jo pitkään. Mutta 20 vuotta on pitkä aika yhdessäoloa. Toipuuko erosta koskaan? Onko kokemuksia?
Olen miettinyt eroa...
-Silja-
7722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toipuu ajan kanssa.
Olen itse eronnut n. 3 vuotta sitten suhteesta, joka kesti 21 vuotta.
Mies lähti toisen matkaan, ja alku oli hirveä shokki, ja en oikein edes muista mitään siitä alkuajasta eron jälkeen, kun elin kuin sumussa.
En saattanut olla kotona viikonloppuja, silloin kun lapset menivät isälleen, vaan koko ajan piti olla menossa jonnekkin suuntaan.
Mutta kun aikaa kului, niin siitä toipui pikkuhiljaa.
Ehkä pahin aika oli se ensimmäinen puoli vuotta - vuosi.
Sen jälkeen alkoi helpottaa toden teolla ja nyt kun muistelen sitä aikaa, niin ero tuntui oikealta ratkaisulta enkä takaisin menneeseen haluaisi palata.
Entinen mieskin tuntuu jo ihan täysin "ventovieraalta" ihmiseltä, ja sitä usein miettii, että miten tuonkin kanssa on muka 21 vuotta elämästä tullut vietettyä ;)
Huonoon suhteeseen ei kuitenkaan kannata jäädä, oli syyt mitkä tahansa.
vähän niin kuin tupakanpolton lopettaminen. :)
Kiitos, tuo helpotti. Mietin sitä vielä todella. Jotenkin olo on kuin olisi umpikujassa:
en ole luonteentani sellainen millainen hänelle sopisi, eikä hän sellainen millainen toivoisin olevan. On kurjaa kun sen huomaa liian myöhään.
Tässä sinulle pieni pyyntö miesnäkökulmasta.
Kerro miehellesi eroaikeistasi välittömästi, Älä tee hiljaista eroa ja ilmoita sitä sitten kun olet itse surutyösi tehnyt. Minulle kävi itselle näin 16 vuoden liitosta ja se tuntui aika p.....ta.
Olisin toivonut että hän olisi kertonut minulle asiasta heti kun se alkoi hänen mieltään painaa.
Toivut erosta kyllä toisilla se kestää vain kauemmin, ei se elämä eroon lopu.
Hienoa kuulla, että olet jatkanut elämääsi. Täytyy ikäväkyllä sanoa, että toisaalta ymmärrän vaimoasi. Nopea lähtö on ehkä helpompi kuin hidas, jossa yrittää ajatella kaikkia osapuolia, ehkä kuitenkin satuttamalla vieläkin enemmän.
Meillä on liittoa takana 22v. Ihania lapsia, ihana mies. Mies on oikea ihanneaviomiehen perikuva: rakastava, hyvässä ammatissa, komea, kiltti, urheilullinen, ym. Mutta kun ei tunnu miltään. Arki sujuu kun on koko ajan tekemistä, mutta en halua kosketusta, en hellyyttä, en seksiä. Ja tiedän että mieheni kärsii, ja varmasti yhtäpaljon kärsin minäkin. Asiasta on keskusteltu, mutta mies vain toteaa että kaikki palautuu hyväksi ajankanssa, kun vain "vähän" yrittäisin minäkin. En vain pysty. En kai enää edes halua.
Minä olen jo lähemmäs vuoden koittanut lopettaa liittomme, mutta mies ei halua erota. Ei, vaikka olen kertonut toisesta miehestä, johon olen rakastunut. Tämä uusi tunne on uskomattoman vahva, vaikka yritettiin sitä "lannistaa" toista vuotta. Vaikka molemmilla on perhe, ja haluaisimme tehdä "oikein", tunteille ei vain voi mitään, silloin kun kyse on aidosta, oikeasta rakkaudesta. Tietää nyt aikuisena, että toinen on sinulle tarkoitettu ihminen, ja jonka kanssa haluaisi aloittaa elämän. Ei vain ole vaihtoehtoja. Vein yksin jo eropaperin, eikä vieläkään mies luovuta. Mitä siis olisit itse tehnyt, jos vaimosi olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Halunnut tietää tämän kaiken, vai ottaa nykyisen vaihtoehdon? Minä en haluaisi satuttaa miestäni, mutta en voi elää näinkään. Mitä siis voin tehdä??
Miten saan mieheni ymmärtämään, ettei elämä eroon lopu?
vatvottu ihan loputtomiin. Jotenkin vain tuntuu se puhuminenkin turhalta.
sinulla on ihan toisenlainen ongelma kuin minulla. Kuulostaa siltä kuin sinulla olisi juuri sellainen suhde millaisen itse haluaisin. Tosin se voisi muuttua tylsäksi... niin kuin kuvasitkin.
Kuulostaa siltä kuin olisit ihastunut jännityksen tunteeseen ja kun sen "ihannemiehesi" lopulta saavutatkin, tunne laimenee? En haluaisi ruveta neuvomaan, mutta mistä tiedät että kyse on aidosta rakkaudesta?
Tuntuuko se tunne rinnassa vai vatsassa? Siinä ero jonka olen oppinut tunnistamaan.
Niin se oli minulle vain nopea lähtö, ei hänelle kun oli kerinnyt miettiä jo kaiken valmiiksi niin ei siinä ollut oikeastaan mitään sanottavaa.
Mitä on muuten aito ja oikea rakkaus. Onko sitä olemassakaan. Vai onko rakkaus ikuista kohde vain tuppaa vaihtumaan. Mikään rakkaus ei kestä jos sitä ei vaalita ja hoideta ei tämä uusikaan.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi se ei riitä jos toinen vain haluaa, ehkä miehesi lopulta ymmärtää sen ja päästää sinut menemään.
Jos olisin miehesi housuissa niin uudelle miehellesi tulisi käymään aika ikävästi, joten älä kerro kaikkea ainakaan vielä sillä se mitä et tiedä se ei satuta. Kertominen hänelle helpottaisi vain sinua, mutta pahentaisi vain miehesi oloa.