Minun on pakko kirjoittaa, sillä tuntuu että sydämmeni pakahtuu, enkä tiedä mitä tekisin. Olen ollut kohta 26 v. naimisissa mieheni kanssa. Pariviikkoa sitten mieheni ilmoitti että hän on viestitellyt kännykällä erään naisystävän kanssa melkein vuoden. He ovat tunteneet toisensa melkein 20vuotta. Tämä ystäväkin on ollut naimisissa, mutta eronnut ja hän seurustelee parhaillaan. Mieheni sanoi että hän on ollut aina ihastunut tähän ystävään. He ovat tavanneet vuosien varrella työn merkeissä silloin tällöin. Sitten mieheni soitti hänelle ja aluksi viestittely oli harvempaa. Mutta tällä hetkellä se on jokapäiväistä, jopa useammin päivässa. Kysyin mieheltäni mitä hän haluaa tehdä ja mihinkä tämäjohtaa, mutta hän ei tiedä sitä itsekkään. Tämän hetkinen viesittely on hänelle kaikkein tärkeintä, eikä hän halua sitä lopettaa. Tälle ystävälle on voinut viestien avulla kertoa kaikista asioista, pahasta ja hyvistä päivistä. Meillä on ollut vaikea puhua kaikista asioista mieheni kanssa ja eikä olla kysytty mistä toisesta tuntuu jokin asia. Pidetään vain itsestäänselvänä että toinen ymmärtää. Kun olen kysynyt mieheltäni, mitä nämä viestit kertovat hän on sanonut että ihan joka päiväisiä asioita, ei mitään tapaamisia eikä rakkauden tunnustuksia.Olen myös nähnyt näitä viestejä, eikä mitään sellaista ole ollut. Mutta mihin tämä johtaa, koska mieheni ei halua lopettaa viestittelyä ja hänen sydämmensä myllertää tunteiden ja järjen välillä. Meillä on mennyt mielestäni ihan hyvin tämä avioliitto eikä mitään suurempia asioita oe sattunut, rakastan miestäni edelleenki, enkä halua että tämä kaatuu tähän. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa, emmekä pääse mihinkään ratkaisuun. Minä olen henkisesti aivan puhki, kun mietin mihin tämä johtaa. Onko tänä päivänä kännykän käyttö ja viestittely tullut ihmisille niin tärkeäksi, että se on kuin uusi elämä mistään tullaan riippuvaiseksi? Onko se vain ystävyyttä jos ei ennätä tapaamaan ja puhumaan asioista mitä halutaan naisen puolelta? Mieheni haluaisi keskustella tämän ystävän kanssa. koska pitää tästä. Hän myös edelleenkin pitää myös minusta, eikä osaa päättää mitä tekee. Minuahan loukataan joka päivä, koska viestittely jatkuu edelleenkin. Annanko miehelleni vaihtoehdon, kanssani avioliiton vai viestittelyn toisen kanssa? Näin tämä ei kuitenkaan voi jatkua kauan, emme kumpikaan jaksa tätä asioiden miettimistä. Olisi mukava kuulla mielipiteitänne ja neuvojanne, miten tästä jaksaa eteenpäin elämässä.
vain ystävyyttäkö
aurinkokuu5
4796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulisin, että miehesi kaipaa vain "jännitystä" elämään.
Entä jos itse rupeaisit viestittelemään?
Ei sinun kannata ottaa vakavasti.
Viestitä sille naiselle myös jotain! Mikä saakelin muija, joka rupeaa viestittelemään toisen naisen miehelle? Tee kiusaa sille, lähettele viestejä ja kerro ihan hölmöjä asioita. Kerro paikkakunnan lehdessä, että yks muija viestittelee ukkomiehelle.
jne.
Tee koko jutusta show.
"Mieheni sanoi että hän on ollut aina ihastunut tähän ystävään."
Kuulostaa aika tökerölle toimminnalle, etenkin, kun viestittely jatkuu. Ehkäpä miehesi pistää sen vain "No, minähän vain rehellisesti sanoin miten asiat ovat"-piikkiin.
Koita saada miehesi ymmärtämään, että nuo keskustelut pahoista ja hyvistä päivistä ovat joatin sellaista, mitä SINÄ tahtoisit hänen kanssaan käydä läpi.
Siinähän ei mielestäni ole mitään ihmeempää ongelmaa, jos puoliskolla on vastakkaisen sukupuolen omaavia ystäviä, mutta tekstistäsi sai sen käsityksen, että miekkosesi on ihastunut tähän toiseen ja kertoo hänelle ne tärkeimmät tuntonsa. Ehkäpä teidän pitäisi opetella puhumaan niistä hyvistä/pahoista asioista myös toisillenne.
Muuten ollaan pikkuhiljaa tilanteessa, jossa sinä olet se "eukko", joka ei ymmärrä, ja tämä toinen se sielun sisko. Eli henkinen puoli on jossain muualla ja sinä se kotona oleileva tapaus, josta ei oikein tahtoisi luopuakaan, mutta eipähän kuitenkaan ymmärrä, miltä miekkosesta tuntuu...
Tottakai on asioita, joita täytyy purkaa ystävien kanssa. Mutta kyllä edes ne jokapäiväiset jutut kuitenkin pitäisi pystyä puhumaan myös sen kumppanin kanssa.
Älä nyt ainakaan jää roikkumaan tuohon epätietoisuuteen vuosiksi. Parempi vaan lähteä menemään, jos ei kumppanikaan tiedä "mihin mikäkin johtaa".
tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Itsellä vähän samankaltainen episodi käynnissä. Meilläkin mies alkoi viestitellä ja soitella entisen kouluihastuksensa kanssa. Väitti ensin, että ollaan vaan kaveripohjalla ja silleen, mutta sitten se kuitenkin meni sänkyhommiksi.
Touhu meni niin pitkälle, että suunnittelivat jo yhteiseen asuntoon muuttamista, mutta ei sitä sittenkään tullut mitään. Nainen olisi epätoivoisesti halunnut miehestäni uuden puolison, mutta mies sitten kuitenkin huomasi, että ei siitä tulekaan mitään. Ehdittiin siinä vaiheessa jo muuttaa erilleen.
Nyt mies olisi tulossa takaisin minun luokseni, mutta koska nainen edelleen soittelee ja laittelee epätoivoisia tekstiviestejä, niin ei onnistu. Kavereita ollaan miehen kanssa, mutta en ala siihen, että minun pitäisi olla se arjen pyörittäjä ja muu hauska otetaan kodin ulkopuolelta.
Olen kanssasi samaa mieltä, että se loukkaa todella, kun puoliso puhuu puhelimessa toisen kanssa jopa tunnin. Mitä siinä voi muuta tehdä, kuin niellä kiukkunsa ja pahan olonsa. Ja olen sitä mieltä, että naisen ja miehen välinen pelkkä ystävyys ei onnistu, siinä on aina seksuaalinen virite mukana.
Kokemuksesta, olin myös naimisissa oleva nainen kun mieheni alkoi tekstailemaan ja soittelemaan yhteisen ystävämme kanssa. Yrittivät eroa, yhteydenpitokieltoakin oli mutta tunne voitti. Sellainen ystävyys jossa kummatkin avoimesti pystyvät jakamaan päivän asioitaan, ja ylipäätään kokemus että on helppo keskustella jonkun kanssa on "koukuttava side". Haluamme tulla kuulluksi ja kun toinen innokkaana, aitona kuuntelee, niin mikäs sen mukavampaa. Jonkun toisen kanssa kommunikointi on helpompaa, mielenkiintoisempaa...
Myös itse viesteilin yhdessä vaiheessa naimisissa olevan miehen kanssa, hänkin pitkäaikainen ystävä, mutta huomasin lopulta että hän kiintyi minuun vaikka viesteily olikin hyvin arkipäiväisistä asioista. Tarve hänen puolelta tuntui olevan, että joku kuuntelee. Pitempään naimisissa olevat saattavat "unohtaa" arjen pýörityksessä puolison kanssa juttelun ystävyyden tyylillä.
Viesteily ja yhteydenpito tuntuu olevan miehellesi elinehto, kyllä hän on syvästi jo kiintynyt ystäväänsä. Enemmän tällä hetkellä tunteellisesti häneen kuin vaimoonsa, uskallan väittää. Eikä tietenkään hän näyttäisi sulle kuin nätit aviomoraalin kestävät viestit. Viesteily on nakertanut suhdettanne jo pitkään. Avioliittonne tulee kariutumaan ellei viesteilylle tule loppu. Anteeksi että sanon näin radikaalisti. . Voimia.