erosta jo

vuosia,alussa heti eron jälkeen olin vielä riippuvainen ja rakastinkin.
Mutta,nyt en halua edes nähdä ex-puolisoani.
Olenko katkera vai olenko selvinnyt erosta lopullisesti?

Niin,mutta ainakin olo on helpompi,kun tein päätösen,sitä ihmistä en halua edes nähdä enää.

Ja vasta nyt olen miettinyt,miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti ja sekin miksi olin koko ajan hänen mieliksi?

Se tässä tuokin helpotuksen,kun en halua edes nähdä enää tai kuulla mitään,näinkin voi ero lopulta päättyä,eikä halua olla ystävä.
7380
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

jälleenrakennus kurssin,jossa oli et kannattaa olla lopulta ystävä ex:n kanssa.

Muuta,minä päädyin tähän,en halua olla ystävä ex.n kanssa koskaan,en näytä tai kerro tätä kellekkään,vaan tein itseni kanssa sopimuksen ja se riittää.

Äänestä

Eikö se kerro enemmän siitä, että on päässyt eteenpäin eikä haikaile takaisin?

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi edes haluta tavata exänsä tai herranjestas sentään, olla ystävä?

Äänestä
  • Meillä on exän kanssa yhteisiä tuttuja, joiden luokse menemme sitten molemmat esim. merkkipäivinä eli tapaan kyllä exää silloin tällöin. En minä näe asiassa mitään erityistä, yksi kaveri muiden joukossa. Muiden seurassa hän on ihan ok minua kohtaan.

    Erosin omasta tahdostani, joten olen ajatellut asioita jo ennen virallista eroa. Olin onneton, koska olin samanlainen kuin ap, eli tein aina kaiken miehen mieliksi. Mies kiukutteli aina jos asiat eivät menneet niin kuin hän halusi. Kotikasvatukseni oli sellainen, että naisen elämäntehtävä on pitää mies tyytyväisenä, naisen tärkein tehtävä on päästä naimisiin yms. Varmaan vaikuttivat suhtautumiseeni, eli ajattelin että minun täytyy aina joustaa miehen vuoksi enkä saa vaatia mieheltä mitään.

    Heti eron jälkeen en jaksanut katsella exää, mutta nykyisin hän on minulle melko neutraali. Kyllähän ex aina alistaa ja nälvii jos kohdalle sattuu mutta osaan suhtautua vähän lievemmin kun aikaisemmin hänen alistamiseensa.
    Ex ei ikinä myönnä sanoneensa tai tehneensä mitään väärää, kaikki vika on minussa. Loukkaannun liian herkästi, olen huumorintajuton yms.

    Olen jotenkin vaan niin vilpittömän huojentunut että pääsin tyypistä eroon että hymyilen aina hänet kohdatessani. Valitettavasti hänen kaltaisiaan miehiä on paljon ja vedän alistavia miehiä puoleeni. Minun pitäisi hymyillä, puhua pikkutytön äänellä yksinkertaisia asioita, kerjätä huomioita ja tehdä kaikkeni ollakseni miehille mieliksi. Jotkut jopa asettavat ehdot eli ei tuo minun exän käytös mitenkään erikoista siinä mielessä ole. Ex ei sentäs koskaan vaatinut minua näyttämään tai käyttäytymään kuten pornoelokuvien naiset eli oli hänessä paljon hyvääkin siinä mielessä. Ehkä tuosta syystä siedän exää silmissäni aina silloin tällöin.

    Äänestä

  • kanssa tarvii mikään kaveri olla, eihän ystävistä erota.
    Minä en ainakaan halua edes nähdä exääni, koska se oli väkivaltainen ja vi....nen ihminen, monta kertaa olen ihmetellyt, mitä ihmettä olen siinä ihmisessä nähnyt.
    No nuoruuden tyhmyyttä ehkä.

    Äänestä

  • Eihän sitä exää tarvi ehdoin tahdoin tavata. Mutta kyllä musta olis tosi hienoa, jos voitaisiin puolison kanssa käydä missä kaupassa huvittaa eikä tarvis toisen murehtia, et jos ex on siellä. Jos erosta on kolme vuotta ja toinen yhä välttelee paikkoja, jossa exän voisi sattumalta nähdä, niin ei se mitään yli pääsemistä ole.

    Äänestä

Katkera.Tiedän itsestäni saman kokeneena.Nyt kun asiasta on hieman yli neljä vuotta ja pojan vuoksi on pakolliset näkemiset niin minua ainoastaan naurattaa koko tapaus.Ei minustakaan enää ole exän ystäväksi eikä tarvitsekaan.Ystävä on sellainen minkä kanssa viihtyy kun tapaa.Ei paskaa ämmää kannata murehtii.

Äänestä

mutta saat ollakin. Se kuuluu eroprosessiin. Jossakin vaiheessa exän näkeminen ei sitten hetkauta sinua puoleen tai toiseen, silloin olet päässyt lopullisesti yli asiasta. Nyt voit hyvällä mielellä vältellä exää niin paljon ku se on mahdollista. Lapset asettavat omat rajoituksensa tuossa välttelyssä, mutta ei sinun tarvi exän kanssa kaveerata. Tsemppiä sinulle, olet matkalla parempaan päin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikeaa oli kirjoitti:

vuosia,alussa heti eron jälkeen olin vielä riippuvainen ja rakastinkin.
Mutta,nyt en halua edes nähdä ex-puolisoani.
Olenko katkera vai olenko selvinnyt erosta lopullisesti?

Niin,mutta ainakin olo on helpompi,kun tein päätösen,sitä ihmistä en halua edes nähdä enää.

Ja vasta nyt olen miettinyt,miksi annoin kohdella itseäni niin huonosti ja sekin miksi olin koko ajan hänen mieliksi?

Se tässä tuokin helpotuksen,kun en halua edes nähdä enää tai kuulla mitään,näinkin voi ero lopulta päättyä,eikä halua olla ystävä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu