tunnepurkaus. Mutta vain yhdestä tunteesta. Ja yksi kirjoitus/nikki.
Rakkaudentunnustus, vihanpurkaus, katkeruus, kauna. Mutta vain YKSI purkaus, kiitos.
Rakkaudentunnustus, vihanpurkaus, katkeruus, kauna. Mutta vain YKSI purkaus, kiitos.
Tunneketju
kirjoita tähän
53358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
vitun vatipää!
vitutat mua!
Sinua ikävä. Tunnen että olet välillä lähellä, vaistoan sen. Tiedän, että Sinulle on tapahtunut ikäviä asioita. Tiedän, ettet ole etkä ole ollut puhdas pulmunen. Tiedän, että tunteesi ovat ristiriitaiset minua kohtaan. Niin myös minulla Sinua. Silti, ajattelen Sinua usein. Mietin myös sitä, haluatko minulle jotain pahaa. Mietin, kuka olet ja miksi kohtasimme. Mietin, onko minulla jokin merkitys Sinun elämässäsi. Ja mikä on Sinun merkityksesi minun elämässäni.
Tunnen hyvin samoin, jopa mietin, että haluatko Sinä minulle jotain pahaa. En tiedä, mistä se tunne tulee, ehkä epävarmuudesta? Minun tunteeni eivät ole enää ristiriitaiset, Sinulla on suuri merkitys elämässäni, tiedät sen. Tulet aina olemaan sydämessäni ja osa elämääni, vaikket ehkä koskaan haluaisi olla siinä läsnä.
sinulle pahaa tahtoisi. Tahtoisin vain, etten sinuun enää törmäisi. Olisi kummallekin helpompaa, tai ainakin minulle, koska, kuten tiedät, en aina ole maailman ystävällisin, kun kohtaamme ja se vaikuttaa minuun suuresti. Ehkä jopa lopetat tänne kirjoittamisen, niin minä voin keskittyä olennaiseen. Vielä sinua ymmärtäisin, jos rajoittaisit esiintulosi typeriin aloituksiisi, mutta se, että jatkuvasti vastailet itsellesi, on jo ylivoimaista käsittää. Hyvästi, toivon.
ikävöijän kirjoitus.
eri paketissa.
Ymmärrän.
vuoropuheluun väliin? En jaksa käsittää.
Ainoa merkitykseni sinulle sinun elämässäsi oli antaa sille merkitys. Toivottavasti et hukannut sitä.
Sinulta löytyy vastaus näköjään kaikkeen. Hyvä, että sitten edes joku tietää, mitä ajattelen ja tunnen. Itse en tiedä. Oletko aivan varma, että olen juuri se nappula, jonka siirtoa mietit?
on vastauksia. Asiat ei ole sen vaikeampia. Vaikeudet tulee aina silloin kun oikeat kysymykset ja oikeat vastaukset ei löydä toisiaan.
En ole ollenkaan varma siitä nappulasta. En välitä siirrellä niitä. Joidenkin nappuloiden täytyy osata siirtyä itse.
paljon. Samat jutut, kohteella ei niin väliä. Ikävä kaikkosi. Kiitos siitä.
että ei erityisasemaa...
kokoajan typerämmältä. Haluan säilyttää jonkinlaisen illuusion:D
kaunis häkissä. Ei ole vaikka kuin kaunis häkki olisi..
Pidä vaan illuusiosi. Minä pidän todellisuuden.
koska illuusio ei vastaa todellisuutta.
Todellisuus, silloin kun sen löytää, on illuusiota ihmeellisempää. Harmi kun harvempi siitä osalliseksi pääsee...
kuitenkin. Menen nukkumaan. Hyvää yötä.
minun kommenttejani. Tämä palsta on myrkyllinen paikka tällaiselle keskustelulle.
Tällaiset keskustelut on fiksumpaa käydä yksityisesti.
lisää
monta komppausta tähän mahtaa tulla. Tilannetta hyvin kuvaavaa.
selviä tästä kaikesta. Koska on mun vuoro elää? Koska mä saan lakata repimästä itteeni joka suuntaan? Työt, opiskelu, perhe, hasmmaslääkäri, harkka-ajat, viikonloppuseminaari, tenttipäivät, asiakkaan vaatimukset...
Mä haluisin vaan istua meren rannalla. Ja nyt on vasta elokuu.
...semmoi tunteenpurkaus..oon kierittynä elmu kelmuu..ja mulla on kutinaa nahassa..xo)...olin 8 h.tatuoitavana..ja viel on monta kertaa jälellä..nii on selkä täys kuvaa..olkapää ja käsivarsi ja kaulassakii sekä rinnan pääl..et juku..kohaa nää rupiaa kutiamaa..jaiks..=o)
..*öynöy*..
surusi raskas taakka
saa minut kyyneliin
pelko..
Pelkään itteeni sellaisena mitä siitä on tullut tai on tulossa.
Luulin tuntevani itteni niin hyvin mutta en taida tunteakaan. Se on vähän kuin sisällä ois jotain minkä pitää päästä ulos, kun se ei ole ennen päässyt...
Kai se on tätä ikäkriisiä...Kaipa se siitä taas tasoittuu kun päästelee enimmät höyryt ulos :)
Haluan niin paljon enemmän! Mua polttaa, olen sidottu. Mutta säikeet katkeilee yksi toisensa jälkeen. Kävisipä se nopeammin!
enemmän?
..sul on joku mamma tähtäimes..=o)
suurta elämänintoa. Vaihteeksi. Onneksi.
:)
Pelkkää itkua vaan. Kuoleva rakas sylissäni.
..kuka on kuolemas..???..='o(
Eiks sun pitänyt itse kuolla? Olla kuolemansairas tai jtn?
Tyttö, jonka tapasin kesällä. Voiko joku rukoilla?
...sylissä...oikiasti vaiko kuvainnollisesti..???..=o/
..een mie rukoile..mut *halaan*..
kuole. Olin vakavasti sairas, ku tein semmosen urheilusuorituksen, mistä ei voi selvitä hengissä. Eikö muutkin vois selvitä...
ku kirjoitan, mut kohta on.
..hienoa et sie kummiskii surustasi huolimati jaksat olla tukena ja lähellä..sillä on varmasti iso merkitys hälle..koeta dazu jaksaa..*iso hali*..=o)
että hienoa, että dazu "surustaan" huolimatta jaksaa notkua palstalla säälipisteitä kerjäämässä.
Jos mulla ois joku läheinen kuolemaisillaan, niin ei tulis tietsikat ja palstat mielen viereenkään.
..menettelee tavallaan..=o)..
Hienoa, että asia herättää tunnereaktioita sinussakin... missä mun olis sun mielestä kuulunu olla, tai kuuluis olla?
Se, että sä toimisit jollakin tavalla, ei tee siitä tavasta normaalia tai edes parempaa.
Suoraan sanottuna ärsyttää tuollaiset kommentit. Miksi vitussa sun tapasi elää ja toimia on muka oikein ja kaikki muu väärin?
"Herra,Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda ja pelasta tämä tyttö".
Varmaan jokainen,joka lukee viestisi huokaa omalla tavallaan hänen puolestaan.
- ge mig en del av din själ -
- amor vincit omnia -
sanoa suomeksi? Kuulostaa kauniimmaltakin, kuin ruotsi.
"Pelasta tuhon kädeltä,
älä jätä tänne kylmään.
Anna pala sieluasi,
pieni pala sydäntäsi."
- do ad me pars animam team -
- do me pars animam tuam -
http://joyx.joensuu.fi/~rhuttun/jkl/latinaa.html
kuollutta on vaikea elvyttää
viha-suru-katkeruus-pelko. Ja miksi? Kun sain juuri tietää, että alle kaksivuotiaalla kummitytölläni on syöpä.
Elämä tuntuu joskus niin epäreilulta! Tätäkin perhettä on jo koeteltu jos vaikka millä lailla ja nyt tämä! Ja minä olen avuton, koska en voi auttaa mitenkään muuten kuin rukoilemalla ja olemalla olemassa. Suru ja pelko riipivät rintaa kun tiedän miten läheiseni perhe tästä kärsii. Pieni onneksi ei osaa itse vielä pelätä. Mutta on se silti sydäntäsärkevää.
vakava sairaus on käsittämättömän epäreilulta tuntuva asia. Lohdullista kuitenkin on, että syöpä ei ole enää niin pelottava ja lopullinen ja toipumiseen suhtaudutaan hyvin toiveikkaasti. Etenkin lapsien sairastumisissa. Voimia...
Mitä mä tähän nyt keksisin, niin paljon sanottavaa, tunteita ja niin vähän sanoja, hajoo pää! :D
Noh, mua vituttaa mun laiskottelu ja laiskurimaisuus. Tänään en ole saanut mitään aikaiseksi paitsi yhden asian ja muutenkin oon lusmuillut koko päivän. Aika turhautunut olo, pöh. o.O
kaduttaa ku on joskus niin pirun ylpeä ettei jonku äkkinäisen teon tehtyä oo enää valmis palaamaan jonku henkilön luo ja pyytämään anteeksi äkkipikaisuuttaan, henkilön joka ois kaikin puolin mahtava tyyppi mutta silti on pitäny pahasti sitä mennä loukkaamaan asiat tai sanat väärin käsitettyään.. sitte mieluummin oottaa ja antaa olla ku palata välit selvittään, eipä olis ensimmäinen kerta. huokaus.