Kirjasta Naisten seksuaalinen valta
Valtio aviomiehen korvikkeena
Miesten enemmistön kilpailijoita eivät ole pelkästään muut miehet, vaan myös valtio, jonka tarjoamat tuet saattavat edustaa houkuttelevampaa vaihtoehtoa naiselle kuin köyhän miehen ottaminen. Keskiluokkaisen miehet tulot tarjoavat naiselle kolme vaihtoehtoa (töissä käynti, kotona oleminen tai jokin kombinaatio noiden välillä). Mutta jos mies on köyhä, noita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, joten valtio saattaa tarjota naisille enemmän kuin köyhä mies kykenee tarjoamaan. Nainen saattaa silloin ”avioitua” mieluummin valtion kuin köyhän miehen kanssa. Valtiosta tulee naiselle sijaismies ja köyhästä miehestä tarpeeton. Valtion tuet naisille takaavat, että mies pysyy poissa naisen elämästä, kunnes mies onnistuu hankkimaan varallisuutta itselleen ja hänestä tulee ”kävelevä lompakko”, joka kykenee tarjoamaan naiselle paremmat edut kuin valtio. Jos mies epäonnistuu varallisuuden hankkimisessa, hän pysyy kadulla ilman naissuhdetta, mutta jos hän onnistuu, hän pääsee kilpailemaan naisen rakkaudesta muiden miesten kanssa. (Farrell 1994, 347–348.)
Joissakin kulttuureissa, kuten Pohjoismaissa ja amerikkalaisilla mustien asuma-alueilla syntyy moniavioisuuden kaltaisia systeemejä. Molemmissa kulttuureissa miesten panostus lapsiin on vähentynyt ja sen sijalle ovat tulleet veronmaksajien rahoittamat instituutiot, kuten päivähoitojärjestelmät, jotka toimivat valtion tarjoamina isän korvikkeina. Kattava sosiaaliturvajärjestelmä Pohjoismaissa naisille aiheuttaa sen, että avioliitto tarjoaa naisille vain vähän hyötyjä. Päivähoitojärjestelmä, äitiyslomat ja monet muut etuudet vapauttavat naiset riippuvuudesta miehiin. Veronmaksajat ovat saaneet sen roolin, joka aiemmin kuului aviomiehelle. Pohjoismaissa seksi on enemmän vapaan kaupankäynnin kohde kuin monissa muissa maissa kuten Yhdysvalloissa, jossa seksuaalisuus on paljon tarkemmin säädeltyä lainsäädännöllä. Naiset luovuttavat seksuaalisuutensa miehille myös saadakseen näiltä suojelua. Kun veronmaksajat asettuvat miehen asemaan turvaten naisten aseman poliisivoimien avulla, naisilla on vähemmän tarvetta luopua vapaudestaan ja jakaa lasten huoltajuus miesten kanssa. Lopputuloksena naisten seksuaalinen strategia muuttuu. Miesten tarjoama suojelu ei ole enää naisille tärkeää, eikä naisten kannalta ole enää tärkeää pidättyä seksuaalisista suhteista seksuaalisuutensa arvon säilyttämiseksi. Naisten seksuaalisen strategian muuttuminen voi olla ongelmallista joillekin miehille. Kun miehelle ei enää ole roolia perheessä, hänellä ei ehkä ole mahdollisuutta saada varmuutta isyydestään eikä oikeutta lastensa tapaamiseen. (Posner 1992, 166–171.)
Suuret valtiolta saadut tuet vähentävät naisten avioliittoja. (Mclaughlin & Lichter 1997). Naisten taloudellinen itsenäistyminen antaa naisille mahdollisuuden etsiä pidempään sopivaa partneria ja nostaa partnerilta vaadittavien ominaisuuksien määrää. Kun naisten koulutustaso nousee, heidän odotuksensa kasvavat ja riittävän tasokkaiden avioliittopartnerien tarjonta vähenee. Lichterin ym. mukaan naisten yhteiskunnalta saamat avustukset vähentävät naisten riippuvuutta miehistä. Hyvinvointivaltion tuet pitkittävät partnerinhakuprosessia samalla tavalla kuin työttömyyspäiväraha pidentää työnhakuprosessia. Mitä enemmän apua valtio tarjoaa, sitä harvinaisempia avioliitot ovat. (1992.) Valtion tukien määrä vaikuttaa myös miesten funktionaalisen moniavioisuuden määrään. Jos valtion naisille antamat tuet ovat suuret, naisilla on paremmin varaa valita seksikumppaneikseen tasokkaimpia miehiä, jotka eivät ole kuitenkaan halukkaita investoimaan naiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Jos valtion tukia ei ole, naisten on useammin otettava sitoutumis- ja investointihalukas aviomies, mikä tarkoittaa käytännössä tyytymistä vähemmän tasokkaaseen mieheen.
Valtio aviomiehen korvikkeena
Miesten enemmistön kilpailijoita eivät ole pelkästään muut miehet, vaan myös valtio, jonka tarjoamat tuet saattavat edustaa houkuttelevampaa vaihtoehtoa naiselle kuin köyhän miehen ottaminen. Keskiluokkaisen miehet tulot tarjoavat naiselle kolme vaihtoehtoa (töissä käynti, kotona oleminen tai jokin kombinaatio noiden välillä). Mutta jos mies on köyhä, noita vaihtoehtoja ei ole tarjolla, joten valtio saattaa tarjota naisille enemmän kuin köyhä mies kykenee tarjoamaan. Nainen saattaa silloin ”avioitua” mieluummin valtion kuin köyhän miehen kanssa. Valtiosta tulee naiselle sijaismies ja köyhästä miehestä tarpeeton. Valtion tuet naisille takaavat, että mies pysyy poissa naisen elämästä, kunnes mies onnistuu hankkimaan varallisuutta itselleen ja hänestä tulee ”kävelevä lompakko”, joka kykenee tarjoamaan naiselle paremmat edut kuin valtio. Jos mies epäonnistuu varallisuuden hankkimisessa, hän pysyy kadulla ilman naissuhdetta, mutta jos hän onnistuu, hän pääsee kilpailemaan naisen rakkaudesta muiden miesten kanssa. (Farrell 1994, 347–348.)
Joissakin kulttuureissa, kuten Pohjoismaissa ja amerikkalaisilla mustien asuma-alueilla syntyy moniavioisuuden kaltaisia systeemejä. Molemmissa kulttuureissa miesten panostus lapsiin on vähentynyt ja sen sijalle ovat tulleet veronmaksajien rahoittamat instituutiot, kuten päivähoitojärjestelmät, jotka toimivat valtion tarjoamina isän korvikkeina. Kattava sosiaaliturvajärjestelmä Pohjoismaissa naisille aiheuttaa sen, että avioliitto tarjoaa naisille vain vähän hyötyjä. Päivähoitojärjestelmä, äitiyslomat ja monet muut etuudet vapauttavat naiset riippuvuudesta miehiin. Veronmaksajat ovat saaneet sen roolin, joka aiemmin kuului aviomiehelle. Pohjoismaissa seksi on enemmän vapaan kaupankäynnin kohde kuin monissa muissa maissa kuten Yhdysvalloissa, jossa seksuaalisuus on paljon tarkemmin säädeltyä lainsäädännöllä. Naiset luovuttavat seksuaalisuutensa miehille myös saadakseen näiltä suojelua. Kun veronmaksajat asettuvat miehen asemaan turvaten naisten aseman poliisivoimien avulla, naisilla on vähemmän tarvetta luopua vapaudestaan ja jakaa lasten huoltajuus miesten kanssa. Lopputuloksena naisten seksuaalinen strategia muuttuu. Miesten tarjoama suojelu ei ole enää naisille tärkeää, eikä naisten kannalta ole enää tärkeää pidättyä seksuaalisista suhteista seksuaalisuutensa arvon säilyttämiseksi. Naisten seksuaalisen strategian muuttuminen voi olla ongelmallista joillekin miehille. Kun miehelle ei enää ole roolia perheessä, hänellä ei ehkä ole mahdollisuutta saada varmuutta isyydestään eikä oikeutta lastensa tapaamiseen. (Posner 1992, 166–171.)
Suuret valtiolta saadut tuet vähentävät naisten avioliittoja. (Mclaughlin & Lichter 1997). Naisten taloudellinen itsenäistyminen antaa naisille mahdollisuuden etsiä pidempään sopivaa partneria ja nostaa partnerilta vaadittavien ominaisuuksien määrää. Kun naisten koulutustaso nousee, heidän odotuksensa kasvavat ja riittävän tasokkaiden avioliittopartnerien tarjonta vähenee. Lichterin ym. mukaan naisten yhteiskunnalta saamat avustukset vähentävät naisten riippuvuutta miehistä. Hyvinvointivaltion tuet pitkittävät partnerinhakuprosessia samalla tavalla kuin työttömyyspäiväraha pidentää työnhakuprosessia. Mitä enemmän apua valtio tarjoaa, sitä harvinaisempia avioliitot ovat. (1992.) Valtion tukien määrä vaikuttaa myös miesten funktionaalisen moniavioisuuden määrään. Jos valtion naisille antamat tuet ovat suuret, naisilla on paremmin varaa valita seksikumppaneikseen tasokkaimpia miehiä, jotka eivät ole kuitenkaan halukkaita investoimaan naiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Jos valtion tukia ei ole, naisten on useammin otettava sitoutumis- ja investointihalukas aviomies, mikä tarkoittaa käytännössä tyytymistä vähemmän tasokkaaseen mieheen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomessa varallisuutta siirtyy miehiltä naisille myös erilaisten valtion järjestelmien kautta, jotka vähentävät naisten riippuvuutta miehistä. Timo Karjalainen kertoo, että terveydenhuollon menot vuodessa ovat yhteensä 11,8 miljardia euroa, josta naisten osuus oli 7 miljardia ja miesten osuus 4,8 miljardia. Miesten tappio vuodessa 2000-luvun alussa oli siten 2,2 miljardia. Voidaan otaksua, että suurin osa palveluihin käytetyistä rahoista on kerätty miehiltä, kuten myös suurin osa vanhuseläkkeisiin kerätyistä rahoista. Karjalaisen arvion mukaan miehet rahoittivat edellä mainittuja palveluja 1,6 miljardilla eurolla enemmän kuin naiset. Miesten vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmään sijoittaman euron arvo suhteessa naisen euroon on noin 70 sentin paikkeilla. Kun miesten lyhyemmän eliniän aiheuttamien menetysten arvo lasketaan yhteen miehille julkisesta terveydenhoidosta ja eläkejärjestelmästä lankeavien kulujen kanssa, miesten kokonaistappioksi tulee Karjalaisen mukaan 11,8 miljardia vuodessa 2000-luvun alkua tarkastellen. Miehet tukevat naisille keskimäärin suosiollisempaa ikääntyneiden lakisääteistä sosiaaliturvaa kolmella systemaattisella tavalla: miehet kuolevat naisia nuorempina, kuluttavat vähemmän verorahoitteisia terveydenhuollon ja vanhustenhuollon palveluja sekä saavat lyhyemmän ajan vanhuuden eläkkeitä. (2007, 26–28.) Mitä enemmän miesten varallisuus siirtyy naisille valtion kautta kierrätettynä, sitä riippumattomampia naiset ovat miehistä.
pyrinkin kuluttamaan ja hyötymään veroeuroista sen mitä olen maksanutkin, tai enemmänkin. Tämä tarkoittaa, ettei verollista työtä kannata tehdä liikaa.
Nyt laman myötä monet miehet pääsevät huilaamaan ansiosidonnaisella ja naiset saavat raataa sairaaloissa ym, tosin sekin syö veroeuroja, valtio on kohta liemessä,
mutta mitäpä se haittaa varakasta ja velatonta.
...heittäytyä tässä parin vuoden kuluttua työttömäksi ihan vaan sen takia, että naiset saisivat vuorostaan kustantaa minun elämistäni.
Pitääkin olla vielä töissä sen aikaa että saa velat maksettua pois ja sitten hankkiutua töistä eroon. Nyt ei voi suoraan tehdä sitä, ettei tule maksuhäiriömerkintöjä yms.
Se antaa vääristyneitä kuvia maailmasta. Valtion kasvattamat miehet ovat jotain hintelölitä homopoikia muistuttavia olmeja.
"Jos valtion tukia ei ole, naisten on useammin otettava sitoutumis- ja investointihalukas aviomies, mikä tarkoittaa käytännössä tyytymistä vähemmän tasokkaaseen mieheen."
Päinvastoin. Se juuri tarkoittaa, että pitää valita menestyvä ja voimakastahtoinen mies. Kun naisella ei ole taloudellista riippuvuutta, mies voidaan valita ihan minkä hörhökriteerin pohjalta tahansa.
Oliko näiden tekstien pointti se että naiset ei löydä tarpeeksi tasokkaita miehiä?
Tuskin kenellekään yksin eläminen on se tavoitelluin vaihtoehto. Uskoisin että suurin osa naisista kuitenkin hamuaa sitä parisuhdetta vielä nykyäänkin vaikka siitä ei taloudellisesti hyödykään mitään.
Enkä usko että köyhyys on syy torjua mies, ne yh-tuet on kuulemma tosi pieniä (yh-korotus, kunnan elatusapu).
minkä takia miehille on keksitty kiusaksi tuollaisia loiseläjiä... käyvät koko ajan ahneemmiksi ja lopulta loinen tappaa isäntänsä... samalla kuolee itsekin.