olen päälle 30 vuotias nainen. Lapsuudessa täydellisen perhehelvetin kokenut, niin henkisen että fyysisen.
Ja sama paska jatkui vielä viime vuoteen asti. Kunnes lopullisesti meni välit poikki äitini kanssa! Mistään asiasta en ole niin varma kuin siitä että sitä tuhoavaa ihmista en elämääni enää päästä millään muotoa! Jos kertoisin mitä tapahtui, te ette edes uskoisi sitä!!! Ja mitä kaikkea olen kokenut sitäkään ette uskoisi.
Olen mieheni kanssa perhettä perustamassa, ja aluilla ollaan =)
Tiedän että olen pipi päästäni... ja odotan kun kuuta nousevaa että äitini saa kuulla raskaudestani... tiedän että siinä vaiheessa alkaa puhelin pirisemään ja lässytys kuulumaan ja saan vetää sen aimo tällin takaisin;
"minun takianihan sinä et minulle soittele, vaan soitat sen takia että minulla on jotain mitä sinä haluat, mutta SITÄ sinä et tule saamaan, soitappa vielä kerran niin nostan syytteen kotirauharikkomisesta"
Koskaan elämässäni minulla ei ole ollut niin rauhallinen ja hyvä olo kun viimeisen vuoden aikana kun ei ole tarvinnut miettiä ja ei ole ollut jatkuvaa pahaa oloa. Tuntuu että ympyrä on sulkeutunut, saan keskittyä omaan elämääni. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen sanomaan sen viimeisen ja lopullisen sanan. Pyöriköön paskassa ja mädäntyköön! Olen vapaa! Tiedän ettei ole oikein hautoa tällaisia ajatuksia, mutta en vaan voi sille mitään! Kerrankin näin päin!
Ja sama paska jatkui vielä viime vuoteen asti. Kunnes lopullisesti meni välit poikki äitini kanssa! Mistään asiasta en ole niin varma kuin siitä että sitä tuhoavaa ihmista en elämääni enää päästä millään muotoa! Jos kertoisin mitä tapahtui, te ette edes uskoisi sitä!!! Ja mitä kaikkea olen kokenut sitäkään ette uskoisi.
Olen mieheni kanssa perhettä perustamassa, ja aluilla ollaan =)
Tiedän että olen pipi päästäni... ja odotan kun kuuta nousevaa että äitini saa kuulla raskaudestani... tiedän että siinä vaiheessa alkaa puhelin pirisemään ja lässytys kuulumaan ja saan vetää sen aimo tällin takaisin;
"minun takianihan sinä et minulle soittele, vaan soitat sen takia että minulla on jotain mitä sinä haluat, mutta SITÄ sinä et tule saamaan, soitappa vielä kerran niin nostan syytteen kotirauharikkomisesta"
Koskaan elämässäni minulla ei ole ollut niin rauhallinen ja hyvä olo kun viimeisen vuoden aikana kun ei ole tarvinnut miettiä ja ei ole ollut jatkuvaa pahaa oloa. Tuntuu että ympyrä on sulkeutunut, saan keskittyä omaan elämääni. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen sanomaan sen viimeisen ja lopullisen sanan. Pyöriköön paskassa ja mädäntyköön! Olen vapaa! Tiedän ettei ole oikein hautoa tällaisia ajatuksia, mutta en vaan voi sille mitään! Kerrankin näin päin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun olisi tarvinnut panna välit poikki jo silloin kun muutin kotoa ja ihan viimeistään, kun täytin 25. Kuitenkin sinnittelin kunnes olin 45 ennen kuin tajusin, että tässähän menee oma terveys ellen lakkaa kuuntelemasta ja palvelemasta äitiäni. Miehenikin oli jo odotellut, että koska pinnani katkeaa.
En yleensä viitsi kertoa kenellekään, millaista elämäni suhteessa äitiini on ollut, koska ne asiat ovat vastaavia kokemattomille aivan uskomattomia, niin törkeitä juttuja on tapahtunut.
Mutta tiedä, ettet suinkaan ole yksin.