perunalla ja siihen vielä ruisleipää rutkasti- oi autuutta! ja kilot sen kun katoavat...ja katoavat...kun pitää kohtuuden ja liikkuu päivittäin.
vanhan ajan--
kalakeitto.-
81042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
-vielä kun oppisit lukemaan ja laittamaan viestisi oikealle palstalle niin menisi vieläkin paremmin.
Ei mikään kalakeitto lyö savolaista rantakalaa keitettynä pienestä muikusta ja runsaalla voilla. Jos olet terve niin siivu ruisleipää, vasta paistettua, on paikallaan.
Diabeetikolle teveysruoka vailla vertaa.
Tuo ole mikään vanhanajan kalakeitto, vanhan ajan kalakeitto tehtiin ilman perunaa, kun peruna kai yleistyi mielestäni suomessakin vasta 1800 luvun alussa, joten mitähän siihen vanhanajan kalakeittoon laitettiinkaan???
Kalaa
Voita
Suolaa
Vettä
Pippuria
Siitä olen ainakin kuullut, että ennen perunaa täällä syötiin naurista. Mahdettiinkohan sitä laittaa myös kalakeittoon, sitä en tiedä.
Nauris on kyllä hyvää. Olen torilta ostellut silloin tällöin.
Olen kuullut sellaisesta kuin Lemin särä, johon laitettiin kaskinauriit niiden karitsanlihojen alle - nykyään perunat. On kuulemma oikein suomalaista perinneruokaa. Ois kiva maistaa... siis nauriiden kera.
Tosin karitsaa ei kannata käyttää lihana vaan mieluummin rasvaisempaa lammasta. Rosmariini sopii hyvin mausteeksi. Muitakin juureksia voi käyttää, ainakin lanttua, porkkanaa, juuripersiljaa jne. . Lihaa pitää olla sopivasti eli siitä pitää paiston aikana irrota riittävästi rasvaa muttei liikaa.
Nauriissa on melkoiset erot, kannattaa suosia alkukauden yksilöitä. Kaskinauris on kuulemma parempaa kuin tavallinen mutta ei ole vielä tullut kasvatettua sitä.
En mä ole tuota ajatellutkaan... nauris mikä nauris. Tarkoitat varmaan, että eivät ole enää syksymmällä niin hyviä kuin nämä nyt torilla myytävät...
Ois myös mielenkiintoista löytää kaskinaurista.
Harmi, että nämä perinneruuat ovat miltei täysin unohdetut. Tiedä, mitä herkkuja on kadonnut matkan varrelle - kun tuo peruna rantautui näihinkin pohjoisiin nurkkiin.
on suorastaan pilattu tunkemalla se täyteen perunaa. Sen olen huomannut ruokaloissa ja ravintoloissakin. Ei ymmärretä että keitossa pitää olla runsas liemi ja paljon kalaa. Kala- tai perunapata on eri ruoka.
Sain tutulta kalastajalta kuhafileitä ja sain päitä ja ruotoja niin paljon kuin halusin. Laitoin kolme päätä ja ruodot kattilaan ja niistä tuli kalakeiton liemipohja. Irrottelin vielä kalanpalasia niin ruodoista kuin päistäkin. Pää kannattaa hajottaa ihan kokonaan, sieltä löytyy poskilihojen lisäksi myös muuta syötävää. Kunnon kulinaristi imeskelee myös ne pään luut.
Keittoliemeen lisäsin paketin keittojuureksia, jossa lanttua, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa sekä hiemen valkokaalia sekä paljon maustepippuria, laakerinlehtiä ja merisuolaa. Kun ne olivat pehmenneet, lisäsin irrottamani kalan palat sekä yhden fileen paloiteltuna. Sitten lisäsin reilusti kokomaitoa ja reilun nokareen voita. Siinä se herkullinen vähähiilihydraattinen kalakeitto on yksinkertaisuudessaan. Kun tekee ison kattilallisen niin kun kalan palat alkavat ehtyä niin voi lisätä sinne vaikka lohta ja katkarapuja jotka antavat jatkokeitolle taas uutta makua.
Venäjällä oppimani tavan mukaan keitin erillisessä kattilassa neljä isoa paloiteltua sipulia ja niitä pitää keittää kauemmin kuin muita sillä sipulin tulee olla niin pehmeää että sitä ei enää huomaa valmiin keiton joukossa.