Niin vain on että lämpimät ja tavalliset arkipäivän naiset eivät ole kovinkaan muotia tänäpäivänä. Miehelle täytyy olla sulavasti liikkuva urheilullinen ja melkein voi sanoa että jokainen tahtoisi vähintään kaunottaren olipa itse millainen hyvänsä. Katsonkin että on naisenkin asia mikäli hän alentuu aina olemaan vain jokin näyttely nukke jota rahdataan tiskiltä toiselle. Kysynkin naisena näiden tavallisten arkipäivän naisten perään jotka ovat sisältä hyvinkin pehmeitä.Jotka arvostavat koti elämää eivätkä hairahdu esittämään jotain aivan muuta kuin ovat. Miksi tulee olla vielä ns. kypsässä iässäkin vain ulkokuoren orja. kauneus on myöskin sisäistä ja uskon että miehet etsivät myös näitä sisäisen kauneuden omaavia naisia. Itse naisena toivoisin juuri tätä että tavallinen suomalainen nainen olisi arvostettu myös miesten silmissä. Kotona viihtyvä ja yhteisissä harrastuksissa viihtyvä, ei aina kapakoissa kiertävä. Jotenkin maailma on vain mennyt niin teräksen kovaksi, että ihmisyys on kaukana kaikesta vaikka sen tulisi olla tärkein. Rakkautta saa etsimällä etsiä. En tiedä onko mitään merkitystä enää tänäpäivänä sillä että itse olen aina ollut ns.yhden miehen nainen tai vaimokin. Onko sillä miehelle merkitystä, itselleni sillä edelleen on. Olisi kiva saada mielipiteitä myös miehiltä. Itsestä tuntuu siltä kun yksin olen että rohkenenko koskaan enää jakaa kotiani miehen kanssa kun nämä nykyiset arvot ovat jotenkin vieraita itselleni. Miten on tosiasia sitä sopii todellakin miettiä. Onko kukaan enää kiinnostunut hiljaisuudesta ja kodin rauhasta kumppanin kanssa vai eletäänkö tänäpäivänä vain baanalla???? Yksinäinen rakkautta kaipaavakin naisihminen
naise elämää
Kyllä vai ei
6259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samantapaisia ulkonäkövaatimuksia naiset asettavat myös miehille. Tutkitaan nopeasti mies päästä varpaisiin ja tehdään pika-analyysi. Helppoahan se onkin arvostella ihminen ulkonäön perusteella, sillä ne sisäiset, henkiset ominaisuudet tulevat esille vasta pidemmän tutustumisen jälkeen. Ketä sitä jaksaa vatvoa pitkään, että löytyykö ihmisestä inhimmillisiä rakastettavia piirteitä. Eletään vaan arvoiltaan maallista elämää, pyritään tyydyttämään tarpeet, eikä sen kummempaa. Ainakin siltä on alkanut vähitellen tuntumaan.
Hiljaisuus ja rauha alkaa olemaan luksusta, josta ei aina pääse nauttimaan kaupungin kiireen ja työn keskellä. Onneksi on mökkipaikka sen verran etäällä pohjoisessa, että siellä riittää luontoa ympärillä. Kaupunkiin palaaminen on alkanut tulla aina vain vaikeammaksi.
Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma rakas lähellä. Sellainen kumppani, jonka kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan asiat halki. Niin ja jonka kanssa on sitä pientä kipunointia...
Toivottavasti sinäkin löydät sellaisen.
Niin aina on ikävä palata pohjoisesta kaupunkiin en tiedä liittyykö se jo ehkä ikäänkin. Pohjoisen maisemat sen tunturien kauneus, puhtaat vedet ruskan väri loisto, mutta myös kivirakka ja pirunpelto ovat opettaneet myös naisen elämää luonnossa.Olemaan nöyrä ja opettaneet kuuntelemaan ja lukemaan luonnon kirjoittamaa kirjaa. On hyvä istua alas.Luonto on opettanut olemaan nöyrä. Olenkin kuunnellut usein parasta biisiäni joka on hiljaisuus ja pohjoisen taivaan alla se vielä onnistuu, vaikka yksinkin. Rakas on kaikille tärkeä ja rakkauden perään kannattaa aina haikailla ja antaa sitä myös hänelle ken on merkityksellinen itse kullekin. Rakkaus kuuluu meille kaikille.Niin ja vielä on kesää jäljellä, sekä nuotiopannukahvitkin vielä voi juoda puhua ja pussata ja puhua asiat juuri halki ja pokki. Juuri sellainen on rakas.....Luonnonlapsi pohjoisen polulta
Minun mielestä täällä niemenomaan jauhetaan koko aika siitä, että halutaan joku äitihahmo vaimoksi iteslleen. Joku tavallinen ja tavallisen näköinen nainen, joka ei juo eikä polta, ja viihtyy kotona ruokaa laitellen jne...
En sitten tiedä, onko palsta täynnä nörttejä, joilla on ikävä äitiä, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä nuoruus tulee ELÄÄ, eikä nysvätä. Ja aina ei sitten tarvitse mennä äärimmäisyydestä toiseen, kultainen keskitie on se paras.
Ei missään nimessä elämä on elämistä varten jatodellakin omien arvojen todeksi elämistä.Mielipiteitä toki voi vaihtaa olematta nörtti, ei tosi mies mitään äitihahmoa tarvitse, eikä kaipaakkaan!!! Mutta hyvä on toki muistaa, että kun tasa-arvoa tavoitellaan sekä miehissä että naisissa on laidasta laitaan. Ikävä että minun kokemukseni on jotain muuta. Tiedän että jokainen meistä tarvii myöskin omaa tilaa sehän on selvä, mutta myös yhdessä on hyvä harrastaa ei se muuten se yhteiselämä toimi?? Jos sattuu pitämään hiljaisuudesta ja yhteisestä tekemisestäei naisen tarvi olla äitihahmo todellakaan, tuskin mieskään äitihahmoa hakee vaikka viihtyy pohjoisen hiljaisuudessa ja kaipailee juuri sinne.
Ei mennä äärimmäisestä toiseen vaan jokainen kulkee omat polkunsa ja elää omien arvojen mukaan
Mikä tekee "tavallisen" näköisestä naisesta äitihahmon? Minä olen sitten varmaan isähahmo kun olen "tavallisen" näköinen mies ja viihdyn parhaiten kotiympyröissä. En kaipaa ihmisvilinää ympärilleni, vaikka pystyn kyllä olemaan väentungoksessa saamatta mitään ahdistuskohtausta. Siitä huolimatta viihdyn pohjoisen luonnossa, koska siellä on tilaa ja rauhaa ympärillä. Ei törmää heti johonkin lenkkeilijään tai koiran ulkoiluttajaan niin kuin etelässä.
Eikös nörtti ole sellainen tietokonetta silmät ristissä tuijotteleva nuorimies, joka ei uskalla tutustua ihmisiin ja haisee pahalle kun ei jaksa huolehtia hygieniastaan? Saattaahan sellaisella tyypillä tulla ikävä äitiäkin... mistä minä tiedän.
Se, että haluat elää nuoruuden täysillä ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä kuin "nörttisikään", mutta ei myöskään huonompaa. Se miten vastuullisesti tai vastuuttomasti toimit eri tilanteissa tekee sinusta huonon tai hyvän ihmisen. Jos nyt ketään voi sanoa pelkästään huonoksi (pahaksi) tai hyväksi, sillä valintamme ja tekomme osoittautuvat joskus hyviksi tai huonoiksi itsellemme sekä muille.
Ei varmaan mikään tee tavallisen näköisestä naisesta äitihahmoa eikä tavallisen näköisestä miehestä isä hahmoa. Jokainen kulkee polkunsa oli sitten kuka mikä tai vaikka molemmat.Olen yksin elävä nainen ja kunnioitan suomalaista aivan tavallista miestä ns. rehellisä "työmiestä" olen aina luottanut häneen. Eikä hänen tarvitse esittää yhtään muuta kuin todellisuudessa on. Kuka meistä on sanomaan kenestäkään hyvää tai pahaa, mehän ollaan yksilöitä kaikki ja turha on ajatella että joku olisi meista viidestä milj. suomalaisesta erinomainen. Jos joku näin erehtyy ajattelemaan on hän todellakin erinomaisuutensa kanssa munaskuita myöten kiinni. Ollaan ihmisiä ja ainakin opetellaan puhumaan niinkuin ihminen ihmiselle eikä julistamaan asiaamme!!!