pikkuserkku tuli kylään, itsel sain kauan haaveilemani opiskelupaikan, kuitenkin siinä olohuoneessa kahvitellessa otettiin veljeni esiin, menestyvä perheen suosikki vetää showtansa, kun mua onniteltiin tän opiskelupaikan suhteen niin veli heittää siihen väliin että ei se nyt niin vaikea ole mun paikka oli vaikeampi päästä sisään, ja alkaa oikeasti luettelee jotain prosenttilukuja, yritä siinä sitten hillitä itseäsi =(, illalla piti päästä kauppaan niin lähdin kuskiksi koska olin ainoa joka ei ollut juonut mitään, autossa pikkuserkun mies täräyttää oikeasti aivan suoraan että tero taitaa olla tän perheen "goldie star", voi jumalauta, miten mun pitäis reagoida tähän? siinä mä sitten yritän kehua sitä että onhan hän menestyksensä ansainnut, ja ties pikkupoikana mitä siitä tulee, itkukurkussa pidin itseni koossa ja kotiin tullessa painuin huoneeeseeni itkemään, yrittääkö ne oikeasti lannistaa mua? siis miks ne oikeasti kääyttäytyy näin? isäkin vaan että onneksi pääsit edes hesaan opiskelemaan että lähtenyt maalle "landepaukuksi", voi saatana mun perhettä ja sukua
miksi minä
"en ole tähti?"
2463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen. En osaa mitään neuvoja sanoa, mutta et ole yksin :) Jos olet tyytyväinen omaan opiskelupaikkaasi, niin se riittää! Sun täytyy olla vahva. Minulla vähän samantapainen tilanne ja tiedän, ettei puhuminen ainakaan oman perheeni kanssa auta. Meillä ei puhuta ikinä, eikä varsinkaan kerrota tunteista, mutta minua haukutaan vain! Kehuja ei tule ikinä. Onneksi en asu enää kotona
Itsellä vähän samantapaisia kokemuksia kun minä ja veli valmistuttiin. Minä amiksesta ja isoveli kolmannella yrityksellä ylioppilaaksi. (lain mukaan samalla tasolla opinnoissa)
Kun tulin päätösjuhlista kotiin koko perhe oli paikalla, mutta pitivät vain hauskaa keskenään eivätkä edes onnitelleet. Kaippa ne moi sano. Seuraavana päivänä sitten virtasi sukulaisia kylään. Kahdeksasta perheestä kolme muisti minun valmistumiseni. Jo ennen vieraiden tuloa aamulla kävi naapurusto tuomassa veljelle kukkia ja nostivat lipun salkoon. Kun ulko-ovi suljettiin mutsi sano etten mä saanut mitään, onhan veli sentään ylioppilas. Pidin suuni supussa melkein koko vierailun ja hymyilin vain ku täti luuli veljeni uudeksi tyttöystäväksi (ei minun ulkonäköni niin paljoa muutu puolessa vuodessa)
No, olihan tätä veljen valmistumista jo odotettukin.
Mitä seuraavaksi?
No, ensinnäkin vanhempani ovat eronneet. Isän kanssa sitten sovittiin, että juhlitaan keskenämme kesemmällä (isä, veli, minä, veljen tyttöystävä ja isän puoliso.) Odotin näitä juhlia, koska tällä porukalla olisi varmasti hauskempaa.
Ne ei kertonu mulle. Lähtivät ja kehtasivat vielä myöhemmin minulle muistella kuin hauskaa oli. Veli ja sen tyttö ei tehny sitä kait tahallaan, mutta olis luullu isän muistavan kertoa.
Että sellasta!