Haluaisin mielipiteitä seuraavaan asiaan, että mitä minun pitäisi olla mieltä seuraavasta..
Mieheni veli meni tässä taannoin naimisiin ja mieheni lupautui tekemään heidän häihinsä liittyvän jutun. En nyt rupea tässä sen enempää kertomaan tästä "jutusta", mutta tämä juttu liittyy kuitenkin hänen ammattiinsa. Nyt mieheni on jäänyt tekemään tätä hommaa aina töittensä jälkeen, aina monia tunteja eteenpäin että kello jo pitkälle iltaa. Olisin ymmärtänyt sen, että tämä homma olisi jäänyt yhteen kertaan, mutta nyt on tullut veljen vaimolta lisää vaatimuksia/toiveita, että tekisitkö vielä tällaisen ja tollaisen siihen vielä lisäksi. Noh, mieheni kilttinä miehenä ei voi asiaan sanoa ei:tä ja tekee vielä hommia asian hyväksi. Ja kuinkas ollakaan, vielä tulee veljen vaimolta tekstiä, että vielä halutaan nuittenkin lisäksi vielä tällainen juttu, että olisiko mitenkään mahdollista.. Koen tällaisen röyhkeänä käytöksenä, jotain rajaa kaikella! Mieheni on tämän asian vuoksi joutunut jäämään monet kerrat väsyneenä töiden jälkeen puurtamaan, jotta tämä "juttu" olisi viimeistä piirua myöten täydellinen, mutta aina tulee lisää toiveita (lue vaatimuksia) koska asiat esitetään niin, että olisi suorastaan törkeää kieltäytyäkään. Mielestäni he eivät kunnioita tässä meidän parisuhdettamme lainkaan, katsovat mieheni olevan käytettävissä vaikka keskellä yötä heitä varten. Kyse on siis nyt mielestäni heidän asenteestaan, joka siis tässä asiassa loukkaa ja tekee törkeäksi, eikä siis nyt se itse "juttu". Onko tällainen mielestänne siis röyhkeää käytöstä ja mitä tuollainen teistä kertoo heistä? Haluaisin vain tietää ulkopuolisten mielipiteitä tähän asiaan.. Itse en kertakaikkiaan vastaavassa tilanteessa enää ilkiäisi pyytämään nuin paljoa pätö pienestä asiasta (asia ei siis tod. mikään maata mullistava juttu). Kaiken huippu tässä vielä lisäksi, että miestäni tituleerattiin heidän tulevan lapsen kummiksi, ilman että mieheltäni olisi asiasta edes kysyttykään/pyydettykään. Ei itse kummiudessa mitään pahaa tietenkään ole, mutta eikös tällaiset asiat kuulu kysyä itse asianomaiselta, että haluaako edes tällaiseksi? Miksi siis puhua asioista ikäänkuin ne olisi itsestään selviä? Mielestäni tällainen on loukkaus toisen yksityisyyttä ja omaa tahtoa kohtaan, vaikka itse asia olisikin tavoitteellisesti hyvä.
Mieheni veli meni tässä taannoin naimisiin ja mieheni lupautui tekemään heidän häihinsä liittyvän jutun. En nyt rupea tässä sen enempää kertomaan tästä "jutusta", mutta tämä juttu liittyy kuitenkin hänen ammattiinsa. Nyt mieheni on jäänyt tekemään tätä hommaa aina töittensä jälkeen, aina monia tunteja eteenpäin että kello jo pitkälle iltaa. Olisin ymmärtänyt sen, että tämä homma olisi jäänyt yhteen kertaan, mutta nyt on tullut veljen vaimolta lisää vaatimuksia/toiveita, että tekisitkö vielä tällaisen ja tollaisen siihen vielä lisäksi. Noh, mieheni kilttinä miehenä ei voi asiaan sanoa ei:tä ja tekee vielä hommia asian hyväksi. Ja kuinkas ollakaan, vielä tulee veljen vaimolta tekstiä, että vielä halutaan nuittenkin lisäksi vielä tällainen juttu, että olisiko mitenkään mahdollista.. Koen tällaisen röyhkeänä käytöksenä, jotain rajaa kaikella! Mieheni on tämän asian vuoksi joutunut jäämään monet kerrat väsyneenä töiden jälkeen puurtamaan, jotta tämä "juttu" olisi viimeistä piirua myöten täydellinen, mutta aina tulee lisää toiveita (lue vaatimuksia) koska asiat esitetään niin, että olisi suorastaan törkeää kieltäytyäkään. Mielestäni he eivät kunnioita tässä meidän parisuhdettamme lainkaan, katsovat mieheni olevan käytettävissä vaikka keskellä yötä heitä varten. Kyse on siis nyt mielestäni heidän asenteestaan, joka siis tässä asiassa loukkaa ja tekee törkeäksi, eikä siis nyt se itse "juttu". Onko tällainen mielestänne siis röyhkeää käytöstä ja mitä tuollainen teistä kertoo heistä? Haluaisin vain tietää ulkopuolisten mielipiteitä tähän asiaan.. Itse en kertakaikkiaan vastaavassa tilanteessa enää ilkiäisi pyytämään nuin paljoa pätö pienestä asiasta (asia ei siis tod. mikään maata mullistava juttu). Kaiken huippu tässä vielä lisäksi, että miestäni tituleerattiin heidän tulevan lapsen kummiksi, ilman että mieheltäni olisi asiasta edes kysyttykään/pyydettykään. Ei itse kummiudessa mitään pahaa tietenkään ole, mutta eikös tällaiset asiat kuulu kysyä itse asianomaiselta, että haluaako edes tällaiseksi? Miksi siis puhua asioista ikäänkuin ne olisi itsestään selviä? Mielestäni tällainen on loukkaus toisen yksityisyyttä ja omaa tahtoa kohtaan, vaikka itse asia olisikin tavoitteellisesti hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu on röyhkeää, mut miehesi kuuluisi mielestäni pystyä sanomaan ei, vai halveksiiko hänkin sinua puolisonaan?
Mielestäni tässä siis on isoin ongelma miehesi nössöys.
Se kummijuttu muuten on outo, enpä ole kuullut vastaavaa että kummiksi tituleerattaisiin henkilöä, jolta ei ole vielä edes kysytty haluaako siihen asemaan. Miehesi voisi vaikka erota kirkosta (se käy sähköpostilla osoitteesta http://www.eroakirkosta.fi ) joten silloin ei edes kelpaa kummiksi. Voisi olla kylmä suihku sukulaisille kun semmoista ovat menneet hötisemään ennen aikojaan.
Mut hei! Mikä voi olla niin iso häihin liittyvä "juttu", että siihen menee ilta toisensa jälkeen ammattimieheltä?
Ei käsitä?
Heh heh. Jopa kehdon rakentaisi nopeammin.
Onko "juttu" sellainen, että pariskunta voisi olla tukena/ apuna sen tekemisessä. Jos on, niin silloin pidän toisen hyväksikäyttöä törkeänä. Mutta jos miehesi on ainoa, joka voi kys. homman tehdä on valinta yksinomaan hänen ja myös rajanveto tämän suhteen. Voihan olla että miehesi näkee tämän tärkeämpänä osallisuutena kuin sinä.
Mitä tuohon kummiuteen tulee.... ihan normaalia kiusoitteluahan tuo on. Sitten kun ajankohta on kypsempi ja lapsi tulolla voitte miettiä osallisuuttanne uudestaan. Mutta ota tällöinkin huomioon oman itsesi lisäksi se, miten tärkeänä miehesi velisuhdettaan pitää. Tätä ei pidä sössiä vain siksi että isinä menetät hetkellisesti miehen kodin puuhista.
Yksi juttu maailmassa on hyvin totta eli se, että me ihmiset elämme ja teemme asioita juuri niin paljon tai vähän kuin itse suostumme. Joten miehesi se tässä suurimman virheen kiltteydessään tekee _suostuessaan_ auttamaan velipoikaansa häävalmisteluissa. Toki kyseessä voi olla silkkaa veljesrakkautta ja miehesi haluaa todellakin olla avuksi, mutta osaa selittää sen sinulle huonosti. Joten sinuna jututtaisin miestäsi onko hän pohtinut loppuun asti lupauksiaan ja mikä osuus on sitä veljesrakkautta ja mikä menee siihen, ettei hän osaa sanoa ei.
Sinun osuutesi on tukea pelkästään miestäsi, eikä ottaa julkisesti kantaa asiaan jonka miehesi on mokannut(?). On aivan oikein tuohtua hänen puolestaan ja ryhtyä takomaan järkeä miehesi kaaliin, mutta teet hyvin väärin haukkuessasi hänen veljeään ja ilmeisesti perin ajattelematonta morsmaikkuaan. Totta ihmeessä ihmiset käyttävät maailmassa ketä vain hyödykseen, jos toinen ei osaa sanoa ei. Sanonta "ahneus kasvaa syödessä" sopii tilanteeseen, mutta kenties miehesi oppii nyt kantapään kautta ja sinä voit häntä jatkossa auttaa muistamaan asiaa -ei nalkuttamalla, vaan juttelemalla järkiperäisesti mihin miehesi kannattaa suostua.
Kannattaa myös avoimesti tutkia omiakin tunteitasi, koska kirjoituksestasi pursuava kiihtymys myös juoruaa hienoisesta mustasukkaisuudesta ja omistushalusta. Mitä mieltä olet?