Ajattelin antaa karenssia joillekin oman puolen sukulaisille, ja joistakin oman puolen sukulaisista ei ole ollut haitaksi asti muutenkaan viime vuosina, joten ei haittaa karenssin jako osalle porukkaa muutenkaan.
Jos alkaa "puskista" huuteluja meidän perheen asioista aivan käsittämättömiä juttuja, niin katson parhaakseni todellakin olla poissaoleva sellaisten sukulaisten luota.
Oma äitinikin syytteli jo semmoisesta, josta ei olisi ikipäivinä kuvitellut edes, aivan aiheetonta vikinää, mukamas ei ole kyytiä tarjoiltu hänelle sinne ja tuonne, vai ei olla, tänäkin kesänä tarjosimme, vaan kun vanha äitimuorikka ei lähtenyt mukaan silloin ja eräälle toiselle pikkukyläreissulle pyysimme mukaan ja hän lähti. Nyt sitten saa kuulla, ettei olla mukamas viety sinne ja tuonne. Omat veljeni eivät ole edes tarjonneet kyytejään niihin paikkoihin, joihin me olemme vanhaa äitykkää vienneet.
Yks valopääsukulaisakka loukkasi viimeksi soittelemalla kännipäissään keskellä yötä, ja sen verran rankasti, että stoppia laitan siihenkin suuntaan kanssakäymisiimme.
Ei kiinnosta, jos meidän tähän mennessä menestyneitä aikuisia lapsiamme moitiaan heidän oman elämänsä ratkaisuista, ja pohjalla vain sukulaisämmän omien lastensa menestymättömyys jossain suhteessa; nuuhkin sen niin rivien välistä, ettei sukulaisämmeli uskoiskaan.
Ei mielestäni ole jonkun kälyskän asia alkaa meidän aikuisten lastemme elämän valintoja arvostelemaan, etenkin kun niissä valinnoissa ei ole mitään väärää.
Kaiken takana on vain ääretön kateus, koska meidän lapset ovat päässeet aina sinne, mihin ovat pyrkineetkin.
Se, että kaikki voi joku kaunis tai ruma päivä menestyksineen loppua, ja tulee vaikkapa sairaus tai kuolema, niin sittenkö vasta sukulaiset tulevat kannustamaan ja lässyttämään sekä lohduttamaan, jos sittenkään?
Sitä ennen eräät sukulaiset vain omissa poteroissaan piehtaroivat ja kadehtivat, mutta sallin sen heille, en nimittäin piittaa; ja toisekseen en ainakaan ole puuttunut, enkä puutu toisten sukulaisteni lasten omiin valintoihinsa elämässään. Mulle ihan sama se, koska kukin perheenä hoitelee omat asiansa, ja ne eivät muille sukulaisille kuulu, saatika ystävillekään tai kylän naisille/miehille.
Jos alkaa "puskista" huuteluja meidän perheen asioista aivan käsittämättömiä juttuja, niin katson parhaakseni todellakin olla poissaoleva sellaisten sukulaisten luota.
Oma äitinikin syytteli jo semmoisesta, josta ei olisi ikipäivinä kuvitellut edes, aivan aiheetonta vikinää, mukamas ei ole kyytiä tarjoiltu hänelle sinne ja tuonne, vai ei olla, tänäkin kesänä tarjosimme, vaan kun vanha äitimuorikka ei lähtenyt mukaan silloin ja eräälle toiselle pikkukyläreissulle pyysimme mukaan ja hän lähti. Nyt sitten saa kuulla, ettei olla mukamas viety sinne ja tuonne. Omat veljeni eivät ole edes tarjonneet kyytejään niihin paikkoihin, joihin me olemme vanhaa äitykkää vienneet.
Yks valopääsukulaisakka loukkasi viimeksi soittelemalla kännipäissään keskellä yötä, ja sen verran rankasti, että stoppia laitan siihenkin suuntaan kanssakäymisiimme.
Ei kiinnosta, jos meidän tähän mennessä menestyneitä aikuisia lapsiamme moitiaan heidän oman elämänsä ratkaisuista, ja pohjalla vain sukulaisämmän omien lastensa menestymättömyys jossain suhteessa; nuuhkin sen niin rivien välistä, ettei sukulaisämmeli uskoiskaan.
Ei mielestäni ole jonkun kälyskän asia alkaa meidän aikuisten lastemme elämän valintoja arvostelemaan, etenkin kun niissä valinnoissa ei ole mitään väärää.
Kaiken takana on vain ääretön kateus, koska meidän lapset ovat päässeet aina sinne, mihin ovat pyrkineetkin.
Se, että kaikki voi joku kaunis tai ruma päivä menestyksineen loppua, ja tulee vaikkapa sairaus tai kuolema, niin sittenkö vasta sukulaiset tulevat kannustamaan ja lässyttämään sekä lohduttamaan, jos sittenkään?
Sitä ennen eräät sukulaiset vain omissa poteroissaan piehtaroivat ja kadehtivat, mutta sallin sen heille, en nimittäin piittaa; ja toisekseen en ainakaan ole puuttunut, enkä puutu toisten sukulaisteni lasten omiin valintoihinsa elämässään. Mulle ihan sama se, koska kukin perheenä hoitelee omat asiansa, ja ne eivät muille sukulaisille kuulu, saatika ystävillekään tai kylän naisille/miehille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mulle ihan sama se, koska kukin perheenä hoitelee omat asiansa, ja ne eivät muille sukulaisille kuulu, saatika ystävillekään tai kylän naisille/miehille."
Tuntuupa kuuluvan, koska ihan tänne asti niistä kirjoittelet.
Täällähän on karsinoitu aihekentät, jonne voi kirjoitella ja purkaa omia tuntojaan; hyvä niin ja nimettömänä vielä.
Mä en mihinkään maakuntasanomalehtien yleisönosastopalstoille kirjoittelekaan kuten jotkut, ja asioista, jotka voisi mennä sanomaan ihan suoraan henkilökohtaisesti, jos uskallusta riittäisi, vaan kun ei pokka riitä, kun asiat eivät ole aina niin kuin mitä yhdeltä puolelta katsottuna on kuulopuheiden mukaan toisten asioista mennyt lehden yleisönosastopalstoille kirjoittelemaan.
tuollaisia tosikertomuksia.
Ennen luulin että vain minulla on kaheleita sukualaisia.
Voin hyvin samaistua.