Miksi olen näin herkkä? Miksi en ole kuten muut nuoret miehet, sellaisia kovanaamoja? Olit toisenlainen kuin muut. Ihan kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Avasin sinulle sydäntäni, kerroin henkilökohtaisista asioista. Kuuntelit ja ymmärsit. Paransit haavojani. Kun olin sinun kanssasi, tuntui että elämä vihdoinkin alkoi hymyilemään, niin monen synkän vuoden jälkeen. Aloin pikkuhiljaa hymyilemään takaisin elämälle, ne lihakset löytyivät kuin löytyivätkin vielä kasvoiltani. En ollut ennen seurustellut. En ollut pettynyt ja rakentanut siksi suojamuuria ympärilleni. En liikkunut käsijarru päällä. Siksi otin tunteet mukaan. Ihastuin nopeasti. Liian nopeasti. Olin tunteissa liian paljon edellä sinua. En kuunnellut tai kysynyt sinun tunteitasi. Missä vaiheessa ne olivat? En vieläkään tiedä. Saatoin sinut kiusalliseen tilanteeseen. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa seurustelu. Nyt voit hengittää. Älä välitä minusta. Selviän hengissä. En nuku tai syö. En pysty tekemään mitään. Mutta jos aika auttaa, niin huominen on jo parempi. Ja ylihuominen vielä parempi. Ehkä jonain päivänä voimme aloittaa uudelleen. Alusta.
Pienen hetken elämä hymyili
elxwen
3493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
angstaa saatana muualla!
Pyri säilyttämään tuo aitoutesi vaikka sieluun sattuisi. Se on vielä arvossaan, usko naisen sanaan. Se mikä sinussa voi nyt aiheuttaa suurinta surua, tuottaa vielä uskomatonta onnea. Älä luovu siitä, mikä on sinussa parasta. kovassa paineessa ne timantitkin hioutuvat. Ei ole tarkoitus, että saisimme kaikki niin kovin helposti, emmehän silloin kasvaisi ja kypysyisi siksi, mikä olemme.
kyse on neurobiologisesta ominaisuudesta, jota Keltinkangas-Järvinen kutsuu temperamentiksi. Lähde: uusin Tiede-lehti. Sitä ei pysty muuttamaan kun se on geneettinen. Kyse on käsittääkseni kaiketi oksytosiinin/vasopressiinin/kortisolin tasoista ja suhteista.