Usein puhutaan pettämisestä parisuhteessa; mies pettää vaimoaan tai päinvastoin. Omat parisuhteeni eivät ole juurikaan olleet kovin kestäviä johtuen yksinkertaisesti siitä, että olen pitänyt sinkkuelämästä ja sen tuomasta jännityksestä. Tapaan mielelläni uusia ihmisiä ja se on koitunut ongelmaksi ihmissuhteissani. Vähän aikaa sitten tapasin mukavan miehen, joka sai minut tuntemaan, että ehkä sinkkuelämän tilalle voisi löytää myös jotain muuta ja arvokkaampaa. Tapailimme miehen kanssa jonkin aikaa, mutta emme koskaan käyneet keskustelua siitä, mikä suhteemme loppujen lopuksi oli. Olimme kevään eri paikkakunnilla ja molemmilla oli omat kuvionsa. En väitä ettenkö olisi myös itse tavannut omalla ajallani uusia miehiä ja tutustunut heihin, mutta siihen se jäikin. Kesän alussa mieheltä tulevat viestit vähenivät, puheluita ei juurikaan enää tullut. Jos kyselin kuulumisia tai ehdotin tapaamista, mies vetosi kiireisiin. Suhteemme, siis jos sellaisesta voidaan puhua, oli intohimoinen alusta asti. Näimme silti vähintään kerran viikossa ja vietimme mukavia hetkiä. Sen vuoksi yhtäkkinen hiljaisuus miehen puolelta sai minut epäilemään toista naista. Ja olin oikeassa. Emme siis seurustelleet mutta pelkkänä satunnaisena tapailuna en myöskään osaa juttuamme pitää. Missä kohtaa siis menee pettämisen raja "tapailuvaiheen" suhteen? Vai ei missään? Itse olin varovaisempi koko tuon ajan uusien tuttavuuksien suhteen, koska muiden kanssa säätäminen tuntui sopimattomalta. Mies sen sijaan ajatteli ilmeisesti toisin ja pani tuona aikana kaikkea mikä liikkui vaikka sai samalla minut tuntemaan elämänsä puuttuvaksi palaksi. Onko tässä eroja miesten ja naisten suhteen?
Tapailuaikainen pettäminen
Sandraxi
2322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ette ole yhdessä, ette ole yhdessä ja sillä selvä.
Toki tuosta voi vetää omat johtopäätöksensa kiinnostuksen suuruudesta.
"Omat parisuhteeni eivät ole juurikaan olleet kovin kestäviä johtuen yksinkertaisesti siitä, että olen pitänyt sinkkuelämästä ja sen tuomasta jännityksestä."
Minkä ihmeen takia mies olisi ottanut sinut vakavasti? Olisin toiminut ihan samalla tavalla kuin miehesi, ei tuollaisia naisia pidetä vakavastiotettavina kumppaneina ainakaan ennenkuin se on sen jollakin tapaa osoittanut.
"En väitä ettenkö olisi myös itse tavannut omalla ajallani uusia miehiä ja tutustunut heihin, mutta siihen se jäikin"
Mistähän kummasta mies olisi sen tiennyt? Kevytkenkäisen oloinen nainen toisella paikkakunnalla, et kai kuvittele että kovinkaan moni mies olisi tarpeeksi tyhmä uskoakseen sellaisen jutun kestävyyteen?
Kyse ei todellakaan ollut siitä, ettenkö olisi osoittanut miehelle sitä, että välitin hänestä ja kovasti. Kun huomasin itse, että sinkkuelämälle saattoi tulla piste tämän miehen kanssa, annoin miehen kyllä ymmärtää selvästi että olin tosissani. En puhunut ehkä suoraan, vaan osoitin teoillani ja muulla sen, että mies varmasti ymmärsi tunteeni. Mies ei juurikaan tiennyt asioita menneisyydestäni, koska menneiden vuosien sinkkuelämäni ei ollut pääpuheenaiheemme. Ja juuri siksi ajattelin ottaa rauhallisesti ja katsoa minkänlaisen suhteen saisimme aikaan. Entäpä ajattelitko kevytkenkäistä miestä toisella paikkakunnalla? Minä ajattelin. Mies ymmärsi sen kyllä hyvin, että jouduin olemaan toisella paikkakunnalla töideni takia. Eri paikkakunnilla olo alkoi jossain vaiheessa tuntua ahdistavalta, koska en tiennyt mitä mies puuhaili sillä aikaa kun emme olleet yhdessä. Kevytkenkäistäkö? Mutta koska vain tapailimme, molemmat olimme vapaita tekemään mitä halusimme. Ne miehet, jotka tapasin "suhteemme" aikana tuntuivat vääriltä ja kuten aiemmin teinkin selväksi, mitään heidän kanssaan ei tapahtunut. Jollain tavalla olin kuitenkin kiintynyt mieheen ja olin hänelle myös uskollinen. Suhteemme laadusta huolimatta. Ja siitä tässä viestissäni olikin kysymys, että voinko sanoa, että olen joutunut pettämisen kohteeksi, koska me tapailimme emmekä seurustelleet. Kertokaa mielipiteitänne!