Sanokaa nyt viisaammat tähän jotain;
Tapasinpas elämäni naisen tuossa kesällä. Ensitapaamisella juttua riitti puoli päivää ja yötä, toisessa oli yhdessä paketissa se kaikki. Varmaan tärkein asia oli molempien pitkä suhdehistoria ja halu jättää vanha taakse.
Heräilin öisin katsomaan sitä ihanuutta, en voinut uskoa todeksi sitä mikä nyt nukkui vieressä. Ihan ensimmäisinä aikoina ei oltu erossa ollenkaan, päivä tuntui minuutilta.
Ensimmäisen eron aikana jotain muuttui. Yht' äkkiä ei voida tavata ollenkaan, muutamaan viikkoon ei ole löytynyt tunninkaan vapaata aukkoa. Puhelimessa puhutaan silti niin kuin ennenkin, vain kaipaaminen jää sanoista pois. Ja kaikkein vaikeinta on tietysti se, ettei nähdä ja koskettaa voi ollenkaan.
Ok, naiselta loppui kiinnostus, hyväksytään se sitten. Otti silti aika lujille kun kysyin kai viimeistä kertaa, jos yhteistä aikaa vielä voisi olla. Vastaus oli, ettei ruinata saa. Ja toinen lause oli, etten tästä mihinkään katoa.
Minä en ikinä dokaa. Mutta tämä tilanne piti tietysti nollata ottamalla sellainen määrä keittoa, että black-outia oli puoli päivää. Aamulla se kertaalleen haudattu suhde sitten soittaa ja meikäläisen suusta tulee surinaa.
En kestä enää näitä kohteliaisuuksia, mistä helvetistä sen tietää jos tämä on ohi? Suoraa puhetta siltä ei tule, yritetty on. Koitanko tehdä sen mustasukkaiseksi? Lähetänkö pelimannit sen ovelle? Vedänkö toiset kännit jos se vaikka unohtuu? Jätänkö soittamatta? Vai mistä *tusta sen tietää jos tässä on enää yhtään mitään?????
Tapasinpas elämäni naisen tuossa kesällä. Ensitapaamisella juttua riitti puoli päivää ja yötä, toisessa oli yhdessä paketissa se kaikki. Varmaan tärkein asia oli molempien pitkä suhdehistoria ja halu jättää vanha taakse.
Heräilin öisin katsomaan sitä ihanuutta, en voinut uskoa todeksi sitä mikä nyt nukkui vieressä. Ihan ensimmäisinä aikoina ei oltu erossa ollenkaan, päivä tuntui minuutilta.
Ensimmäisen eron aikana jotain muuttui. Yht' äkkiä ei voida tavata ollenkaan, muutamaan viikkoon ei ole löytynyt tunninkaan vapaata aukkoa. Puhelimessa puhutaan silti niin kuin ennenkin, vain kaipaaminen jää sanoista pois. Ja kaikkein vaikeinta on tietysti se, ettei nähdä ja koskettaa voi ollenkaan.
Ok, naiselta loppui kiinnostus, hyväksytään se sitten. Otti silti aika lujille kun kysyin kai viimeistä kertaa, jos yhteistä aikaa vielä voisi olla. Vastaus oli, ettei ruinata saa. Ja toinen lause oli, etten tästä mihinkään katoa.
Minä en ikinä dokaa. Mutta tämä tilanne piti tietysti nollata ottamalla sellainen määrä keittoa, että black-outia oli puoli päivää. Aamulla se kertaalleen haudattu suhde sitten soittaa ja meikäläisen suusta tulee surinaa.
En kestä enää näitä kohteliaisuuksia, mistä helvetistä sen tietää jos tämä on ohi? Suoraa puhetta siltä ei tule, yritetty on. Koitanko tehdä sen mustasukkaiseksi? Lähetänkö pelimannit sen ovelle? Vedänkö toiset kännit jos se vaikka unohtuu? Jätänkö soittamatta? Vai mistä *tusta sen tietää jos tässä on enää yhtään mitään?????
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ensimmäisen eron aikana jotain muuttui" Montako eroa? Kauanko olitte? Entä onko teillä iso ikäero? Nainen nuori?
Ehkä ei kannata puhua liikoja puhelimessa, ettei tulee kuvaa että on aina saatavilla. Tai ettei ole puhelimessa ystävä tai terapeutti (mikäli mieheksi halajat). Tai helppoa kuvaa.. Älä ole liian aulis ainakaan joka asiassa. Älä puhu "viimeisistä ajoista" koskaan, jos aiot yrittää jotakin.
Ehditkö katsoa sillä ajalla muuta seuraa jos toinen ei näe.
Oma asiasi mitä teet vaikka puhuisit paljon puhelimessa. Mutta nainen voisi sen sijaan hilautua paikanpäälle jonnekin istuksimaan turisemaan, tai sinä mennä hänelle. No tässä oli niksini tältä yöltä
ajattelisin että se ihastuksen huuma voi vähentyä vähän eri aikaa, naisella
ilmeisesi on ihastus jo laantunut ja on jo sokerisista puheista ja hetkistä saanut riittämiin. että nyt on aika ottaa vähän etäisyyttä eikä olla niin yhtä ja kylkikyljessä.
ehkäpä nyt teillä olisi alkamassa `kestätkö minua tällaisena kuin olen` vaihe kun toinen ei olekaan enää niin miellyttävä, ja voi nähdä kestääkö toinen vaikka toiselta surinaakin pääsisi joskus suusta.
nyt se suhde vasta varsinaisesti alkaa, otetaan toisesta mittaa ja löytyy niitä ärsyttäviäkin piirteitä.
hän sanoi ettei mihinkään katoa ja soittikin aamulla, sehän on hyvä merkki.
jos hänestä tykkäät niin paljon että että jatkaa haluat anna naiselle tilaa, keskity itseesi ja omiin juttuihisi, ole unohtavinasi hänet hetkeksi. joo älä ruinaa, lähetä joskus joku positiivinen tekstari jolla muistutat olemassa olostasi mutta älä tee aloitetta tapaamisen suhteen.
jos hän sinusta on vielä kiinnostunut niin tulee itse lähemmäs.
.... liikaa?
Jos yritit tämän naisen omistaa, voit saada vastareaktion, joka on juuri kuvaamasi. Eli ihan oikeasti anna toiselle tilaa tehdä muutakin kuin roikkua sinussa ja sinun pillisi mukaan (?).
Jos tunkee ikkunoista ja ovista, en minä ainakaan jaksaisi sellaista. Omaa aikaa ja omia harrastukia sekä omia kavereitakin pitää jokaisella olla.
Kiitos vastauksista, jossain näissä kohdin se ongelma on.
Otin neuvosta vaarin ja olin soittamatta, yritin olla olematta liian aulis. Annan ladyn ottaa yhteyttä ja puhun mitä sattuu. Aika helposti sitä sortuu kuitenkin taas anelemaan seuraavia treffejä, naisiin pitää kai suhtautua vähän lietomaisesti jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Meillä yksi haaste on jonkinmoinen kuilu sosiaalisen taustan puolella. Minä olen, sanotaanko, hyvää akateemista keskitasoa noin kaiken ulkoisen puolesta. Lady taas on selvästi yläluokkaista genreä. Meikäläistä vaivaa siis hieman uskon puute siinä, etten minä ole ihan lopullisesti se, mitä haetaan.
- J