Moni varmaan vastaa, että ei seurustelisi. Miksi?
Tunnetko oikeasti ja henkilökohtaisesti paljon uskovaisia, vai onko sinulla ennakkoluuloja, jotka perustuvat kouralliseen uskovaisia, jotka "pakkosyöttävät" uskoa?
Miten luulet suhteen olevan erilainen uskovaisen kanssa, kuin ei-uskovaisen kanssa?
Tunnetko oikeasti ja henkilökohtaisesti paljon uskovaisia, vai onko sinulla ennakkoluuloja, jotka perustuvat kouralliseen uskovaisia, jotka "pakkosyöttävät" uskoa?
Miten luulet suhteen olevan erilainen uskovaisen kanssa, kuin ei-uskovaisen kanssa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaikken itse uskokaan. Ehkä uskova on syvällisempi pohtija.
usko ole este,mutta mahdollisesti tapa olla uskossa. Usko on kovin laaja käsite.
Onko uskontokunnalla merkitystä? Jos olisi esim. muslimi, muttei kovin harras sellainen, olisiko se silti este?
ei,muslimi ei ole este...*hymy* Este on tekopyhyys, hurskastelu, sisäsiittoisuus, toisen elämän rajoittaminen...
kuin täysin ateistin. En tunne kauhean monta, mutta jotka tunnen, eivät pakkosyötä.
En osaa sanoa, miten on erilainen, riippuu paljon ihmisestä. Kaikki tuntevani uskovaiset ovat keskenään hyvin erilaisia.
Liitätkö uskonasiat jotenkin ihmisen tunne-elämään ehkä? Ajattelet ateistin olevan kylmä ja ylirationaalinen ihminen ja uskovaisen ehkä lämpimämmän ja herkemmän?
lähinnä siihen, että olisi lähempänä omaa ajatusta uskonasioista.
..syitä on perin useitakii mutten mie niit viiti selostaa...ikävimmät kokemukset suhteissa on ollu uskovan kanssa..jotta ei ne oikee mua houkuttasi..=o))
Eihän kaikki uskovaiset ole samanlaisia? Entä jos uskoisi paranormaaleihin ilmiöihin, telekinesiaan, henkiin, ennustamiseen ym, olisiko se paha?
..mulle passaa kun uskoo meihin..=o)
En seurustelisi eikä mulla ole ennakkoluuloja. Jotta voi olla uskovainen täytyy uskoa mielikuvitusjuttuihin, enkä mä halua olla sellaisen kanssa joka jutteleen mielikuvituskavereitten kanssa yms. uskontoon liittyvää.
Me olisimme todellakin niin erilaisia, ja mä suorastaan varmastikkin halveksisin sitä, joten hommasta ei todellakaan voi tulla yhtään mitään. Ei tarvi edes ajatella.
Miten sä voit olla varma? Onko sulla jotain salaista tietoa?
Oletko koskaan miettinyt, että mitä jos kuoltuasi joudutkin elämästäsi tilille? Kumpaan päätyisit, taivaaseen vai helvettiin? Etkö koskaan ajattele, että mitä jos sittenkin...?
Ei tarvi miettiä koska mitään kuolemanjälkeistä ei ole. Koko touhu on täyttä huuhaata eikä ole yhden ainoata luotettavaa todistetta ikinä näkynyt. Kaiken on uskovaiset ite keksinyt. En mä jumalattomana mihinkään taivaisiin joutuisi enkä edes haluaisi. En mä edes halua että jotain olisi, kyllä mä pärjään ihan tällä yhdellä elämällä.
Jumala uskoo sinuunkin, vaikket sä usko Häneen. :)
Vanha vitsi :)
Se riippuu siitä kuinka paljon se uskonto vaikuttaa kumppanin elämään, arkeen, ajatuksiin yms.. En jaksaisi olla minkään himouskovaisen kanssa, jonka mielestä kahvin juontikin on pahasta..:) Olen vähän kyrpiintynyt sellaisiin kiihkouskovaisiin, jokainen saa uskoa mihin lystää mutta turha tuputtaa elämäntyyliään muille. Ja tämä ei perustu vain kouralliseen, vaan aika moneen tapaukseen, tuttuihin ja tuntemattomiin..
Mutta moni on ihan jees, joten miksi ei? :)
on sama kuin suomalainen ja afrikkalainen tai aasialainen tai mikä vaan. Kulttuuri on eri, paitsi suomalaisen uskovaisen kulttuuri olisi vahvempi, eikä sitä voi ohittaa, alittaa tai ylittää, joten se, joka uskovaisen kanssa alkaa, kannattaa kyllä selvittää yleisesti suhteessa ja sitten myös itselleen joitain asioita, ettei sitten tulisi kriisinä vastaan, kun on jo sitouduttu.
En alkaisi enää mistään hinnasta.
En varmaankaan seurustelisi ja syy on siinä, että uskovainen ei varmaan viihtyisi mun seurassani. Toinen pointti on, että melkein kaikki suhteeni ovat lähteneet ravintolasta, tai jostakin festareilta enemmän tai vähemmän pöllyssä alettuja ja niissä tilaisuuksissa ja tilanteissa ei pahemmin uskovaisia kohtaa.
En pahemmin tunne uskovaisia, käsitykseni pohjautuvat vahvasti ennakkoluuloihin uskovaisista.
Luulisin, että uskovaiset ovat tylsää porukkaa ja en varmaan kestäisi suhdetta niin erilaisen ihmisen kanssa. Olisihan se metkaa leikkiä rakastavaista sellaisen kanssa joka jo alusta asti olisi sitä mieltä, että mä menen helvettiin ja vielä ansaitsen sen kohtalon. Miten vitussa sellainen suhde voisi toimia?
välttää - paitsi olemalla sinkku? Suurin osa uskoo johonkin - vaikka omaan olemassaolonsa eli tiettyjä asioita täytyy aina ottaa vain uskomuksina. Mun uskossa ympäröivä maailma on olemassa ja mun aistikokemukset enimmäkseen todellisia. Myös asioiden kieltäminen on uskoa - uskoa siihen et niin ei ole.
Eli kyse on enempi siitä miten uskoo.