun löytyy kaikin puolin sopiva kumppani, niin miksi ei ?
"Minä en halua lapsia koskaan. Erosin miehestäni (useista syistä) muutama kuukausi sitten. Mieskään ei halunnut lapsia joten meillä ei sen suhteen ollut ongelmia.."
"Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään, että suurin osa miehistä haluaa saada lapsia ja minulle tulee hankaluuksia löytää mies joka ei niitä halua (ja joka olisi kaikin puolin minulle muutenkin sopiva)."
Kun kyse on oleellisista asioista kuten lapsista, parempi on kertoa halunsa ja toiveensa heti suhteen alkuvaiheessa, jotta ei tarvitse myöhemmin pettyä.
"Tiedän suhteita, joissa pari on eronnut kun toinen on halunnut ja toinen ei.."
Ihme, jos eroa ei tulisi, koska kyse on kuitenkin hyvin oleellisesta asiasta.
"Tissejä mitkä kiikkuu polvissa ja ämpäripimppaa, sekä 24/7 paskavaippojen haistelua/ei parisuhdetta/nolife hiekkalaatikkopäivystystä = )"
Onneksi kaikki eivät suhtaudu elämään noin synkästi. Terve ihminen pärjää aina, kunhan on elämänasenne ja realiteetit kohdallaan.
Kokemukseni mukaan aivan ylivoimainen enemmistö miehistä haluaa lapsia (mikäpä siinä halutessa, kun niistä pääsee maksamalla eroon, jollei homma toimi). Minun kanssani suhde on kyllä mennyt poikki aina, kun asia on käynyt selväksi, koska kompromisseja ei tuossa asiassa ole.
Kolmenkympin jälkeen muutama mies jopa yritti saada minua mukaansa ehdottamalla lasten tekoa. Ihan totta. "Haluaisitko sä tehdä mulle pojan?" oli ikimuistoinen pelinavaus, ja kammottavasti kyllä, mies oli tosissaan. Ehkäpä tuo toimi jonkun muun naisen kohdalla; minun biologinen kelloni ei ole ikinä tikitellyt.
Aivan nuoret eivät ole välttämättä edes ajatelleet koko asiaa, mutta jo kolmissakymmenissä mielipide alkaa käydä selville. Toisaalta sinulla ei ole mikään kiire etsiä uutta miestä ainakaan tämän asian takia. Ehkäpä onni on myötä.
Joita ei sinappitykki kiinnosta luulin miehenä (33v.) että tarjolla on enää yh äippiä.
""Haluaisitko sä tehdä mulle pojan?" oli ikimuistoinen pelinavaus, ja kammottavasti kyllä, mies oli tosissaan."
Onpas kyllä ärsyttävä kommentti ja vielä ekstraärsyttävä ku ei oo tyydytty toivomaan lasta vaan nimenomaan poika.
Mä en tunne tätä logiikkaa koska oon ite vasta parikymppinen. Mutta jonku biologian mukaan miehetki alkaa varmaan jossain vaiheessa varmistella saavansa jälkikasvua ja vielä kun se on miehille sinänsä helppoa. pippeli pimppiin ja se oli siinä. Naisille taas on kaikki raskaudet ja synnytyskivut ja se oikee todellinen vastuu siitä nyytistä sitten: miehet voi periaatteessa toisiin aatoksiin tultuaan helpommin livahtaa, jos jälkikasvun saaminen kiinnosti muttei siitä huoltapitäminen.
Enkä kyllä sitä naistakaan.
Miehillä asenne lastenhankintaan on aika usein sellainen että juu voi niitä mahdollisesti yrittää hankkia kun oikea nainen löytyy; ei kuitenkaan vielä.
Miehethän voi periaatteessa pitää lapsioption vaikka kuinka kauan. Näitä tyyppeja ei ainakaan suhteen alkuaikoina haittaa vaikka nainen ei lapsia haluaisikaan. Jossain vaiheessa miehen biologinen kello (tai mikä lie) saattaa alkaa tikittää > ero.
Veikkaan kuitenkin että miehillä ei yhtä usein kuin naisilla ole palavaa halua lapsiperheen perustamiseen, jolloin epävarma mies voi hyvinkin luopua ilman kummempaa sotaa "lapsioptiostaan" puolisonsa vuoksi ja olla tyytyväinen valintaansa loppuelämänsä ajan.
"Miehethän voi periaatteessa pitää lapsioption vaikka kuinka kauan."
Olet väärässä. Mitä vanhempana mies hankkii lapsia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syntyvä lapsi on on epämuodostonut, vammainen jne...
"Miehethän voi periaatteessa pitää lapsioption vaikka kuinka kauan."
Vain jos enää saa synnytysikäisen naisen.
Jos nainen sanoo, että ei missään nimessä tule ikinä tekemään lapsia, niin kyllä se on mielestäni este suhteelle. Varmaan myös monen muunkin miehen mielestä. Se "ehkäjoskusjoo" miehiltä lapsentekoasiaan tarkoittaa lähinnä, että kyllä haluan tehdä lapsia, mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan se harvemmin tarkoittaa että joo voin luopua koko ajatuksesta.
Siksi tossa onkin sana "periaatteessa". :) Mies voi saattaa naisen raskaaksi vaikka vanhuusiässä jos kykyä riittää, mutta kannattaako se, on toinen juttu.
"Jos nainen sanoo, että ei missään nimessä tule ikinä tekemään lapsia, niin kyllä se on mielestäni este suhteelle."
On suoraselkäistä olla ryhtymättä suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on erilaiset ajatukset tulevaisuudesta. Kaikki eivät välttämättä ota pidemmän tähtäimen asioita kovin vakavasti seukkailua aloittaessaan = ollaan jonkinlaisessa "kevytsuhteessa" jota ei ole tarkoitettukaan kestämään. Tiedän näinkin käyneen, toivottavasti ei ole kovin yleistä kuitenkaan. Tai mikäs siinä jos molemmille on ns. määräaikainen suhde ihan o.k.
"Miehillä asenne lastenhankintaan on aika usein sellainen että juu voi niitä mahdollisesti yrittää hankkia kun oikea nainen löytyy; ei kuitenkaan vielä."
Meinaatko tosiaan, että miehen pitäisi hankkia lapsia heti ensimmäisen naisen osuessa kohdalle, jotta heti lapsen saamisen jälkeen voitaisiin erota, kun ei tulla toimeen keskenään ("kasvettiin erilleen") tai lapsen kanssa ?
Kommenttisi on vähän asenteellinen. Onko parempi, kun lapsi hankitaan vain siksi, kun naiselle tulee "vahva halu saada lapsi" ja/tai tarve leikkiä perhettä ? Minä kun luulin, että optimi tilanne on silloin, kun molemmat haluavat lapsen yhdessä...
Myös sellaisia miehiä on olemassa, jotka haluavat hankkia lapsia vasta sitten, kun todellakin sopiva kumppani on löytynyt ja parisuhdeasiat on kunnossa. Kyse on samalla siitä, että lapsia ei hankita ihan mihin tahansa suhteeseen vain aikuisten pelinappuloiksi tai keskelle alati vaihtuvia ihmissuhdesotkuja. Lasten hoito on kokopäiväistä, ja siinä tarvitaan molempien vanhempien työpanosta.
"Olet väärässä. Mitä vanhempana mies hankkii lapsia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syntyvä lapsi on on epämuodostonut, vammainen jne..."
Taas meni miesten mollaamiseksi, ja arvaten kirjoittaja oli nainen ?!
Ihan pakko raaputtaa naisten sädekehää: Vastaavasti tänä päivänä syntyy yhä enemmän vammaisia lapsia. Kiitos tästä on perhettä leikkivät 15 tai 25-vuotiaat "teinit", jotka käyttävät raskauden aikana surutta lääkkeitä, alkoholia ja jopa huumausaineita. Siinä ei paljon lapsen hyvinvointi paina...
Asettelin sanani huonosti. Mielestäni sekä miesten että naisten on hyvä löytää sellainen puoliso jolla on samansuuntaiset ajatukset perheen perustamisesta ja lapsista. Eli jos toisella on "vahva halu saada lapsia ja leikkiä perhettä", kannattaa puolisoksi valita sellainen jolla on samat halut ja toiveet. Ei heti ensimmäisen vastaantulijan kanssa.
Jos sinkkuna ollaan vakavalla mielellä liikkeellä ja ihan oikeasti, ihan varmasti haluaa lähivuosien aikana saada lapsia, ei kannata ryhtyä suhteeseen sellaisen kanssa joka voisi "ehkä" haluta lapsia "joskus". Kyllä niitäkin on jotka tietävät haluavansa lapsia elämäänsä jo lähivuosina kun vain löytyy oikea kumppani.
Etenkin naiselle olisi hyvin riskialtista pariutua epävarman miehen kanssa, varsinkin jos ikä alkaa tulla vastaan. On niitäkin tapauksia joissa naisen on ollut pakko erota pitkäaikaisestakin puolisostaan kun alkaa tulla 35 v mittariin, jos mies edelleen haluaa lykätä lasten hankintaa sinne 5-10 vuoden päähän. Samaa varmaan tapahtuu myös toisin päin.
""Olet väärässä. Mitä vanhempana mies hankkii lapsia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syntyvä lapsi on on epämuodostonut, vammainen jne...""
Tämä ei ole mollaamista vaan valitettavasti ihan totta.
Minä olen ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa olen kertonut ei lapsia ikinä -mielipiteeni, mutta mies ei ole ottanut asiaa tosissaan. Ehkäpä lapsia haluamaton nuori nainen on yhä niin harvinainen ilmiö, että harva on semmoiseen törmännyt.
Kauan sitten jouduin erään ulkomaalaisen miehen tavoittelun kohteeksi. Hän (38) halusi nuoren esittelyvaimon ja katsoi minut (21) sopivaksi siihen rooliin. Minun oli päätettävä muuten oikein lupaavasti alkanut suhde, koska mies ei halunnut kuulla sanaa "ei", vaan jankutti sitä, että "ehkä sinä haluat lapsia myöhemmin". Hän halusi kuulla minun sanovan "ehkä myöhemmin", koska se tuntui olevan hänelle vähintäänkin puolittainen lupaus. Mikään syvälle silmiin tuijottelu, posken silittely ja kujertaminen ei tehonnut minuun, mutta yritys oli kova ja lopulta jouduin nostamaan sormen pystyyn ja sanomaan tuimasti "ei käy". Minun hommakseni jäi sitten suhteen katkaiseminenkin, koska miehestä ei siihen ollut. Katkaiseminen oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, koska muuten olisin joutunut tosi pahaan tilanteeseen muutaman vuoden kuluttua.
Näin yli nelikymppisenä nuo nuoruuden touhut ovat aika huvittaviakin. Tuo mies nimittäin lähetti minulle kirjeitse suuren summan rahaa houkuttimeksi vielä, kun asuimme aivan eri puolilla mannerta. Ja rehtinä tyttönä minä lähetin sen kirjattuna ja omalla kustannuksellani takaisin...
"Olet väärässä. Mitä vanhempana mies hankkii lapsia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syntyvä lapsi on on epämuodostonut, vammainen jne...""
Tämä ei ole mollaamista vaan valitettavasti ihan totta."
Voi olla riski ja voi olla että riskiä ei ole. Kukaan ei tiedä sitä riskiä etukäteen. Mitä lapsen saamiseen tulee, epämuodostumien tms. riski on olemassa jokaisen lapsen kohdalla oli vanhemmat nuoria tai vähän vanhempia. Koskaan ei voida sanoa 100%:lla varmuudella etukäteen, kenen lapsi syntyy ennenaikaisesti, tai saa jonkin vaivan loppuelämäkseen. Realiteetti, joka nuorempien(kin) on syytä muistaa...
"Mitä vanhempana mies hankkii lapsia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syntyvä lapsi on on epämuodostonut, vammainen jne..."
Kun ollaan Suoli 24:n keskustelupalstalla, tätäkin kommenttia osa lukee kuin piru raamattua.
Jännä juttu sinänsä, kun teille naisille ei tunnu kelpaavan nuorempi mies. Kun taas miehelle tulee ikää, ei kelpaa silloinkaan. Väkisin herää kysymys, mikä kelpaa ? Myös naisia voisi muistuttaa vanhenemisesta. Joidenkin naisten kohdalla muutama lisävuosi näkyy selvästi, toisin kuin miehillä, joilla ei ole pakonomaista tarvetta tavoitella meikkipurkin ja kosteusvoiteiden tuomaa ikinuoruutta... :D
miehen siittöt ei mutaitoidu, koska niitä syntyy koko ajan uusia, toisin kun naisella munasoluja. Tosin siemennesteen laatu taisi heiketä oli raskaaksi saaminen voi tilastollisesti vaikeutua (ei todellakaan merkittävää).
Vaikka ihmisellä on olemassa tietty kausi elämässä, jolloin se kaikkein ihanteellisin lisääntymisaika, en toki tuomitse niitä jotka hommaan päättävät ryhtyä ihanteellisen iän ohitettuaan. Olenhan mä itsekin jo jonkin verran "yli-ikäinen". Jokatapauksessa on paljon suurempi todennäköisyys että lapsi syntyy terveenä kuin että hänelle jäisi jotain pysyvää haittaa vanhempien iästä johtuen. Ja vaikka jäisikin, lapsi on silti yhtä arvokas ja vanhemmilleen rakas kuin muutkin lapset. Korkea ikä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen etu lasten saantia yritettäessä.
Koskaan ei ole se aivan täydellinen elämäntilanne lasten hankkimiseksi eli sitä odotellessa ei kannata lastenhankintaa lykätä. Minusta hyvä aika on silloin, kun on varma siitä että lapsia haluaa ja on rakastava puoliso jolla on samat toiveet, parisuhde kunnossa eikä kummallakaan ole päällä mitään suuria, selvittämättömiä ongelmia jotka haittaisivat päivittäistä elämää.
Mikä mahtaa olla suurin syys miksi miehet lykkäävät lapsienhankintaa? Pelko vastuusta ja kyvyttömyys päätöksentekoon? Munatonta meininkiä sellainen. :/ Minusta (miehen) on yksinkertaisesti tyhmää lykätä lasten hankintaa hamaan tulevaisuuteen. Läheskään kaikki nelivitoset poikamiehet eivät saa alle kolmekymppistä naista tyttöystäväksi, vaimoksi ja lastensa äidiksi > mies saattaa jäädä lapsettomaksi sen vuoksi ettei ole aiemmin halunnut lapsia hankkia.
Ja jos mies haluaa hifistellä ja optimoida onnistumisen mahdollisuuden on hyvä ryhtyä hommiin ajoissa. http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-348.html?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=7327
Pöh, naisille kelpaa useimmiten omanikäisensä mies vallan hyvin! :) Ikämiehen on tietysti yleensä turha haaveilla nuorista naisista eikä keski-ikäinen nainen välttämättä vakavaan suhteeseen kovin nuoren kollin kanssa ryhdy.
"Koskaan ei ole se aivan täydellinen elämäntilanne lasten hankkimiseksi eli sitä odotellessa ei kannata lastenhankintaa lykätä. Minusta hyvä aika on silloin, kun on varma siitä että lapsia haluaa ja on rakastava puoliso jolla on samat toiveet, parisuhde kunnossa eikä kummallakaan ole päällä mitään suuria, selvittämättömiä ongelmia jotka haittaisivat päivittäistä elämää."
Kuka on puhunut täydellisestä elämäntilanteesta ? Ehkä naisilla elämä hipoo täydellisyyttä, kun on kaikessa runsaudessa varaa valita mies, ja jopa nirsoilla. Tämä 2000-luvun tasa-arvo on edelleen sitä, että miehen pitää tehdä aloite, ja oikeastaan kaikki sellaiset asiat suhteessa, jota nainen ei viitsi tehdä.
Sanoin vain, että itse haluan hankkia lapsia vasta sitten, kun kohdalle on osunut todellakin se oikea kumppani. Kuka tahansa hyvän päivän tuttu ei kelpaa, jos ei ole yhdistäviä tekijöitä.
"Mikä mahtaa olla suurin syys miksi miehet lykkäävät lapsienhankintaa? Pelko vastuusta ja kyvyttömyys päätöksentekoon? Munatonta meininkiä sellainen. :/ Minusta (miehen) on yksinkertaisesti tyhmää lykätä lasten hankintaa hamaan tulevaisuuteen. Läheskään kaikki nelivitoset poikamiehet eivät saa alle kolmekymppistä naista tyttöystäväksi, vaimoksi ja lastensa äidiksi > mies saattaa jäädä lapsettomaksi sen vuoksi ettei ole aiemmin halunnut lapsia hankkia."
Kirjoitat melkoista bulshittiä. Mutta se on toki ymmärrettävää, sillä olet nainen.
Ison syy lasten hankinnan lykkäämiseen miehellä on se, että elämästä puuttuu oikea kumppani, joka ei ole osunut vielä kohdalle. Toki sinä voit hankkia lapsia kenen tahansa baarihoidon tai fuckbuddyn kanssa, mutta kaikille tuo ei riitä.
Vastuullisuus on myös sitä, että älyää olla tekemättä isättömiä ja/tai perheettömiä lapsia suhteeseen, jotka eivät tule kestämään alun huumaa pidemmälle.
Kumpi on vastuullisempaa toimintaa, hankkia lapsia kenen tahansa kanssa vai se, että niitä hankkii vakaaseen parisuhteeseen ?
"Pöh, naisille kelpaa useimmiten omanikäisensä mies vallan hyvin! :) Ikämiehen on tietysti yleensä turha haaveilla nuorista naisista eikä keski-ikäinen nainen välttämättä vakavaan suhteeseen kovin nuoren kollin kanssa ryhdy"
Sulla tuntuu olevan ajatus vähän hukassa. Tai ainakin esimerkit tuntuvat olevan aina ääripäistä, ihan kuin nyt olisi puhuttu kaksikymppisen naisen ja 80 vuotiaan miehen välisestä suhteesta ja heidän lapsen hankinnasta.
"Sanoin vain, että itse haluan hankkia lapsia vasta sitten, kun kohdalle on osunut todellakin se oikea kumppani. Kuka tahansa hyvän päivän tuttu ei kelpaa, jos ei ole yhdistäviä tekijöitä."
Hieno homma, teepä niin. Miten kauan muuten tarvitset aikaa siihen että huomaat onko nainen sellainen jonka kanssa haluat perustaa perheen?
Kyllä se munkin mielestä on lähtökohta että kumppani on hyvä puoliso ja potentiaalisesti hyvä isä ennen kuin lapsia aletaan yrittää. Jotkut eivät löydä sitä tarpeeksi hyvää puolisoa ikinä. Tai toista "testataan" vuositolkulla, asutaan yhteistä kotia jne. >:(
Mä luulen että me puhutaan vähän eri asioista. Mua harmittaa se että monet vuosikausiakin yhdessä olleet parit erovat koska toinen ei halua lapsia -vielä- . Usein se on nainen jonka on pakko lähteä kun huomaa ettei mies kymmenen yhdessäolovuoden jälkeen edelleenkään halua isäksi. Jos kerran ollaan yhdessä, on yhteinen koti, asiat kunnossa ja ollaan sitä mieltä että kyllä lapsia tullaan hankkimaan, miksi sitä pitää lykätä ja lykätä? Jos ei halua lapsia juuri sen kyseisen naisen kanssa, se kannattaisi kertoa jo ennen puolison vaihdevuosia > nainen olisi vapaa etsimään uuden kumppanin, joka ihan aidosti haluaa sen lapsiperhen perustaa. Fiksu ihminen toki lähtee paaaljon aikaisemmassa vaiheessa jos huomaa toisen jahkailevan syyttä.
Sä ilmeisesti luulet että toivon ihmisten tekevän lapsia ihan kenen tahansa vastaantulijan kanssa. En toivo. Mä toivon että aikuiset ihmiset miettisivät ihan tosissaan haluaako lapsia vai ei. Parikymppisillä on vielä aikaa jahkailuunkin, mutta jos toinen haluaa lapsia lähivuosina ja toinen "ehkä kymmenen vuoden päästä" on parikymppisenkin parin parempi erota.
Jollekin on kumppaniehdokkaassa tärkeää että tämä harrastaa samoja asioita, jollekin se että kumppaniehdokas toivoo olevansa lapsiperheen isä tai äiti lähivuosina, jollekin se ettei toinen missään nimessä ainakaan lähivuosina lapsia halua. Kai se on jotenkin epäkorrektia myöntää ettei halua lapsia, mutta kyllä senkin pitäisi saada olla ihan oikea vaihtoehto jonka voi ääneen sanoa ilman että leimautuu pahaksi ihmiseksi.
Mä tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän ettei musta saisi ikinä hyvää isää joten turha edes yrittää. Muutenkin lapsi poistaisi liikaa unelmia mun elämästä joten se olisi enemmänkin rasite kuin ilo. Joten ei edes olisi sille lapselle reilua tulla maailmaan mihin sitä ei edes haluttu.
Voihan se olla, että joskus mieli muuttuu, tulevaisuutta kun ei tiedä, mutta en kuitenkaan usko siihen kovinkaan vahvasti.
Minua taas arveluttaa löytyykö naista joka ei haluaisi lasta mutta kuitenkin sitoutua.
Veikkaan että osa miehistä "haluaa lapsia" vain koska olettavat että jos olisivat rehellisiä niin naiset eivät kiinnostuisi heistä.
"Veikkaan että osa miehistä "haluaa lapsia" vain koska olettavat että jos olisivat rehellisiä niin naiset eivät kiinnostuisi heistä."
Samaa veikkaan. Tuntuu että toisinaan lastenhankintakuvio menee niin että nainen "hienovaraisesti painostaa" miehen hommaan mukaan.
Muutenkin mulla on vähän sellanen kuvitelma, että ihmiset hankkii lapsia ja menee naimisiin lähinnä sen syyn takia, että olisi joku vahvempi "side" mikä estäisi sen ettei siitä suhteesta voida lähte ihan niin helpolla pois.
Itse en myöskään usko avioliittoon, ja kun en lapsiakaan halua niin naiset ovat varmasti aivan paniikissa kun ei ole mitään sellasta kunnollista sidettä millä saisi ihmisen pidettyä itsessään.
Mä kuitenkin uskon siihen, että kun löytää sellaisen tarpeeksi hyvän kumppanin niin ei tarvita mitään avioliittoja tai muitakaan erillisiä siteitä jotta voidaan pysyä yhdessä loppuun asti. Ehkä naiivi ajatus? Mutta toivon silti tota. :)
että lapsia hankitaan siksi että halutaan lapsia; perustaa perhe. Lastenhankinta on helvetin huono keino yrittää pitää ontuvaa suhdetta kasassa, on se sen verran parisuhdetta muuttavaa ja rasittavaakin etenkin alkuaikoina. Ja tää on kyllä jokaisen, jolla on tippaakaan järkeä päässä, tiedossa.
Naimisiinmenolla voi olla jurdisten juttujen lisäksi taka-ajatuksena vaikkapa romanttisesti julistaa rakkautta, tai sitten pyrkiä lujittamaan suhdetta niin että siitä on vaikeampi irrottautua kuin avoliitosta.
Kaikkein paras keino sitoa toinen ihminen itseensä (ja päinvastoin) on hankkia yhteinen asuntolaina. Se keino toimii paremmin kuin naimisiinmeno tai yhteiset lapset.
En mä usko että ne lapsia haluavat naiset paniikkiin joutuu; ne vaan ei ala turhaan seukkaamaan sun kanssa. ;)
"Minua taas arveluttaa löytyykö naista joka ei haluaisi lasta mutta kuitenkin sitoutua."
Olen miettinyt aivan samaa monen ihmisen kohdalla. Tuntuu siltä, että jos joku sanoo, ettei tahdo lapsia, se tarkoittaa etteivät he halua sitoutua tai elää rauhallista arkeakaan. Minulle taas lasten hankinta ja haluaminen on asia erikseen ja parisuhde ja sen arki ovat kokonaan toinen juttu. Kyllä sitä voi olla kahden hengen perhekin.
en kyllä tajua muuten mikä järki on seurustella vakavasti jos ei halua perhettä myöhemmin.
Lapset ei välttämättä sisälly perheen määritelmään.
Siis oikeus rakkauteen ja parisuhteeseen vain niillä, jotka kykenevät lisääntymään?
En tiiä, en nyt ainakaan vielä kymmeneen vuoteen. Tällä hetkellä en ainakaan voisi kuvitella millään olevani isä, en jaksaisi millään nyt huolehtia niistä tai edes perehtyä lapsenkasvatus asioihinkaan, vielä kun nuoruuttakin tuntuu olevan vielä aika hyvin jäljellä, minkä haluaisi käyttää ihan muuhun, kuin perheen perustamiseen, lasten hoitoon jne. Tuntuu että olisi vielä kaikkea muuta koettavaa mitä haluaisi kokea, ennen kuin mitään perhe-elämää aloittaisi.
Toinen asia mikä kyllä kanssa vielä pistää miettimään asiaa, on vielä sekin että haluaako niitä ollenkaan synnyttää tähän vitun sairaaseen ja ahneeseen nykymaailmaan, missä ihmisillä on kova tarve kilpailla keskenään ja syrjiä toisia.
Minä olen viime aikoina alkanut kallistua ei-vaihtoehdon kannalle, kun sopivan kumppanin löytyminen on osoittautunut mahdottomuutta hipovaksi tehtäväksi. Jos aitoa rakkautta ei ole tarjolla ja jälkeläisten hankkimiseen tarvitaan valtavia kompromisseja, katkaisen mielummin ketjun kuin luon uusia ihmisiä kärsimään aikanaan samasta ongelmasta.
Minulla ainakin tuo sama asia vaikeuttaa kumppanin löytämistä todella paljon. Moni mies tosiaan ajattelee, että ei lapsia vielä, mutta joskus... Minä en ainakaan voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia.
Ei miehiä vielä kaksikymppisenä kiinnosta perheen perustaminen, mutta odota 10 vuotta niin on vaikeaa löytää seurustelukumppani, joka lapsettomuuden hyväksyisi. Silloin kelpaat vain eronneille ja katkeroituneille miehille, joilla elatusmaksut rästissä tai 20 vuotta vanhemmille ukoille, joita ei lastenteko kiinnosta.
pilata oma kehonsa, keskeyttää mahdollinen ura ja ottaa periaatteessa yksin vastuu kasvattaa lapset, jotta kukaan mies huolii? Sepä kivaa. Tottakai mies haluaa lapsen kun ei itse joudu sitä synnyttämään eikä se muuta hänen elämää niin radikaalisti.
Miehet ei mieti asioita yhtään pidemmälle. Heillä on nimittäin myös oikeus olla tyytymätön seksiin synnytyksen jälkeen, jos naisen alapää ei koskaan enää ole ennallaan ja lapsi vie suurimman osan huomiosta ja ajasta. Vaikka he itse lapsia halusivatkin. Sitten mies henkisesti niin heikkona pettää vaimoaan, vaikka itse kerjäsi koko tilannetta.
Anteeksi edellinen kirjottaja, vastasin tähän vaikka tarkoitin tämän ihan yleisesti kaikille.
heillä on mukamas oikeus olla tyytymätön ...
Erosin lapsettomasta suhteesta, enkä edelleenkään halua lapsia. Kaikki naiset kuitenkin näyttävät haluavan lapsia (paitsi ne joilla niitä jo on). Jopa yli 40v naisilla on vielä hinku synnyttämään (jos lapsia ei vielä ole) . Itse haluaisin elää lapsetonta elämää ja on tosi vaikeaa löytää naista, joka haluaa samaa - ja olisin tämän lisäksi muuten mulle sopiva.
Todella vastuuttomia nämä vanhat ämmät jotka vielä nelikymppisinäkin haikailevat pentuja eivätkä tajua, että ikä pistää vastaan. Juostaan hedelmöityshoidoissa eikä tajuta, että lapset kuuluu saada silloin kun on vielä hedelmällinen, ei vaihdevuosi-iässä. Kaikista naurettavin juttu oli kun jossain lehdessä oli kuva Juhani Palmusta ja hänen vaimostaan (joka on noin 46-vuotias) ja siinä kertoivat, että vielä pitäisi jatkaa hedelmöityshoitoja... Ei jumalauta! Ja äijä itse jo yli kuudenkymmenen!
Oma äitini synnytti minut ollessaan huimat 39 vuotta. Vastustuskykyni ja terveyteni oli lapsena poikkeuksellisen hyvä, hyvin harvoin sairastin edes flunssaa tai kuumetta - ja oksennustautia minulla ei ole ollut kuin pari kertaa elämäni aikana. Jotenkin onnistuin myös välttämään vesirokon 19-vuotiaaksi saakka, kunnes se viimein iski (mikä tietysti siinä mielessä oli huono juttu että se oli pahempi, kesti viikon sijasta kaksi viikkoa...). Ainut fyysinen vaiva joka minulla on on skolioosi, mutta se johtuu kyllä pituudestani (pitkillä tytöillä sitä esiintyy herkemmin) eikä äitini iästä. Olen siis hyvinkin kiitollinen että äitini synnytti minut vielä tuossa varoitetussa 39 vuoden iässä, muutenhan minulta olisi jäänyt elämä kokonaan välistä - ottaen siis huomioon etten syntynyt mitenkään vammaisena eikä minulla ole geneettisiä vikoja ja ainakaan vielä perinnöllisiä sairauksia...
En ole halunnut, enkä halua lapsia ja sen takia menetin rakkauteni.
Nyt en edes enää usko löytäväni miestä, joka hyväksyisi minut mielipiteineni. No, ehkä kymmenen vuoden päästä, kun miehetkin jo ovat saaneet lapset tehtyä ;)
En voisi kuvitella itseäni äitinä. En halua ottaa harteilleni niin suurta vastuuta, enkä taatusti kestäisi sitä jos lapsi kuolisi pienenä vaikka jäätyään auton alle, murhattuna tai sairauteen. Se olisi ylitsepääsemättömän tuskaista minulle. Olen enemmän koira- kuin lapsi-ihminen, ja koiria tulenkin todennäköisesti aina omistamaan: kun koira kuolee tai lopetetaan, suru ei ole mitenkään verrattavissa lapsen menettämiseen ja vaikka koirastakin on vastuuta, ei sekään ole verrattavissa lapsesta vastuussa olemiseen. Enkä muutenkaan kyllä viihdy vauvojen tai lasten keskellä - muiden lapset ja vauvat voivat vielä olla viattomia ja surullisia (siis tiettyyn ikään asti, valitettavasti nykyään yhä vain nuoremmat ja nuoremmat alkaa olla kauhukakaroita kun sellaisetkin hankkivat lapsia jotka eivät osaa asettaa niille rajoja), mutta omia en halua ristikseni.
"surullisia" piti tietysti olla suloisia!
kun aikaa vähän kuluu niin saattaapi tulla vauvakuumetta. Varsinkin kun sun naiskaverisi saavat omia lapsia, niin silloin helposti käy niin että pitää saada omakin.
Pari kertaa kun he istuttavat omia lapsiaan syliisi, niin eiköhän se ole siinä.
Muutama kaverini on jo saanut lapsia (vaikka ovatkin 'vasta' samanikäisiä kuin itse olen). Tietysti ko. taaperot ovat hellyyttäviä, mutta kun samalla on nähnyt läheltä myös sen toisen puolen: kuinka kaveri juoksee vaihtamaan vaippoja ja kuinka hänen energiansa pitää riittää koko päiväksi vauvan hoivaamiseen, voin vain entistä isommalla varmuudella sanoa että ei ole omaa hommaani. Joitain ei vain ole luotu äideiksi, ja jos minut pakotettaisiin äidiksi olisin todennäköisesti huono äiti. Haluan ennemmin elää omaa elämääni, toki mieluiten sitten joskus miehen rinnalla, mutta muuten suht itsenäisenä ja mistään riippumattomana - ennen kaikkea tuntea itseni aina nuoreksi ja yrittää elää elämääni täysillä hitusen vanhempanakin. :D Mieluummin vaikka biletän siinä 30-40-vuotiaanakin kuin hoidan perhettä, koska olen aina ollut luonteeltani vauhdikas. Miksi kaikkien edes pitäisi hankkia jälkikasvua? Eihän moni mieskään sitä halua, vaan pelkän tyttöystävän.
Ei kaikkien tarvikaan. Naisilla vaan melkein aina on semmoinen sisäinen tarve saada lapsia. Olet äärimmäinen poikkeus.
Jaksaisit bilettää, mutta et hoitaa lasta. ;) Niinpä niin. Luulet että olisit huono äiti, mutta ei sellaisia ole kuin päihdeongelmaiset. Kun se oma pienokainen lyödään, syliin niin siinä kuoriutuu emo parhaimmastakin bilehirmusta.
Ootko miettiny sitä että vasta lapset täyttävät sen elämän oikeasti. Jossain vaiheessa sitä vaan kaikki harrastukset alkavat tuntua puulta, ei auta jatkuva matkustaminen jne. Entä jos se täysi elämä tulee vasta kun on omaa jälkikasvua. Ainakaan silloin ei ole vapaa-ajaa ongelmia. Ei ihmisen tarvitse tuntea itseään vanhaksi jos on omia lapsia. Vasta sitten kun on lapsenlapsia, jotka väkisinkin tulevat kutsumaan sinua mummoksi.
Lapseton keski-ikäinen tai vanha nainen on käytännössä tarpeeton.
mitään synnytyskoneita! Sinulle tietysti naisen ainoa tehtävä on toimia miehen panopuuna ja lasten synnyttäjänä... No ei sen perusteella mikään ihme että olet naisten silmissä ATM! Oikea mies osaa kunnioittaa naista ja kohdella tätä ihmisenä eikä jonain koriste-esineenä ja tyydytysvälineenä. Naisella on oikeus itse päättää hankkiiko lapsia vai ei. Onneksi tasa-arvo on sentään edistynyt siinä määrin ettei enää naisten tarvitse olla kotiäitejä vaan voimme jokainen elää omaa elämäämme kuten haluamme! Itse haluan parisuhteen, mutten naimisiin enkä hankkia lapsia. Mielestäni monen eron syynä on liian varhain solmittu avioliitto, tai avioliitto ylipäänsä koska se joskus tuntuu sitovan ihmisiä liikaa.
sääliä ja itket kun koulussa kaikki kiusas ja nyt sua pitää ymmärtää..sit sä väännät kaikkea paskaa non-stop. Mä toivon että sä todellä olet yksin koko elämäs. Kuole vaikka sinne sossun vuokra-asuntoon ja toivottavasti sun mädäntyny ruho löydetään 6vuoden päästä.
Ja joo..nyt turha avautuu että "naiset haluaa tuhota atm:ät". Sä et ole edes mies. Ja tasosta, sulla ei ole edes sitä. Sä vaan ole...täysin turha..oliskohan mahdollista että sun mutsis vois vielä abortoida sut?
Minusta taas on tuntunut ihan ajatuksenakin vaikealta löytää naista, joka ei haluaisi lapsia. Yksi orastava seurustelujuttukin loppui ihan alkuunsa kun tuli selväksi että nainen (hieman minua vanhempi) halusi ehdottomasti lapsia ja vielä lähitulevaisuudessa...kai se oli se biologinen kello tikittämässä.
Niin, minä siis en missään tapauksessa halua lapsia nyt enkä tulevaisuudessa.
saman jorinan naisilta ennenkin. Todellisuus on ollut sitten ihan jotain muuta...
Selvitäpäs nyt se havaitsemasi todellisuus meille muillekin. Ketjussa on aika monta aikuista ihmistä perustelemassa mielipiteensä omilla kokemuksillaan, ja olisi oikein mukava kuulla, kuinka aiot väittää vastaan.
Vai onko sinulla mitään muuta sanottavaa kuin "eikä oo"?
vaikka niin, että mielipiteeni perustuu jollain tavalla geeniperimääni ja sen vaikutukseen vastakkaiseen sukupuoleen?
Eipä sinulla ollut sitten mitään sanottavaa. Ihan turha tyyppi olet.
halua lapsia kenen tahansa kanssa.
Minä olen nelikymppinen mies, enkä halua jälkikasvua ikinä.
Parisuhdekin on tarpeeksi haasteellinen elinympäristö, en kaipaa ylimääräisiä oman lajin otuksia tähän kuvioon.
Lyhyt vastaus:
Taitaa silti olla naisilla enempi valinnanvaraa niissä miehissä jotka ei halua lapsia kuin miehillä naisissa...
Itsekään en moisia halua.
Enpä usko että sulle tulee ongelmaa saada miestä, kunhan et vaadi täydellisyyttä.
Tingi jostain vaatimuksista äläkä sorru ensimmäiseen joka vastaan kävelee.
Kattele rauhassa sopivaa miestä ja lemppaa ajoissa jos se ei ollutkaan tarpeeksi oikeanlainen sulle.
Hiljaa hyvä tulee.
Siinähä se olikin..
halua niin miksi vaivautua. itselläni on kaksi. ja ei niitä ole tehty suhteen ylläpitämiseen, vaan siksi että halusimme. noh, suhde on päättynyt, mutta edelleen olen iloinen siitä että on lapsia. minusta on yhtä hyvä asia , jos joku tahtoo olla ilman lapsia. eihän se ole keneltäkään pois. vaikea kuvitella sellaista tilannettä että tekee lapsen väkisin :D
niin.. ja sellaiset ihmiset jotka vihaa lapsia on asia erikseen kuin he ketkä eivät omia halua
kuva vuosien mittaan että miesten pohjimmainen asenne on se, että vaikka itse ei niin kersoista välittäskään niin nainen, joka ei halua lasta on jotenkin "huono" tai "väärä". Niin syvällä asenteet istuvat ettei mitään rajaa.
Minulta on kaksikin miestä, ihan työkavereita, kysynyt että vihaanko lapsia kun minulla ei niitä ole. Siis joo, aina kun näen lapsia alan kivittää niitä. Toinen oli ikäiseni (lähellä 40 v) ja lapsia oli, toinen nuori poika. Vieläkin keittää kun ajattelen. Naisten kommentit ovat toki myös ihan omaa luokkaansa, minua on mm. oltu lähettämässä lapsentekokursseille (tämäkin nainen pelkkä kurssituttava).
Monella miehellä on päässä se arkkityyppinainen, joka haluaa perheen ja on kaikin puolin sellainen kuin naisen pitää. Sellaien nainen antaa miehelle kuvan turvasta ja luotettavuudesta. Nainen joka sanoo ehdottomasti ei lapsille rikkoo tämän turvallisen kuvan ja on miesten mielestä jotenkin hankala ja epäluotettava. Tällaista naista mies varoo. Näin se näyttää menevän.
On toisenlaisiakin miehiä, en vaan tiedä missä.
"Monella miehellä on päässä se arkkityyppinainen, joka haluaa perheen ja on kaikin puolin sellainen kuin naisen pitää. Sellaien nainen antaa miehelle kuvan turvasta ja luotettavuudesta. Nainen joka sanoo ehdottomasti ei lapsille rikkoo tämän turvallisen kuvan ja on miesten mielestä jotenkin hankala ja epäluotettava. Tällaista naista mies varoo. Näin se näyttää menevän."
Luulisitko, että lapsi on joillekin miehille tapa hallita naista? Yhteinen lapsi kuitenkin sitoo ihmiset ikuisesti toisiinsa. Jos tätä lapsisidosta ei ole, parisuhteessa pitää olla muita yhteen sitovia tekijöitä.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa lapsen hankinta.
Olen saanut ihan tarpeekseni julkisilla paikoilla /kulkuneuvoissa ollessani kirkuvista lapsista (pahimpia on päiväkotilapsiryhmät bussissa).
En tiedä millaiset palkat lastenhoitajilla on päiväkodeissa yms-mutta sen tiedän,että ne ovat liian pienet!
Mulla ei hermot kestäisi kuunnella muksu(lauma)a,joka huutaa jatkuvasti.
Ei voi kertoa heti totuutta ainakaan treffiilmoituksessa, jos laittaa raksin kohtaan ei halua lapsia niin vastauksia ei tule. Pitää kaunistella ja laittaa raksi kohtaan ehkä vaikka tietää itse, että se tarkoittaa 99,9%:sti että ei. Onko teillä vastaavia ongelmia?
Jos on "ei lapsia", ei tule vaustauksia, jos on "ehkä" vastauksia alkaa sadella paljonkin. Kun sitten paljastuu, että en halua lapsia, homma tyssää siihen. Ja ninä olen jo 40 ja naiset ovat olleet samaa ikääluokkaa (35 )
Itse en ole koskaan tykännyt lapsista, en tykkää siitä älinästä, sähläisivät vain jaloissa.
Mä oon huomannut sen et lähes kaikki naiset haluaa heti lapsen ja tarjolle tulee aina yh:ta jollaista en kumppaniksi halua.
Itse oon paheeton, fiksu, söpö mies, joka osaa kunnioittaa naista tasapuolisena kumppanina, silti saan oon saanut kulkea tänne päivään asti sinkkuna, eikä loppua tälle asialle näkynyt ole. Sinänsä hyvä ei tarvi ainakaan koskaan olla lapsien kans tekemisissä, kun lähes joka tapaamani nainen on halunnut.
Olisi mukavaa tutustua naiseen, joka voi elää ilman lapsia, silti voisi kulkea ja olla yhdessä.
Lapsien hoitaminen on muutenkin kallista touhua. Elämä helpompaa kun ei koskaan tule isäksi.
Kivempaa elämä ois jakaa kuitenkin itselle sopivan naisen kanssa. matkalle ei huvita yksin lähteä. :(
Vastaile jos kiinnostaa enempi tietää, on meitä miehiä jotka eivät lapsista pidä.
Joo tässä vain haluan selventää että pidän kyllä lapsista, silloin kun ne ovat jonkun muun. On ihan ok esim. olla joskus lapsenvahtina pari tuntia. Sitten kun lapsesta pääsee eroon niin tulee suuri helpotus - saan tehdä mitä haluan eikä tarvitse koko ajan huomioida lasta. Kuulostaa varmaan kamalalta mutta olen ilmeisesti sitten todella itsekäs ihminen.
Lasten hankinta ei kiinnosta minua monen syyn vuoksi. Ja yksi on se juuri että haluan olla vapaa kaikista inhottavista velvollisuuksista. En voisi kuvitella itseäni keskelle sellaista arkea jossa menen aamulla töihin ja töistä hakeen lapset ja sen jälkeen ruuanlaittoa ja kotitöitä ja sen jälkeen kohta jo lasten nukuttamista ym. Se ei ole minua varten.
Kyllä minäkin parisuhteen haluan ja haluan mennä naimisiin.
mielellään 3 tai enemmän.
Oon seurannut muutaman kaverin juttuja, hehkuttivat pari, kolme vuotta kun on ihanaa. Nyt samat tyypit kitisevät, kun pitää mennä laittamaan ruokaa pennuille, kun pitää mennä kiireellä viemään harrastuksiin, kun pitää ja pitää...
Siinä kävi just niin niinkö mä sanoin, kun menee vähintään 10 vuotta niin katotaan uudelleen. Eihän sitä pääse ees illalla kaljalle, kun on niin kiire kotiin.
Ajan päivin, ajan öin, moni pääsee helpommalla... Niinpä niin... Onneksi meikäläinen ainakin...