Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Välillä on ollut isoja riitoja ja välillä mennyt loistavasti... mikä nyt oikeestaan onkin aika normaalia. Muutama päivä sitten poikaystäväni "paljasti" pettäneensä minua yhden kerran loppu kesästä.(siis noin puoli vuotta sitten) Ei kuulemma aikaisemmin ole pystynyt kertomaan vaikka asia on vaivannut koko ajan. Ehkä nyt kun riitoja on ollut tavallista tiheämmin asia tuli sen takia esiin. Aika tyypillinen tarina enkä mitään sääliä tai vastaavaa haluakkaan enkä yksityiskohtaisesti ala kertomaan suhteestamme sen enempää. vaan haluaisin muiden kokemuksia/ mielipiteitä voiko tälläisen yli päästä? Pystynkö vielä luottamaan ja uskomaan?
voiko antaa anteeksi ?
pipsa
122021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vain sinä itse voit tietää, että pystytkö antamaan anteeksi ja luottamaan vielä. Ei siihen voi muut puolestasi vastata, tutki sisintäsi ja mieti, että haluatko yrittää antaa anteeksi. luottamus tuskin palautuu 100% koskaan...
Minä olen kokenut ihan saman asian,elikkä tulla petetyks.Ollaan olltu kohta mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta ja siitä 2 vuotta kihloissa.Mies petti minua marraskuussa,ja olen joutunut käymään perheneuvolassa selvittämässä päätäni,ehdotan sitä samaa sinulle,minulle siitä on ollut paljon apua.Sitä en tiedä pystynkö antamaan koskaan anteeks,tai unohtamaan,ja vaikka pystysisin unohtamaan niin arpiahan siitä jää ja se ei lähde koskaan pois!!!!!!!
ihan itsestäsi kiinni. Kukaan muu ei voi siihen antaa vastausta puolestasi valitettavasti. Pohdi suhdettanne, anna ajan kulua ja mieti miltä SINUSTA tuntuu. Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Vain niin voi asiat selvittää.
Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että helppoa ei tule olemaan. Anteeksi voi antaa, muttei välttämättä pysty koskaan unohtamaan. Samat asiat tulevat usein myöhemmissä riidoissa esille vaikka olisi kuinka annettu anteeksi ja "unohdettu". Luottamuksen menettäminen on yleensä sen verran paha asia. Tämä tietenkin riippuu siitä, miten pahasti sinuun sattui poikaystäväsi teko ja miten paljon hän sitä katuu.
Lisäksi koska olitte silloin vielä aika lailla seurustelunne alkuvaiheessa, on mies ehkä vielä "etsinyt itseään". Itselläni oli samanlainen tilanne nykyisen mieheni kanssa, suhteemme alkuvaiheessa hän tapasi jotain tyttöä tietämättäni kerran, koska ei ollut kuulemma vielä silloin varma kestääkö suhteemme. Mitään ei kuulemma kuitenkaan tapahtunut, tiedä häntä sitten.
Asia paljastui minulle kun kyseinen nainen ilmaantui yllättäen paikalle ollessamme kaupungilla juhlimassa ja hyppäsi mieheni kaulaan. Oli siinä ihmettelemistä kun mies esitteli hänelle minut, tyttöystävänsä. :D Nainen tietysti suuttui silmittömästi ja lähti kirkuen paikalta.
En jaksanut repiä suurta stressiä asiasta, enkä syyttänyt miestäni vaan ajattelin, että ehkä hän itse ottaa opikseen ja lähinnä surkuttelin ääneen sitä toista naista, joka oli sentään raahautunut kaupunkiimme monen sadan kilometrin päästä vain tavatakseen ihastuksensa tyttöystävän. Kyllä minuakin olisi vituttanut!
Olemme puhuneet asiasta paljon mieheni kanssa ja nykyisin hän sanoo, että se oli hänen elämänsä pahin virhe. Näiden viiden ihanan vuoden aikana ei ole ollut kertaakaan aihetta epäillä hänen sanojaan tai tekojaan.
Olet nainen ja ei mitään mahdollisuuksia unohtamiseen.Rähisette jo muutenkin liikaa.Mies tulee kuulemaan joka mutkassa.Eikä hänelläkään ole suurempaa tarvista jatkaa koska kertoili.
Nämä omien munauksien kertomiset kun ei asioita laita järjestykseen.Jos hän niin luulee niin on kysymys yksinkertaisuudesta.Olisitko itse kertonut?Turha on kumminkin sinun tulla perustelemaan ettet itse olisi siihen tilanteeseen ajautunut.Maailma on täynnä uskottomia naisia jotka ei kerro tällaisista omasta mielestään pikkujutuista.
Vastauksesi tiedän jo.Onko oma kaverini pettänyt?Ei ole.Pystyn kyllä arvioimaan mahdollisuuteni naisen suhteen jo hyvin aikaisessa vaiheessa.Minulle ei toistuvat pikkuriidatkaan ole normaaleja.
Anteeksiantohan on helppoa, mutta unohtaminen vaikeaa. Mutta pystyt kyllä unohtamaan jos haluat niin. Olen sen nähnyt ja kuullut tapahtuvan monille. Tiedän myös omalta kohdaltani, että pystyn. Yksittäisten tapahtumien merkitykset myös haalistuvat vuosien varrella.
Anteeksi voit antaa, voitko unohtaa tai luottaa enää koskaan, se on eri asia.
Vaimoni kertoi 20 avioliittovuoden jälkeen, ettei ole koskaan ajatellut uskollisuutta ja on pettänyt useita kertoja. Käytännössä koko ajan. Anteeksi antaminen minun puolelta ei ollut vaikeaa, mutta unohtaminen tuntuu täysin mahdottomalta. Telkkarin joku ohjelma tuo asian mieleen, lehtijutut tai kuvat. Monet asiat elämässä palauttaa asian mieleen. Unohtaminen on vaikeaa. Luottamusta hän ei ole edes yrittänyt herätellä joten minun kohdalla häntä kohtaan parisuhe-elämä on luopumista.
Osittain tähän on vienyt se,että vaimoni hakemalla hakee syytä tai tapaa jolla voisi sukulaisten ja tuttavien silmissä sanoa minun syyllistyneen johonkin ja näin ollen hän voisi omasta pyynnöstä ja minun syyllisyyteen nojaten hakea eroa. Omista uskottomuuksista hän ei uskalla kertoa kenellekään joten hänen hakemus avioerosta ei omalle syylle tule kysymykseenkään.
Rakastan vaimoani, mutten kysele hänen menemisiään enkä tulemisiaan hän elää kanssani niinkuin kaksi ystävää voi elää. Hän vain "kyttää" tarkkaan toimeni ja tehtäväni.
Että raskasta se on, mutta kuitenkin anna anteeksi, muu onki sitten teidän yhdessä tehtävä. Et saa luottamusta takaisin etkä pahoja tunteita pois yksin vain siihen tulee olla yhteinen täysin avoin ja rehellinen sopimus ja kova työ uskollisuuden ja rakkauden voimalähteellä.
Tänä päivänä ei tarvitse syytä. riittää kun sanoo, että välit ovat peruuttamattomasti rikkoontuneet. enempää ei tarvitse perustella.
Joten voitte molemmat päästä liitosta elämäänne ja kunniaanne likaamatta.
Eihän mulla ole tarvetta. Minulle riittää nykyinen, vaimollenihan se ei ole riittänyt.
Seurustelimme onnellisesti 3,5 vuotta. Kaikki päivät olivat täynnä rakkautta ja iloa. Mikään ei viitannut siihen, että hän olisi pettänyt minua. Sain sukupuolitaudin ja kuulin hänen pettäneen minua viime kesänä. Kerran olin jo anteeksi antanut pettämisen, joten haluaisin opastaa teitä, että lopettakaa suhde kun toinen pettää. Itsekin vietin unettomia öitä kun mies oli baarissa. ihkinä en hänelle ensimmäisen petäämiskerran jälkeen asiasta maininnut kun asiasta sovittiin. nyt harmittaa, miksi en jättänyt häntä jo tuolloin...
Pystyt saamaan luottamuksen takaisin ajan kanssa. Jatka vain suhdettasi ja koeta antaa anteeksi. Jos rakkaus ei ole kuollut, ei ole hätää. Ilmiselvästi miehesi on kärsinyt tunnontuskista, joten tuskin hän toistaa virhettään.
Minulle on käynyt kuta kuinkin noin, ja yhdessä olemme edelleen ja suhteemme on vain lujittunut. Mieheni ymmärtää nyt arvoni ja tajuaa mitä meinasi menettää! Rakkautemme on vain kasvanut.
Tsempppiä sinulle!
Kaiken A & O on pariskunnan kommunikaatiokyky. Kun asian selvitetään perusteellisesti, niin perusteellisesti että molemmat voivat yhdessä nauraa asialle, niin homma hoituu itsestään.
Puhun nimimerkillä "kokemusta on".
Kokemukseni mukaan anteeksi voi antaa ja rakkaus ei katoa mutta nainen miettii aina koska se toistuu.
Et pysty luottamaan mieheesi enää ikinä.