Onkos täällä kenelläkään kokemusta sellaisesta, että mummo suosii vain toista lapsenlastaan estoitta, puolustelee ja rahoittaa karkit ym. Meillä on sellainen tapaus, ja ei voi kuin itkeä ja nauraa samallakertaa. Esim kun teinille sanotaan käskevään sävyyn, että siivoa jälkesi tai jotain vastaavaa, niin teini lähtee mummon luo valittamaan kohteluaan. Yleensä mummo sitten soittaa perästä, että miksi teini on myrtsinä, syyn kerrottuamme alkaa välitön puolustelu. Eihän se teinin vika voi olla, hänellä oli vaikea lapsuus ja koulussa on kiusattu, jne. Kaiken huippu on se, että teini myös valehtelee, niin meille, kuin mummolleenkin saadakseen sympätiat. On jäänyt monta kertaa valehtelusta myös kiinni, ja taas mummo puolustaa..Myöskin kun teini saa jostain syystä raivokohtauksen niin, että tavarat sinkoilee ja kirosanat lentää, sekä tietenkin syöksyy mummon helmaan ja kertoo oman versionsa tapahtuneesta, mikä yleensä poikkeaa totuudesta melkoisesti. Myöski se, että mummo ostaa vain tälle kyseiselle teinille kaikkea, muttei millään meinaa huomioida toista lasta, antaa aihetta hampaiden kiristykseen. Esim teini tulee aina välillä kotiin ja esittelee uusia vaatteitaan, laukkujaan,tms saa toisen lapsen aika surulliseksi. Eräänä jouluna mummo lupasi molemmille ostaa kalliin lahjan, mutta sen saikin vain tämä suosiossa oleva lellikki, ja taas oli kotona ikävä tunnelma. Joka kerta, kun kysymme syytä moiseen, tulee vakiovastaus.. kun sillä oli se vaikea lapsuus, ja sitä on kiusattu.. Voi pyhä pa..a sanon minä. Mainittakoon vielä, että teini on 16v ja siskonsa 13v. tuon ikäisillä jo älli pelaa siihen malliin, että nuorempikin tajuaa siskoaan suosittavan. Teini vielä tietoisesti pelaa peliään, manipuloi mummoaan ihan sata nolla.
Toisen lapsenlapsen suosiminen
hermolomantarpeessa
172173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiedän tunteen, sillä ite juuri olen se syrjitty ja väheksitty lapsenlapsi. Meitä on 3 lapsenlasta; minä, mun veli ja meijän serkku. Ollaan jo veljen kanssa aikuisia ( 23 ja 26) ja serkku semmonen 10-vuotias nasseli. Mutta jos vertaan vaikka kaikkia lahjoja, rahoja ja sen semmoista, mitä mummo ja ukki on antanu, niin kyllä se minä olen, joka on jäänyt viimeiseksi ja jota on muistettu vähiten.
En tiedä muista, mutta kyllä mun mielestä kaikkia lapsenlapsia tulisi muistaa saman verran. Eihän isovanhempien ole pakko antaa mitään, mutta jos annetaan rahaa ja lahjoja tai ostetaan tavaroita niin kyllä kaikille pitäisi tulla saman verran. Hävettää myöntää, että vieläkin tulen kateelliseksi isoveljelleni, kun isovanhemmat muistavat häntä ja antavat rahaa tai jotain ja minä jään taas yllättäen ilman mitään. Lapsenahan se tuntui vielä kurjemmalta. Monet itkut tuli, kun isovanhemmat pyysi ja otti veljeni mukaan reissuille ja matkoille ja minä jäin kotiin vanhempieni luokse. Kaikki syntymäpäivälahjatki on olleet mitättömiä verrattuna veljeeni. Ja veljelleni he soittavatkin joka viikko ja minulle tulleet soitot vuodessa mahtuvat varmasti yhden käden sormiin. Äidilleni (jonka vanhempia he ovat) olen monta kertaa vuosien myötä sanonut ja valittanut tästä tilanteesta mutta ei se suostu näkemään tilannetta samalla tavalla. Mulla taasen on tosi syrjitty olo ja usein tulee mietittyäkin, että miksi en ole isovanhemmilleni yhtä tärkeä lapsenlapsi kuin muut. Nooh... kaiken kanssa oppii elämään
Vanhat ihmiset suosivat usein poikia ja tytöt eivät ole mitään. Sitten nuorempia sisaruksia pidetään myös aina niin pieninä, etteivät he tarvitse mitään tai voivat saada isomman vanhat vaatteet ja tavarat...kun menin naimisiin, pidin ihan normaalina lainata mieheni pitkiä kalsareita, alushousuja jne...HEH, mies oli kyllä ällikällä lyöty ja kesti kauan opetella ostamaan naisten vaatteita...olin aina itse tottunut saamaan veljeni vanhat.
Olet varmaan ihan väsynyt teiniisi, teinin rakastamiseen vaaditaan niin paljon ja pitää muistaa tehdä se siitä valehtelusta huolimatta. Meillä kävi aikanaan teinin kanssa niin pahoin, että valehteli POLIISILLE vanhemmistaan!!! Silloin kyllä tuntui hetken etten rakasta häntä enää koskaan ja teen perinnöttömäksi. Sittemmin joutui itse pidätetyksi tekosistaan ja oli putkassakin, voi luoja varjele sentään. Ja tietysti näyttää hyvää naamaa ulospäin ja on mummun yksi suosikki serkkujensa lisäksi.
Nyt teini on jo aikuinen ja ihminen siitä lopulta tuli mutta tiedän kyllä miten haasteellista on kun teini valehtelee, varasti mm. kännykkäni, osti tupakkaa ja sotkeentui muuhunkin niin että opittiin uusia kasvejakin, metsästä kun saa "taikasieniäkin"...kerkiäväinen oli kyllä. Ja kaikki oli aina "Oi ja voi ja pitää ymmärtää nuoria...!"
Voimia sinulle kasvatukseen ja yritä rakastaa sitä teiniäsi kaikesta huolimatta, mummulle tuskin voi mitään.
Meillä on kolme lasta, poika,poika ja tyttö.
Keskimmäisemme jää aina kaikessa huomioimatta toiselta mummolta ja papalta plus monilta muiltakin..
Lapsellani on vielä kaikenlisäksi puheongelmaa ja on mm. erityiskoulussa.
siitä tuore esimerkki:
Esikoisemme aloitti nyt kolmannen luokan ja keskimmäinen meni ensimmäiselle. Mummo sitten kyseli kovasti ennen koulun alkua esikoiselta että jännittääkö..kun totesimme vanhempina siihen että varmaan ekaluokkalaista enemmän jännittää, tokaisi mummo: "mutta esikouluhan oli jo koulua, mitä sitä tarvitsee jännittää!" Haloo! Olin todella harmissani.
Samat isovanhemmat raahaavat isoveljeä joka paikkaan ja aina kun pikkuveli olisi tulossa mukaan sanovat he:..ei tarvitse lähteä, ei ole pakko! ja tuskimpa hän haluaakaan. Myös muut sukulaiset "arvostavat" esikoista enemmän, hän saa mm. enemmän rahaa. Se on ikävää :( toki sitten itse diplomaattisesti sanon että hän saa koska on vanhempi..
Nuorimmaisemme on tyttö,joka on ihan prinsessa ja saa paljon huomiota!
Itse olen ainokainen ja tilanne on uusi. Kaverini oli myös keskimmäinen lapsi ja aina valitti osaansa.
Pitäisikö sanoa ihan suoraan että EI, nyt loppuu tuollainen!?
Mun mummo suosi aina veljeäni, kun olin pieni. Enää suosiminen ei ole niin räikeää, mutta nyt tuntuu että monet muut sukulaiset suosivat häntä. Hän on ulospäinsuuntautunut, puhelias, päässyt eräiden harraste-juttujen kautta monta kertaa lehteen jne. Hän vie ja saa aina kaiken huomion noilla erityiskyvyillään mitä sitten ihaillaan joka paikassa. Ei sitten ole koskaan tullut mieleen kehua mun taitoja asioissa, missä olen hyvä? Lähestulkoon aina siinä käy niin, että sukulaiset, perhetutut ym. kysyvät ensimmäisenä että mitä hänelle kuuluu ja miten hänellä menee. Monet kerrat oon kuullu jos vaikka äitini on puhunu puhelimessa, miten siellä se toinen sanoo haluavansa tavata veljeni, kun tulee kaupungissa käymään. Mua ei kiinnosta nähdä. Minkäs teet, jos roolijako on ollut tämä alusta saakka. Vaikea siinä lähteä uudenlaista roolia itselleen luomaan. Nykyään yritän ympäröidä itseni sellaisilla ihmisillä, mitkä ovat kiinnostuneet aidosti minusta ja asioistani. Silti sukutapaamiset taas muistuttavat omasta paikastani.
Kyllä tämä meidänkin teini on ollut poliisin kanssa tekemisissä, mm varastelun takia onpa varastanut minultakin rahaa monet kerrat. Mummo ja teini on pyydetty monesti meidän kanssa samaan pöytään pitämään palaveria, aiheena teinin käytös ja niin edespäin. Monesti on mummokin siinä nyökytellyt, että näin me teemme ja teini alkaa kantaa vastuuta sekä osoittaa arvostusta muita ihmisiä kohtaan.. No seuraavan kerran kun tulee riitaa jostakin, niin mummolla on taas sama virsi, eikä edes tahdo ajatella asiaa kokonaisuutena. Hyvä esimerkki on tässä eräältä päivältä, kun nuorempi tyttö oli liian myöhään ulkona ja mummo kuuli siitä. Heti tuli kuin apteekin hyllyltä vastine, eihän se vanhempi tyttö samassa iässä niin tehnyt. Meinasin jo sanoa päin naamaa, että muistaako edes mitä kaikkea teini silloin teki.. Oli ulkona luvatta, veti kessua nurkan takana, varasteli, jne. Uskallan väittää, että ennen vielä piiskan aikaan sai parempia tuloksia, kuin pelkällä puheella nykyään. Itsekkin poikasena sain isältä satikutia, jos tuli tehtyä rumasti, eikä se jättänyt mitään traumoja jälkeensä. Oppi oli siinä, että jos teit väärin sait selkääsi, nykyään joutuu siitä tilille itse.
Näin on, kaikesta syytetään aina vanhempia nykyään vaikka teinillä olisi minkälainen luonne tahansa ja tekisi ihan mitä vain, jouduin ratsamaan huonettakin salaa koko ajan, sekä taskut, repun kaiken ja vakoilemaan irc-galleriaa missä kertoi mm.mielialkoholijuomansa!!! ja esitti woodoo-kuvia nukeista jne. Eipä kyllä sellaista oppia kotoa saanut ja joutuikin poistamaan kuvat aika hätäisesti ja syytti kavereita...
Kyllä kunnon selkäsauna olisi tehonnut mutta kun nykyään pitää vain ymmärtää teki teini mitä vain, löysi hyviä ohjeita internetistäkin vaikka mihin, ämpäri porisi sängyn alla ja ovi oli lukossa kun juomia tehtailtiin jne.Lumihangestakin löydettiin ja onneksi löydettiin, niin hyvinhän ei kaikille ole tunnetuin seurauksin käynyt.
Kyllä jotkin asiat ovat luonteessa eivätkä kasvatuksessa, sillä muut sisarukset ovat ihan "tervepäisiä" ilman yhteyksiä poliiseihin jne.
Sitten näitä "renttuja" suositaan vaikka kielenkäyttökin on ihan ala-arvoista. Mutta kun osaavat olla muille niin hurmaavia, meidänkin teinin muilta saama lempinimi oli jo lapsena "hurmuri". Hyvä ulkonäkökin takaa suosion.
Niin ja karkasi alaikäisenä joihinkin bileisiin stadiin saakka valehdellen olevansa yökylässä kaverilla.
Lisäksi olemme sotilassukua, vuosisatojen takaa, korkeita arvoja kaikilla miespuolisilla ja nyt teini on keksinyt että hänpä ei ainakaan puolusta itseään, eikä maataan jne. ja siinä on nyt kovat väännöt menossa juuri.
Teini ei vastaa monessakaan suhteessa sitä,mitä kasvatus vastaisi ja nyt kun lopulta on jo ihminen ja suurimmat riskit ja hullutukset takana niin aina mielessä väijyy kuitenkin pieni pelko, että mitä jos siitä tulee alkoholisti, rikollinen, pummi tms.sössii asiansa jollakin tavalla.Älystä ei ole pulaa mutta käyttääkö sen sitten väärin, sen aika näyttää.
Pahimmat asiat olen tietenkin joutunut suvulta salaamaan tai kukaan ei pyytäisi meitä edes sukujuhliin enää.
Harmi kun ei todellakaan ole paikkaa missä teinien vanhemmat voisivat kokoontua yhteen vaihtamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja saada hermolomaa! Siellä pitäisi olla sohvia, joissa kaikki ensin makaisivat loppuun asti uupuneina joitakin tunteja ennen keskustelun alkua...
Toissapäivänä teini taas sai jonkin ihmeen halvauksen, kun sitä kiellettiin kiusaamasta pikkuveljeään, toisekseen emme päästäneet teiniä myöskään nettiin. Siitäkös teini räjähti, ovet vain rutisi karmeissaan, kun neiti hyökkäsi, yllätys yllätys mummin luo, arvatkaapa mitä palautetta tuli,, eihän teini mitään tee se on kiltti ja empaattinen lapsi... On todella mielenkiintoista miten mummo ei näe kyseisessä teinissä mitään pahaa taikka vikaa,, on jopa joskus nähnyt kun pikkuveli ja teini nahistelee keskenään, niin käskee veikan olla kunnolla muttei sanallakaan arvostele tytön käytöstä.. Voi helv.. Toisaalta, kun mummista aikanaan aika jättää, niin teinillä tulee olemaan todella vaikea tulevaisuus edessään. Silloin ei enää ole mummia puolustamassa, jos joku sanoo pahasti, seikka jota teini ei yhtään siedä. Ei sii kestä kritiikkiä tahi arvostelua ja suuttuu jos moititaan. Kyllä nyt olisi koivuniemen herralle töitä. Ennen sanottiin "ken vitsaa säästää,se lastaan vihaa"..Joten kai me sitten vihataan...:(
Ensinnäkin: kyllä luonne ja temperamentti ns. peritään. Tämän on tiede moneen kertaan todennut.
Toiseksi: kasvatuksella voidaan saada esiin haluttuja piirteitä, mutta kasvatuksen tulos ei aina näy heti.
Kolmanneksi: teini-ikään kuuluu kapina. Toiset kapinalliset ovat sietämättömän vaikeita.
Kolmanneksi: Ehkä juuri mummi on se, jota vaikean murkkuiän läpikäynyt kiittää myöhemmin elämässään miehistyttyään tai aikuistuttuaan.
Meitä on 3 lasten lasta. Olemme muut yli 20 paitsi oma veljeni on vasta 14 vuotias. Itse saan eniten mutta asiaan kyllä vaikuttaa se että olen ainut kuka käy isovanhempien luona käymässä tai katsomassa muuten. Kukaan muu ei ikinä käy ja luulen että tämä johtuu siitä että mua ns "palkitaan" siitä koska olen ainut kuka siellä käy. Tosin ei mua tarvitsisi kyllä mä siellä muutenkin kävisin.
mutta veikkaan, että teinillä aikuistuttuaan tulee olemaan vaikeaa, varsinkin sen jälkeen kun suosivaa mummia ei enää ole. Teini tajuaa jo itsekkin, että ei tarvi kuin sormia napsauttaa, niin mummi ostaa kaikkea kivaa, ja jos vähän valittaa kotona tapahtuvaa kkohteluaan, niin mummi syöksyy puolustamaan. Olen itse nähnyt, kuinka teinin käytös muuttuu hirveäksi esittämiseksi aina kun mummi tulee käymään, on koko ajan suuna päänä ja vaatii hyvää kohtelua mm ruoka pitäisi tuoda lautasella eteen, Helv ei meillä nyt mikään ravintola sentään ole. Ja tietokoneelle pitäisi heti päästä, kun mummi on paikalla, jotta pääsee esittämään taas tärkeää. Kun sitten sanomme, että tämä ei ole mikään hotelli, niin alkaa raivota ja lähtee ulos, yleensä mummi seuraa perässä, ensin meidät haukuttuaan. Tällä hetkellä mummi marmattaa, että teinillä pitäisi ehdottomasti olla oma tietokone, Tähän väliin on hyvä muistuttaa, että teini sai ensimmäisen tietokoneensa sentään 13v ja nettikäytös kun oli mitä oli ja sisko ei olisi koskaan saanu sitä käyttää, rajoitettiin koneen käyttöä. Lopulta iso pöytäkone ei teiniä enää edes kiinnostanut, niin se vietiin pois. Nyt pitäisi olla lääpäri, koska kavereillakin on.. Uuden koneen ehtona on, että parantaa tapansa, lakkaa valehtelemasta, tekee läksynsä, on omatoiminen, sekä alkaa miettiä tulevaisuuttaan hieman enemmän kuin seuraavaan viikonloppuun. Näistä ehdoista mikään ei tähän päivään mennessä ole täyttynyt. Olen sen myös mummille suoraan sanonut, mutta luulen hänen kohta itse ostavan sen koneen teinille,, että sillä olisi jotain tekemistä...
Itse lapsena olin tämä, joka kulki vanhemman sisaruksen pieneksi jääneissä vaatteissa. Ja hiihti ja luisteli veljen vanhoilla urheiluvälineillä. Ja tuo opetti minulle sen, että kaikki lapset tulee pitää aina saman arvoisina, sukupuoleen, tai ikään katsomatta.
Oma äitini aikoinaan suosi vanhinta lastani. Hän oli *erikoisasemassa*. Sai syntymäpäivälahjaksi kirje kuoressa rahaa. Aina puolet enemmän, kuin pari vuotta nuoremmat sisarukset. Sanoin tästä äidilleni suoraan. Että on todella kurjaa, että hän *ostaa* poikani rakkautta suuremmilla summilla rahaa ja vähäpätöistää näin nuoremmat siskot.
Eihän siitä tykätty hyvää, vaan olin hänen mielestä kateellinen ja luonnehäiriöinen lapsi. Kun puutuin aikuisen äitini käytökseen. Siis, äitini yritti jatkaa sitä samaa linjaa, minun lapsiini. Mitä hän oli tehnyt minun kohdalla, koko minun lapsuuteni ajan. Eli hänelle itselleen oli käsite oikeudenmukaisuus, täysin vierasta.
Mull on ollu ihan sama juttu, nuorempi veljeni on aina kaiken saannut ja aina kaikkialle viety. Ja minut on haukuttu ja jätetty huomioimatta. AQinoan lahajan minkä muistan "mummoltani" saanneen on vesivärit mitkä oli jostain arpajaisista voittanut, kehui sitä minulle kovaan äänen. Myös kaikki pelit mitä pienen pelattiin veljeni sai aina kehut ja jos minä en osannut jotaan korttipeliä ei sitä minulle opetettu eikä otettu mukaan. Tämä ei johdu siintä että olisin tyttö koska serkunni on huomioitu aivan samalla tavalla kun veljeni. Minulle on vain haukuttu kuinka paska on äitini ja kuinka paska minä olen. Tämän kaiken takia olen katkaisut kokonaan välini "mummoon" "pappaan" ja koko sen puolen sukuun mukaan lukien "isäni".
Viime aikoine tapahtunut seuraavaa, äksyilevä teinimme hankkiutui raskaaksi, ja tehtiin abortti, no se pysäytti hetkeksi niin mummin kuin teininkin. Oli tosi pahoillaan ja mummikin hetken epäili teinin vapaa-ajan tekemisiä. No jonkin aikaa teini sitten oli mielin kielin kaikille, ja teki nurkumatta omat tehtävänsä. Tässä eräänä päivänä teini oli ollut koneella, ja koneen tiedot tsekattiin hänen käyntinsä jälkeen, yllätys yllätys oli käynyt ns aikuisten sivuilla hieman katselemassa. Samana päivänä teini ehti myös bileisiin, jossa ryypättiin, siitäkin jäi kiinni.. Tiedättekö mitä, teini kielti jyrkästi molemmat vaikka oli selvää näyttöä asiasta.. Ja mitä teki mummo, puolusti teiniä sanoen, että voi voi kun sillä oli vaikea lapsuus ja nyt se heijastuu sen tämänhetkiseen käytökseen, leikki vielä psykologia perään. Sanoin hänelle ettei tarviyse kuin katsoa vaikka poliisit sarjaa, niin siinä teinit käyttäytyy aivan samalla tavalla. Ei ottanut edes kuuleviin korviinsa asiaa, vetosi vain huonoon lapsuuteen...hohhoijaa. onneksi teini kohta täyttää 18 ja sen jälkeen voidaan sanoa, että so what, ei kiinnosta tippaakaan mitä teet.
koko kirjoituksesta edellisistä viesteistäsi huokuu vain viha toista lastasi kohtaan. on varmasti inhottava ilmapiiri kasvaa tuollainen.
paljonko haittaa niistä ns. aikuisten sivuista on ihmiselle jolla on jo seksielämä.
"onneksi teini kohta täyttää 18 ja sen jälkeen voidaan sanoa, että so what, ei kiinnosta tippaakaan mitä teet. " - tuo asenne voi kostautua sitten kun olet yksin vanhainkodissa, niin valitettavan usein on käynyt.
Miten tuosta viha huokuu? Normaalia teini arkea. Ja vanhemmilla voi kyllä olla hermot kireällä teinin kanssa. (Muistoja omasta nuoruudesta, samanlaista elämää ollut kuin tällä teinillä, ainoastaan en ikinä raskaaksi ole tullut kun en edes seksiä harrastanut 16v iässä, enkä turvautunut mummon apuun). Ja äitini onkin kertonut että hänellä oli hyvin rankkaa kahden teini ikäisen tytön kanssa ja välillä toivoi ihan kunnolla että oltaisiin jo täysi ikäisiä ja valmiita huolehtimaan itse itsestämme. Ja siltikin rakasti meitä! Normaaleja tunteita, ei tarkoita että vihaisi lastaan.
mitä tuo on muuta kuin vihaas??
"onneksi teini kohta täyttää 18 ja sen jälkeen voidaan sanoa, että so what, ei kiinnosta tippaakaan mitä teet. "
mies ei oo koskaan sitä myötänyt ja toisen lapsen syntymä jälkeen on vaan pahentunut.Nyt ollaan eroamassa,kun mies ei muuta keksi..Ehkäpä sanois suorat sanat äidilleen..mut ei,joten olkoot sit näin.