Äitini asuu 600 km:n päässä opiskelupaikkakunnastani ja on tulossa käymään täällä. Itse asun solussa, jossa on 2 muuta henkilöä minun lisäksi. Mitä tehdä, kun äiti ilmoitti juuri yöpyvänsä 3 yötä minun luonani?! Meillä ei todellakaan ole patjoja, ainut on sohva olohuoneessa, mutta sekin on kämppisten kanssa yhteinen. Enkä myöskään halua äitiäni tänne ylimääräiseksi asumaan, kun tuskin kämppiksetkään oikein tykkäisi (varsinaisia poikamiehiä ja pitävät kämpän todella siistissä kunnossa, äitikin varmasti järkyttyisi).
Samassa kaupungissa asuu äidin sisko, mutta jostain syystä hän ei voi mennä sinnekään yöksi. Eikä hotelliin, kun tulee niin kalliiksi. Mitä siis tehdä? Äitini pitäisi nukkua minun luonani paljaalla lattialla (sanoi kyllä, että hommaa siskoltaan patjan tarvittaessa), mutta en siltikään halua häntä tänne, koska tämä on minun ja kämppisteni koti ja minulla on oma elämäkin, saan muutenkin nuo 4 päivää olla äidin kanssa päivittäin, mutta en kestä enää, jos joudun näkemään 24/7!
Samassa kaupungissa asuu äidin sisko, mutta jostain syystä hän ei voi mennä sinnekään yöksi. Eikä hotelliin, kun tulee niin kalliiksi. Mitä siis tehdä? Äitini pitäisi nukkua minun luonani paljaalla lattialla (sanoi kyllä, että hommaa siskoltaan patjan tarvittaessa), mutta en siltikään halua häntä tänne, koska tämä on minun ja kämppisteni koti ja minulla on oma elämäkin, saan muutenkin nuo 4 päivää olla äidin kanssa päivittäin, mutta en kestä enää, jos joudun näkemään 24/7!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mielestäni äitisi on aivan hölmö, kun aikoo tunkea soluasuntoon. Silloin pitäisi kysyä kämppäkavereiltasikin, sopiiko. Eikä kuulosta siltä, että sopisi. Ja kaiken lisäksi kyse on KOLMESTA yöstä! Yksi ehkä jotenkuten menisi...
Yritä kerätä rohkeutta ja sano suoraan äidillesi, että ei nyt sovi kyllä. Ota selvää jostain halvemmasta yösijasta kuin hotellista, esim. retkeilymajat ovat edullisia.
Lykkyä tykö! Älä alennu ovimatoksi, siitä ei sinulle ole koskaan mitään iloa, koska röyhkeät hyväksikäyttäjät eivät ole kiitollisia antamastasi avusta.
Äitini asui aikanaan seniortalossa, jossa jokaisella oli oma huoneensa ja vessansa jne. mutta ei siellä saanut ketään yövyttää. Säännöt kielsivät.
Eikö soluasunnoissa ole samantapaisia rajoituksia, muutenhan yksi voisi varata asunnon ja vuokrata sängyn paikkaa kavereille jatkuvasti.
Sano vain äidillesi, että sinne ei mahdu. Ota yhteys äidin siskoon ja selitä tilanne.
Mitä kämppäkaverisikin ajattelisivat, jos joutuisivat jakamaan huoneensa äitisi kanssa!
Vähän hienotunteisuutta myös äidiltä!
Äitisi rahtautuu jostain pohjoisesta ja et voisi häntä jeesata sen vertaa, että halvan yösijan tarjoaisit. Ajattelepa miten paljon hän on vuosien mittaan nähnyt vaivaa eteesi, kyllä nyt tuon verran voit sinäkin!
Kyllä nyt pari yötä menee noinkin. Ja mitä sinun pitää kämppiksistäsi välittää? Eihän äitisi häiritse heitä millään lailla, jos nyt pari yötä siinä sohvallakin nukkuu.
Tiedän kyllä ettei tuo ole kauhean kivaa, mutta toisaalta hotellit maksavat paljon, ja varmaan hän haluaa myös nähdä sinua!
Terv. itse pari yötä patjalla poikansa opiskelukämpässä nukkunut syrjäkylän äiti
Tuollaisia on ikävä kyllä ympäri kaunista Suomenmaatamme. Sivistystä olisi mahdollista hankkia, mutta kun eletään kuin siat pellossa itsekkäästi koko elämä.
Vai ei muka jonkun äiti häiritse kämppäkavereita läsnäolollaan. Tiedoksi vain että KYLLÄ HÄIRITSEE.
Yksilöityneenä nykyaikana nuoriso valikoi vain sitä seuraa, mikä heitä miellyttää. He istuvat kuin tynnyrissä, jonka tapin reiästä tihkuu vain yhdenlaista valoa.
Kauhistuin sukulaiseni, nuoren urakiitäjän puheista; "valikoimme soluumme vain tarpeeksi tasokkaita ihmisiä", jo pieni ero koulutustaustassa riitti tasokkuuden romahdukseen.
Nuoren miehen kämppiksille tekee vain hyvää pieni tuulahdus muistakin elinpiireistä, kaukaa tulleen äidin muodossa. Elämä käy ikäväksi, jos omaa reviiriään varjellaan tarkasti, silloin menettää kaikki rehevät ja mehevät sävyt, jotka kehittävät myös ihmisten ja elämänymmärrystä.
Juuri tämänkaltaisen eristymisen takia täällä istuu sadointuhansin yksinäisiä, psyykenlääkkeitä napsivia nörttejä ja tai muita kömmänöissään epätoivoisen yksinäisinä kökkiviä eläjiä.
Muissa, sosiaalisimmissa ja ei niin-nipottavissa maissa on ihmiset keskenään läheisiä, ja heillä onkin paljon hauskempaa! Eikä kelleen juolahtaisi mieleen, ettei kaukaa tullut äiti saisi yösijaa. Näissä hyvinvoivissa kulttuureissa ei muutenkaan vanhempia kohdella onglemajätteen ja raha-automaatin ristisiitoksena.
jos hän nukkuu olohuoneessa, joka on yhteistä tilaa.
Kirjoituksesi perusteella hämmästelen eikö lasten tarkoitus ole opiskelemaan lähtiessään nimenomaan oppia elämää, itsenäistä sellaista, sekä tutustumaan erilaisiin asumismuotoihin, kunnioittamaan sääntöjä ja sopimuksia mitä soluasuminen vaatii sekä osoittamaan kykynsä noudattaa niitä. Äitien läsnäolo ei välttämättä ole tervetullut tuulahdus suuresta maailmasta, vaan se voi olla äärettömän kiusallista muille kämppiksille. Osoittaako äiti silloin aikuismaista käytösmallia vai hyödyntääkö hän iän tuomaa auktoriteettiaan sekä hyvässä lykyssä nolaa lapsensa muiden silmissä? Nuoret aikuiset saattavat olla hyvinkin mustavalkoisia, joten miksi ei antaa lapsen opetella elämään elämäänsä? Toki ystävällismielinen lyhyt vierailu lapsen solukämpässä menee vielä kohtuuden puitteissa, mutta kyllä äidin tärkeä tehtävä on opetella kuuntelemaan mitä aikuistuva lapsi on mieltä asioista sekä antaa mahdollisuus lapselle elää elämäänsä.
Säälin vilpittömästi ikäisiäni äitejä ja isiä, joiden elämää on notkua lastensa oiskelijakämppien nurkissa ympäri Suomen. Yleensä vanhempien taustalla on ongelmia saada omaa ystäväverkostoa ja ikään kuin todistetaan lasten kautta, että kyllä tässä muidenkin kanssa pärjätään.
Jos ei ole niin käy sääliksi sinun jälkikasvua. Juuri sinunlaisten ihmisten takia, jotkut ovat mielummin yksin.
ollenkaan jos kämppiksieni mutsit tulisivat yökylään. Olis varmaan vähän nihkee tunnelma. Sano vaan suoraan, ettei kämppikset halua häntä nurkkiin nukkumaan. Kyllä uskois ymmärtävän, ja vielä jos oma sisko on samassa kaupungissa!
Onpas kiinnostava kysymys. Ja kiinnostavia vastauksia. Avaajan viestissä jäin ihmettelemään muutamaa asiaa. Miksi katsot, että jos äiti tulee "kylään", äidin on nukuttava paljaalla lattialla? Eikö sänky kuulu äidille, lattia sinulle, nuorelle miehelle? Tai olohuoneen sohva - sehän olisi sinun makuupaikkasi (mistä ei kyllä välttämättä muut pidä).
Sitten kummastelen myös, miksi äiti haluaa tulla neljäksi päiväksi ja kolmeksi yöksi luoksesi. Sanoit, että joudut päivät olemaan äidin kanssa. Onko äidillä jokin erityinen syy tulla noin pitkäksi ajaksi 600 km:n päästä? Jokin sinuun liittyvä ongelma? Oma sairaus ja siis tutkimukset? Tietääkö äitisi, mikä on soluasunto?
Jokainen soluasunnossa asunut tietää, että kämppikset vievät kavereita yöksi huoneeseen, vaikka se ei ole suotavaa, sallittua tms. Ja sitä varten suurella osalla on varasänkynä esim. puhallettava patja ja makuupussi.
Mitäkö pitäisi tehdä?
En minä ainakaan osaisi sinun puolestasi vastata. Kiinnosti ongelmana - kuin elämänkatsomustiedon tenttikysymys.
Olen kasvanut perheessä, jossa vanhempani jättivät hajurakoa lasten muuttaessa kodistaan ja siltä pohjalta totean äitisi osoittavan itsekeskeistä ajattelemattomuutta solukämpän yhteisiä sääntöjä kohtaan. Soluasuminen vaatii aina enemmän yhteistyötä ja neuvonpitoa kuin moni äiti arvaisikaan etenkin jos äidillä ei ole omaa kokemusta solukämpistä.
Mieti olisiko sinusta mukavaa, jos muut kämppikseksi raahaisivat mammojaan useammaksi päiväksi yökylään tai ylipäätään muuta sukua? Varmasti haluaisit sinulta kysyttävän lupaa ja voisin hyvin kuvitella yhden yön olevan ok, mutta useampi yö jo häiritsevää. Jos äitisi on puhelias tai kantaa ottava kämpän elämää kohtaan on tilanne sitäkin kiusallisempi muille, koska he tuskin tahtovat tutustua äitiisi enempää kuin päivään sanominen (jos sitäkään).
Äitisi ei myöskään vaikuta kovin huomaavaiselta raahatessaan sisarensa patjaa ympäri kaupunkia, joten olisi kiva tietää mitä kyseinen sisar tuumaa moisesta järjestelystä? Tai kuka sen patjan ylipäätään tuo sinulle ja vie pois? Jo sekin vaikuttaa älyttömältä suunnitelmalta, koska yksinkertaisempaa olisi yöpyä sisaren luona.
Ja jos sinä otat nyt erivapauksia äitisi vuoksi, niin mieti mitä kämppiksesi keksivät sen seurauksena? Jos kukin oivaltaa, että kämpillä saa olla ketä vain ja kuinka pitkään, niin hyvässä lykyssä teitä on siellä kohta nurkat pullollaan tyttö- tai poikakaveria sekä monenlaista biletystä. Toki se voi olla ihan kivaakin, mutta yksi syy solukämppien vähäiseen suosioon on juuri se että asuinkaverit ottavat erivapauksia.
Oletko myös varma, että vuokrasopimuksesi sallii yövieraat? JOskus niissä lukee selvästi, ettei sellaisia saa tuoda. Tarkittappa sekin ihan huviksesi ja sääntöjä voi joskus jopa noudattaa, jos ei mammalle muuta syytä kehtaa sanoa.
Sain kyllä päivän naurut väitteistä, että olen yksinäinen psyykelääkkeitä napsiva nörtti, kohta olen varmaan seuraava kouluammuskelija. Spekuloikaa vaikka sen jälkeen minun terveydentilaani, kun jotain tuollaista tapahtuu, tällä hetkellä ette tunne minua ihmisenä juuri lainkaan.
Mutta asiaan... olen varma, ettei kämppiksenikään ilahtuisi äitini vierailusta. On totta, että äitini on nähnyt vaivaa eteeni ja elättänyt aiemmin - ja olenkin siitä kiitollinen - mutta nykyään olen aikuinen ihminen ja elämäntilanteeni on tämä. En koe olevani mitenkään velkaa äidilleni, hänen työtänsä on ollut kasvattaa lapset ja lopulta antaa heidän lähteä maailmalle. 4 vuotta tässä on jo itse ansaittu ruoka pöytään.
Ja ihan tosi, jos asuisin omassa kämpässä ja siellä olisi vaikka vierashuone, niin totta kai äiti olisi tervetullut käymään, mutta kun satun asumaan toisten ihmisten kanssa käytössäni vain yksi huone, joka on pyhitetty omalle rauhallani ja jossa ei ole sijaa yöpyjille, niin tilanne on vähän toinen. En kuitenkaan haluaisi riitaantua kämppistenikään kanssa äitini takia.
Kiitos, että täällä oli sentään joitakin, jotka ymmärsivät minunkin näkemyksen.
"Onko äidillä jokin erityinen syy tulla noin pitkäksi ajaksi 600 km:n päästä? Jokin sinuun liittyvä ongelma? Oma sairaus ja siis tutkimukset?"
Ei ole tuollaisesta kyse, ihan hupireissu. Tallinnasta se menee hakemaan lastillisen juomia ja jää muuten vain tänne hengailemaan 4:ksi päiväksi sen jälkeen.
Eiköhän niitä saa kohtuullisella hinnalla. Ja jos äitisi raaskii maksaa Tallinnan keikan, raaskii hän maksaa myös hotellihuoneen. Ole tiukkana ja vetoa vaikka asuinpaikkasi sääntöihin, jotka kieltävät ehdottomasti yövieraat. Oli sitten totta tai ei.
sen neljä päivää kimpassa ja sit sä voit saada liikanimen Stifler ja kaikilla on hauskaa. Nauretaan sit yhessä kun tuut kertoon kuinka vierailu meni, jaettu ilo on moninkertainen.
ja jos kämppiksiä on pari niin niitten sana painaa demokratiassa :)
Sano kämppiksille, että tuovat omia ihmisiään samaan aikaan yöpymään. Yksi sohva ja 3 vierasta karkoittaa muorin varmasti siskon petiin.
Kämppiksien vierailla on presiis samat oikeudet (?) jäädä yöksi kuin äidilläsi.
Miksi hän tulee 600 km päästä! Rovaniemeltä? Tallinnan risteilyn takia, en voi ymmärtää.
Kerrot äidillesi että soluasunnnon järjestyssäännöt kieltävät yövieraat ja jos jää kiinni yövieraista niin tulee häätö. Kyllä äisilläsi on varaa hotelliin kun asuu vajan viikon kun ei mene mihinkään kalliiseen hotelliin. Tsemppiä yrityksellesi.
Siis ei se nyt pelkästään sen laivareissun takia tänne raahaudu kuuttasataa kilometriä, oli siinä taustalla myös nähdä muakin ja sukulaisia. Mutta pointti ei nyt ole siinä.
Olen sanonut äidille jo kymmenen kertaa, ettei hän voi tulla tänne yöksi, parempi että yöpyy siskollaan, mutta väittää vaan koko ajan vastaan. Ja periksi en tule missään saamaan, sen olen huomannut jo monen vuoden ajalta. Tännekään en olisi aikoinani saanut muuttaa, vaikka olin jo aikuinen ihminen.
Kiusallinen tilanne! En mä itsekään haluaisi, että mun äiti majottus moneks päiväks mun pienen huoneen lattialle tai yhteiselle sohvalle! Mulla on kans pari kämppistä, mutta meil ei oo mitään yhteisi tiloja ku keittiö ja vessa. Tosin en mä ymmärrä miks säännöt kieltäis ylimäärästen ihmisten tulemisen niin tiukasti. Meillä ainakin täällä on usein 4 tai jopa 5 ihmistä saman katon alla yöpymässä. Ite majottaisin, jos tarve kertakaikkiaan niin vaatis mutta omassa huoneessa enkä sohvalla. Mut vannottaisin äidin pysymään huoneessani mahd.paljon ettei käy hiippailemassa nurkissa ja pelota muita pois.
luupäitä. Nykynuorisosta kasvaa jenkkikulttuurin muokkaamana itsekäs putkiaivoinen porukka, joka seurustelee vain kaltaistensa kanssa, ja jonka sosiaaliset taidot ovat hyvin vajaita.
Ennen aikaan kun asuttiin ahtaammissa oloissa ja oltiin köyhempiä, ihmiset tulivat toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, ja sosiaalinen verkosto oli monesti laaja ja kirjavakin.
Sitä samaa rentoutta ja elämäniloa löytyy vielä Venäjältä. Mutta suomessa nuoret on niin epäsosiaalisia raakileita, että on ylivoimainen tehtävä seurustella jonkun ei-omaan luokkaan kuuluvan, vanhemman ihmisen kanssa.
Yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin toki kuuluu, että pystyy heittämään kepeää small-talkia, vaikka solussa vieraana viivähtävä äiti olisi yhdeksänkymppinen.
Mutta tälläista on nykynuoriso; joilta ei onnistu sen paremmin hyvää päivää, ole hyvä, kuin kiitos ja anteeksi. Nämä vain mennä mökittävät mykkinä zombiena, ja ovat niin fiksuja olevinaan, vaikka käytöstavat on nolla ja moukkamaiset. Ja ikääkin näillä turilailla on! eivät ole ujostelevia kuusivuotiaita!
"Yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin toki kuuluu, että pystyy heittämään kepeää small-talkia, vaikka solussa vieraana viivähtävä äiti olisi yhdeksänkymppinen"
Solukaverien ei tarvitse ryhtyä kaverin äidille smalltalkin puhujaksi niiden kolmen päivän ajaksi, jotka äiti aikoo viettää poikansa asunnossa. Päivää pitää sanoa ja huomentakin, mutta seuralaiset ja juttukaverit pitää äidin hommata itse. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä pitämään seuraa ventovieraalle henkilölle monen päivän ajaksi.
Ja mistähän ne käytöstavat on alunperin opittu? Ei varmaan kotoa! Samaa käytöstä näkee vanhempienkin ihmisten keskuudessa. Ei moikata kadulla, mennään vaan ohi nokkapystyssä. Seuraavana päivänä sama hlö saattaa kysyä että "mihinkäs olit eilen matkalla?". Kyllä vika on tässä suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään. Joskus käy myös niin, että joku vanhempi ihminen alottaa ystävällisen juttelun. Olen ihan mielissäni ja juttelen ystävällisesti takaisin. Seuraavan kerran ku näkee saman henkilön, niin ei osota pienintäkään tuntemisen merkkiä. Eikä kyse ole mistään muistamisesta. Myös kaverini äiti on tullut välillä kaupoissa vastaan, eikä oo huomaavinaankaan. Jälkeenpäin kertoo tyttärelleen miten olin ollut samassa kaupassa. Kerrankin se meni ihan mun ohi hyllyjen välistä ja tietysti tervehdin. Ei mitään vastausta, jatko vaan kulkuaan. Että ihan kummallista on tää touhu ylipäätään suomessa!
Ellei sinun sanasi, että et voi majoittaa häntä, mene perille, sinun ja kämppiksesi vain täytyy olla avaamatta hänelle ovea. Kerrot kämppiksillekin että äitisi on sitä kovapäistä sorttia, häneen täytyy takoa info vasaralla päähän.
äitisi kolkuttaessa, ehdotat että mennäänpä tuhon kahvilaan kupposelle kahvia kun sinulta on päässyt loppumaan ja sitten vain kerrot ystävällisellä äänellä ja ilman negatiivisuutta että olet varannut hänelle huoneen Xhotellista. Sitten vain menette laukkujensa kanssa sinne.
Halutessasi voit ehdottaa tädillesi että hän jakaisi hotellimaksun sinun kanssasi.
Äiti tulee siis tänne yöksi. Perkele. Saa nähdä millaiset välit on tämän vierailun jälkeen.
Älä nyt hyvä ihminen avaa oveasi! Jos et nyt aseta äidillesi rajoja, niin miten pystyt siihen tulevaisuudessa? Vai tuleeko hän asunnollesi sittenkin "omalla ilmoituksellaan", kun sinulla on puoliso ja perhettä? Kyllä pitää napanuoran katketa - vaikka sitten väkisin. Sanoisin, etät sinun tulevalla puolisollasi on kyllä edessään moinen anoppimurhe odottamassa. Älä avaa ovea, olet vaan tiukkana - tai lähde itse kiireen vilkkaa johonkin, palailet sitten vaikka yömyöhään ja kiellät kavereitasi avaamasta ovea.
Näin minäkin olisin neuvonut, mutta ehdit ensin. Koska aloittajan äiti haluaa tulla VÄKISIN, hänelle ei kuulu avata ovea. Jos hän tulisi sovitusti, eli molemmille osapuolille sopisi, ohjeeni olisi toinen. Tarvittaessa aloittajan kannattaa vaikka valehdella ja keksiä, että solukavereille ei sovi, nyt on sikainfluenssa jne. Tärkeintä on, että äiti lähtee pettyneenä ja oppii kunnioittamaan täysi-ikäistä lastaan.
Äidin kuuluu todellakin oppia myös rajat, ei vain etuja. Oma äitini ei ole vieläkään saanut päähänsä, että aikanaan lapsetkin ovat täysi-ikäisiä itsemääräämisoikeudella varustettuna. Siksi edellä korostin täysi-ikäisyyttä.
Tämä on erittäin hyvää harjoittelua tulevaisuudelle, kuten sanoit. Napanuoran kuuluu katketa äidin ja lapsen välillä!
koska piti hakea äiti satamasta asti! Nyt se täällä imuroi tähän aikaan aamusta. Muistuttaa mua koko ajan avaimesta, kun lähdetään jonnekin (olen muistanut sen itse jo 3 vuotta). Tutkii tavaroita, availee kaappeja... kehottaa jo menemään nukkumaan samaan aikaan, kun hän menee! Valittaa melusta ja kuumuudesta, likaisuudesta, kaverista jolla on lävistyksiä ja on niin kuulemma niin ruma. Hermot tässä menee, kun ei ole mihinkään rouva tyytyväinen.
ja tee selväksi, ettei hänellä ole mitään oikeutta tutkia toisten kaappeja ja kommentoida asuinkavereitasi. Miksi hait hänet satamasta? Olisit jättänyt vastaamattaa kännykkääsi, kun muorisi soitti? Nyt ryhdistäydyt ja kyöräät muorin rautatieasemalle ja vahdit, että hän myös pysyy junassa.
Taisin lukea ensimmäisen ja viimeisen kommenttisi. Kuten kaikki huomasivat, kaikesta rutinastasi huolimatta otit äidin luoksesi ja nyt äiti jo imuroi.
Kaikki on siis hyvin. Äitisi on huolehtinut sinusta aikuisikään saakka, ja on täysin oikeutettu normaaliin aikuisen poikansa tarjoamaan vieraanvaraisuuteen huolimatta ahtaista ja hankalista olosuhteista.
Onnittelen normaaleista ja kaikesta huolimatta toimivista väleistänne.
Nyt saat kyllä syyttää itseäsi.
Anna kaverille lupa riekkua kunnolla. Käske hillua kalsareissa, paasata puhelimessa, huudattaa radiota. Olla epäkohtelias, jos haluaa.
Muoria ei pidä ottaa mitenkään huomioon.
Hei, kerro äidillesi, että vaikka Sinun puolestasi hän voisikin tulla yöksi solukämppäänne, opiskelija-asunnon säännöt kieltävät ulkopuolisen henkilön yöpymisen asunnossa. On ajattelematonta äidiltäsi pyrkiä useaksi yöksi asuntoon, jossa asuu myös muita nuoria miehiä kuin Sinä. Sehän on myös heidän kotinsa. Asia ei olekaan enää teidän kahdenkeskinen. Menköön äitisi sisarensa luokse tai vaikka hostelliin. Nekin ovat viihtyisiä ja edullisia. Tässä asiassa et ole kiitollisuudenvelassa äidillesi. Älä anna moisen kiistan häiritä opiskeluasi, vaan keskity siihen täysipäiväisesti. Jonain päivänä äitisi voi tulla yöksi Sinun OMAAN kotiisi, jossa on hänelle tilaa ja patjoja.
Oma tyttäreni asui opiskeluaikana kahden hengen solussa ja yövyin muutaman kerran hänen luonaan. Jokaisella kerralla tiedusteltiin kämppikseltä etukäteen onko asia hänelle ok, nukuin tyttäreni huoneessa (en yhteisessä tilassa) ja pysyin poissa tieltä muutenkin. Ei olisi tullut mieleenkään tuppautua ilmoitusluontoisesti kyläilemään, kaikki omat yöpymiseni olivatkin tyttäreni aloitteesta tehtyjä. Kerro äidillesi ettet voi yhteiseen asuntoon ketään majoittaa kysymättä myös muiden asukkaiden mielipidettä.