Meillä sellainen ongelma, että mies jäi noin 4 kk sitten työttömäksi laman vuoksi ja nyt hän tuntuu olevan masentunut ja aivan täynnä sitä, että päivisin ei oo mitään tekemistä ennenkuin tulen töistä kotiin. Miten voisin piristää miestäni, ettei hän enempää masentuisi? olen yrittänyt keksiä hänelle kaikkea mitä voisi päivisin tehdä (liikunta, lukeminen, pelaaminen, kesällä auringon otto ym.) mutta mikään ei oikein kiinnosta eikä huvita. Nyt tarvittaisiin hyviä neuvoja, miten saisin miehelleni paremman olon???
miehelle parempi olo, miten?
nainen85...
4452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varmasti häntä harmittaa työpaikan menetys, varsinkin jos itse olet töissä. varmasti autat parhaiten kun et yritä keksiä hänelle puuhaa päiväksi. anna hänen itse löytää puuhansa. ehkä hän tuntee sinun olevan huolestunut hänestä ja hän tuntee olonsa sen takia surkeammaksi. älä anna hänen huomata huolestumistasi, ole ja näytä onnellisuutesi jos hän keksii jotain pientäkin itsensä, työttömyytensä tai sinun hyväksi. mies haluaa huolehtia naisesta ja nähdä tämän onnellisena ja tyytyväisenä, silloin hän tuntee itsensä hyväksi. hän ei halua naisen huolehtivan itsestään.
Itsellä sama tilanne. Mieheni oli tosin lomautettuna ensin reilun puoli vuotta ja nyt pari kuukautta täysin työttömänä. Tuntuu, ettei mikään mitä itse teen, saa häntä paremmalle tuulelle. Hän on todella stressantunut tilanteesta ja masentunut. Minultakin alkaa todella keinot loppua, miten häntä tässä tilanteessa tukisin, kun ei tosiaan mikään kelpaa tai huvita, ihan niinkun sinäkin sanoit. Kaippa se on kova pala miehiselle itsetunnolle, kun nainen on työssä ja itse ei.
Oletko yrittänyt ehdottaa jotain koulutusta mahdollisesti alan vaihtoa, jos työnäkymät ovat hänen ammatissaan huonoja? Jos tilanteen päästää kotona istuskeluksi ja itsesäälissä pyörimiseksi, niin varmasti tilanne hankaloittaa myös parisuhdetta. Yritä kannustaa häntä aktiiviseen työnhakuun, ja koeta jaksaa kuunnella jos hänellä on jotain sydämellä, mutta älä ainakaan sorru moittimaan miestäsi, se varmasti vain pahentaa tilannetta.
Jaksamista teille, kyllä tästä lamasta selvitään :)
Mies on hakenut erittäin paljon töitä, joka päivä käy läpi joitakin työpaikkoja seuraa tietenkin jos avautuisi työkkärissä jotain. Lisäksi hän on hakenut monia koulutuspaikkoja (haastatteluunkin pariin paikkaan nyt pääsi) tilanne on vain se, että esim. näihin koulutuspaikkoihin, joihin pääsi haastatellaan tällä hetkellä noin 100 ihmistä ja 7 heistä valitaan, joten suht pienet mahdollisuudet päästä koulutukseen (paljon sanottukin, että kun töitä on miltei mahdoton löytää nyt niin koulutuksiin hakijoita on valtava määrä). Itse mies on siis erittäin aktiivinen hankkimaan uuden työpaikan tai vaihtamaan tarvittaessa alaa, että sen puoleen ei ongelmia. Ikinä ei tulisi mieleenkään moittia häntä (miksi moittisin, ei ole mitään syytä). Itse en varmasti olisi jaksanut tuossa tilanteessa hakea noin aktiivisesti työtä tai koulupaikkaa kuin hän on jaksanut. Lisäksi on jaksanut hoitaa kodin täysin, eli kaikki siivottu ja valmiina kun tulen kotiin (mutta siis ikinä en häntä moittisi, asia voisi olla toinen, jos työllistyminen ym. ei edes kiinnostaisi).
Toivosin vaan niin kovasti, että voisin helpottaa jotenkin hänen oloaan (valittaa miten aika käy pitkäksi päivisin kun itse olen töissä) olisi kiva kun hän voisi niin monen työssä vietetyn vuoden jälkeen vähän nauttiakin tästä "vapaudesta", koska kun hän kuitenkin jossain vaiheessa töihin pääsee ja ensimmäiseen vuoteen ei ainakaan ole mitään lomia. Lisäksi meille on tulossa vauva tammikuussa, joten nyt olisi hyvää aikaa ottaa aikaa itsellensä ja nauttia vapaa-ajasta ja rentoutua edes silloin tällöin. Rahallisesti meillä ei ole ongelmia, vaikka ei töihin pääsisikään seuraavaan vuoteen, joten olen myös sitä yrittänyt sanoa, että ei stressaisi (miehellä niin hyvä ansiosidonnainen ja meillä hyvät säästöt). Onneksi hänen paha olonsa ei ole vielä vaikuttanut meidän suhteeseen millään tavalla (muutakun tietysti niin, että olen huolissanin hänestä). Mies on aivan yhtä iloinen, huomaavainen ym. mulle niinkuin on aina ennenkin ollut.
paikka ilmeisesti..? Tuon tähän naisnäkökulmaa... Olen itse ollut kohta 10 kk työttömänä ; turhat roinat tuli jo ensimmäisen kuukauden aikana myytyä kirpparilla, huusholli on kuin siivousfirman mainos, pakastin täynnä leipomuksia... Mitä nyt sitten..?! Alkaa tympiä jouten olo toden teolla ; kirjasto, kuntorata, kirjasto, kuntorata... Onneksi oli pihalla tekemistä kesällä ja vielä tovin nyt syksyä kohdenkin.
Mieheni yritti alkuun "sparrata" työn ja koulutuksen suhteen, paikkoja olen toki hakenutkin, mutta turhaan. Parasta lääkettä on se, että yrittää omalta osaltaan pitää elämää mahdollisimman "tavallisena" eli sellaisena kuin se oli ennen työttömyyttä. Ei se surkuttelusta muuksi muutu, itse en ainakaan halua mitään erityiskohtelua. Hyvä olo pitää tulla ihmisestä itsestään, ei sitä toinen voi taikoa, vaikka miten hyvää tarkoittaisi.